Niin se aika vaan kuluu. Taas yksi lukukuukausi loppui ja on aika listata kuukauden kirjat:
Lokakuussa luin yhteensä viisi kirjaa, joista naisten kirjoittamia oli 4/5 ja kotimaisia 1/5.
Lankakaupan tyttö/ Kate Jacobs
Sudenkorento/ Diana Gabaldon
Kymmenen pientä neekeripoikaa/ Agatha Christie
Hautanummi/ Belinda Bauer
Karkkipäivä/ Markus Nummi
Samalla linjalla mennään kuin aiemminkin, ja samaa tahtia.
Aiemmin puhuin teemakuukausista. Tarkoituksenani oli, että lukisin marraskuussa vain kotimaisia teoksia, mutta kun nyt kävin viime lauantaina kirjastossa, mukaani tarttui myös ulkolaisia kirjoja. Joten teemakuukausi ei valitettavasti nyt onnistu, sillä haluan ihan välttämättä lukea lainaamani teokset :)
Mukana on kuitenkin myös yksi kotimainen kirja, jonka olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea. Joten katsotaanpas taas kuukauden kuluttua, millainen on tilanne :)
maanantai 31. lokakuuta 2011
Karkkipäivä - Markus Nummi
Julkaisuvuosi 2010
Sivumäärä 383
Lyhyesti omin sanoin:
Kirjailija Ari Anttilan pitäisi viimeistellä käsikirjoitustaan, mutta kun hän kaupassa maksaa pikkupojan karkkipussin, tämä liimautuu hänen kannoilleen. Voisiko Ari auttaa, olisi yksi prinsessa pelastettavana?
Muualla tilansuunnittelija Paula Vaara aikoo hoitaa mahdottoman tehtävän ja huolehtia yhtäaikaa tyttärestään, joka kyllä saisi oppia työstämään itsekseen pieleen menneitä asioita.
Sosiaalityöntekijä Katri Korhosen mieltä kaihertaa pari keskeneräistä tapausta. Kuinka jatkaa siitä ja kuinka olla sekoittamatta tunteita työhön? Kuinka tässä työssä oikein jaksaa?
Näiden ihmisten tarinat kietoutuvat yhteen kummallisella tavalla.
"Edessä seisoi pieni poika, kahdeksan tai yhdeksän vuotias, Annin ikäinen. Poika kaiveli kukkarosta rahojaan ja levitteli niitä kassaneidin silmien eteen. Ari kuvitteli pojan lapsellisella sinnikkyydellä yrittävän muodostaa tasarahaa. Ari astui pari askelta eteenpäin aivan pojan taakse, huokaisi äänekkäästi, vilkaisi kelloa, rykäisi ja vilkaisi taakseen, mutta kohtalontovereita ei ollut. Hän kurkotti mielenosoituksellisesti katsomaan pojan yli. Silloin hän huomasi, että poika kaiveli taskujaan, kaikkia taskujaan. Vasta silloin Ari tajusi. Rahat eivät riittäneet."
Mielipide:
Aluksi teksti tuntui todella tökkivältä. Minusta kirjan aloittaminen on aina vaikeinta, ja tökkivä teksti vielä vaikeuttaa asiaa. Mutta loppua kohden teksti sujuvoitui ja juoneen pääsi kiinni.
Kirja oli loppujen lopuksi koskettava, omalla tavallaan järkyttäväkin, surullinen. Kirjan takakansi ei juuri kerro, mistä kirjassa on kyse, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Kirja oli kokonaisuudessaan oikein hyvä, tällaisia saisi olla enemmänkin.
Tähtiä annan kolme
***
Sivumäärä 383
Lyhyesti omin sanoin:
Kirjailija Ari Anttilan pitäisi viimeistellä käsikirjoitustaan, mutta kun hän kaupassa maksaa pikkupojan karkkipussin, tämä liimautuu hänen kannoilleen. Voisiko Ari auttaa, olisi yksi prinsessa pelastettavana?
Muualla tilansuunnittelija Paula Vaara aikoo hoitaa mahdottoman tehtävän ja huolehtia yhtäaikaa tyttärestään, joka kyllä saisi oppia työstämään itsekseen pieleen menneitä asioita.
Sosiaalityöntekijä Katri Korhosen mieltä kaihertaa pari keskeneräistä tapausta. Kuinka jatkaa siitä ja kuinka olla sekoittamatta tunteita työhön? Kuinka tässä työssä oikein jaksaa?
Näiden ihmisten tarinat kietoutuvat yhteen kummallisella tavalla.
"Edessä seisoi pieni poika, kahdeksan tai yhdeksän vuotias, Annin ikäinen. Poika kaiveli kukkarosta rahojaan ja levitteli niitä kassaneidin silmien eteen. Ari kuvitteli pojan lapsellisella sinnikkyydellä yrittävän muodostaa tasarahaa. Ari astui pari askelta eteenpäin aivan pojan taakse, huokaisi äänekkäästi, vilkaisi kelloa, rykäisi ja vilkaisi taakseen, mutta kohtalontovereita ei ollut. Hän kurkotti mielenosoituksellisesti katsomaan pojan yli. Silloin hän huomasi, että poika kaiveli taskujaan, kaikkia taskujaan. Vasta silloin Ari tajusi. Rahat eivät riittäneet."
Mielipide:
Aluksi teksti tuntui todella tökkivältä. Minusta kirjan aloittaminen on aina vaikeinta, ja tökkivä teksti vielä vaikeuttaa asiaa. Mutta loppua kohden teksti sujuvoitui ja juoneen pääsi kiinni.
Kirja oli loppujen lopuksi koskettava, omalla tavallaan järkyttäväkin, surullinen. Kirjan takakansi ei juuri kerro, mistä kirjassa on kyse, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Kirja oli kokonaisuudessaan oikein hyvä, tällaisia saisi olla enemmänkin.
Tähtiä annan kolme
***
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Hautanummi - Belinda Bauer
Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 Blacklands
Sivumäärä 355
Lyhyesti omin sanoin:
12-vuotiaan Stevenin eno on kuollut nuorena ja Steven aikoo todistaa mummilleen ja äidilleen, että Billy- eno on ollut paikallisen sarjamurhaajan uhri kaivamalla nummea ja etsimällä ruumista. Mummi odottaa nimittäin edelleen ikkunan ääressä poikansa paluuta. Saadakseen ruumin tarkan olinpaikan tietoonsa, Steven päättää kirjoittaa kirjeen murhaaja Arnold Averylle. Viekas psykopaatti ei kuitenkaan aio antaa tietoja ilmaiseksi, eikä nuori Steven tajuakaan, kuinka pahaan pulaan hän joutuukaan...
"Sade oli kastellut kukkulalla kasvavat kanervat likomäriksi ja niistä tippui aavemaisesti vettä märkään turpeeseen Stevenun kaivaessa. Hän kaivoi kaksi kuoppaa, söi juustovoileivän ja kaivoi vielä yhden kuopan. Sen jälkeen kun hän oli löytänyt lampaanleuan, kaivaminen ei ollut huvittanut häntä yhtä paljon kuin ennen."
Mielipide:
Aivan tosi hyvä kirjailijan ensimmäiseksi teokseksi, ja myös erilainen verrattuna moniin dekkareihin, joita olen aiemmin lukenut. Minun kävi todella sääliksi Steveniä, joka etsimällä ja kaivamalla enonsa ruumista yritti saattaa perheensä jälleen ehjäksi ja hakea hyväksyntää.
Tarina oli jännittävä ja hyvin kirjoitettu. Kirjailija oli osannut hienosti asettua niin Stevenin, kuin murhaajankin mieleen. Tähtiä annan neljä:
****
Sivumäärä 355
Lyhyesti omin sanoin:
12-vuotiaan Stevenin eno on kuollut nuorena ja Steven aikoo todistaa mummilleen ja äidilleen, että Billy- eno on ollut paikallisen sarjamurhaajan uhri kaivamalla nummea ja etsimällä ruumista. Mummi odottaa nimittäin edelleen ikkunan ääressä poikansa paluuta. Saadakseen ruumin tarkan olinpaikan tietoonsa, Steven päättää kirjoittaa kirjeen murhaaja Arnold Averylle. Viekas psykopaatti ei kuitenkaan aio antaa tietoja ilmaiseksi, eikä nuori Steven tajuakaan, kuinka pahaan pulaan hän joutuukaan...
"Sade oli kastellut kukkulalla kasvavat kanervat likomäriksi ja niistä tippui aavemaisesti vettä märkään turpeeseen Stevenun kaivaessa. Hän kaivoi kaksi kuoppaa, söi juustovoileivän ja kaivoi vielä yhden kuopan. Sen jälkeen kun hän oli löytänyt lampaanleuan, kaivaminen ei ollut huvittanut häntä yhtä paljon kuin ennen."
Mielipide:
Aivan tosi hyvä kirjailijan ensimmäiseksi teokseksi, ja myös erilainen verrattuna moniin dekkareihin, joita olen aiemmin lukenut. Minun kävi todella sääliksi Steveniä, joka etsimällä ja kaivamalla enonsa ruumista yritti saattaa perheensä jälleen ehjäksi ja hakea hyväksyntää.
Tarina oli jännittävä ja hyvin kirjoitettu. Kirjailija oli osannut hienosti asettua niin Stevenin, kuin murhaajankin mieleen. Tähtiä annan neljä:
****
lauantai 22. lokakuuta 2011
Kymmenen pientä neekeripoikaa - Agatha Christie
Englanninkielinen alkuperäisteos 1968 Ten little niggers
Sivumäärä 225
Lyhyesti omin sanoin:
Neekerisaari Devonilla on yksi ainoa talo, hieno huvila, jonne on kutsuttu 10 hengen sekalainen seurue. Seurueeseen kuuluu kolme naista ja seitsemän miestä, joilla ei ole mitään yhteistä. Mitään muuta kuin se, että gramofoni syytää ilmoille syytöksiä, joissa jokainen vieras olisi jollain tapaa osallisena kuolemantapauksiin. Henkilö, joka vieraat on kutsunut, ei kuitenkaan ilmaannu paikalle ja vieraat huomaavat olevansa aivan eristyksissä muusta maailmasta.
Kaiken lisäksi huoneista löytyy kummallinen lastenloru kymmenestä pienestä neekeripojasta, joista yksikään ei pelastunut. Ja ruokailuhuoneessa on kymmenen pientä posliinineekeriä, jotka katoavat/rikkoutuvat sitä mukaa, kun joku vieraista kuolee; lastenlorun mukaisesti.
Vieraat tajuavat, että murhaaja on joku heistä. Mutta kuka?
"Kolme ihmistä istui keittiössä ja söi aamiaista. Ulkona paistoi aurinko, oli mitä ihanin ilma ja myrskystä ei näkynyt enää jälkeäkään. Sään muutos oli aiheuttanut myös muutoksen saaren vankien mielialassa. Heistä tuntui siltä, kuin olisivat juuri heränneet painajaisunesta. Nytkin oli olemassa vaara, mutta vaara päivänvalossa. Se lamauttava pelon ilmapiiri, joka oli ympäröinyt heitä eilen myrskyn ulvoessa ympärillä, oli nyt hävinnyt."
Mielipide:
Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, jotain kolme vuotta sitten, mutta halusin lukea sen uudelleen muistinvirkistykseksi. Ja koska katsoin kirjasta tehdyn elokuvaversionkin pari viikkoa sitten.
Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli oletettavasti parempi, koska silloin minulla ei ollut aavistustakaan murhaajasta. Nyt, kun murhaaja oli selvillä, ei lukukokemus ollut yhtä hyvä. Yritin lukiessani etsiä johtolankoja, jotka paljastaisivat murhaajan (kun murhaajan tietää, on helpompi myös kiinnittää huomiota hänet paljastaviin seikkoihin), mutta oikeastaan kirjasta on vaikea yrittää arvata, kuka on kaiken takana.
Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä ja todella ovela, eikä Agatha Christietä turhaan sanota dekkarien kuningattareksi.
Kirjalle annan neljä tähteä
****
Sivumäärä 225
Lyhyesti omin sanoin:
Neekerisaari Devonilla on yksi ainoa talo, hieno huvila, jonne on kutsuttu 10 hengen sekalainen seurue. Seurueeseen kuuluu kolme naista ja seitsemän miestä, joilla ei ole mitään yhteistä. Mitään muuta kuin se, että gramofoni syytää ilmoille syytöksiä, joissa jokainen vieras olisi jollain tapaa osallisena kuolemantapauksiin. Henkilö, joka vieraat on kutsunut, ei kuitenkaan ilmaannu paikalle ja vieraat huomaavat olevansa aivan eristyksissä muusta maailmasta.
Kaiken lisäksi huoneista löytyy kummallinen lastenloru kymmenestä pienestä neekeripojasta, joista yksikään ei pelastunut. Ja ruokailuhuoneessa on kymmenen pientä posliinineekeriä, jotka katoavat/rikkoutuvat sitä mukaa, kun joku vieraista kuolee; lastenlorun mukaisesti.
Vieraat tajuavat, että murhaaja on joku heistä. Mutta kuka?
"Kolme ihmistä istui keittiössä ja söi aamiaista. Ulkona paistoi aurinko, oli mitä ihanin ilma ja myrskystä ei näkynyt enää jälkeäkään. Sään muutos oli aiheuttanut myös muutoksen saaren vankien mielialassa. Heistä tuntui siltä, kuin olisivat juuri heränneet painajaisunesta. Nytkin oli olemassa vaara, mutta vaara päivänvalossa. Se lamauttava pelon ilmapiiri, joka oli ympäröinyt heitä eilen myrskyn ulvoessa ympärillä, oli nyt hävinnyt."
Mielipide:
Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, jotain kolme vuotta sitten, mutta halusin lukea sen uudelleen muistinvirkistykseksi. Ja koska katsoin kirjasta tehdyn elokuvaversionkin pari viikkoa sitten.
Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli oletettavasti parempi, koska silloin minulla ei ollut aavistustakaan murhaajasta. Nyt, kun murhaaja oli selvillä, ei lukukokemus ollut yhtä hyvä. Yritin lukiessani etsiä johtolankoja, jotka paljastaisivat murhaajan (kun murhaajan tietää, on helpompi myös kiinnittää huomiota hänet paljastaviin seikkoihin), mutta oikeastaan kirjasta on vaikea yrittää arvata, kuka on kaiken takana.
Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä ja todella ovela, eikä Agatha Christietä turhaan sanota dekkarien kuningattareksi.
Kirjalle annan neljä tähteä
****
maanantai 17. lokakuuta 2011
Sudenkorento - Diana Gabaldon
Englanninkielinen alkuteos 1992 Dragonfly in Amber
Sivumäärä 763
Lyhyesti omin sanoin:
Jatkoa Muukalaiselle.
Claire Randall on palannut omaan aikaansa (kuinka, se selviää kirjan lopussa) ja elää miehensä Frankin kanssa. Frank ei kuitenkaan elä kauaa, ja Claire palaa Skotlantiin mukanaan tyttärensä Brianna. Claire on päättänyt kertoa tyttärelleen, kuka tämän oikea isä on. Mikä ei tietenkään ole helppoa, sillä kukapa uskoisi että Claire on yhdessä Jamien kanssa paennut Ranskaan vuonna 1744 Skotlannin verilöylyjä?
Jamie ja Claire nimittäin yrittävät estää sekasortoa, joka valtaa maata. Kaiken lisäksi pakkaa sekoittavat raskaus, keskenmeno sekä Randallit.
"En usko" Brianna tokaisi. Hän suoristi selkäänsä ja silmäili minua tarkkaavaisesti.
"Sinä olet tainnut miettiä vähän liikaa miehiä, jotka taistelivat Cullodenissa. Sinulla on ollut viime aikoina paineita ja ehkä isän kuolema..."
"Frank ei ollut sinun isäsi!" sanoa töksäytin."
Mielipide:
Tässäpä mielenkiintoinen jatko-osa Muukalaiselle. Politiikka ja kuninkaalliset meinasivat mennä minulta aluksi sekaisin, mutta pidin kirjassa eniten henkilöistä ja heidän välisistään suhteista. 1700-luvun Skotlanti alkoi tuntua ja tutummalta ja oli mukava lukea myös Clairen paluusta nykyaikaan.
Odotan jatkoa innokkaasti. Olen vältellyt sarjaa kirjojen paksuuden vuoksi, sillä minulle jäi Muukalaisesta muistikuva, että kirja olisi ollut jotenkin hidaslukuinen.. Tämän kirjan kahlasin kuitenkin läpi suht nopeasti ja lukeminen oli meillyttävää. Haluaisin tarttua jatko-osaan piakkoin, mutta pidän itseäni nyt jännityksessä ja luvassa on muunlaista kirjallisuutta :)
Tähtiä annan kirjalle neljä
****
Sivumäärä 763
Jatkoa Muukalaiselle.
Claire Randall on palannut omaan aikaansa (kuinka, se selviää kirjan lopussa) ja elää miehensä Frankin kanssa. Frank ei kuitenkaan elä kauaa, ja Claire palaa Skotlantiin mukanaan tyttärensä Brianna. Claire on päättänyt kertoa tyttärelleen, kuka tämän oikea isä on. Mikä ei tietenkään ole helppoa, sillä kukapa uskoisi että Claire on yhdessä Jamien kanssa paennut Ranskaan vuonna 1744 Skotlannin verilöylyjä?
Jamie ja Claire nimittäin yrittävät estää sekasortoa, joka valtaa maata. Kaiken lisäksi pakkaa sekoittavat raskaus, keskenmeno sekä Randallit.
"En usko" Brianna tokaisi. Hän suoristi selkäänsä ja silmäili minua tarkkaavaisesti.
"Sinä olet tainnut miettiä vähän liikaa miehiä, jotka taistelivat Cullodenissa. Sinulla on ollut viime aikoina paineita ja ehkä isän kuolema..."
"Frank ei ollut sinun isäsi!" sanoa töksäytin."
Mielipide:
Tässäpä mielenkiintoinen jatko-osa Muukalaiselle. Politiikka ja kuninkaalliset meinasivat mennä minulta aluksi sekaisin, mutta pidin kirjassa eniten henkilöistä ja heidän välisistään suhteista. 1700-luvun Skotlanti alkoi tuntua ja tutummalta ja oli mukava lukea myös Clairen paluusta nykyaikaan.
Odotan jatkoa innokkaasti. Olen vältellyt sarjaa kirjojen paksuuden vuoksi, sillä minulle jäi Muukalaisesta muistikuva, että kirja olisi ollut jotenkin hidaslukuinen.. Tämän kirjan kahlasin kuitenkin läpi suht nopeasti ja lukeminen oli meillyttävää. Haluaisin tarttua jatko-osaan piakkoin, mutta pidän itseäni nyt jännityksessä ja luvassa on muunlaista kirjallisuutta :)
Tähtiä annan kirjalle neljä
****
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Lankakaupan tyttö - Kate Jacobs
Englanninkielinen alkuteos 2008 Knit two
Sivumäärä 470
Lyhyesti omin sanoin:
Dakota on nyt 18-vuotias. Hän opiskelee yliopistossa ja työskentelee osa-aikaisesti edesmenneen äitinsä lankakaupassa. Siitä on jo viisi vuotta, mutta ikävä on edelleen suuri. Niin Dakotalla, kuin muillakin neulontakerholaisilla.
Dakota ei ole varma, haluaako hän jatkaa lankakaupan pitämistä, sillä ura leipurikondiittorina kiinnostaa häntä kovasti. Kaikki muuttuu, kun Dakota lähtee Lucien ja Catherinen kanssa Italiaan, jossa Lucie kuvaa musiikkivideota kuuluisalle rocktähdelle.
"Dakotasta pahinta yliopisto-opsikelussa oli se, että hänen oli palattava kesäksi kotiin. Hänen oli muutettava takaisin lukioaikaiseen huoneeseensa, jossa oli siniset seinät hänen valtameri innostuksensa jäljiltä, noudatettava isänsä lukioaikaisia sääntöjä, koska ei maksanut vaivaa taistella niitä vastaan eikä voitto ollutkaan kovin todennäköinen, ja kulutettava päivät kävelemällä kaksitoista korttelia lankakauppaan odottamaan, että sitkeät neulojat saapuisivat ja korjauttaisivat Dakotalla neuleensa."
Mielipide:
Jälleen leppoisa ja hyvä ajanviete kirja. Mukavaa iltalukemista. Mitään kovin dramaattista ei tässä tapahtunut, perus ihmissuhdekiemuroita vain. Mitään kovin syvällistä en tästä saa millään irti! Hahmot olivat tuttuja, mutta heistä paljastui myös uusia puolia. Ihan kiva. Tähtiä kolme;
***
Sivumäärä 470
Dakota on nyt 18-vuotias. Hän opiskelee yliopistossa ja työskentelee osa-aikaisesti edesmenneen äitinsä lankakaupassa. Siitä on jo viisi vuotta, mutta ikävä on edelleen suuri. Niin Dakotalla, kuin muillakin neulontakerholaisilla.
Dakota ei ole varma, haluaako hän jatkaa lankakaupan pitämistä, sillä ura leipurikondiittorina kiinnostaa häntä kovasti. Kaikki muuttuu, kun Dakota lähtee Lucien ja Catherinen kanssa Italiaan, jossa Lucie kuvaa musiikkivideota kuuluisalle rocktähdelle.
"Dakotasta pahinta yliopisto-opsikelussa oli se, että hänen oli palattava kesäksi kotiin. Hänen oli muutettava takaisin lukioaikaiseen huoneeseensa, jossa oli siniset seinät hänen valtameri innostuksensa jäljiltä, noudatettava isänsä lukioaikaisia sääntöjä, koska ei maksanut vaivaa taistella niitä vastaan eikä voitto ollutkaan kovin todennäköinen, ja kulutettava päivät kävelemällä kaksitoista korttelia lankakauppaan odottamaan, että sitkeät neulojat saapuisivat ja korjauttaisivat Dakotalla neuleensa."
Mielipide:
Jälleen leppoisa ja hyvä ajanviete kirja. Mukavaa iltalukemista. Mitään kovin dramaattista ei tässä tapahtunut, perus ihmissuhdekiemuroita vain. Mitään kovin syvällistä en tästä saa millään irti! Hahmot olivat tuttuja, mutta heistä paljastui myös uusia puolia. Ihan kiva. Tähtiä kolme;
***
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Syyskuussa luetut (ja myös elokuun kirjat):
Syyskuu oli ja meni ja nyt on aika tehdä tilannekatsaus menneeseen kuuhun. Yhteensä luin viisi kirjaa, joista naisten kirjoittamia oli 3/5. Kotimaisia oli 0/5.
Radleyn perhe/ Matt Haig
Hänen varjonsa tarina/ Audrey Niffenegger
Tyttö joka muuttui lasiksi/ Ali Shaw
Pieni lankakauppa/ Kate Jacobs
Vieras kartanossa/ Sarah Waters
Ja otanpa tähän samaan elokuussa luetut, koska siitä en ole muistanut tehdä omaa juttua.
Viisi kirjaa elokuussakin, joista naiskirjailijoita oli 4/5 ja kotimaisia 0/5.
Langennut enkeli/ Becca Fitzpatrick
Meriharakat/ Susan Fletcher
Pahuus/ Jan Guillou
Ylpeys ja ennakkoluulo/ Jane Austen
Enkeleitä hiuksissani/ Lorna Byrne
Voimme tästä hieman päätellä, että pidän ulkomaisista naiskirjailijoista. Kotimaiset teokset eivät ole kuuluneet suosikkeihini, mutta ehkäpä voisin ottaa tavoitteeksi lukea tämän vuoden puolella kokonaisen kuukauden ajan pelkästään kotimaista kirjallisuutta. Teemakuukaudet voisivatkin olla ihan hyvä juttu, laittakaahan vaikka ehdotuksia tulemaan, millaisia teemoja voisin käyttää? Kotimaisen kirjallisuuden kuukausi, miesten kuukausi, jännärijoulukuu? Ideoita varmasti löytyy, kun alkaa vain miettimään!
Radleyn perhe/ Matt Haig
Hänen varjonsa tarina/ Audrey Niffenegger
Tyttö joka muuttui lasiksi/ Ali Shaw
Pieni lankakauppa/ Kate Jacobs
Vieras kartanossa/ Sarah Waters
Ja otanpa tähän samaan elokuussa luetut, koska siitä en ole muistanut tehdä omaa juttua.
Viisi kirjaa elokuussakin, joista naiskirjailijoita oli 4/5 ja kotimaisia 0/5.
Langennut enkeli/ Becca Fitzpatrick
Meriharakat/ Susan Fletcher
Pahuus/ Jan Guillou
Ylpeys ja ennakkoluulo/ Jane Austen
Enkeleitä hiuksissani/ Lorna Byrne
Voimme tästä hieman päätellä, että pidän ulkomaisista naiskirjailijoista. Kotimaiset teokset eivät ole kuuluneet suosikkeihini, mutta ehkäpä voisin ottaa tavoitteeksi lukea tämän vuoden puolella kokonaisen kuukauden ajan pelkästään kotimaista kirjallisuutta. Teemakuukaudet voisivatkin olla ihan hyvä juttu, laittakaahan vaikka ehdotuksia tulemaan, millaisia teemoja voisin käyttää? Kotimaisen kirjallisuuden kuukausi, miesten kuukausi, jännärijoulukuu? Ideoita varmasti löytyy, kun alkaa vain miettimään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kolmen kuukauden katsaus
Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta. Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...
-
Englanninkielinen alkuteos A Court of Wings and Ruin 2017 Gummerus 2021 Suomentanut Sarianna Silvonen Sivuja 825 Kirjasto "Sotarumpuje...
-
Eroottisia novelleja Kosmos 2019 Sivuja 208 Storytel e-kirja "-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riis...
-
Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 Corrag Sivumäärä 400 Lyhyesti: Corrag ja hänen äitinsä ovat eläneet pelossa koko ikänsä. He ova...