lauantai 22. lokakuuta 2011

Kymmenen pientä neekeripoikaa - Agatha Christie

Englanninkielinen alkuperäisteos 1968 Ten little niggers
Sivumäärä 225













Lyhyesti omin sanoin:

Neekerisaari Devonilla on yksi ainoa talo, hieno huvila, jonne on kutsuttu 10 hengen sekalainen seurue. Seurueeseen kuuluu kolme naista ja seitsemän miestä, joilla ei ole mitään yhteistä. Mitään muuta kuin se, että gramofoni syytää ilmoille syytöksiä, joissa jokainen vieras olisi jollain tapaa osallisena kuolemantapauksiin. Henkilö, joka vieraat on kutsunut, ei kuitenkaan ilmaannu paikalle ja vieraat huomaavat olevansa aivan eristyksissä muusta maailmasta.
Kaiken lisäksi huoneista löytyy kummallinen lastenloru kymmenestä pienestä neekeripojasta, joista yksikään ei pelastunut. Ja ruokailuhuoneessa on kymmenen pientä posliinineekeriä, jotka katoavat/rikkoutuvat sitä mukaa, kun joku vieraista kuolee; lastenlorun mukaisesti.
Vieraat tajuavat, että murhaaja on joku heistä. Mutta kuka?

"Kolme ihmistä istui keittiössä ja söi aamiaista. Ulkona paistoi aurinko, oli mitä ihanin ilma ja myrskystä ei näkynyt enää jälkeäkään. Sään muutos oli aiheuttanut myös muutoksen saaren vankien mielialassa. Heistä tuntui siltä, kuin olisivat juuri heränneet painajaisunesta. Nytkin oli olemassa vaara, mutta vaara päivänvalossa. Se lamauttava pelon ilmapiiri, joka oli ympäröinyt heitä eilen myrskyn ulvoessa ympärillä, oli nyt hävinnyt."

Mielipide:

Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, jotain kolme vuotta sitten, mutta halusin lukea sen uudelleen muistinvirkistykseksi. Ja koska katsoin kirjasta tehdyn elokuvaversionkin pari viikkoa sitten.
Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli oletettavasti parempi, koska silloin minulla ei ollut aavistustakaan murhaajasta. Nyt, kun murhaaja oli selvillä, ei lukukokemus ollut yhtä hyvä. Yritin lukiessani etsiä johtolankoja, jotka paljastaisivat murhaajan (kun murhaajan tietää, on helpompi myös kiinnittää huomiota hänet paljastaviin seikkoihin), mutta oikeastaan kirjasta on vaikea yrittää arvata, kuka on kaiken takana.
Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä ja todella ovela, eikä Agatha Christietä turhaan sanota dekkarien kuningattareksi.
Kirjalle annan neljä tähteä
****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...