Matkustaja 23 - Sebastian Fitzek

 Saksankielinen alkuteos 2014 Passagier 23 
Bazar 2021
Suomentanut Sanna van Leeuwen
Sivumäärä 426
Kirjasto

"Tohtori- kuten hän mieluusti kutsui itseään, vaikkei ollutkaan väitellyt - pyyhkäisi kämmenselällä otsaansa. Niin hän levitti kasvoilleen osuneita veriroiskeita vain entistä laajemmalle, mikä varmaan näytti melko iljettävältä, mutta ainakaan liemet eivät nyt valuisi hänen silmiinsä niin kuin viime vuonna, kun hän oli operoinut erään ilotytön. "

Viisi vuotta sitten poliisipsykologi Martin Schwartzin vaimo ja poika katosivat Sultan- nimisellä risteilyaluksella. Kyseessä uskottiin olevan murha-itsemurha, vaikka se tuntuikin uskomattomalta. Tapaus on jäänyt kaihertamaan Martinin mieltä ja hän turruttaa tunteitaan hulluilla työtehtävillä ja peiterooleilla. 
Eräänä päivänä Martin saa viestin iäkkäältä kirjailijalta, joka uskoo ettei Martinin perhe ole ainoa kadonnut perhe. Kirjailija uskoo, että laivalla liikkuu sarjamurhaaja. 
Martin saapuu laivalle aikeenaan vain jututtaa kirjailijaa, mutta kun kadonneen perheen tytär ilmaantuu yhtäkkiä takaisin - mukanaan Martinin pojan pehmolelu - Martin jää laivalle tutkimaan tapausta. 
Kun totuus alkaa paljastua, se onkin paljon kammottavampi kuin kukaan olisi osannut kuvitellakaan. 

"Hän tunsi oman painonsa, joka kiskoi häntä alas ja painoi hänen ranteitaan. Tunsi uuden piston, tällä kertaa selässään. Tunsi kyynärpäidensä antavan periksi. Että hänen sormiensa ote kirposi. Että hän putosi."

Sebastian Fitzekin kirjat ovat olleet koukuttavia ja hurjia, aivan kuten tämäkin. 
Pidän kovasti Fitzekin luomista henkilöhahmoista, heissä on aina jotain omanlaistaan. Myös ympäristö oli jälleen kiehtovan erilainen - en ole ennen lukenut laivalle sijoittuvaa trilleriä.
Tarina etenee jälleen sopivaa vauhtia, tarjoillen lukijalleen odottamattomia käänteitä ja jännittäviä paljastuksia. Joitain juonenkäänteitä pystyi arvailemaan, mutta osa tuli täytenä yllätyksenä. 
Minä tykkäsin ja vaikka kirja oli paikoin hyvin julma, sen pystyi lukemaan. Suosittelen Fitzekiä edelleen kaikille trillereiden ystäville. 

4/5

Ikkunapaikka 7A - Sebastian Fitzek

 Saksankielinen alkuteos 2017 Flugangst 7A
Bazar 2021
Suomentanut Heli Naski
Sivumäärä 412
Kirjasto

"Milloin voimme kuulustella epäiltyä? Tohtori Martin Roth teki lähtöä Park- klinikan neurologian teho-osastolle mutta kääntyi vielä katsomaan murharyhmän ylikomisariota, joka oli aivan tosissaan kehdannut esittää hänelle tämän naurettavan kysymyksen."

Psykiatri Mats Krüger kärsii vakavasta lentopelosta, mutta on silti noussut yli 13 tuntia kestävälle lennolle tyttärensä vuoksi. Hän on varalta varannut useamman paikan koneesta, etenkin paikan 7A joka on putoamistilanteessa varma kuolemanpaikka, aikeenaan jättää ne tyhjiksi. Näin hän uskoo lennon sujuvan ongelmitta. 
Koneen noustua ilmaan Mats saa kuitenkin kammottavan puhelun - hänen raskaana oleva tyttärensä on siepattu ja ellei hän noudata ohjeita ja saa konetta putoamaan, tytär kuolee. Koneessa työskentelee yksi hänen vanhoista potilaistaan ja hänen tehtävään on avata vanhat traumat. Traumojen avulla tämä entinen potilas on avain koneen pudotukseen. Mats saa selville jotain, joka muuttaa hänen käsityksensä entisestä potilaastaan täysin. 
Kykeneekö Mats tappamaan koneellisen ihmisiä tyttärensä vuoksi? 

"Jos Kajan psyyke oli World Trade Centerin pohjoistorni, silloin video oli se lentokone, joka suuntasi suoraan hänen sisimpäänsä. Kajan tarvitsi vain nähdä se. Voi perkele, Kiristäjä oli oikeassa. Se tuhoaisi Kajan. Ja muuttaisi kaiken, Kaiken. "

Tämän kirjan aloittaminen oli minulle jostain syystä todella vaikeaa. 
Pidin Fitzekin Potilaasta paljon, enkä siten ymmärrä miksi tähän tarttuminen ei napannut. Kuitenkin, kun vihdoin sain kirjan aloitettua ja luettua pari ensimmäistä lukua, olin aivan myyty. Luin kirjan kahdessa päivässä, uppouduin tarinaan ja pohdin sitä silloinkin, kun en voinut lukea. 
Tällaiset mielen syövereihin uppoutuvat teokset ovat aina kiehtoneet minua, ja tätäkin lukiessa oli välillä olo, ettei tiennyt mihin ja kehen luottaa. Juonenkäänteet olivat yllättäviä ja koukuttavia, eikä niiden paljastamista pitkitetty liikaa. 
Lentokone tapahtumapaikkana oli minulle uusi ja se kiehtoi myös. Paljon tapahtui myös maan kamaralla ja ahdistava tunnelma oli molemmissa. Matsin tyttären sieppaus oli aika kauhistuttava, muutoin kirja ei ollut liian raaka tai kamala. 
Psykologisten trillereiden ystäville loistava kirja. 

4/5

Neidot - Alex Michaelides

 Englanninkielinen alkuteos 2021 The Maidens
Gummerus 2021
Suomentanut Antti Autio
Sivumäärä 461
Storytel äänikirja
Kesto 12h 21min
Lukija Ilkka Villi

"Muutamaa päivää aiemmin Mariana oli vielä kotonaan Lontoossa. Hän kyyristeli lattialla pahvilaatikoiden ympäröimänä ja yritti jälleen kerran käydä läpi Sebastianin tavaroita. "

Marianan siskontyttö Zoe soittaa ja kertoo, että hänen hyvä ystävänsä Tara on murhattu. Mariana lähtee St. Cristopher's collegeen Zoen tueksi. Paikka tuo Marianalle mieleen muistoja tämän edesmenneestä aviomiehestä Sebastianista. 
Psykoterapeuttina ja Zoen pyynnöstä Mariana alkaa selvittää, kuka murhien takana on. Hän on varma, että syyllinen on professori Fosca. Foscalla on nimittäin oma salainen, yksityinen opintopiirinsä, johon kuuluu vain nuoria, menestyviä naisia - ja murhattu Tara on yksi Neidoiksi kutsutun ryhmän jäsen. 
Kun löytyy toinenkin ruumis, hänkin Neitojen jäsen, Mariana on entistä varmempi Foscan syyllisyydestä. Hän löytää vihjeitä, jotka viittaavat tämän syyllisyyteen. Konkreettisia todisteita ei kuitenkaan ole, eikä poliisi ota Marianaa tosissaan. 
Loppujen lopuksi Mariana joutuu itsekin vaaraan etsiessään totuutta. Totuutta, joka on kauheampi kuin hän olisi ikinä voinut kuvitellakaan, 

"Tekijää kohtaan oli aiheellista tuntea van pelkoa ja sääliä - mikäli jälkimmäistä pystyi sydämestään löytämään. Aristoteleen mukaan juuri nämä kaksi tunnetta olivat tragedian synnyttämän katarsiksen taustalla. Mariana ei kuitenkaan tuntenut tappajaa niin hyvin, että olisi voinut kohdistaa tähän sääliään. Pelkoa hänen ei sen sijaan tarvinnut houkutella esiin."

Alex Michaelidesin esikoiskirja Hiljainen potilas oli mieletön lukukokemus. 
Pidin myös Neidoista kovasti. 
Ympäristö oli mielenkiintoinen ja aito, samoin kirjan henkilöt. Oli kiinnostavaa lukea kirjaa, jossa periaatteessa oli järkevä syyllinen jo selvillä - tietäen kuitenkin että hän se ei voi olla. Kirjailijan oveluuden tietäen epäilin vuorollaan vähän jokaista kirjan henkilöä, miettien kuumeisesti motiivia teolle. Jossain vaiheessa olin oikeilla jäljillä, mutta loppuratkaisu oli kuitenkin sellainen jota en olisi osannut arvata. 
Toisaalta pidän yllättävistä lopuista, mutta toisaalta tästä lopusta en pitänyt. Se oli ehkä hieman liian kaukaa haettu, hieman liian outo ja ennakoimaton. 
Muutoin pidän kovasti kirjailijan tavasta kirjoittaa kirjansa - tämä ja Hiljainen potilas olivat samantyylisiä. Pidin myös kovasti siitä, että tässä kirjassa vieraili tuttuja nimiä edellisestä kirjasta. 
Suosittelen tutustumaan Michaelidesin kirjoihin, ehdottomasti. 

4/5

Satutettu lapsi - Torey Hayden

Englanninkielinen alkuteos 2019 Lost Child
Otava 2020
Suomentanut Seppo Raudaskoski
Sivuja 301
E- kirja Storytel

"Maaliskuussa näin ensimmäisen kiurun. En tietenkään itse lintua, sillä meidän ylävillä tuulisilla nummillamme oli aivan lian varhainen aika vuodesta sellaiseen. Tämä kiuru oli piirretty A4- arkille, tavalliselle tulostuspaperille, ja ensivilkaisulla en huomannut sitä ollenkaan."

Lyhyesti:

Torey Hayden, psykologi, kirjailija, erityisopettaja, vapaaehtoistyöntekijä ja vaikka mitä muuta... Hänen uusin kirjansa on tositarina 9- vuotiaasta Jessiestä.
Jessie on tottunut valehtelemaan ja manipuloimaan, hallitsemaan kaikkia tilanteita. Hänen on vaikea luottaa ja kiintyä ihmisiin, sillä hän on lapsuudessaan kokenut jotain, joka on vaurioittanut kiintymyssuhdetta. Jessie on päätynyt vanhempien toiveesta huostaanotetuksi Glan Morfa nimiseen ryhmäkotiin. Hän on sytytellyt kotonaan tulipaloja ja rääkännyt perheen koiraa. Jessien äidillä on mielenterveysongelmia, eivätkä he kokeneet pärjäävänsä haastavan tytön kanssa.
Torey aloittaa viikoittaiset tapaamiset Jessien kanssa. Edistyminen on hidasta, mutta pikku hiljaa alkaa paljastua kammottavia asioita tytön menneisyydestä.

"Sitä, että minä vihaan sinua! Hän kiljaisi ja viskasi tussin minua päin. Sitten hän kahmaisi paperin käteensä, repi sen pieniksi palaoiksi ja heitti nekin minua kohti. 
Minä vihaan sinua niin paljon, että voisin tappaa sinut! Olisipa veitsi! Löisin sinua sydämeen!
Jessien raivon äkillisyys ja hurjuus pääsivät yllättämään minut. Siinä oli erilainen, entistä katkerampi sävy, joka tuntui olevan vastoin Jessienkin luonnetta."

Mielipide:

Olen lukenut kaikki Haydenin suomennetut teokset ja pitänyt niistä, suurimmasta osasta. Tosin ainoa, josta olen blogannut, on Viattomat, joka ei täyttänyt odotuksia.
Oli siis mieluisa yllätys, kun kuulin tästä uudesta kirjasta.
Kirja ei ole kovin pitkä, joten se tuli luettua nopeasti. Halusin myös tietää, mitä Jessielle oli tapahtunut.
Haydenin kerrontatyyli ja tekstin sujuvuus iskevät minuun ja kirjoja on helppo lukea ja ne vievät mennessään - niin tämäkin. On mahtavaa lukea, miten joillakin on taito ja halu auttaa kovia kokeneita lapsia ja saada heidät paljastamaan salaisuutensa. Helppoa se ei ole, ja tässäkin aikaa meni kauan.
Joten, jos pidät Haydenin muista kirjoista, lue tämä. Vaikket olisi lukenut vielä ainuttakaan, lue silti tämä. Koskettava.
4/5

Keinu - Pia Ronkainen

Nisperon kahvilakirjat 2015
Sivumäärä 284

Lyhyesti: 

"Menneisyys seuraa meitä kuin askeleet lumessa. Keinu kuvaa kahden ihmisen ennalta-arvaamatonta saapumista risteykseen. Törmäys on väistämäätön. Keinu liikkuu saumattomasti alisen ja reaalimaailman häilyvällä rajalla. Se on täynnä psykologista jännitystä, se pelottaa ja inhottaa, mutta myös lohduttaa". 

Maria elää pelkojensa kanssa, yrittää vastustaa paniikkikohtauksia ja saada novellikokoelmansa kirjoitettua. Hän huomaa ilmoituksen edullisesta vuokramökistä Kuurankylässä ja muuttaa kaupungista maalle kirjoittamaan. Mökissä ei kuitenkaan ole kaikki aivan kohdallaan.

Vuokraisäntä Paulus on tyytyväinen saadessaan vanhaan kotitaloonsa vuokralaisen - taiteilijana ja tatuointipiirtäjänä tulot eivät ole suuria ja säännöllisiä. Viisainta olisi toki muuttaa mökkiin itse, mutta siellä on liikaa muistoja, jotka eivät jätä häntä rauhaan.. Huoli uudesta vuokralaisesta jää kuitenkin vaivaamaan hänen mieltään.

"Jostain kuului hentoa laulua. Aivan kuin lapsen ääni. Maria pysäytti keinun. Laulu lakkasi. Maria otti uudestaan vauhtia. Taas hän kuuli sen. Ääni oli niin pieni, että hän ei saanut laulun sanoista selvää. Maria pysäytti taas keinun. Ääni vaikeni. Maria otti vauhtia. Ja taas hän kuuli sen. Maria potkaisi lisää vauhtia. Hän katseli jalkojaan taivasta vasten. Hänen jalkojensa tilalla olivat paljaat likaiset varpaat." 

Mielipide:

Halusin lukea Keinun, koska olen tavannut kirjan kirjoittajan ja kirjan paikat ovat minulle tuttuja. Yleensä kun luen, paikannimet ovat minulle yhdentekeviä - en kuitenkaan tiedä oikeasti missä liikutaan. Tässä oli hauskaa juuri se, että olen käynyt samoissa paikoissa ja rakennuksissa kuin kirjan henkilöt - olen kulkenut niissä lapsena, nuorena ja vielä nykyäänkin.
Keinu oli hieman erilainen kuin odotin. Ahmin sen silti kahdessa illassa (olisin ahminut yhdessä, jos en olisi perheellinen :D). Yllättävä, jännittävä. Sujuvaa tekstiä, helppo lukea. Mielenkiintoiset hahmot. Yliluonnollisuutta en odottanut (ainakaan niin paljon mitä sitä oli), mutta se ei haitannut.
Tykkäsin, paljon.
Tähtiä 4/5.

Sinisilmä - Joanne Harris

Alkuperäisteos 2010 Blueeyedboy
Sivumäärä 463



Lyhyesti:

B.B on nelikymppinen sairaala-apulainen, joka asuu yhä saman katon alla äitinsä kanssa. Hän kirjoittaa blogia badguysrock sivustolla ja hänen sosiaaliset kontaktinsa sijoittuvatkin lähinnä internettiin.
Tarinaa kerrotaan B.B:n blogin muodossa, välillä kertojana on Albertine, jonka kanssa B.B:llä on yhteinen menneisyys. B.B hautoo synkkiä suunnitelmia ja jakaa ne blogissaan. Toteutuvatko hänen suunnitelmansa, vai meneekö jokin pahasti pieleen?

Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona. Minä taisin saada alkuni  niin, kolme poikaa, viiden vuoden sisällä syntyneitä. Nigel, sen jälkeen Brendan ja sitten Benjamin. Siinä vaiheessa hän tosin lakkasi käyttämästä oikeita nimiämme, ja minä olin aina B.B."

Mielipide:

Mielenkiintoinen, täysin erilainen teos Harrisilta. Ja minä pidin tästä!
Vaikka jouduinkin lukemaan lopun hieman kiireellä (tänään on palautuspäivä ja luin viimeiset 30 sivuä tänään, hups :), oli lukeminen silti nautinto. Jotain minulla jäi hieman epäselväksi, mutta pääpiirteittäin pysyin mukana.
Kirja olisi kannattanut lukea rauhassa, silloin tämä olisi ollut taatusti vielä parempi. Henkilöihin ja tapahtumiin olisi päässyt paremmin mukaan, sillä kirja ei ollut yhtä yksinkertainen kuin monet muut Harrisin teokset.
Suosittelen tutustumaan.
Tähtiä annan kolme:
***