Exitus - Ensimmäinen kuolema - Toni Aho

 Atrain& Nord 2017
Sivumäärä 378
Exitus osa 1
Storytel äänikirja
Kesto 5h 34min
Lukija Hanna Saari

Nuori lääkärikandi Milla Vartiainen saa kesätyöpaikan pienen Nälviän kunnan terveyskeskuksesta. Työ on rankkaa, eikä asiaa helpota lainkaan koppava seniorikollega joka neuvomisen sijaan lyttää Millan toimintaa. 
Myös Millan henkilökohtaisessa elämässä kuohuu; Milla on mielenterveyskuntoutuja, jolla on takanaan rankka osastojakso. Terapia kaksi kertaa viikossa auttaa, mutta entisen poikaystävän paluu sekä kovasti alkoholiin menevän äidin arvostelu ottaa koville. 
Kun työpaikalla sitten sattuu kuolemantapaus, joka ei voi Millan mielestä olla luonnollinen, on vyyhti valmis. Onko uravalinta sittenkään järkevä?

 Otin tämän kuunteluun lähinnä kirjan pituuden (lyhyyden) vuoksi. Nopeasti kuunneltu, mutta tarina jäi tosiaan aivan kesken ja sarjaan on vielä kaksi osaa.
Pidin kirjassa siitä, että siinä oli paljon teoriaa ja tietoa ja asiat oli selitetty selkeästi. Ehkä paikoin vähempikin olisi riittänyt, mutta tietyissä kohdissa se vain lisäsi mielenkiintoa. 
Tämä ensimmäinen osa ei muutoin tehnyt sen suurempaa vaikutusta, tavalliset henkilöhahmot, hippunen jännitystä, tarkkoja lääketieteellisiä kuvauksia. Kuitenkin pieni koukku jäi ja olen jo aloittanut sarjan toisen osan kuuntelun. Minua ehkä eniten kiinnostaa päähenkilö Millan mielenterveysongelmat ja se, pystyykö tähän lopulta luottamaan. 

3/5

Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta - Henry Marsh

 Englanninkielinen alkuteos 2014 Do no Harm
SS kustantamo 2015
Suomentanut Ulla Lempinen
Sivumäärä 335
Storytel äänikirja
Kesto 8h 38min
Lukija Markus Bäckman

"Jos on sairastunut ja odottaa kauhistuttavaa leikkausta kuolemanpelon vallassa, on pakko luottaa hoitavaan lääkäriin - muuten elämä käy vaikeaksi. Ei siis ihme, jos pelko saa näkemään lääkärissä yliluonnollisia ominaisuuksia. Jos leikkaus onnistuu, kirurgi on sankari. Jos se epäonnistuu, hän on konna. Todellisuus on tietenkin tyystin toinen. "

Lyhyesti:

Henry Marsh on Iso-Britannian yksi arvostetuimmista neurokirurgeista ja eläkkeelle jäätyään hän on kirjoittanut kirjan työstään. 
Kirja perustuu aitoihin potilaskertomuksiin (joita toki sen verran muokattu, että yksityisyys säilyy) ja tapahtumiin. Kirjassa käydään läpi useita aivojen eri sairauksia, sekä niiden hoitoa. Kirja kertoo onnistumisista, mutta myös epäonnistumisista. Se kertoo ihmisten kohtaamisesta pelon ja hädän hetkellä. Se kertoo vaativasta työstä, vaikeista päätöksistä. Toivosta ja sen viemisestä. Sairaalan surkeista järjestelmistä, puuttuvista vuodepaikoista, Ukrainan aivokirurgia tilasta. Se kertoo myös arkielämästä. Yhden miehen uskomattoman matkan huippukirurgiksi sekä päästää lukijan sukellukseen ihmisaivojen kiehtovaan maailmaan. 

"Seuraamani leikkaus ei ollut niinkään tyyni tekninen toimenpide vaan pikemminkin metsästystä, missä saaliina oli aneurysma. Ensin ajojahti: kirurgi hiipii varovasti syvällä potilaan aivoissa piilottelevaa aneurysmaa kohti. Sitten kliimaksi, kun hän sai aneurysman kiinni, vangitsi sen ja tappoi kiiltävällä, jousitetulla titaaniklipsillä pelastaen siten potilaan hengen. Lisäksi leikkauksessa oli kyse aivoista, tuosta salaperäisestä ajatusten ja tunteiden syntysijasta, kaikesta siitä mikä ihmiselämässä on tärkeää. Aivot tuntuivat minusta yhtä suurelta arvoitukselta kuin tähdet yötaivaalla ja maailmankaikkeus ympärillämme. Leikkaus oli tyylikäs, tarkka, vaarallinen ja syvästi merkityksellinen. Mikä voisi olla hienompaa kuin ryhtyä neurokirurgiksi, ajattelin. Minut valtasi kummallinen tunne, että juuri tätä olin tietämättäni halunnut koko elämäni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. "

Mielipide:

Pelkäsin alkuun, että tämä kirja on liian tieteellinen ja vaikeaselkoinen aiheestaan johtuen. Tämä oli kuitenkin kirjoitettu hyvin selkeästi ja inhimillisesti, joten tavallinenkin lukija pääsi kurkistamaan maailmaan joka muuten menisi käsityskyvyn ylitse. 
Minulle tuli tästä vähän mieleen Adam Kayn Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat, vaikka Marshin kirja olikin vakavampi ja asiallisempi. Löytyi siitäkin huumorin pilkahduksia, mutta sitä ei ollut vedetty lainkaan överiksi kuten Kayn kirjoissa. 
Minua itseäni on aina kiehtonut lääketiede ja sairaalamaailma, mutta samalla kauhistuttanut se vastuu ja työn vaativuus. En itse kykenisi tekemään päätöksiä toisten ihmisten elämästä, kuten Marsh välillä joutui. Kunnioitukseni lääkäreitä kohtaan on siis valtava. 
Pidin kirjassa myös siitä, miten Marsh avasi henkilökohtaista elämäänsä - hän todella oli ihminen, eikä yliluonnollinen parantaja. Myös hän itse sairasti, samoin hänen perheen jäsenensä. Hän joutui itse kohtaamaan saman kauhuntunteen kuin potilaansa, odottaessaan vaimonsa aivokuvia. 
Oli mahtavaa, miten hän kertoi avoimesti myös epäonnisista leikkauksista, niiden herättämistä tunteista ja tavasta ottaa niistä oppia. Tämä ei siis ollut vain yhden kirurgin hehkutusta omasta loistavuudestaan, vaan hyvinkin maanläheinen ja aito. Marshin empatiakyky oli omaa luokkaansa ja välittyi lukijalle asti. 
Pidin ihan hurjan paljon, joten lukekaa tekin jos aihe yhtään kiinnostaa. 

5/5

Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat - Richard Shepherd

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Unnatural Causes
WSOY 2020
Suomentanut Veera Kaski
Sivumäärä 398
Kirjasto

"Pilviä edessä. Kuin ylle kurottuvia lumihuippuja. Tai taivaan leveydeltä loikovia, nukkuvia jättiläisiä. Käsien ote ohjaimista niin kevyt, että koneen kallistuessa vasemmalle ja alas se tuntui kääntyvän vaiston ohjaamana, ei käskyjä täyttävänä. Sitten, edessä päin, taivaanranta oikeni. Horisontti on kumma ystävä: siellä se kimmeltää, maan ja taivaan rajalla, ikuisesti kaukana, saavuttamattomissa."

Lyhyesti:

Richard Shepherd kuuluu Iso-Britannian johtaviin oikeuslääkäreihin ja hän on viettänyt 30 vuotta tutkien ruumiita. Esikuvaansa seuraten Shepherd tutkii kuolemia, kun ne ovat olleet yllättäviä tai kuoleman syy ei ole selvä. Hän osallistuu myös useiden suuronnettomuuksien sekä terrori-iskujen tutkintaan. (mm. kirjan kautta pääsee kurkistamaan prinsessa Dianan kuolemaan sekä World Trade Centerin tornien tuhoutumiseen). Hän tekee tiivistä yhteistyötä poliisien kanssa ja auttaa ratkomaan murhia. Hän on usein todistajana oikeudenkäynneissä. 
Kirja tutustuttaa lukijansa oikeuspatologiaan, sen mielenkiintoisuuteen sekä vastuullisuuteen, ihmismielen pimeisiin sopukoihin. Työelämän lisäksi kirja kertoo Shepherdin arkielämästä, perheestä ja niiden yhteensovittamisesta sekä siitä, miten kaikki vaatii veronsa myös hänen kohdallaan. 

"Myöhemmin Chris ja Anna kyllä ymmärsivät työni sisällön perinpohjaisemmin, mutta sillä haavaa opastimme heitä vain kertomaan, että olin lääkäri, mikäli joku sattui kysymään. Heille oli kyllä tarttunut korvaan se, että olin aika erikoinen lääkäri, että autoin poliisia ja että nimeni luki silloin tällöin lehdessä, mutta eivät he vielä mitenkään käsittäneet, mikä oikeuslääkäri oikein oli. Noihin aikoihin he alkoivat tosin pikkuhiljaa ymmärtää, etten ollut sellainen lääkäri, jonka potilaat paranevat. "

Mielipide:

Mielenkiintoinen kaikin puolin. 
Katsoin joskus paljon tv- sarjoja, joissa oli rikostutkintaa ja oikeuspatologeja ja pidin juuri eniten heidän osuudestaan (en siis niinkään poliisin tutkinnoista). Siksipä tämä kirja olikin niin kiehtova ja avasi työtä paljon tarkemmin kuin tv. Se myös kumosi joitakin seikkoja, joita tv- sarjoissa paljon näki (mm kuolinajan määrittäminen on vaikeampaa kuin tv antaa ymmärtää). Aito ja kiinnostava kurkistus aivan toisenlaiseen maailmaan. 
Kirja ei ollut raaka, eikä saanut aikaan ällötystä tai inhoa, vaikka ruuminavauksia ja onnettomuuksia kuvattiinkin. Kirjailijan kirjoitustyyli oli mukavan letkeää ja selkeää, helppoa lukea ja ymmärtää. 
Koskettava ja silmiä avaavakin tämä oli. Työhön kuuluva suuri vastuu kauhistutti ainakin minua, enkä yhtään ihmettele että kirjailijalle kävi kuten kävi. 
Mielenkiintoista oli lukea myös toiminnasta suurissa onnettomuuksissa. Miten kaikkeen oli varauduttu (tai ei oltu varauduttu) ja mikä oli kenenkin tehtävä. 
Jos aihe yhtään kiinnostaa, kannattaa tarttua. 

4/5

Kolme yövuoroa jouluun on - Adam Kay

 Englanninkielinen alkuteos 2019 ´Twas The Nightshift Before Christmas
Art House 2020
Suomentanut Ari Jaatinen 
Storytel äänikirja
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 3h 10min
Sivumäärä 130

"Joulu on kuusentuoksuista, hopeanauhoin koristeltua aikaa, jolloin - halusi tai ei- kaikki vain... pysähtyy. Kuin tilapäinen maailmanloppu, jossa jokapäiväinen elämänmeno korvautuu harhaisella ilon ja hyvän tahdon eetoksella ja loputtomalta tuntuvan viikon ajan arkirutiinisi kaikki heität ikkunasta mutta tilalle tulee outoja, pakollisia rituaaleja. "

Lyhyesti:

Uusi kurkistus Brittien sairaalamaailmaan - hyvässä ja pahassa. 
Kirjailija on koonnut tähän kirjaan sairaalamaailman sattumuksia joulusesongin ajalta. Kuinka mikään ei ikinä suju suunnitelmien mukaan. Kuinka yllättäviäkin esineitä tungetaan kaikkiin mahdollisiin ruumiinaukkoihin. Jouluvauvoja autetaan maailmaan. Vähänkään kunnossa olevat kotiutetaan, jotta sairaalassa pärjätään minimihenkilökunnalla. Tässä kirjassa on kaikkea ällöttävää, puistattavaa, mutta myös hauskaa. 

"Parhaista yrityksistäni huolimatta ten hattutempun; jo kolmas joulu putkeen avasin potilaita enkä lahjoja. Varovaiset aloitteeni vaihtaa vuoroja kollegoitteni kanssa hätisteltiin pois kuin raatokärpäset. En tiedä mitä oikein olin odottanut. "Hitot miehestäni, enkelimäisistä lapsistani ja jo kuukausia sitten kiveen hakatuista suunnitelmistani - toki, mielelläni vietän joulupäivän polviani myöten lapsivedessä."

Mielipide:

Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat - jos olet lukenut Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista- kirjan, niin tässä samaa mustalla huumorilla höystettyä todellista sairaala elämää. 
Tässä oli tosiaan paljon samaa kuin edellisessä kirjassa, jouluisella twistillä höystettynä. Kyllä tämä silti jaksoi naurattaa ja viihdyttää, vaikkei ihan samanlaista tunnereaktiota saanutkaan aikaan. Kirja lupaili ällöttävämpiä juttuja kun edeltäjänsä, mutta sitä en allekirjoita. Kirjan loppu oli yllättävän koskettava. 
Lyhyt ja nopea teos, olisin voinut kuunnella pidempäänkin, enemmänkin juttuja. Lukija (Antti L.J. Pääkkönen) sopi tähän loistavasti! 
Suosittelen, jos sairaalamaailma kiinnostaa ja on valmis kuulemaan ihan mitä vain 

4/5

Mengelen patologina Auschwitzissa - Miklos Nyiszli

Alkuteos Dr. Mengele boncolóorvosa voltam

 az Auschwitzi krematóriumban 1946

Vastapaino 2019

Suomentanut Matti Laitinen

Sivuja 208

Storytel äänikirja

kesto 5h 8 min

Lukija Jussi Puhakka

"Kuumana toukokuun iltapäivänä yhdellä piikkilangoilla peitetyllä ikkunalla varustetussa, muutoin umpinaisessa tavaravaunussa yhdeksänkymmenen yhteen puristuneen, peseytymättömän ihmisen ja ääriään myöten täynnä olevien laskiämpäreiden löyhkä käy sietämättömäksi. Neljästäkymmenestä samanlaisesta vaunusta koostuva siirtovankien juna etenee neljättä päivää ensin Slovakiassa, sitten Generalgouvernementin alueella, ja kuljettaa meitä eteenpäin vielä tuntematonta määränpäätä kohti. Junassa on ensimmäinen joukko Unkarin miljoonasta tuhottavaksi tuomitusta juutalaisesta."

Lyhyesti:

Kirjan kirjoittaja, Miklos Nyiszli, oli juutalainen patologi joka joutui Auschwitzin keskitysleirille vuonna 1944 vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Hän päätyi pahamaineisen Joseph Mengelen, natsilääkärin, palvelukseen tekemään ruumiinavauksia. Hän työskenteli Sonderkommandona krematoriossa ja näki päivittäin satojen, tuhansien, ihmisten kävelevän varmaan kuolemaansa. Hän osallistui Mengelen kieroihin tutkimuksiin, avasi vielä lämpimiä ruumiita, keitti lihat irti ihmisten luista ja pelkäsi itsensä ja perheensä puolesta. Kaiken hän teki selviytyäkseen. 

Tämä tarina on tosi. Nyiszli on yksi harvoista selvinneistä, sillä mahdollisimman moni silminnäkijä, todistaja tapettiin. Vielä ennen vapautumistaan Nyiszli (ja monet muut) marssivat satoja kilometrejä vain päätyäkseen seuraavalle ja taas seuraavalle keskitysleirille. Hän näki nälkää, tuskaa, sairautta, kylmyyttä. Mutta silti hän selviytyi. Lopulta koitti vapaus. 

"Oli historiallinen hetki, kun seuraavan päivän aamuna tuhannen vangin joukko saapui 1. krematorion pihalle ja hajaantui purkamaan verisen menneisyyden rakennusta. Onnellinen hetki: dynamiittipanosten räjäytykset murentavat suuret, verenpunaiset seinät yhden kerrallaan ja julistavat kolmannen valtakunnan tuhoa. Juutalaiset rakensivat tämän rakennuksen ja juutalaiset purkavat sen. Koskaan aiemmin en ole nähnyt vankien työssä tällaista kiihkoa, enkä heudän kasvoillaab intoa kuin paremmasta tulevaisuudesta."

Mielipide:

Huh. 

Olen lukenut muutaman muunkin keskitysleireistä kertovan kirjan, mutta tämä on ollut tähän asti niistä karmivin, todentuntuisin, hurjin ja julmin. 

Tämä todella teki vaikutuksen. Herätti. Sai aikaan kylmiä väreitä (eikä hyvällä tavalla). Kuinka julma ja raaka tuo aika onkaan ollut. 

Lukekaa. Ehdottomasti. 

5/5

Vain huonoja vaihtoehtoja - Emma Luoma

Myllylahti 2019
Sivuja 349
(kirjasto)

"Muistan puhelusta tarkasti vain yhden lauseen: Me ei olla niin läheisiä. Sanat ovat kummitelleet mielessäni keväästä asti, ja viime aikoina olen palannut puheluun yhä useammin. Yritän kaivaa muistoistani jokaisen yksityiskohdan. Sanojani seuranneen hiljaisuuden. Syyllisyyden. Häpeän. "

Lyhyesti:

Junita Laine on vastavalmistunut lääkäri, joka saa työpaikan pienen kotikaupunkinsa terveyskeskuksesta. Sen lisäksi hän on lupautunut auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa.
Työ laittaa koville, veli ei ole helpoimmasta päästä.. Mieltä vaivaa myös exä, jonka kanssa eroaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa.
 Junitan ja Jeron kodin kynnykselle alkaa ilmestyä outoja uhkauksia - hautakynttilöitä, oveen lyöty kirves, kuollut jänis...- sekä kaupungissa sattua outoja onnettomuuksia, täytyy Junitan alkaa selvittelemään mistä on kyse. Miten Jero liittyy tähän kaikkeen ja voiko häneen luottaa?
Onneksi Junita saa tukea komeilta kollegoilta sekä vanhalta ystävältä.

" Sen pullon. Se vain ilmesty siihen! Mä aattelin käydä pihalla vähän kuvaamassa ja se oli siinä ja -
Jeron kädet tärisevät niin pahasti, että pelkään hänen sohaisevan itseään veitsellä. Tartun kahvaan lempeästi ja pakotan Jeron päästämään irti. Otan myös mailan ja tungen sen takaisin siivouskomeroon samalla, kun otan imurin esiin.
-Joku vainoaa mua, Jero sanoo. Silmät katoavat hupparin varjon taakse."

Mielipide:

Tämä kirja on hyppinyt usein vastaan blogeissa ja instagramin kirjatileillä. En sen kummemmin lukenut, mistä kirja kertoo, mutta kansikuva ja nimi jäi mieleen - joten kun se tuli vastaan kirjastossa, tartuin tähän oikopäätä.
Olin ehkä kuvitellut tämän samantyyppiseksi kuin Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista, tai ainakin aika erilaiseksi kuin miksi se lopulta osoittautui.
Suurin ongelma minulle kirjassa oli se, että en yhtään pitänyt Junitasta. En pitänyt siitä, miten hän kohteli Jeroa ja Tatua, hyvin itsekäs päähenkilö. Olin myös koko ajan varma, että hän on lopulta kirjan sekopää ja syyllinen kaikkeen.
Muuten kirja oli ihan ok. Aika simppeli, helppo ja nopealukuinen. Onnettomuudet ja uhkailut eivät  tuntuneet lainkaan realistisilta, että kovin jännittävä tämä ei minusta ollut. Lisäksi Junita itse spekuloi hirveästi tapahtumia ja syyllisiä, mikä vei ilon lukijalta.
Plussaa siitä, että kirjailija osasi kuvata hyvin potilaita, terveyskeskuksen arkea ja työtä. Siltä osin kirja oli hyvä ja realistinen ja siitä pidin.
Entäs kirjan romantiikka? Minulle tuli vaikutelma, että päähenkilöt olisivat rakkauden saralla olleet ennemmin teinejä kuin aikuisia ihmisiä. Tämäkään osio ei siis ihan vakuuttanut minua...
3/5

Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat - Adam Kay

Annoin vihdoin periksi ja latasin puhelimeeni Storytel- sovelluksen. Nyt voin kuukausimaksun hinnalla kuunnella (ja lukea) puhelimestani niin paljon e- kirjoja kuin haluan (tai tarkemmin ehdin).
Hyvää tässä on se, että lenkkeily on jälleen alkanut innostaa ja työmatkat sujuvat rattoisasti. Huonoa? No, minä lukisin kirjani kaikkein mieluiten edelleen fyysisinä kirjoina. Mutta kun aina ei ehdi, eikä voi. Onhan tämä todella kätevä tapa kuulla kaikki mielenkiintoiset tarinat, mitä ei ehdi lukemaan.

Mutta ensimmäiseen kuuntelemaani kirjaan: 

Kirjoittanut Adam Kay
Englanninkielinen alkuteos 2017 This is Going to Hurt - Secret diaries of a junior doctor
Suomentanut Ari Jaatinen 2019
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 8h 4min
Kirjassa sivuja 260

"Kun luin uudelleen merkintöjäni - jotka kertoivat hauskoista ja jokapäiväisistä sattumuksista, esineistä jotka olivat päätyneet lukemattomiin eri ruumiinaukkoihin sekä pikkumaisista byrokratian kiemuroista, mieleeni palasivat murskaavan pitkät työpäivät sekä erikoistuvan lääkärin työn massiivinen vaikutus koko elämääni. "

Lyhyesti:

Adam Kay kirjoitti päiväkirjaa 6 vuoden ajalta, kun hän työskenteli eri sairaaloissa synnytys- ja naistentautien lääkärinä. Tämä kirja vie lukijansa syvälle sairaalamaailmaan paljastaen sen epäkohtia, mutta myös humoristisia ja hienoja hetkiä. Tarina on tosi.
Kirjan takakannessa kerrotaan kaikki oleellinen kirjasta: "Elämän ja kuoleman kysymykset. Jatkuva ihmisruumiin eritteiden tsunami. Surkeammat tienestit kuin sairaalan pysäköintimittarilla. 97 tunnin työviikko ja hei hei ystävät ja vapaa-aika. Sellaista on nuoren lääkärin elämä."

"Todellisdessa ainoa valinta on siinä, tekeekö hallaa itselleen vai potilailleen. Edellinen on ärsyttävää, jälkimmäiseen kuolee ihmisiä - ei siis valinta ensinkään. Järjestelmä toimii vähimmäishenkilökunnan varassa ja nojaa kaikkein hiljaisimpia vuoroja lukuun ottamatta siihen, että lääkärit heltyvät jäämään yliajalle hoitamaan asiat. "

Mielipide:

Kirja oli epäkohdista ja rankasta aiheestaan huolimatta humoristinen ja sai aikaan nauruntyrskähdyksiä. Jopa mieheni kiinnostui kuuntelemaan kirjaa, vaikkei kirjojen ystävä yleisesti olekaan. Moneen kertaan hän kyllä epäili "voiko tämä muka olla totta?"
Päällisin mielipide siis kuitenkin on, että kirja oli todella hauska ja viihdyttävä. Koomisia kommelluksia riitti ja niistä oli todella osattu kirjoittaa hauskasti. Lukekaa itse, niin tiedätte. Blogini täyttyisi, jos alkaisin kirjoittamaan lempikohtiani tänne.
Kirjaan täytyy myös osata suhtautua tietynlaisella huumorilla. Välillä se on hyvinkin mustaa ja sarkastista, välillä on olo "eihän tämmöiselle asialle saisi nauraa". Mutta ei oteta liian vakavasti, eikä naureta ilkeästi niin kaikki toimii.
Kirja sai kyllä ajattelemaan myös lääkärien työn ikäviä puolia, sillä kirjassa oli myös kuolemaa ja läheltä piti- tilanteita. Ne aina pysäyttivät liian naureskelun ja muistuttivat siitä, mitä liian vähäinen henkilökunta sekä henkilökunnan väsymys voivat saada aikaan.
4/5