Koskenniskan naisia - Essi Paju

 Karisto 2020
Sivumäärä 400
Storytel äänikirja
Kesto 8h 5min
Lukija Veera Kiiskinen

"Sari tarttui reippaasti valkoviinipullon kaulaan ja rusautti korkin auki. 
- No niin, nyt kilistetään lupaavalle tulevaisuudelle, hän ilmoitti ja ryhtyi kaatamaan vaaleanvihertävää saksalaista rieslingiä kahteen lasiin."

Aava on palannut turvalliseen kirjanpitäjän työhönsä kaupunkiin. Hevosiaan hän silti pitää edelleen Vuohenkulmassa ja lupautuu auttamaan tallilaisia järjestämään harjoituskisat. Rankkasade pilaa kuitenkin Vuohenkulman pihan, joten kisat siirretään Koskenniskan maneesiin. 
Petteri on eronnut Pauliinasta, mutta Aavan ja Petterin välit ovat sekavat - Aava on valehdellut Petterille olemattomasta poikaystävästä, eikä tunnu helpolta tunnustaa totuutta, vaikka mies saakin sukat pyörimään Aavan jaloissa. Kartanolle ilmaantuu myös hemaiseva Minna, joka tuntuu olevan turhankin läheinen Petterin kanssa. Onko Aavan jo liian myöhäistä haaveilla suhteesta unelmiensa mieheen?
Työtä aiheuttavat myös Siirin rippijuhlat, sekä leskeksi jäänyt äiti. 

"Aava päätti, että hänen oli vain selvittävä yksin. Olihan hän selvinnyt Vuohenkulman tallin hoitamisestakin, vaikka sekin oli tuntunut ensi alkuun mahdottomalta. Toisaalta muutaman hevosen tallin hoitaminen oli tähän haasteeseen verrattuna ollut lasten leikkiä, sillä Aava oli koko ajan tiennyt, miten toimia."

Hyvä jatko-osa Koskenniskan naapurissa- kirjalle. 
Mukavan realistinen tarina jatkuu, hevosjuttuja oli riittävästi ja tarina kulki sujuvasti eteenpäin. 
Kirjan ihmissuhdeongelmat olivat tavallaan realistisia, koska yleensähän ongelmat johtuvat juurikin siitä, kun ei osata puhua asioista. Ollaan mustasukkaisia toisen selän takana, kun ei viitsitä kysyä suoraan tai kuunnellaan salaa toisten puheita. Silti tuntui turhauttavalta kuunnella tarinaa, jossa kaikki draama olisi voitu välttää parilla pienellä keskustelulla. 
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, pidin silti kirjasta ja koin sen viihdyttäväksi ja mikäli sarja saa vielä jatkoa, aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa. 

3/5

Koskenniskan naapurissa - Essi Paju

 Karisto 2019
Sivumäärä 271
Storytel äänikirja
Kesto 6h 18min
Lukija Tara Lange

"Kaipa Aavan olisi pitänyt aavistaa Pekan käytöksestä, mitä oli tulossa. Olisi pitänyt ymmärtää, että kun nelikymppinen mies alkaa harrastaa kuntosaliliikuntaa, hankkia uusia, entistä muodikkaampia vaatteita ja käyttää miehille tarkoitettuja kosmetiikkatuotteita, hän on rakastunut tai vähintäänkin ihastunut."

Aavan elämä mullistuu rytinällä, kun hänet irtisanotaan työstä ja mies jättää nuoremman neitosen vuoksi. Jäljellä ovat kuitenkin teini-ikäinen Siiri- tytär sekä kaksi hevosta. Hevoset ovat Aavalle rakkaita, mutta rahahuolia ne aiheuttavat. Sattuman kautta Aava ottaa huolehtiakseen pienen tallin, jonka omistaja kaipaa hermolomaa. Hevoset saavat edes kesäksi ilmaisen ylläpidon ja Aava pientä palkkaa. 
Paitsi ettei kaikki tietenkään suju suunnitelmien mukaan. 
Onneksi on ystäviä tukena sekä yllättävä apu saapuu naapuritilan isännän muodossa - mitä raamikas Petteri Aavasta haluaa, kun kotona odottaa kuitenkin upea ja menestyvä vaimokin?

"Olihan hänelläkin ollut hyvä avioliitto, ainakin joitakin vuosia, ja edelleen ihana tytär ja oma hevonen. Siinä oli enemmän kuin yllin kyllin ilonaiheita. Kuitenkin, kun hän puolta tuntia myöhemmin käveli kohti Vuohenkulmaa, hän tunsi taas kateuden piston. Toisilla kävi aina hyvä tuuri. "

Mukava löytää jälleen yksi aikuisille tarkoitettu heppakirja. 
Kevyt, nopea hömppäkirja, jossa hevosia ja ihmissuhdekiemuroita sopivasti. 
Realistinen ja tavallinen päähenkilö, johon on helppo samaistua. Aava otti eron kyllä melko kevyesti, ainoana huolenaan hevosten pito. Pitkän miinuksen annan loppupuolen kliseisille tapahtumille kolmiodraaman merkeissä. 
Kuitenkin pääosin viihdyttävä kirja, jonka jatko-osan (Koskenniskan naisia) aion myös kuunnella. Hevoskirjat ovat sen verran harvassa, että ne herättävät heti uteliaisuuden :)

3/5

Pimeässä hohtavat tähdet - Sanni Ylimartimo

 Karisto 2022
Sivuja 152
Kirjasto

"Jos koulu olisi k-draama
niin törmäisin komeaan rikkaaseen poikaan
ja me rakastuisimme, 
pideltäisiin kädestä, suudeltaisiin vahingossa. "

Miran elämä ei ole helppoa - koulussa kiusataan, äiti on ylihuolehtivainen eikä rohkeus riitä puhuttelemaan ihastusta. 
Miran elämää rikastuttaa k-pop, erityisesti ERRORC niminen yhtye. Mira uppoutuu musiikkiin, videoihin, sanoihin. Hänellä on etäystäviä, joiden kanssa hän kykenee jakamaan oman kiinnostuksensa musiikkiin. 
Kun ERRORC ilmoittaa saapuvansa Suomeen keikalle, Miran on päästävä sinne. Miten voittaa rohkeus, uhmata äitiä ja sukeltaa siihen maailmaan, johon todella tuntee kuuluvansa?

"Joskus öisin tuijotan niitä
saatanan pimeässä hohtavia
tähtiä
ja mietin
että jos mä lähtisin 
viiltäisin lakanat punaisiksi
ja itseni kylmäksi
ehkä ne tajuaisivat mitä ovat tehneet"

Ensimmäinen (loppuun) lukemani säeromaani. 
Kirja itsessään oli ihan kiva, hieno ajatus ja lyhyet säkeet upposivat kyllä ihon alle ja tunteisiinkin. Päähenkilö Miran elämään ja ajatuksiin oli päästy hienosti sisään. Kiusaamista ja musiikkia oli käsitelty hyvin ja aidosti. 
Täytyy silti todeta, etten ollut tämän kirjan kohderyhmää, enkä myöskään ole säeromaanien suuri ystävä. Pidän enemmän "tavallisista kirjoista", eikä mielivaltaiselta vaikuttavat säkeet aina aivan tunnu omaan järkeen sopivalta. En osaa jäädä makustelemaan tekstiä, vaan luen kirjat ahmimalla. Siksi en lue myöskään runoja. 
Nopea, lyhyt kirja. 
Hyvä kirja nuorille ja säeromaanien ystäville. 

3/5

Exit- Lähdön hetki - Belinda Bauer

 Englanninkielinen alkuteos 2021 Exit
Karisto 2021
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 364
Kirjasto

"Avain oli maton alla. Kuten tavallista. Felix Pinkistä ennustettavuus tuntui lohdulliselta - vaikka ennusteena olikin kuolema."

Felix Pink on päälle 70- vuotias, eläkepäiviään viettävä herrasmies. Hän tekee vapaaehtoistyötä Lähdettäjänä ja istuu parantumattomasti sairaiden tai vanhojen ihmisten vierellä heidän viimeisinä hetkinään. 
On hänen 28. keikkansa - eli hän on jo konkari- kun kaikki ei menekään kuten piti. Hänellä on uusi, nuori työpari, joka ei kykene vain istumaan ja seuraamaan tapahtumia. Se ei vielä itsessään ole paha. Paha on se, että kuoleva mies on väärä mies. 
Mutta kenen vika se loppujen lopuksi oli?

"Amanda oli jo ehtinyt hänen olkansa taakse. -Mitä nyt? hän kysyi, mutta Felix ei pystynyt vastaamaan, koska kaikki hänen osaamansa sanat tuntuivat kieppuvan ympäri kalloa kuin bingopallot. Viimein oikeat sanat putoilivat hitaasti hänen tunnottomilta huuliltaan. - Tapoimme väärän miehen."

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa - Belinda Bauer kuuluu suosikkikirjailijoideni joukkoon ja olen poikkeuksetta pitänyt kaikista hänen aiemmista teoksistaan. 
Harmillista kyllä, tämä ei yltänyt muiden tasolle ja aiheutti pienen pettymyksen. 
En sano, että kirja olisi huono. Aihe oli mielenkiintoinen (epäonnistunut avustettu itsemurha) ja Bauerin luomat henkilöhahmot olivat persoonallisia ja paikoin jopa hauskoja. Jonkin verran huumoriakin löytyi. 
Kirja ei silti ollut millään muotoa jännittävä tai koukuttava, eivätkä juonenkäänteet yllättäneet tai aiheuttaneet sen suurempia reaktioita. Kirja oli aika tasainen ja sujuva. Mutta se ei tällä kertaa riittänyt. 
Ihan luettava, mutta ei mieleenpainuva tai sykähdyttävä. 

3/5

Unennäkijä - Katinka Sarjanoja

 Karisto 2021
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Lapsen tukkoinen ynähtely tavoitti Accolonin tietoisuuden unen läpi. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiään makuukomeron hämärässä. Ovien välistä kajasti ohut ja värisevä valonsäde, tulisijan liekkien loimotus. Keittiöpiiat olivat jo hereillä ja täydessä työntouhussa. Lapsi yski edelleen, ja Accolon kurottautui kurkistamaan yläpuolellaan katosta roikkuvaan kehtoon."

Unennäkijä on jatkoa Korpinlaululle ja Karhuneidolle. 
Tarina jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. 
Marrec on menossa naimisiin Brangwenin kanssa ja Brangwenin on vaikea sopeutua tulevaan asemaansa. Haasteet perillisten tuottamisessa eivät suinkaan lisää neidon luottamusta itseensä ja asemaansa. 
Vasalliprinssi Cormac on huonossa kunnossa ja pian onkin edessä uuden hallitsijan valinta. Savusälvän väki onnistuu puhumaan prinssiksi yhden omistaan kuninkaanmaalaisen sijasta ja "karhukuninkaaksi" kruunataan Sigge, Sigrin poika ja Etainin lapsenlapsi. 
Kuninkaanmaalta saapuu muitakin vieraita, muuan Mairtin, jonka tehtävänä on vakoilla Savusälvän toimia. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja muuttuu, kun Elbren- neito siepataan ja Mairtin osallistuu pelastustoimiin. 
Edesmenneen Nuolennokan Rowanin tytär Rowena karkaa äitinsä helmoista ja tutustuu Siggeen. Rowenalla on myös näkemisen lahja, eivätkä näyt lupaa hyvää. Onko uusi sota tulossa ja mitä on tällä kertaa hintana?

"Hänen omissa silmissään Savusälpä oli juuri sanoillaan ja teoillaan noussut kapinaan. Enää tarvitsisi saada kuningas ymmärtämään, ettei kyse ollut vain satunnaisesta tunteenpurkauksesta, vaan tämän kansan sydämeen juurtuneesta uskottomuudesta hallitsijaansa kohtaan."

Kirja siis päättää Sarjanojan trilogian. 
Pidin tästä osasta eniten, tämä oli kirjoista selkein. Tässä ei hypitty vuosia eteenpäin, eikä mukaan tullut liikaa uusia hahmoja. Toki hahmoja oli edelleen paljon, mutta suurin osa oli onneksi ennestään tuttuja. Ja kirjan alkusivuilla oli luettelo henkilöistä, josta pystyi tarpeen vaatiessa tarkistamaan, kuka oli kukakin (en muista oliko aiemmissa kirjoissa). 
Pidin tässä myös siitä, että tiettyihin henkilöihin pääsi tutustumaan paremmin, he olivat vihdoinkin muutakin kuin pelkkä nimi muiden joukossa. Kerronta oli edelleen aika toteavaa, eikä tästä välittynyt minulle suuria tunteita, mutta parannusta aiempiin osiin kuitenkin oli. 
Kirjan loppu tuntui hieman hätäiseltä ja vallanvaihdos miehiltä naisille tapahtui melkoisen helposti. Lopussa oli siis jälleen suuri taistelu, jossa menetettiin ihmisiä, mutta tämä jätti lukijan kylmäksi. 
Ihan kelpo sarja, vaikka odotinkin koko ajan enemmän. Ei erityisen mieleenpainuva, mutta viihdyttävä. 

3/5

Talo taivaansinisellä merellä - TJ Klune

 Englanninkielinen alkuteos 2020 The House in the Cerulean Sea
Karisto 2021
Suomentanut Mika Kivimäki
Sivumäärä 446
Kirjasto 

"- Hyvä tavaton, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- Tämä on erittäin epätavallista. Se oli alakanttiin sanottu. Hän seurasi lumoutuneena ja ihmeissään, kuinka Daisy- niminen yksitoistavuotias tyttö sai puupalikat leijumaan korkealla päänsä päällä. Palikat kiersivät hidasta, samankeskistä kehää. "

Lyhyesti:

Linus Baker on tuiki tavallinen mies, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä  Maagisten nuorten huolenpito-osastolla. Hän noudattaa säntillisesti sääntöjä ja määräyksiä ja viettää vapaa-aikansa yksin kotona vinyylilevyjä kuunnellen. 
Eräänä päivänä hän saa huippusalaisen tehtävän ja lähtee Marsyasin saarelle tarkastamaan erään orpokodin tilanteen. Orpokoti ei kuitenkaan ole mikään tavallinen orpokoti, vaan siellä asustaa kuusi äärimmäisen harvinaista ja jopa vaarallista lasta - traakki, muodonmuuttaja, metsänhenki, maahinen, täysin tuntematon laji sekä itse Lucifer, antikristus. 
Ymmärrettävästi Linus on konkreettisesti pyörryksissä saadessaan tietää, mihin hänet on lähetetty. Hän on peloissaan ja ennakkoluuloinen. Lapset sekä orpokodin johtaja herra Parnassus kuitenkin ovat jotain aivan muuta kuin odottaa saattaa ja tämä työmatka muuttaa Linuksen elämää pysyvästi. 

"Näillä lapsilla on vastassaan pelkkiä ennakkoluuloja siitä, mitä he ovat. Ja heistä kasvaa aikuisia, jotka tuntevat sitä samaa. Te sen sanoitte: Lucy ei ole sellainen kuin odotitte, mikä tarkoittaa, että te olitte jo päättäneet mielessänne millainen hän olisi. Kuinka voimme taistella ennakkoluuloja vastaan, jos emme tee mitään muutoksen eteen? Mitä järkeä on missään, jos annamme ennakkoluulojen märkiä rauhassa? "

Mielipide:

Talo taivaansinisellä merellä on ollut todella monen bloggarin lukulistalla ja se on tuntunut hurmaavan suurimman osan lukijoista. Ja ymmärrän kyllä miksi. 
Kirjan asetelma on kiehtova ja toteutus onnistunut. Kirjassa on paljon aiheita, jotka puhuttavat nykypäivänä (mm seksuaalinen suuntautuminen, lasten oikeudet, ennakkoluulot, ulkonäköasiat jne.) ja niitä oli käsitelty hienosti. 
Sen lisäksi, että tämä oli mukava fantasiakirja, minulle tämä oli jollain muotoa myös melkoinen feel-good kirja - tästä tuli hyvälle mielelle ja loppu oli uskomattoman onnellinen. Huumoriakin löytyi sopivasti. 
Silti tämä ei ihan täysin saanut minua innostumaan. Jotain puuttui. Alku ainakin tuntui melkoisen hitaalta, eikä mitään valtavan suuria paljastuksia ja ihmetyksen aiheita ilmennyt. Paikoin aika ennalta-arvattava. 
Henkilöt nyt ainakin olivat mahtavan persoonallisia ja oli mukava, että päähenkilö oli kaikkea muuta kuin sellainen perinteinen päähenkilö. Lapset olivat ihanan omanlaisiaan ja heidän tarinansa surullisia, onnellisilla lopuilla. 
Ihan siis miellyttävä lukukokemus ja voin tätä kyllä suositellakin. Mutta minussa tämä ei herättänyt suuria tunteita, ei valtavaa ihastelua. 

4/5

Malorie- Älä katso, älä kosketa - Josh Malerman

 Englanninkielinen alkuteos 2020 Malorie
Bird Box 2
Karisto 2021
Suomentanut J. Pekka Mäkelä
Sivumäärä 319
Kirjasto

"Malorie puristautuu luokkahuoneen tiiliseinää vasten. Ovi on lukossa. Hän on yksin. Valot on sammutettu. Hänellä on side silmillään. Ulkopuolella, käytävällä, on alkanut riehua väkivalta. Kyllä hän tämän metelin tietää, hän on kuullut sitä painajaisissaan, kuullut sitä kaikuina särkyneestä yhteisöstä, jossa järkevät ihmiset alkoivat repiä toisiaan riekaleiksi samalla kun hän synnytti poikaansa."

Lyhyesti:

Jatkoa Lintuhäkille. 
Malorie ja hänen kaksi lastaan ovat eläneet jonkin aikaa sokeainkoululla, kun yhtäkkiä väkivalta pääsee valloilleen. He pakenevat ja asettuvat asumaan Camp Yadinissa, kesäleirialueella. Aika kuluu ja lapset varttuvat teini-ikäisiksi. Heillä on siellä kaikki hyvin, kunhan he vain noudattavat Malorien laatimia tiukkoja sääntöjä - ole varuillasi, pidä side silmilläsi ja ihosi peitettynä. Maailma on täynnä olioita, joiden katsominen tai koskettaminen saa ihmiset sekoamaan ja tappamaan itsensä ja toisensa. 
Eräänä päivänä heidän ovellensa koputtaa mies, joka väittää olevansa väestönlaskennasta. Hän jättää portaille nipun papereita, joissa on nimiä ja ihmeellisiä selviytymistarinoita. Selviytyjien joukosta löytyy Malorien vanhempien nimet. Voivatko he olla yhä elossa?
Malorie päättää ottaa riskin ja lähtee lapsiensa kanssa kohti sokeaa junaa sekä kaupunkia, josta hän toivoo löytävänsä vanhempansa. Matka ei ole vaaraton ja yllätyksiä riittää. 

"Hän katsoo vielä kerran lattialla lojuvia liuskoja. Hänen katseensa erottaa nimet nytkin, vaikka hän seisoo kaukana niistä, oven luona, käsi kahvalla. Aivan kuin nimet olisi kirjoitettu jollakin teräksen kaltaisella, jota ei voi pyyhkiä olemattomiin, joka on kestävämpää kuin hän itse. Aivan kuin nimillä itsellään olisi silmät sidottuina ja ne pysyisivät siksi hengissä tässä uudessa maailmassa vielä kauan sen jälkeen, kun Malorie lopulta sortuu... Hän palaa junaa käsittelevälle liuskalle."

Mielipide:

Josh Malermanin kirjat ovat olleet minun mieleeni, eikä tämäkään ollut pettymys. 
Alkuun epäilin, voiko tästä samasta aiheesta saada enää mitään uutta irti, onko sillä enää muuta annettavaa? Mutta pidin tästä ehkä jopa ensimmäistä osaa enemmän. 
Loppu sisälsi mielenkiintoisia paljastuksia, oli toiveikas ja jätti pieniä kysymyksiä auki. 
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja omanlaisiaan. Varovainen, omien sääntöjensä mukaan elävä Malorie sekä hänen kaksi lastaan, jotka olivat aivan omanlaisiaan. Kiltti, tottelevainen Olympia sekä idearikas, kekseliäs Tom, joka halusi nähdä ja kokea uutta ja uhmasi ajoittain Malorien sääntöjä. Vaikka maailma olisi kuinka romuttunut, teinit ovat teinejä, elämä kulkee silti eteenpäin. 
Kirjan oliot ovat kiehtovia ja salamyhkäisiä. Nyt niistä kerrottiin hieman enemmän kuin aiemmassa osassa, mutta paljon jätettiin myös lukijan mielikuvituksen varaan. Itseäni nämä jäivät mietityttämään, niiden perimmäinen tarkoitus, mistä ne ovat tulleet. 
Ihailen suuresti kirjailijoiden mielikuvitusta ja taitoa kuvata asioita sanoin, lausein, tarinoin. Tällaiseen kirjallisuuteen on niin jännittävää sukeltaa ja se vie mukanaan. 

4/5

Kirjojen tytär - Margaret Rogerson

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Sorcery of Thorns
Karisto 2020
Sivumäärä 453
Suomentanut Mika Kivimäki 
Kirjasto

"Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon. Se saapui vaunuissa. Elisabeth seisoi sisäpihalla ja katseli, kuinka hevoset jyristelivät porteista sisään silmät hurjasti palaen ja vaahto suusta roiskuen. Korkealla hänen yläpuolellaan laskevan auringon viime säteiden loimu heijastui Suuren kirjaston tornin ikkunoista, ikään kuin sisällä olevat huoneet olisivat syttyneet palamaan - mutta valo kaikkosi nopeasti, se kutistui, nousi ylemmäksi, veti pitkiä varjosormia enkeleistä ja räystäspiruista, jotka vartioivat kirjaston katon sateen juovittamia reunuksia."

Lyhyesti:

Elisabeth on kasvanut Suuressa kirjastossa ja hänen haaveensa on opiskella kirjaston vartijaksi. Kirjaston johtaja on huomannut Elisabethin potentiaalin ja ottaa hänet mukaan vastaanottamaan uutta, vaarallista loitsukirjaa. Elisabeth alkaa löytää itsestään piirteitä, joita ei muilla ole. 
Eräänä yönä hän herää ja huomaa loitsukirjan muuttuneen vaaralliseksi malefictiksi. Johtaja on kuollut ja vartijat nukkuvat, vaikka heidän ei pitäisi. Elisabeth on ainoa, joka voi pysäyttää kirjan ennen kuin se ehtii kylään ihmisten keskelle. 
Elisabeth yritetään lavastaa syylliseksi tähän ja muihinkin kirjastossa tehtyihin "tihutöihin". Hän joutuu turvautumaan vasta tapaamaansa velho Nathanieliin ja tämän demonipalvelijaan. Elisabeth joutuu huomaamaan, että kaikki hänelle opetettu ei olekaan aivan mustavalkoista. Samalla hän sinkoutuu keskelle ikivanhaa salajuonta, joka uhkaa tuhota kaiken. Pystyykö Elisabeth luottamaan oikeisiin ihmisiin ja pelastamaan kirjastot sekä koko maailman?

"Hän tiesi, että kirjastossa säilytetyt kirjat eivät olleet tavallisia. Ne kuiskuttelivat hyllyissä ja vavahtelivat rautakahleidensa alla. Jotkut sylkivät mustetta ja saivat raivokohtauksia, tyyninä öinä toiset lauloivat itsekseen korkeilla, kirkkailla sävelillä, kun tähtivalo virtasi sisään kirjaston kalteri-ikkunoista kuin elohopeavanat. Toiset olivat vieläpä niin vaarallisia, että niitä jouduttiin säilyttämään maanalaisissa holveissa suolaan pakattuina. Kaikki kirjat eivät olleet hänen ystäviään."

Mielipide:

Mikä ihana, täydellinen kirja kirjoista!
Tässä tuntui olevan kaikki kohdallaan - tunnelma, jännittävät tapahtumat, sopiva etenemistahti, romantiikka... Pidin ja paljon!
Minusta on upeaa, miten jotkut osaavat yhteen kirjaan luoda kokonaan uudenlaisen ympäristön, lähes koko maailman. Elämä Suuressa kirjastossa, velhot ja demonit, kirjojen suojeleminen... Todella loistavaa. 
Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä. Vaikka velho Nathaniel olikin olevinaan "havitelluin poikamies" ja siten hitusen pöyhkeä, se ei mennyt ärsytykseen asti. Lopulta hänestäkin paljastui se herkkä ja haavoittunut puoli, mikä varastaa lukijan sydämen. Elisabethkään ei täydellisyydessään ja erityisyydessään ärsyttänyt, mikä on aina positiivista. Silas oli loistava hahmo, samoin kirjan pahis. 
Kirja on nuorten kirja/ nuorten aikuisten kirja, mutta uppoaa vanhempaankin lukijaan. 
En keksi kirjasta mitään moitittavaa tai itseäni vaivaavaa asiaa. Tämä oli kaikin puolin kiehtova ja vauhdikas lukukokemus, josta nautin täysin siemauksin. 

5/5

Karhuneito - Katinka Sarjanoja

 Karisto 2020
Sivuja 445
Kirjasto

"Kirpeän jäiset pisarat putoilivat neuloina iholle, takertuivat seitinohuiksi rihmoiksi tuttua polkua kotiin taivaltavan hevosen turkkiin. Ratsastajan pää oli painuksissa, hartiat väsymyksen painamat. Ja häpeän, sillä mitään muuta kuin häpeäänsä ei Rowan pystynyt ajattelemaan."

Lyhyesti:

Karhuneito jatkaa siitä, mihin Korpinlaulu päättyi. Kirja on siis Sarjanojan fantasiasarjan toinen osa. 
Étainin ja Rautakatseen tytär Sigri on kihlattu Vaskenrajan kartanonherra Variksensurmalle. Aihetta juhlaan riittää, sillä liitto pohjautuu rakkaudelle. 
Iloa varjostaa tieto lähestyvästä sodasta. Viholliskansa vallalliset keräävät sotajoukkojaan valloittaakseen Savusälvän. Prinssi Cormac nimittää Rautakatseen sotajoukkojen päälliköksi, vaikka hän ei ole edes taistelukuntoinen. Kipeä polvi saa hänet nilkuttamaan ja miekkaankaan hän ei voi tarttua ilman hihnoja, jotka pitävät aseen hänen kädessään. Pystyvätkö naiset seuraamaan sivusta, kun heidän miehensä ja poikansa lähtevät taistelemaan?
Huolta ja ristiriitaa aiheuttaa myös Rowan, joka on palannut ja etsii paikkaansa Savusälvässä sekä Nuolennokan valtiatar Valonlaulu, joka pystyy lähettämään ennusnäkyjä muille näkijöille... 

"Kuinka sinä, joka itsekin olet näkijöiden verta, kavahdat minua? Ei sinun minua tarvitse pelätä, Étain Korpinlaulu, mutta kun kuuaikasi seuraavan kerran jää väliin, rukoile kuollutta jumalaasi henkesi puolesta. Ja rukoile tyttäresi puolesta, sillä sinun pikku karhunpentusi kantaa pian Savusälvän kohtaloa"

Mielipide:

Olen aika lailla samaa mieltä tästä kuin Korpinlaulustakin - idea loistava, toteutus vaisu. Odotin enemmän, parannusta edelliseen.  
Tapahtumia ja henkilöitä oli jälleen todella paljon. Alkuun pidin kirjasta. Henkilöt olivat tuttuja ja edellisen osan tapahtumat vielä joten kuten muistissa. Oli mielenkiintoista seurata Rautakatseen ja Étainin matkaa maanpakolaisina. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kerronta oli ihan sujuvaa, yksinkertaista, tasaista. Mutta... 
 Puolessa välissä kirjaa hypättiin monta vuotta eteenpäin, jolloin mukaan tuli paljon uusia henkilöitä. Tässä vaiheessa olisin tarvinnut paperia ja kynän pysyäkseni perillä siitä kuka oli kuka ja kenenkin lapsi tai sukulainen. Henkilöt jäivät aika pinnallisiksi, en päässyt kenenkään kanssa tutuiksi. Suuria tunteitakaan tämä ei herättänyt. Eli vaisuksi jäi. 
Olettaisin kolmannen kirjan kertovan Marrecista ja Gwenistä. Itse en ainakaan tässä osassa lämmennyt heidän jutulleen, mutta ehkä minun on kuitenkin katsottava, miten tarina taas etenee :)

3/5

Nailpolish.avi - Lotta- Liisa Joelsson

 Karisto 2020
Sivuja 173
Kirjasto

"Video ilmestyy videopalveluun 13.12.2018 kello 02:13:03 GMT.
Video poistuu videopalvelusta 13.12.2018 kello 02:42:47 GMT. 
Tuon 29 minuutin ja 44 sekunnin aikana se tavoittaa yli satatuhatta ihmistä."

Lyhyesti;

Patrik viettää paljon aikaa tietokoneella ja törmätessään uutiseen oudosta videosta, hän lataa sen koneelleen. Videolla nuori tyttö lakkaa kynsiään. Patrik huomaa, että videosta on vaikea päästä eroon, sillä se luo itsestään uusia kopioita ja piiloutuu koneen eri kansioihin. 
Patrikin miesystävä Johan perii tätinsä vanhan talon ja he päättävät remontoida sen ja muuttaa sinne asumaan. Talo on syrjäseudulla ja iltaisin pimeällä aika karmiva. Patrik alkaa nähdä kaikkea omituista. Samalla hän on koukussa outoon videoon ja hän yrittää selvittää sen taustoja. 
Kuka on videon tyttö ja mitä se haluaa katsojiltaan?

"Tyttö levittää kynsilleen paksua, punaruskeaa mönjää. Se leviää ensin kynsinauhoille, sitten sormille ja lopulta pöydälle. Uusi leikkaus ja kuvassa ovat jälleen tytön kasvot. Valaistus on muuttunut, valo tulee nyt paljon alempaa kuin aiemmin. Tytön katse on tyhjä, silmät ovat pelkkää valkoista. Vaalea tukka roikkuu kasvojen molemmin puolin ohuina naruina. Tyttö kiittää katsojia ja viimeisen sanan kohdalla, juuri ennen pimeyttä, hänen äänensä kuulostaa siltä kuin se sortuisi. "

Mielipide:

Ohhoh, positiivinen yllättäjä!
Lyhyt, mutta ytimekäs ja äärimmäisen koukuttava. Luin tämän hetkessä ahmimalla. Tarina piti koko ajan otteessaan, ja oli melkoisen jännittäväkin. Pidempäänkin tarinaan tässä olisi ollut aineista, mutta toimi hyvin näinkin. 
Kirjan henkilöihin ei kovin syvällisesti päässyt tutustumaan, mutta olivat ihan ok. Harvemmin (ainakin minun lukemissani kirjoissa) päähenkilöinä on ollut homopariskunta ja vielä harvemmin kauhugenressä. Tästä siis tykkäsin, toi kivan pienen lisän tarinaan. 
Tarina kulki koko ajan sujuvasti eteenpäin ja paljasti sopivalla tahdilla uusia käänteitä. Mitään kovin yllättävää tai shokeeraavaa tässä ei ollut, mutta jännitystä riitti silti loppumetreille asti. Välillä asiat tapahtuivat melkoisen helposti, mutta ei häiritsevän helposti. Kieli kirjassa oli selkeää. 
Tykkäsin ja oli harmi, että tämä loppui niin nopeasti. Tästä siis pieneen jännityksen nälkään persoonallista, kotimaista kauhua. 

4/5

Katkeamispiste - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos 2018 Snap

Karisto 2020

Suomentanut Annukka Kolehmainen

Sivumäärä 360

Kirjasto

"Autossa oli niin kuuma, että penkitkin lemusivat siltä kuin ne kohta sulaisivat. Jackilla oli sortsit, ja aina kun hän liikautti jalkojaan, kuulosti siltä kuin hän olisi repinyt teippiä. Ikkunat olivat auki, mutta ilma ei värähtänytkään; vain ympärillä surraavat pikkuötökät rapisivat kuin kuiva paperi. Heidän yllään riippui yksi ainoa pilvenriekale, ja näkymätön suihkukone piirsi liituviivaa kirkkaansinisen taivaan poikki."

Lyhyesti:

Vanha toyota hajoaa tienpientareelle. Raskaana oleva nainen lähtee soittamaan apua, jättäen 3 muuta lastaan autoon odottamaan. Äiti ei koskaan palaa. Kukaan ei pysähdy auttamaan. 

Lapsista vanhin, Jack, jää vastuuseen sisaruksistaan. Kuluu kolme vuotta. Äidin murha on edelleen ratkaisematta. Isä on häipynyt vuosi sitten. Talo täyttyy sanomalehdistä ja hiirten jätöksista. Jackin pienin sisko lukee, leikkaa nurmikkoa ja kaivaa matoja maasta. Vanhempi sisko on vajonnut suruun ja hulluuteen ja piiloutuu lehtien sekaan. Ja Jackin täytyy pitää kaikki kunnossa, koska äiti sanoi niin. 

Äreä rikosylikomisario John Marvel joutuu murhien sijasta ratkomaan asuntomurtojen vyyhtiä. Kultakutriksi nimetty varas syö ruuat kaapeista ja nukkuu toisten vuoteissa. Hän on ovela, eikä jää kiinni edes ansaksi viritettyyn, kameravalvottuun taloon. Hän jää kiinni, kun hän itse niin haluaa... Selviää, että kolmen vuoden takaisen murhan ja asuntomurtojen välillä on yllättävä yhteys ja apu rikosten selvittämiseen löytyy yllättävän läheltä. 

"Tänne hän oli kuitenkin päätynyt. Maanpakoon kynänpyörittäjien takia, jotka eivät tajunneet, että murhatapauksissa oli toisinaan joustettava säänöistä napatakseen syyllisen. Toisinaan katkeamispisteeseen saakka. Ja toisinaan syyllistä ei sittenkään saatu napattua. Se oli raaka totuus. Kaikki näyttivät kuitenkin vieraantuneen todellisuudesta - jopa poliisi."

Mielipide:

Belinda Bauer ei petä. 

Jälleen uusi, mukaansatempaava rikosjännäri jota on vain pakko ahmia eteenpäin. 

Pidin jälleen paljon kirjan henkilöistä. John Marvel olikin jo ennestään tuttu, mutta erityisesti pidin Jackista, hänen pikkusiskostaan Merrystä sekä naapurin rouvasta. 

Kirja sai minut hieman surulliseksi, sillä se kuvasi hienosti sitä, kun kukaan ei välitä ja suljetaan silmät ympärillä tapahtuvista asioista. Kirjassa kukaan ei pysähtynyt auttamaan vilkkaan autotien reunalla kulkevia lapsia, kukaan ei kiinnittänyt huomiota ilman isää liikkuviin ja asuviin lapsiin, jotka eivät käyneet edes koulussa. Eihän asia kenellekään kuulu. 

Kirjan rikokset eivät olleet erityisen erikoisia, mutta niistä huomasi hienosti sen, miten pienikin lipsahdus voi vaikuttaa suuresti. Pienestä valheesta tulee iso. 

Helppo ja nopealukuinen. Tykkäsin.

4/5