Englanninkielinen alkuteos 2020 The House in the Cerulean Sea
Karisto 2021
Suomentanut Mika Kivimäki
Sivumäärä 446
Kirjasto
"- Hyvä tavaton, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- Tämä on erittäin epätavallista. Se oli alakanttiin sanottu. Hän seurasi lumoutuneena ja ihmeissään, kuinka Daisy- niminen yksitoistavuotias tyttö sai puupalikat leijumaan korkealla päänsä päällä. Palikat kiersivät hidasta, samankeskistä kehää. "
Lyhyesti:
Linus Baker on tuiki tavallinen mies, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä Maagisten nuorten huolenpito-osastolla. Hän noudattaa säntillisesti sääntöjä ja määräyksiä ja viettää vapaa-aikansa yksin kotona vinyylilevyjä kuunnellen.
Eräänä päivänä hän saa huippusalaisen tehtävän ja lähtee Marsyasin saarelle tarkastamaan erään orpokodin tilanteen. Orpokoti ei kuitenkaan ole mikään tavallinen orpokoti, vaan siellä asustaa kuusi äärimmäisen harvinaista ja jopa vaarallista lasta - traakki, muodonmuuttaja, metsänhenki, maahinen, täysin tuntematon laji sekä itse Lucifer, antikristus.
Ymmärrettävästi Linus on konkreettisesti pyörryksissä saadessaan tietää, mihin hänet on lähetetty. Hän on peloissaan ja ennakkoluuloinen. Lapset sekä orpokodin johtaja herra Parnassus kuitenkin ovat jotain aivan muuta kuin odottaa saattaa ja tämä työmatka muuttaa Linuksen elämää pysyvästi.
"Näillä lapsilla on vastassaan pelkkiä ennakkoluuloja siitä, mitä he ovat. Ja heistä kasvaa aikuisia, jotka tuntevat sitä samaa. Te sen sanoitte: Lucy ei ole sellainen kuin odotitte, mikä tarkoittaa, että te olitte jo päättäneet mielessänne millainen hän olisi. Kuinka voimme taistella ennakkoluuloja vastaan, jos emme tee mitään muutoksen eteen? Mitä järkeä on missään, jos annamme ennakkoluulojen märkiä rauhassa? "
Mielipide:
Talo taivaansinisellä merellä on ollut todella monen bloggarin lukulistalla ja se on tuntunut hurmaavan suurimman osan lukijoista. Ja ymmärrän kyllä miksi.
Kirjan asetelma on kiehtova ja toteutus onnistunut. Kirjassa on paljon aiheita, jotka puhuttavat nykypäivänä (mm seksuaalinen suuntautuminen, lasten oikeudet, ennakkoluulot, ulkonäköasiat jne.) ja niitä oli käsitelty hienosti.
Sen lisäksi, että tämä oli mukava fantasiakirja, minulle tämä oli jollain muotoa myös melkoinen feel-good kirja - tästä tuli hyvälle mielelle ja loppu oli uskomattoman onnellinen. Huumoriakin löytyi sopivasti.
Silti tämä ei ihan täysin saanut minua innostumaan. Jotain puuttui. Alku ainakin tuntui melkoisen hitaalta, eikä mitään valtavan suuria paljastuksia ja ihmetyksen aiheita ilmennyt. Paikoin aika ennalta-arvattava.
Henkilöt nyt ainakin olivat mahtavan persoonallisia ja oli mukava, että päähenkilö oli kaikkea muuta kuin sellainen perinteinen päähenkilö. Lapset olivat ihanan omanlaisiaan ja heidän tarinansa surullisia, onnellisilla lopuilla.
Ihan siis miellyttävä lukukokemus ja voin tätä kyllä suositellakin. Mutta minussa tämä ei herättänyt suuria tunteita, ei valtavaa ihastelua.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti