Englanninkielinen alkuteos 1962 We Have Always Lived in the Castle
Fabriikki kustannus 2018
Suomentanut Laura Vesanto
Sivumäärä 198
Kirjasto
"Minun nimeni on Mary Katherine Blackwood. Olen kahdeksantoista vuotta vanha ja asun sisareni Constancen kanssa. Mietin toisinaan, että jos onni olisi vähänkin potkaissut, olisin syntynyt ihmissutena, sillä kummankin käteni etu- ja keskisormi ovat samanpituiset, mutta tähän minä nyt joudun tyytymään."
Lyhyesti:
Mary asuu isosisarensa ja pyörätuolissa olevan setänsä kanssa vanhassa sukukartanossa. Muu perhe on kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Kylän muut asukkaat suhtautuvat Blackwoodeihin ennakkoluuloisesti ja epäystävällisesti. Mary noudattaa tiukasti sääntöjä, hautaa puutarhaan esineitä ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset loitolla. Hän käy kaksi kertaa viikossa kylässä hakemassa tarvittavat ruokatarvikkeet, mutta muutoin he elävät lukittujen porttien sisäpuolella.
Eräänä päivänä ahne Charles- serkku saapuu kyläilemään, mielessään vain pullollaan oleva kassakaappi. Riittävätkö Maryn taikasanat ja näkeekö Constance serkun läpi? Asiat alkavat mennä hurjalla tavalla pieleen...
"- Katselen taloamme, vastasin sille, ja se seisoi vaiti rinnallani, nosti sekin katseensa. Katto osoitti päättäväisesti taivasta kohti, seinät kohtasivat toisensa tiiviisti ja ikkunat hohtivat hämärää valoa. Se oli kunnon talo, ja melkein puhdas. Keittiön ja ruokasalin ikkunoista näkyi valoa: heidän illallisaikansa oli koittanut, ja minun pitäisi olla paikalla. Halusin olla sisällä talossa ja sulkea oven perässäni. "
Mielipide:
Tämä goottikirjallisuuden klassikoksi noussut teos oli ihan ok, mutta ei tehnyt suurta vaikutusta.
Kirjassa parasta oli kaunis ympäristön kuvailu sekä mielenkiintoiset ja omalaatuiset hahmot. Pysähtynyt tunnelma ja Maryn erikoiset tavat ja ajatukset olivat kiehtovia. Muun perheen myrkytyssurmaa paljastettiin pikkuhiljaa, mutta se jätti myös jonkin verran asioita auki (itselleni jäi epäselväksi, miksi? Rakkaus, halu olla kahden?).
Jotenkin en vain päässyt tähän tarinaan sisään. Tämä olisi vaatinut kunnollista keskittymistä ja oikeaa tunnetilaa, eikä lukemista sivun silloin toisen tällöin. Tähän kun olisi päässyt uppoutumaan kunnolla, olisi se varmasti mennyt jollain tavalla ihon alle. Harmi etten itse saanut tästä enempää irti.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti