keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Kesäkuussa 2021 luetut:

 Oi mikä ihana kesäkuu!
Lukemista on ollut kiitettävä määrä, mutta sen lisäksi on ehtinyt paljon muutakin. Kodin yläkerran rakennus on hyvällä mallilla, lasten uimakoulut hoidettu kunnialla (ihania vesipetoja) ja muutenkin ulkoilua ja touhua on riittänyt. 
Kesäkuussa kirjoja tuli siis luettua yhteensä 9, mikä on paremmin kuin viime aikoina. Kirjoista 2/9 oli äänikirjoja, 4/9kotimaisia ja 4/9 naiskirjailijoiden teoksia. 
Kesäkuun suosikkikirjani oli Sam Lloydin Muistometsä, eikä Tervetuloa Joylandiin jäänyt kauas tästä. 

Keskiarvo oli : 3,8

Perhosten aika - Emma Luoma 3/5
Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt 3/5
Muistometsä - Sam Lloyd 5/5
Naiset vailla armoa - Camilla Läckberg 3/5
Suomea lohikäärmeille - Briitta Hepo-oja 4/5
The Walking Dead Neljäs kirja - Robert Kirkman 4/5
The Walking Dead Viides kirja - Robert Kirkman 4/5
Väkevät sielut - tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Heiskanen, Vallisaari, Liuksiala 4/5
Tervetuloa Joylandiin - Stephen King 4/5

Heinäkuu:

Tälle kuulle ei ole sen suurempia suunnitelmia - lomalla olen edelleen, käydään perheen kesken välillä mökkeilemässä ja yläkerran pitäisi valmistua. Miehelläni alkaa myös loma, joten perheen kesken tulee varmasti touhuiltua jos jonkinmoista. Lukutahti ei varmasti pysy samana, mutta kirjat kuuluvat silti jokaiseen lomapäivääni. 
Heinäkuun lukulistalla on ainakin S.N Piresin Karhunkiertäjä sekä Siri Pettersenin Rautasusi ja kuuntelussa Jenny Colganin Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja. 

Nyt ollaan muuten jo puolivälissä vuotta 2021!
Kaiken kaikkiaan olen tähän mennessä lukenut/kuunnellut 40 kirjaa. Ei huono. Varsinkaan jos sama tahti jatkuu ja loppuvuoden saldo pyörii 80 kirjan kieppeillä, olen enemmän kuin tyytyväinen :) Lukemisessa ja bloggaamisessa ei ole nyt ollut paineita, tosin tekstien laatu ei ole juurikaan parantunut. Mutta näin on ollut ihan hyvä, sillä enempää aikaa ei olisikaan ollut. Siihen olen ollut todella tyytyväinen, että olen osannut valikoita luettavakseni oikeasti kirjoja, jotka minua kiinnostavat. En ole "pakkolukenut" yhtään kirjaa, jos se ei ole innostanut. Hyvä minä :)

tiistai 29. kesäkuuta 2021

Tervetuloa Joylandiin - Stephen King


 Englanninkielinen alkuteos 2013 Joyland
Tammi 2015
Suomentanut Kristiina Vaara
Sivumäärä 288
Kirjasto

"Oli minulla autokin, mutta syksyllä 1973 kuljin useimmiten jalan Rouva Shoplaw'n rantamajoitukselta Heaven's Bayn kaupungista Joylandiin. Halusin kävellä, itse asiassa se tuntui välttämättömältä. Syyskuun alussa Heaven's Beach oli jo lähes autio, mikä sopi hyvin mielialaani. Se syksy oli elämäni kaunein. Ajattelen niin vielä nytkin, neljäkymmentä vuotta myöhemmin. En myöskään koskaan ole ollut niin onneton kuin silloin. "

Lyhyesti:

Devin Jones on parikymppinen opiskelija, joka haaveilee kesästä tyttöystävänsä kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun tyttö lähteekin ystävänsä kanssa toiseen kaupunkiin töihin ja juhlimaan. Ja kuinka ollakaan, ihastuu siellä toiseen ja jättää Devinin. 
Devin saa töitä Joyland- nimisestä huvipuistosta ja saa sieltä uusia ystäviä. Hänen mieltään jää kuitenkin kovasti vaivaamaan tarina tytöstä, joka murhattiin kummitusjunaan. Murhaajaa ei koskaan saatu kiinni ja tyttö kuulemma kummittelee siellä edelleen. Kesän mentyä, hän ei ole valmis palaamaan opiskelujen pariin vaan jää vielä huvipuistoon töihin. 
Devin tutustuu Annieen ja Mikeen. Mike on vasta lapsi, mutta sairastaa lihassairautta, eikä tule koskaan parantumaan. Mikella on kuitenkin kyky nähdä asioita, joita tavalliset ihmiset eivät kykene näkemään. Ihan kaikkea hänkään ei silti ehdi nähdä... 

"- Anna minun nähdä sinut, kuiskasin ja tunsin itseni hölmöksi ja kauhistuneeksi. Halusin sen tapahtuvan, toivoin ettei sitä tapahtuisi. Kuului ääni. Pitkä, hidas huokaus. Ei ihmisen, ei missään nimessä. Oli kuin joku olisi avannut näkymättömän höyryventtiilin. Sitten se lakkasi. Muuta ei tapahtunut. Sinä päivänä."

Mielipide:

Stephen King kirjailijana kiehtoo minua kovasti ja olenkin pitänyt monista hänen kirjoistaan. Usein kirjojen paksuus ei vain houkuttele niihin tarttumaan, etenkään kun tarinan eteneminen monissa kirjoissa on ollut melko hidasta. 
Tervetuloa Joylandiin oli Kingin kirjaksi lyhyt, siksipä se tarttuikin kirjastosta mukaan. Viihdyin kirjan parissa oikein hyvin. Mitenkään tapahtumarikas tämä ei ollut, mutta huvipuisto ympäristönä oli jo riittävän mielenkiintoinen ja taustalla piilevä kummitustarina pitivät kuitenkin otteessaan. King on kyllä mestari kuljettamaan tarinaa sujuvasti eteenpäin ja saamaan lukijan koukkuun. Niin elävästi kirjoitettu tarina. 
Kauhukirjaksi tätä ei mielestäni voi sanoa, mutta en oikein tiedä mihin muuhunkaan genreen tämän laittaisi. Pelottava tämä ei missään vaiheessa ollut, alkuun sitä ehkä hieman odotin, mutta loppujen lopuksi tässä parasta olivat kirjan henkilöt ja heidän väliset suhteensa. Yllättävän viihdyttävä kirja, positiivinen yllättäjä, vaikkei kirja itsessään ollutkaan mielestäni erityisen erikoinen. 

4/5


lauantai 26. kesäkuuta 2021

Väkevät sielut - Tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Tarja Heiskanen, Mirja Vallisaari ja Katja Liuksiala


 Into kustannus 2021
Sivuja 275
Kirjasto

"Kaksi miestä harppoo kivikkoista niemeä, jossa tuuli tuivertaa kitukasvuisia puita. Tovin tarvottuaan miehet nousevat kalliolle ja pysähtyvät hengähtämään. Yllättäen eteen avautuu huikaiseva näköala, upeampi kuin mikään näillä seuduin. Meri ympäröi joka suunnalta. "

Lyhyesti:

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaala ja se valmistui vuonna 1841. Tämä kirja on julkaistu sairaalan juhlavuonna, sillä Lapinlahti täyttää 180 vuotta. 
Kirja kertoo sairaalan kehittymisestä vuosien aikana ja ääneen pääsevät niin työntekijät kuin potilaatkin. 
Millaista oli 1800- luvun houruinhuoneella, jossa pakkokeinot ja vesihoidot olivat arkipäivää? Miten kovasti on tehty työtä sopivien hoitomenetelmien löytymiseksi? 

"Levottomat potilaat olivat edelleen ongelmana. Heitä pyrittiin rauhoittamaan pitkillä kylpyhoidoilla, joita oli käytetty sairaalassa jo pitkään. Levottomuutta yritettiin hallita myös käärehoidoilla. Kokovartalokääre valmistettiin huovista, lakanoista ja pyyheliinoista. Potilas käärittiin niistä tehtyyn pakettiin kuin vauva kapaloihin, vain pää jäi näkyviin. Yleensä kääreissä pidettiin vähintään kaksi tuntia, mutta hoito saattoi venyä jopa kahdeksaan tuntiin."

Mielipide:

Tähän kirjaan tarttuessani kuvittelin pääseväni sisälle Lapinlahden käytäville. Kurkistamaan mielisairaalan arkeen, katselemaan kärpäsenä katossa vanhoja hoitomenetelmiä. 
Ihan sellainen tämä ei ollutkaan, mutta uskomattoman mielenkiintoinen silti. 
Pidin kirjassa eniten juuri sen historiasta - millaista on oikeasti ollut yli 100- vuotta sitten, kun tietous mielen sairauksista on ollut nollan luokkaa. Miten kaikki on lähtenyt kehittymään, minkälaisia ihmisiä sairaalassa on ollut. 
Kirjan epämieluisin osuus oli jatkuva hehkutus ja ylistys. Itse olisin mieluummin lukenut tarkempia kuvauksia potilaista ja sairaalan arjesta, kun taas potilaiden ja työntekijöiden tarinat keskittyivät enemmän Lapinlahden ja sen tunnelman kehumiseen. Hyvä ilmapiiri ja kehitysmyönteisyys tulivat kyllä jo ilmi, mutta jatkuva toisto alkoi jo kyllästyttää. 
Lapinlahdessa on ollut sekä hoidossa että omaisena julkisuudesta tuttuja henkilöitä ja heidän tarinoitaan käydään tässä läpi. Nämäkin olivat mielenkiintoista luettavaa, etenkään kun en tiennyt että esimerkiksi Aleksis Kivi oli Lapinlahdessa hoidossa. 
Kyllä tämä silti kannattaa lukea, jos mielisairauksien hoidon historia ja Lapinlahti itsessään kiinnostaa. 

4/5


sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

The Walking Dead Neljäs ja viides kirja - Robert Kirkman


 Jatkuva sarjakuva henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista, osa neljä ja viisi
Egmont kustannus 2013 & 2014
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Lyhyesti:

Neljännessä kirjassa porukka elelee edelleen vankilassa, Lorin synnytys lähestyy, vietetään häitä ja odotellaan vaeltajia pahempaakin vihollista saapuvaksi, 
Woodburyn kenraali vaalii varmasti kostotoimia, mutta milloin hän iskee ja miten?
Vankila ei tunnukaan enää niin turvalliselta ja porukka joutuukin miettimään, onko vaarallisempaa kulkea ympäriinsä ja kohdata zombeja kuin yrittää puolustaa "kotia" ihmisiltä, jotka haluavat sen viedä...

Viidennessä kirjassa vankila on menetetty, samoin useita ihmishenkiä. 
Rick ja Carl matkaavat kahden, eikä Rick ole kovin hyvässä kunnossa. Carl joutuu pelkäämään ja ottamaan paljon vastuuta. Onneksi he törmäävät pian tuttuihin ja he suuntaavat Herhelin vanhalle maatilalle, joka vaikuttaa suht turvalliselta. 
Paikalle saapuu kuitenkin erikoinen kolmikko, jolla on uskomaton tarina - yksi miehistä on tiedemies, joka tietää kuinka kaikki sai alkunsa ja kuinka tämä sotku voidaan selvittää. Hänen on vain päästävä Washingtoniin. Rick ystävineen liittyy seurueeseen ja matkalla he poimivat mukaan aseiden lisäksi vielä yhden tutun menneisyydestä. 

Mielipide:

Vankilaseikkailu ja taistelu Woodburyn kanssa alkoivat jo hieman kyllästyttää, joten viidennessä kirjassa oli mukavaa vaihtelua. Uusien tyyppien ilmestyminen jännittää aina. 
Abraham ja Eugene ovat tv- sarjassa minulle mieluisia hahmoja ja tässä sarjakuvassa he olivat aika samanlaisia, mikä oli positiivinen asia. Muutenkin kaikki ärsyttävät hahmot ovat nyt kuolleet pois, ja oma suosikkiporukkani alkaa olla jäljellä. 
Paljon ihmisiä tässä kyllä kuolee, osa aika yllättävälläkin tavalla. Ja moni asia menee muutenkin todella erilailla tv- sarjaan verrattuna. Osasta tykkään, osasta en. Mutta ei tunnu liikaa toistolta, kun vaihtelua kuitenkin riittää. 
Edelleen oikein viihdyttävä ja aion vielä jatkaa sarjan parissa. 

4/5

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Suomea lohikäärmeille - Briitta Hepo-oja


 Otava 2019
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 6h 49min
Lukija Lari Halme

"Lohikäärme tuijotti minua. Sillä oli vihreät, pistävät silmät. Se yritti selvästi porata katseellaan otsaani reikää, joka ulottuisi takaraivoon asti. Eikä se kovin nättikään ollut, se oli ryppysiipinen ja luuviulu, ja sen suomut olivat patinoituneen kuparin väriset. Siinä se istui teepannun vieressä ja mulkoili minua paperisilpun keskeltä. "


Lyhyesti:

Vaihtoehtoinen historia höystettynä fantasialla 2000- luvun Suomesta. 
Suomi on kuningaskunta ja pian juhlitaan prinsessan häitä - prinsessa on tosin menossa naimisiin tavallisen kansalaisen kanssa, mikä on poikkeuksellista. Säätyjako säätelee paljon ihmisten elämää, tavalliset ihmiset asuvat köyhyydessä kun taas aateliset nauttivat etuoikeuksista. Tasavaltalaismieliset anarkistit vastustavat kuningaskunnan valtarakenteita ja arkea sävyttävätkin varoitussireenit ja terrorismiuhka. 
Timjami Leivo on tavallinen nuori, joka saa yllättävän lahjan - lohikäärmeen. Lohikäärme on kuriton, mutta Tim yrittää opettaa sille suomea. Eräänä päivänä lohikäärme karkaa ja sitä etsiessään hän tapaa Magdalenan ja Lynxin - aatelistytöt. Tim ja Lynx ihastuvat ja alkavat tapailla, mutta kaikki eivät katso suhdetta hyvällä. 
Lohikäärmeiden lisäksi mukana on kiellettyä noituutta, eri uskontoja, kuolleita exiä  ja ihmissuhdedraamaa. 

"Käännyin. Tämä oli siis se "sellainen aatelisjuttu", josta Lynx ei ollut vaivautunut kertomaan minulle. Minä kun olin kuvitellut, että hän piti minusta. Miksi kukaan pitäisi minusta? Minun piti päästä pois."

Mielipide:

Todella kiehtova, vaihtoehtoinen kuvaus Suomesta. 
Hienosti luotu kuvaus, jossa sopivasti mukana fantasiaa. Tässä oli ehkä enemmän politiikkaa ja korkeamman tason juonittelua, kuin olin kuvitellut, mutta toimipa se näinkin. Jossain määrin olisin kaivannut enemmän syvyyttä henkilöihin ja tarinaan itsessäänkin. Mukana oli niin paljon kaikkea ja kirja kuitenkin aika lyhyt. Pitkään mietin lohikäärmeen ja noituuden irrallisuutta, mutta kaikki selittyi kuitenkin lopussa. 
Kirja eteni vuorotellen Timin ja Lynxin näkökulmista, asioita liikaa kertaamatta. Päähenkilöiden nuoruuden huomasi epävarmuudesta ja itsetunnon heikkoudesta. He olivat kuitenkin aidon tuntuisia ja siksi toivonkin, että jatko-osa päästää lukijan paremmin perille heistä. 
Kirjalle on siis ilmestynyt jatko-osa, Sydämiä seireeneille, joka on minulla seuraavaksi kuuntelussa. Kirja jäi aika mielenkiintoiseen kohtaan, joten Timin ja Lynxin matkassa on jatkettava. Toivon, että tarina ja henkilöt syvenevät entisestään ja romantiikkaakin saataisiin enemmän mukaan. 

4/5




perjantai 11. kesäkuuta 2021

Naiset vailla armoa - Camilla Läckberg


 Ruotsinkielinen alkuteos 2021 Gå i fängekse; kvinnor utan nåd
Otava 2021
Suomentanut Aleksi Milonoff
Sivuja 239
Oma kirjahylly

"Ingrid Steen piilotti kädessään olevan esineen nyrkkiinsä, kun hänen miehensä Tommy tuli olohuoneeseen, ja työnsi sen sohvatyynyjen väliin. Tommy käveli Ingridin ohi. Hän väläytti mekaanisen hymyn ennen kuin jatkoi keittiöön. Ingrid kuuli, miten hän avasi jääkaapin ja penkoi hyllyjä hyräillen Brice Springsteenin The River- kappaletta. "

Lyhyesti:

Kaksi pienoisromaania, joissa yhteistä on rakkaus, petos ja kosto. 

Ensimmäisessä romaanissa on kolme naista, joiden miehet kohtelevat heitä huonosti. Ingrid on luopunut kaikesta miehensä vuoksi ja saa nyt tietää, että häntä petetään. Birgitan mies pahoinpitelee tätä säännöllisesti ja Victoria on miehensä vankina. 
Naiset, tuntematta toisiaan, luovat suunnitelman jonka avulla he vapautuvat miehistään. 

Toisessa romaanissa neljä nuorta on viettämässä uutta vuotta yhdessä yhden heistä kotona. Kaikkien vanhemmat juhlivat viereisessä talossa. Nuoret pelaavat monopolya omilla säännöillään ja pikku hiljaa selviää, kuinka jokaista heistä on kohdeltu kaltoin ja käytetty tavalla tai toisella hyväksi. Nuorten mieliin hiipii kostosuunnitelma, mutta ovatko he valmiita toteuttamaan sen?

"Livin silmiä kirvelee, ja yhtäkkiä hänen poskelleen vierähtää kyynel, ehkä alkoholin, ehkä tablettien vaikutuksesta. Tai sitten salaisuuksia ja valheita on niin valtavasti, että ne tulvivat yli äyräiden. Hän ei ole varma. Hän vain tietää, että itkee eikä voi estää kyyneliä pusertumasta silmistä. Muut katsovat häntä kauhuissaan."

Mielipide:

Läckbergin Fjällbacka- sarja on ollut minulle mieluinen, joten odotin tätä innolla. En olekaan lukenut tältä kirjailijalta muuta, kuin Fjällbacka sarjaa. 
No, ei tämä ihan odotuksia täyttänyt. 
Sinällään ihan ok, nopea ja helppo lukea. Mutta aika tavallinen, yllätyksetön. 
Koska tarinat olivat lyhyitä, ei kirjan henkilöihin päässyt kunnolla käsiksi. Muutenkaan eivät herättäneet sen kummempia tunteita, vaikka aika hurjiakin juttuja tarinnat sisälsivät (mm. raiskaus, väkivaltaa jne). Tosi pintapuoliseksi siis jäi. 
En oikein osaa sanoa muuta. Nopeasti luettu, ei mitenkään erityinen. 

3/5


maanantai 7. kesäkuuta 2021

Muistometsä - Sam Lloyd


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The Memory Wood
Otava 2021
Suomentanut Antti Saarilahti
Sivumäärä 399
Storytel äänikirja
Kesto 12h 35min
Lukijat Saara Lehtonen ja Anssi Niemi

"Kun he palaavat huoneeseen, en istu enää tuolissa. Istun nyt pöydällä heilutellen paljaita jalkojani. Polvessani kiiltää vaaleanpunainen neliön muotoinen laastari. Aika outoa, etten muista, mistä sain haavan. He kohottavat kulmiaan huomatessaan, että olen vaihtanut paikkaa, mutta kukaan ei mainitse asiasta. Pöytä on pultattu lattiaan, joten se ei voi keikahtaa niin että loukkaisin itseni. Kymmenvuotiaana katkaisin jalkani ja melkein kuolin, kun juoksin Muistometsässä, mutta siitä on kaksi vuotta. Nykyään olen paljo varovaisempi."

Lyhyesti:

12- vuotias Elissa osallistuu nuorten shakkiturnaukseen. Tauon aikana hänet kuitenkin siepataan, kuljetetaan jonnekin ja suljetaan äänieristettyyn kellariin.
Saman ikäinen poika Elias löytää hänet vanhan rakennuksen kellarista. Elias tietää, kuka Elissan on siepannut ja mitä tälle todennäköisesti tulee tapahtumaan. Silti hän ei halua auttaa tyttöä pakenemaan - hän haluaa ystävän. Sellaista hänellä ei ole koskaan ollut. 
Sieppaaja yrittää vakuuttaa Elissalle, että tämän äiti on kelvoton huoltaja ja pakottaa tämän nauhoittamaan videon, jossa sanoo ettei tahdo tulla löydetyksi. 
Elissa tietää, että hänen ainoa mahdollisuutensa selviytyä on tuo poika. Saako hän pojan huijattua auttamaan itseään vai keksiikö hän jonkin toisen keinon selviytyä?
Elissan katoamista tutkii rikosylikomisario Mairéad MacCullagh. Tutkinnasta tulee hänelle hyvin tärkeä ja hän todella haluaisi löytää tytön elossa ja ehjin nahoin. Toistuvat keskenmenot ja tämänhetkinen alkuraskaus vaativat tutkinnan lisäksi Mairéadilta paljon. Pystyykö hän antamaan tutkinnalle kaikkensa vai häiritseekö henkilökohtainen elämä tytön etsintää?

"Yhtäkkiä ihailen häntä niin valtavasti, että joudun kääntämään katseeni hetkeksi. Keskityn kynttilään ja sen huojuvaan, lepattavaan liekkiin. Kun olen saanut tunteeni aisoihin, huomioni palaa kahlittuun tyttöön. 
- Jos olet vasta tullut, kysyn häneltä, miksi haluat jo lähteä?"

Mielipide:

No nyt oli koukuttavaa luettavaa!
Tarina eteni sopivan joutuisasti, pelottavia ja jännittäviä elementtejä oli riittävästi (kuitenkaan olematta liian raaka tai kammottava) ja lopun yllärikäänne räjäytti potin. Enpä olisi osannut arvata. 
Tässäkin oli mukavaa erilaisuutta perusdekkareihin/trillereihin verraten. Lasten kerrontatyyli toimi ja molemmat olivat persoonallisia. 
Kun kirja on hyvä, niin se vain on hyvä. Kaikki kohdallaan ja lukukokemus (tai tässä tapauksessa kuuntelukokemus) loistava. Tarinaan uppoutuu ja on pakko saada tietää, miten kaikki jatkuu ja päättyy. Hyvää kirjaa on vaikea jättää kesken ja niin oli tämän kanssa. 
Suosittelen siis lukemaan (tai kuuntelemaan). Äänikirjana oli muuten mukava, kun Elissalle ja Eliakselle oli omat lukijat. Tällaista ei ole aiemmin kuuntelemissani kirjoissa ollut. Erotti selkeästi, kuka milloinkin oli kerrontavuorossa. Hyvä :)

5/5



sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt


 Siltala 2020
Sivuja 277
Kirjasto

"Hän seisoi paikallaan ja piteli pistoolia kädessään sormi liipaisimella. Tuntematon ihminen oli polvillaan hänen edessään musta huppu päässään, kädet selän taakse sidottuina. Uhri tuijotti häntä huppuun leikatuista rei'istä silmät kauhusta suurina. Uhri oli valmisteltu häntä varten. Hän oli teloittamassa ihmisen."

Lyhyesti:

Mia Lund, teknologiajuristi- yrittäjä ja 8- vuotiaan tyttären yksinhuoltajaäiti, saa rahakkaan joskin epätavallisen työtarjouksen vanhalta asiakkaaltaan. Mia toivoi tarjouksen liittyvän jotenkin Robertin firmaan, mutta selviääkin, että mies on tappanut ihmisen. Menneisyytensä takia Mia ei halua työskennellä minkäänlaisissa jutuissa, joissa joutuisi tekemisiin poliisien tai oikeussalien kanssa. Nyt hän tekee kuitenkin poikkeuksen. 
Juttu kuulostaa yksinkertaiselta. Mian täytyisi vain auttaa Robertia löytämään todistusaineistoa tapahtuneesta, jotta hän voisi tunnustaa syyllisyytensä vaikuttamatta hullulta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä tappotilanteen järjesti joku ulkopuolinen eikä Robert tiedä missä ja miten kaikki tapahtui. Lisävaikeutta tehtävään tuo Robertin mielenterveysongelmat - mies on ollut aiemmin psykoosissa, eikä vaikuta kovin tasapainoiselta nytkään. Onko kaikki vain sairaan mielen luomaa kuvitelmaa, vai onko järjestetty murha todella tapahtunut. Saadaanko mahdollista syyllistä koskaan kiinni?

"Robert nousi ylös ja kiiruhti puolijuoksua takaisin autotalliin johtavan välioven luo. Viinipullo seisoi kaula alaspäin oven edessä. Mutta se ei ollut samassa paikassa, johon hän oli sen asetellut. Hän oli aivan varma siitä. Robert raotti ovea, sulki oven. Vielä kerran ollakseen varma asiasta. Oven pystyi avaamaan ja sulkemaan ilman, että se osui pulloon. Joku oli siirtänyt pulloa. Sen jälkeen, kun oli ensin kaatanut sen. "

Mielipide:

Kiehtova, erikoinen alkuasetelma. 
Tarina lähti sujuvasti, nopeasti ja jännittävästi käyntiin. Robertin lapsuuden tarina oli mielenkiintoinen (joskin minua jäi häiritsemään, ettei huppupäälle ollut erikoisempaa selitystä) ja surullinen ja siitä olisin lukenut mielelläni lisääkin. 
Olen kuitenkin kirjaan hieman pettynyt. Moni asia tuntui irralliselta ja osa hahmoista turhilta ja pinnallisilta (esim Linda sekä Tomin ja Emelien ongelmat - niillä ei ollut loppuunsa mitään merkitystä tarinan kannalta). Tapahtumat eivät oikein edenneet alun jälkeen ja jännittäviksi tarkoitetut hetket eivät tuntuneet jännittäviltä (taloon murtautumiset yms). Asioiden toistoa oli paljon.
Myös loppuratkaisu oli pettymys, sillä syyllisen löydyttyä tälläkään ei ollut kummoista motiivia, selitystä, taustaa tapahtuneelle. Pakollinen ammuskelukohtaus ja kaikki oli ohi. Odotin enemmän, jonkinlaista yllätysmomenttia, koukkua. Harmillista. 
Idea oli loistava ja tarina kuitenkin sujuvasti kirjoitettu, mikä sai aikaan ok lukukokemuksen. 

3/5


torstai 3. kesäkuuta 2021

Perhosten aika - Emma Luoma


 Myllylahti 2021
Sivuja 389
Kirjasto

"Kaikki alkoi toukista. Parin viikon aikana niitä oli löydetty yliopistolta, keskustan hotelleista ja niin monesta asunnosta, etten enää pysynyt laskuissa. Mutta siinähän löytyi, oli tuholaisia ollut ennenkin. Luteita, turkiskuoriaisia, vaatekoita ja mitä niitä nyt oli. En aikonut antaa muutaman ötökän pilata hyvää kesää. En ainakaan toukkien. "

Lyhyesti:

Viima ei aio antaa karvaisten toukkien pilata kesäänsä. Elämä tuntuu pitkästä aikaa ihan hyvältä, kiitos tyttöystävä Tuikun. Valitettavasti toukat valtaavat myös Viiman asunnon ja hän joutuu evakkoon parhaan ystävänsä Oulan luokse. 
Toukat ja niistä kuoriutuvat perhoset osoittautuvat yllättävän vaarallisiksi ja pian Kuopiossa jyllää tartuntavaarallinen tauti, johon ei ole vielä löydetty hoitoa. 
Pian myös Oulan kotoa löytyy toukkia ja pojat tyttöystävineen matkaavat hätämajoituksesta toiseen. Sukulaisten luota on vaikea hakea apua menneisyydessä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Ongelmia riittää muutenkin ja ihmiset alkavat saada outoja oireita. Tutkijat ovat ymmällään, mutta yrittävät epätoivoisilla eläinkokeilla keksiä ratkaisun sairauteen. 
Tuikku saa perhostartunnan, mutta pelkää kuollakseen leikkausta jota ei ole aiemmin tehty. Viima ja Tuikku lähtevät mökille pakoon, mutta ratkaisu ei osoittaudu järkeväksi. Ehtiikö Tuikku saada apua ajoissa? Entä Viima itse, voiko tauti tarttua ihmisestä toiseen? 

"Jokin kevyt ja karvainen hipaisi sormiani. Repäisin käden pois, peräännyin, huusin, liukastuin märällä nurmella ja paiskauduin selälleni. Huuto katkesi kuin siltä olisi repäisty siivet. Kompuroin ylös. Jalat olivat raskaat ja näkökenttä putki, jonka päässä näkyi vain varaston ovi. Ja kaksi perhosta. Voi paska. Ne tulivat suoraan kohti. "

Mielipide:

Aika hyytävä aihe, tämä meni minulle melkein kauhukirjasta (en pidä perhosista yhtään, joten pystyin tässä osin samaistumaan helposti päähenkilöön, joka poti myös perhoskammoa). Muutenkin tällainen leviävä tauti, karanteenit, evakuoinnit ynnä muut sopivat hyvin tähän aikakauteen. 
Kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta tässä(kin) kävi niin että puolen välin tienoilla jännitys hiipui. Kauhistus ei kantanut loppuun saakka. Omasta mielestä hölmöt päätökset (esim. mökille lähtö sairaana) ärsyttivät, ja tuntuivat vain tarinan väkisin pidentämiseltä. Pieni tiivistys olisi ollut minulle mieleen. 
Kirjan henkilöt... Noh, ainakin he olivat persoonallisia. Nuorten aikuisten kirjoihin sopivasti ehkä hieman ylidramatisoituja, tunteiltaan hyvin pursuilevia ja impulsiivisia. Aikuisen lukijan näkökulmasta hieman liikaakin. 
Lukukokemus on silti positiivinen ja tämä jää mieleen aiheeltaan erikoisena ja erilaisena. 
Kovin nuorille en tätä kirjaa suosittelisi, sen verran paljon tässä oli itsensä vahingoittamista ja itsetuhoisuutta muutenkin. Mutta nuorille aikuisille ja aikuisille muutenkin tämä sopii, jos aihe kiinnostaa. 
Plussat siis ehdottomasti toukkaperhostauti- ideasta ja sen loistavasta kuvauksesta. Toivottavasti tällaista tautia ei koskaan tule oikeasti.

3/5


Usko minua - J. P Delaney

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Believe me Otava 2019 Suomentanut Satu Leveelahti Sivuja 400 Storytel äänikirja Kesto 10h 1min Lukija  Kris...