perjantai 30. huhtikuuta 2021

Huhtikuussa 2021 luetut:

 Huhtikuussa luin 8 kirjaa, mikä on melko hyvin viime kuukausiin verraten. Kirjat ovat olleet mukavan meneviä ja nopealukuisia. Aikaa lukemiselle ei kyllä ole tuntunut olevan sen enempää kuin ennenkään, mutta jotenkin näitä on nyt tullut luettua.
Kirjoista äänikirjoja oli 4/8, kotimaisia 1/8 ja naiskirjailijoiden kirjoittamia 3/8. Kirjat ovat olleet jännitys& fantasia painotteisia, mikä on minulle mieluista. Suosikiksi nousivat Multisillan Yksi teistä kuolee sekä Bardugon Varjo ja riipus. 

Keskiarvo kirjoille oli 4,1

Yksi teistä kuolee - Jenni Multisilta 5/5
Epäluonnolliset syyt - Richard Shepherd 4/5
Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman
Potilas - Sebastian Fitzek 4/5
Jahti - Lucy Foley 3/5
Walking Dead, tonen kirja - Robert Kirkman 4/5
Varjo ja riipus - Leigh Bardugo 5/5
Malorie - Josh Malerman 4/5

Toukokuu?
Toivottavasti tämä hyvä lukutahti jatkuu, olen niin nauttinut hyvistä kirjoista ja upeista tarinoista. Jos vain aikaa ja intoa riittää :)
Kirjana kesken on Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme (tykkäsin netflixin Haunting of Hill House sarjasta, joka pohjautuu Jacksonin samannimiseen kirjaan, mutta jota ei ole suomennettu. Joten muuta tuotantoa tutuksi :) ja äänikirjana Bardugon Saarto ja myrsky. Näitä nyt ainakin. 


torstai 29. huhtikuuta 2021

Malorie- Älä katso, älä kosketa - Josh Malerman


 Englanninkielinen alkuteos 2020 Malorie
Bird Box 2
Karisto 2021
Suomentanut J. Pekka Mäkelä
Sivumäärä 319
Kirjasto

"Malorie puristautuu luokkahuoneen tiiliseinää vasten. Ovi on lukossa. Hän on yksin. Valot on sammutettu. Hänellä on side silmillään. Ulkopuolella, käytävällä, on alkanut riehua väkivalta. Kyllä hän tämän metelin tietää, hän on kuullut sitä painajaisissaan, kuullut sitä kaikuina särkyneestä yhteisöstä, jossa järkevät ihmiset alkoivat repiä toisiaan riekaleiksi samalla kun hän synnytti poikaansa."

Lyhyesti:

Jatkoa Lintuhäkille
Malorie ja hänen kaksi lastaan ovat eläneet jonkin aikaa sokeainkoululla, kun yhtäkkiä väkivalta pääsee valloilleen. He pakenevat ja asettuvat asumaan Camp Yadinissa, kesäleirialueella. Aika kuluu ja lapset varttuvat teini-ikäisiksi. Heillä on siellä kaikki hyvin, kunhan he vain noudattavat Malorien laatimia tiukkoja sääntöjä - ole varuillasi, pidä side silmilläsi ja ihosi peitettynä. Maailma on täynnä olioita, joiden katsominen tai koskettaminen saa ihmiset sekoamaan ja tappamaan itsensä ja toisensa. 
Eräänä päivänä heidän ovellensa koputtaa mies, joka väittää olevansa väestönlaskennasta. Hän jättää portaille nipun papereita, joissa on nimiä ja ihmeellisiä selviytymistarinoita. Selviytyjien joukosta löytyy Malorien vanhempien nimet. Voivatko he olla yhä elossa?
Malorie päättää ottaa riskin ja lähtee lapsiensa kanssa kohti sokeaa junaa sekä kaupunkia, josta hän toivoo löytävänsä vanhempansa. Matka ei ole vaaraton ja yllätyksiä riittää. 

"Hän katsoo vielä kerran lattialla lojuvia liuskoja. Hänen katseensa erottaa nimet nytkin, vaikka hän seisoo kaukana niistä, oven luona, käsi kahvalla. Aivan kuin nimet olisi kirjoitettu jollakin teräksen kaltaisella, jota ei voi pyyhkiä olemattomiin, joka on kestävämpää kuin hän itse. Aivan kuin nimillä itsellään olisi silmät sidottuina ja ne pysyisivät siksi hengissä tässä uudessa maailmassa vielä kauan sen jälkeen, kun Malorie lopulta sortuu... Hän palaa junaa käsittelevälle liuskalle."

Mielipide:

Josh Malermanin kirjat ovat olleet minun mieleeni, eikä tämäkään ollut pettymys. 
Alkuun epäilin, voiko tästä samasta aiheesta saada enää mitään uutta irti, onko sillä enää muuta annettavaa? Mutta pidin tästä ehkä jopa ensimmäistä osaa enemmän. 
Loppu sisälsi mielenkiintoisia paljastuksia, oli toiveikas ja jätti pieniä kysymyksiä auki. 
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja omanlaisiaan. Varovainen, omien sääntöjensä mukaan elävä Malorie sekä hänen kaksi lastaan, jotka olivat aivan omanlaisiaan. Kiltti, tottelevainen Olympia sekä idearikas, kekseliäs Tom, joka halusi nähdä ja kokea uutta ja uhmasi ajoittain Malorien sääntöjä. Vaikka maailma olisi kuinka romuttunut, teinit ovat teinejä, elämä kulkee silti eteenpäin. 
Kirjan oliot ovat kiehtovia ja salamyhkäisiä. Nyt niistä kerrottiin hieman enemmän kuin aiemmassa osassa, mutta paljon jätettiin myös lukijan mielikuvituksen varaan. Itseäni nämä jäivät mietityttämään, niiden perimmäinen tarkoitus, mistä ne ovat tulleet. 
Ihailen suuresti kirjailijoiden mielikuvitusta ja taitoa kuvata asioita sanoin, lausein, tarinoin. Tällaiseen kirjallisuuteen on niin jännittävää sukeltaa ja se vie mukanaan. 

4/5


maanantai 26. huhtikuuta 2021

Varjo ja riipus - Leigh Bardugo


 Englanninkielinen alkuteos Bone and Shadow 2012
Aula & Co 2019
Suomentanut Jussi Korhonen
Sivumäärä 333
Grishaversumi osa 1
Storytel äänikirja
Kesto 9h 43min
Lukija Anna-Riikka Rajanen

"Palvelijat kutsuivat heitä malentshikeiksi, pikku aaveiksi, koska he olivat pienimmät ja nuorimmat ja koska he hiiviskelivät herttuan kartanossa kuin hihittelevät kummitukset, säntäilivät sisään ja ulos huoneista, piiloutuivat komeroihin salakuuntelemaan ja hiipivät keittiöön varastamaan kesän viimeisiä persikoita. Poika ja tyttö olivat saapuneet muutaman viikon sisällä toisistaan. "

Lyhyesti:

Alina Starkov, nuori orpotyttö ja kartografi osallistuu vaaralliseen tehtävään - Sysikuilun ylitykseen. Sysikuilu on Mustan Harhaoppisen luoma pimeä ja synkkä alue, joka kuhisee ihmislihaa syöviä hirviöitä, volkria. Sysikuilu on kuitenkin ylitettävä säännöllisesti, jotta ravkalaiset saavat mereltä tulevat tavarat kuljetettua Ravkaan. 
Alinan ja tämän parhaan ystävän Malin aluksen kimppuun hyökätään rajusti. Alina yrittää suojella Malia ja saadessaan itsekin osuman kynsistä, Alinan piilevät voimat heräävät - valtava valonsäde valaisee Sysikuilun ja tuhoaa parveilevat volkrat. 
Selviää, että Alina on grisha, auringonkutsuja. Hänet viedään koulutettavaksi, jotta hän oppisi käsittelemään voimiaan oikein ja jotta hän voisi liittyä Varjon sotajoukkoihin. Varjo uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Sysikuilun ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan. Alina saa kuitenkin selville, etteivät Varjon aikeet ehkä olekaan niin puhtaita kuin voisi kuvitella. 

"Pimeys räsähti rikki ympärillämme kuin lasi. Hetken ajan erotin kasvot väkijoukossa, heidän järkytyksestä avonaiset suunsa, kun teltta täyttyi hehkuvalla auringonvalolla ja ilma säkenöi kuumuutta. Sitten varjo vapautti minut otteestaan, ja hänen kosketuksensa mukana sisältäni hävisi erikoinen tunne varmuudesta, joka oli hetki sitten vallannut minut. Säteilevä valo hävisi ja jätti jälkeensä hämärän kynttilänvalon. "

Mielipide:

Ihana kirja!
Hyvin keksittyyn ja kirjoitettuun fantasiamaailmaan ja lumoavaa uppoutua ja odotin aina hetkeä, kun pääsin sukeltamaan siihen takaisin. Tarina eteni sujuvasti ja vaikka mukana oli vaikka minkälaista uutta (grishat keftoineen ja erikoisine taitoineen, volkrat ynnä muut), kaikki selitettiin hyvin ja lukija pysyi hyvin kärryillä kaikesta. Kirja ei junnannut missään vaiheessa paikoillaan tai aiheuttanut tylsistymistä - koko ajan tapahtui sopivasti jotakin. 
Pidin jokaisesta kirjan hahmosta ja he olivat mukavan persoonallisia, mutta eivät ärsyttäviä. Olin syvästi järkyttynyt Varjoon liittyvistä paljastuksista (tosin en usko, että tässä oli vielä kaikki), sillä olin niin Alinan ja Varjon lumoissa, enkä osannut epäillä mitään pahaa. 
Toimi hyvin äänikirjana, luettuna kirjana varmaan vielä paremmin. 
Nautinnollinen luku(kuuntelu)kokemus. Sarjan toinen osa Saarto ja Myrsky menee ehdottomasti myös luku/kuuntelulistalle. 

(Kirjasta on myös Netflixissä samanniminen tv- sarja. Aloitin katsomisen, mutta se ei tehnyt vaikutusta. Kirjaan verrattuna kaksi ekaa jaksoa tosi tönkköjä. Ovatko muut katsoneet? Paraneeko loppua kohden vai jätänkö katsomatta?)

5/5



lauantai 24. huhtikuuta 2021

Walking Dead 2 - Robert Kirkman


 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, toinen kirja
Englanninkielinen alkuteos The Walking Dead
Egmont kustannus 2012
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Rick ystävineen jatkaa selviytymistä zombien valtaamassa maailmassa. 
He joutuivat lähtemään turvallisen tuntuiselta maatilalta, mutta löytävät hylätyn vankilan. Vaikka vankilan tarkoitus on pitää asukkaat sisällään, miksei se toimisi myös toisin päin - pitää zombit ulkona. Ja luultavasti vankila on täynnä ruokaakin. 
Alkaa hurja raivaus- ja siivoustyö, jonka aikana yllätyksiltä ei tietenkään vältytä. 
Ulkoisen uhan lisäksi vaara löytyy myös muurien sisäpuolelta. Keneen voi luottaa, keneen ei. Onko jonkun harteilla liian suuri vastuu? Onko liian vaarallista kiintyä ihmisiin tässä uudessa, tappavassa maailmassa?

Viihdyin tämän osan parissa lähes yhtä hyvin kuin ensimmäisen kanssa. 
Nämä ovat mukavan nopeita luettavia (vai kuuluisiko sarjakuvia tutkailla ja makustella enemmän?) ja näissä tapahtuu aina paljon. Tässä osassa alkuun tuntui, että kaipaisin kuviin värejä. Mutta jossain vaiheessa totesin, että onkin parempi ettei niitä ole - verta ynnä muuta roiskuu paljon ja mustavalkoisena se ei näytä niin hurjalta. 
Ihmisten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Ihmeen hyvin he kyllä tuntuvat ottavan läheistensä kuolemat. Michonne oli uusi, mielenkiintoinen hahmo. Erilainen taas kuin tv- sarjassa, mutta oikeastaan ihan hyvä - ei tunnu, että tuntisin tarinan jo liian hyvin. 
Kolmas kirja varaukseen :)


4/5


torstai 22. huhtikuuta 2021

Jahti - Lucy Foley


 Englanninkielinen alkuteos The Hunting Party 2019
Otava 2020
Suomentanut Satu Leveelahti
Sivuja 383
Storytel äänikirja
Kesto 10h 24
Lukija Outi Vuoriranta

"Näen miehen lähestyvän lumisateen keskellä. Kaukaa katsottuna ja valkoisen verhon takana hän ei oikeastaan näytä ihmiseltä, vaan pelkältä varjolta. Kun hän on lähempänä, tunnistan hänet Dougiksi, riistanhoitajaksi. Hän on kiiruhtamassa kohti päätaloa, yrittää juosta. Mutta lumi, sekä maassa että ilmassa, vaikeuttaa hänen kulkuaan. Hän kompastelee jokaisella askeleella. Jotakin kamalaa on tapahtunut. " 

Lyhyesti:

9 hengen kaveriporukka lähtee viettämään uutta vuotta syrjäiseen lomakylään Skotlannin ylämaille. Mukana ovat täydellinen pari Miranda ja Julien, tuoreet vanhemmat Samira ja Giles (sekä heidän tyttärensä Priya), homopari Nick ja Bo, tavallinen pariskunta Mark ja Emma sekä sinkkunainen Katie. Ystävykset ovat tunteneet toisensa jo pitkään, mutta pinnan alla piilee vaikka mitä. 
Loma sisältää hyvää ruokaa, paljon juotavaa (sekä vähän muitakin aineita), metsästystä ja retkeilyä ja yhdessä oloa. Loma saa ikävän käänteen, kun yksi ystävyksistä löytyy kuolleena, murhattuna. 
Sankka lumisade on saartanut heidät lomakylään, eikä apua ole saatavilla. Kamalaa on myös se, että he tajuavat tappajana olevan yksi heistä. Mutta kuka?

"Kun ensimmäisen kerran kävelin sen jääkylmään syvyyteen, en aikonut palata. Se tapahtui ensimmäisinä päivinä täällä, kun tajusin, että en ollutkaan onnistunut pääsemään kokonaan pakoon. Mutta jotain tapahtui, kun vaatteeni alkoivat painaa ja kylmä kääräisi minut kammottavaan syleilyynsä. Jokin alkukantainen tarve, jolle en voinut mitään, pani minut potkimaan vastaan, taistelemaan."

Mielipide:

Tämä tarina ei vakuuttanut minua. 
Tarinan henkilöt ensinnäkin olivat ärsyttäviä, ilkeitä ja katkeria ja heidän välillään oli ihan liikaa turhaa draamaa. Tarina ei tuntunut etenevän, kun kaikkien kaverusten taustoja tongittiin ja kerrottiin. Ainoat mielenkiintoiset hahmot olivat Heather ja Doug - lomakylän työntekijät. 
Tämä tarina ei imaissut mukaansa, eikä saanut aikaan "pakko saada tietää, miten tässä käy"- koukkua. Vaikka loppu olo tarkoitettu yllättäväksi, se ei kuitenkaan yllättänyt. Tämä jäi "ihan kiva"- tasolle. 
Enkä oikein ymmärtänyt "Jahdin" merkitystä kirjan kannalta. Kirjan nimi on Jahti ja vieraat käyvät kerran kokeilemassa metsästystä, mutta sekään ei ollut juonen kannalta mitenkään olennaista. 
Ihan ok, mutta ei mikään huippu. 

3/5

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Potilas - Sebastian Fitzek


 Saksankielinen alkuteos 2018 Der Insasse
Bazar 2021
Suomentanut Heli Naski
Sivuja 383
Kirjasto 

"Miksi täällä on näin kylmä? Alhaalla oli aivan liian kylmä siihen nähden, että Myriam astui juuri helvettiin. Ikkunattoman kellarikopin kosteista tiiliseinistä tuli mieleen musta karsta tupakoitsijan keuhkoputkissa."

Lyhyesti:

6- vuotias Max on menossa näyttämään rakentamaansa lego- alusta naapurin tytölle, kun hän katoaa. Syylliseksi epäillään murhaajaa, Guido Tramnitzia, joka on juuri saatu kiinni kahden muun ihmisen tappamisesta. Mies kuitenkin vaikenee, eikä johtolankoja ole. Tramnitz istuu tuomiotaan psykiatrisessa vankisairaalassa. 
Maxin isä Till ei suostu hyväksymään poikansa katoamista. Hän haluaa saada asiat päätökseen, tavalla tai toisella. Hän saa hullun ajatuksen ja poliisilankonsa avustuksella soluttautuu samaan sairaalaan Tramnitzin kanssa, toisen ihmisen identiteetillä 
Till yrittää päästä lähelle murhaajaa saadakseen selville, mitä Maxille oikeasti tapahtui. Sairaalassa ei kuitenkaan ole ollenkaan turvallista ja Till saa heti itselleen yllättäviä vihollisia... 

"Tramnitz napautti sormellaan kohtaa, josta tahtoi Tillin aloittavan, ja painoi päiväkirjan hänen käsiinsä. - Sanoit itse, ettet pystynyt vastustamaan Max Berkhoffin tarinaa. Lue sitten. Olen iutelias kuulemaan, mitä sanot viimeisistä tunneista, jotka sain viettää sen pikku vintiön kanssa."

Mielipide:

Vetävä, nopea, kiehtova trilleri. 
Helppolukuinen, mutta kuitenkin arvaamaton. Tarina eteni sujuvasti ja sopivan nopeasti. Odotin ehkä jotain hieman enemmän, mutta oli tämä ihan hyvä näinkin. 
Mielen sairaudet ja mielisairaalat ovat aina kiehtovia tapahtumapaikkoja kirjalle kuin kirjalle. Sukellus ihmismieleen ja sen arvaamattomuuteen kiinnostaa kovasti ja saa aina epäilemään kaikkea ja kaikkia. Välillä tarina tuntuu liian epäuskottavalta, mutta älkää takertuko siihen, kaikki selviää lopussa. 
Henkilöt ovat mielenkiintoisia (hurmaava Tramnitz, äkkipikainen Till jne.), sopivan yksinkertaisesti luotuja, mutta kuitenkin monimutkaisia. 
Olen lukenut monia arvioita Potilaasta ja sen on kerrottu olevan hyvin raaka ja väkivaltainen. Itse en kiinnittänyt tähän erityistä huomiota - olenkohan sitten lukenut jo niin paljon raakaa kirjallisuutta, ettei se enää hetkauta minua suuntaan tai toiseen? Tai kuten itse haluan ajatella, osaan pitää lukemaani fiktiona ja siksi se ei tunnu niin kamalalta?
No mutta kuitenkin, ehkä siis pieni varoituksen sana herkille lukijoille - kyllä tässä sattuu ja tapahtuu väkivaltaisuuksia. Niin aikuisille kuin lapsillekin. 
Fitzekiltä on tulossa ainakin kaksi uutta suomennettua teosta tämän vuoden puolella. Voi olla, että tartun niihinkin. 

4/5


tiistai 13. huhtikuuta 2021

Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman


 Minerva kustannus 2011 (äänikirja 2020)
Suomentanut Marita Vihervuori
Sivumäärä n. 160
Storytel äänikirja
Kesto 3h 13min
Lukija Jarkko Pajunen


Treblinka oli yksi kolmesta Puolaan perustetuista, operaatio Reinhardiin kuuluvista tuhoamisleireistä, joiden tarkoituksena oli yksinomaan murhata juutalaisia systemaattisesti. Kirjan kirjoittajan ei olisi kuulunut selvitä, sillä jokaisen Treblinkaan saapuvan oli tarkoitus kuolla. Kirjasta käy selkeästi ja raa'asti ilmi ihmisten julma kohtelu, pahoinpitelyt, murhaaminen kaasulla ja ampumalla, sekä ruumiiden hävitystyö. 
Rajchman onnistui pysyttelemään hengissä vaihtamalla työstä toiseen - hän leikkasi naisten hiuksia, repi hampaita kuolleiden suusta, kantoi hiekkaa ja soraa, sekä ruumiita. Rajchman osallistuu kapinaan elokuussa 1943 ja onnistuu pakenemaan. Hän piileskelee kuukausia, saa onnekseen apua hyviltä ihmisiltä pääsee Varsovaan ystävänsä luo turvaan. Hänestä pidetään huolta, kun hän romahtaa kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Ja tässä ovat hänen muistiinpanonsa, jotka hän on kirjannut pakomatkallaan. 

Lyhyt, ytimekäs, karu kirja. 
Hirveästi tämä ei eronnut muista lukemistani holokaustiin liittyvistä kirjoista, paikka vain oli eri ja vankeihin kohdistuva väkivalta (ruoskinta) entistä julmempaa. Raakaa työtä, raakaa väkivaltaa, raakoja murhia. Silti ne kaikki ovat yhtä kauhistuttavia ja hurjia. Tässä ei vedottu tunteisiin, vaan kaikki oli kuvattu yksinkertaisesti ja suoraan - näin tehtiin, näin tapahtui, näin meitä kohdeltiin. Jaksan aina ihmetellä, mikä on saanut jotkut jaksamaan tuon kaiken läpi, mikä on saanut nuo ihmiset selviytymään. Moni luovutti kaiken tuon kauheuden keskellä, on siis onni että edes muutama on selviytynyt kertomaan kokemastaan muillekin. 
Ja on hyvä, että esiin nousee kertomuksia muistakin leireistä, kuin vain Auschwitzista, vaikka se niistä tunnetuin onkin. On hyvä muistaa, että tätä on tapahtunut monissa, monissa eri leireissä, eri kaupungeissa, eri maissa. 
Huh. 

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat - Richard Shepherd


 Englanninkielinen alkuteos 2019 Unnatural Causes
WSOY 2020
Suomentanut Veera Kaski
Sivumäärä 398
Kirjasto

"Pilviä edessä. Kuin ylle kurottuvia lumihuippuja. Tai taivaan leveydeltä loikovia, nukkuvia jättiläisiä. Käsien ote ohjaimista niin kevyt, että koneen kallistuessa vasemmalle ja alas se tuntui kääntyvän vaiston ohjaamana, ei käskyjä täyttävänä. Sitten, edessä päin, taivaanranta oikeni. Horisontti on kumma ystävä: siellä se kimmeltää, maan ja taivaan rajalla, ikuisesti kaukana, saavuttamattomissa."

Lyhyesti:

Richard Shepherd kuuluu Iso-Britannian johtaviin oikeuslääkäreihin ja hän on viettänyt 30 vuotta tutkien ruumiita. Esikuvaansa seuraten Shepherd tutkii kuolemia, kun ne ovat olleet yllättäviä tai kuoleman syy ei ole selvä. Hän osallistuu myös useiden suuronnettomuuksien sekä terrori-iskujen tutkintaan. (mm. kirjan kautta pääsee kurkistamaan prinsessa Dianan kuolemaan sekä World Trade Centerin tornien tuhoutumiseen). Hän tekee tiivistä yhteistyötä poliisien kanssa ja auttaa ratkomaan murhia. Hän on usein todistajana oikeudenkäynneissä. 
Kirja tutustuttaa lukijansa oikeuspatologiaan, sen mielenkiintoisuuteen sekä vastuullisuuteen, ihmismielen pimeisiin sopukoihin. Työelämän lisäksi kirja kertoo Shepherdin arkielämästä, perheestä ja niiden yhteensovittamisesta sekä siitä, miten kaikki vaatii veronsa myös hänen kohdallaan. 

"Myöhemmin Chris ja Anna kyllä ymmärsivät työni sisällön perinpohjaisemmin, mutta sillä haavaa opastimme heitä vain kertomaan, että olin lääkäri, mikäli joku sattui kysymään. Heille oli kyllä tarttunut korvaan se, että olin aika erikoinen lääkäri, että autoin poliisia ja että nimeni luki silloin tällöin lehdessä, mutta eivät he vielä mitenkään käsittäneet, mikä oikeuslääkäri oikein oli. Noihin aikoihin he alkoivat tosin pikkuhiljaa ymmärtää, etten ollut sellainen lääkäri, jonka potilaat paranevat. "

Mielipide:

Mielenkiintoinen kaikin puolin. 
Katsoin joskus paljon tv- sarjoja, joissa oli rikostutkintaa ja oikeuspatologeja ja pidin juuri eniten heidän osuudestaan (en siis niinkään poliisin tutkinnoista). Siksipä tämä kirja olikin niin kiehtova ja avasi työtä paljon tarkemmin kuin tv. Se myös kumosi joitakin seikkoja, joita tv- sarjoissa paljon näki (mm kuolinajan määrittäminen on vaikeampaa kuin tv antaa ymmärtää). Aito ja kiinnostava kurkistus aivan toisenlaiseen maailmaan. 
Kirja ei ollut raaka, eikä saanut aikaan ällötystä tai inhoa, vaikka ruuminavauksia ja onnettomuuksia kuvattiinkin. Kirjailijan kirjoitustyyli oli mukavan letkeää ja selkeää, helppoa lukea ja ymmärtää. 
Koskettava ja silmiä avaavakin tämä oli. Työhön kuuluva suuri vastuu kauhistutti ainakin minua, enkä yhtään ihmettele että kirjailijalle kävi kuten kävi. 
Mielenkiintoista oli lukea myös toiminnasta suurissa onnettomuuksissa. Miten kaikkeen oli varauduttu (tai ei oltu varauduttu) ja mikä oli kenenkin tehtävä. 
Jos aihe yhtään kiinnostaa, kannattaa tarttua. 

4/5


tiistai 6. huhtikuuta 2021

Yksi teistä kuolee - Jenni Multisilta


 Like kustannus 2020
Sivumäärä n. 300
Storytel äänikirja
Kesto 10h 14min
Lukija Outi Vuoriranta

"Hengitys polttelee kurkussani, kun juoksen käytävää eteenpäin. Tämä on minun syytäni. Huoneiden numerot vilisevät silmissäni. Harpon portaita kaksi kerrallaan, nousu saa maitohapon pakkautumaan pohkeisiini. Neljäs kerros, viides. Lopulta isken avainkortin oveen  ja kompuroin sisään. Paiskaan oven kiinni ja nojaudun oviaukkoon haukkomaan happea. En pysty puhumaan."

Lyhyesti:

Fitness- tähti Saaran elämässä on pintapuolisesti kaikki hyvin. Pinnan alla piilee kuitenkin melkoinen myrsky. 
Kun Saara saa tietää poikaystävänsä olleen uskoton, hän päättää lähteä vetämään joogaretriittiä Pohjois-Suomeen tätinsä puolesta. Aavemainen Luuräme on tuttu paikka nuoruudesta, vaikkei hän ole käynyt siellä kymmeneen vuoteen. Kymmenen vuotta sitten tapahtui nimittäin kamala tragedia ja sen aaveet vaivaavat Saaraa yhä. Vaarallinen laihdutusleikki tyttöjen kesken vei yhdeltä hengen. Ja nyt hän joutuu kohtaamaan sen kaiken uudestaan. Mikä on totuus? Mitä todella tapahtui? Olisivatko asiat voineet mennä toisin?

"Kehoni ei suostu tekemään sitä. En vain pysty siihen. Siihenkään. Painan kasvoni wc-istuimen kanteen ja itken niin, etten enää kuule Annan ilkkuvaa naurua ja sanoja. Se menee ohi, muru. Nälkä menee ohi. Mutta sun täytyy luvata mulle, että oot vielä mukana. Loppuun asti."

Mielipide:

Jenni Multisilta pääsee heittämällä suosikkikirjailijoideni joukkoon. 
Mitä tapahtui Merenneidoille lumosi minut hyytävän mystisellä tunnelmallaan ja Yksi teistä kuolee oli yhtä jännittävää kuunneltavaa. Päähenkilön pään sisälle oli päästy todella loistavasti ja Luurämeen tunnelma oli aavemainen. Multisillan aiheet ja ympäristöt ovat kiehtovan erilaisia ja ihmissuhdeongelmat kutkuttavan kiemuraisia. 
Tämä toimi äänikirjana hyvin, kunhan lukijan hieman huokailevaan ääneen tottui (joka lopulta sopikin hyvin teinityttöjen ääneksi). Minulle on käynyt nyt useamman äänikirjan kanssa niin, että haluaisin lukea ne myös kirjana - muuttuuko mikään, saanko siitä enemmän irti, säilyykö tunnelma. Multisillan molemmat kirjat olisi ihana saada omaan kirjahyllyyn. On ihana pitkästä aikaa lumoutua lukemastaan (kuulemastaan) näin kovasti. Aivan loistava kirja, jossa minuun upposi aivan kaikki. 

5/5

torstai 1. huhtikuuta 2021

Maaliskuussa 2021 luetut:

 Maaliskuu meni todella nopeasti ja lisääntyvä lämpö ja auringonpaiste on lisännyt energiaa ja intoa kaikkea kohtaan. Lukuintokin on alkanut palautua, vaikka äänikirjojen osuus on edelleen ollut suurempi kuin fyysisten kirjojen.  Kirjoja jäi jälleen kesken (mm. Sarah Crossanin Kuunnousu. En tajunnut laisinkaan, miksi säeromaaneja on niin hehkutettu. Itse koin sen tönköksi.), ja muutenkin yritin valikoida oikeasti itseäni kiinnostavia teoksia. 
Kirjoja tuli luettua/kuunneltua yhteensä 6 kappaletta, joista äänikirjoja oli 4/6. Naiskirjailijoiden kirjoja oli kai 3/6 (en tiedä onko Edellisen asukkaan kirjailija J.P Delaney nainen vai mies, enkä äkkiseltään löytänyt tarkempaa tietoa tästä nimimerkin taakse kätkeytyvästä kirjailijasta). Kotimaisia oli vain 1/6. Suosikiksi nousi Jenni Multisillan Mitä tapahtui merenneidoille. Hyytävän hieno kirja!

Kirjojen keskiarvo oli tasan 4. 

Nainen hytissä 10 - Ruth Ware 4/5
Mitä tapahtui merenneidoille - Jenni Multisilta 5/5
Edellinen asukas - J.P Delaney 4/5
Pako helvetistä - Kohtalona Pohjois-Korea - Masaki Ishikawa 4/5
Odininlapsi - Siri Pettersen 3/5
The Walking Dead. ensimmäinen kirja - Robert Kirkman 4/5

Huhtikuu?
Kesken on Richard Shepherdin Epäluonnolliset syyt ja äänikirjana Jenni Multisillan esikoinen Yksi teistä kuolee. 
Odottelen myös innolla kesän ja syksyn kirjakatalogeja. Huomasin ainakin, että syksyllä on tulossa Katinka Sarjanojan kolmas kirja sekä Belinda Bauerin uutuus. 

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...