Korpinkehät- sarja, osa 1
Norjankielinen alkuteos 2013 Odinsbarn
Suomentanut Eeva- Liisa Nyqvist
Kustannus Jalava 2015
Sivumäärä 612
Kirjasto
"Thorrald astui sisään, mutta ovi ei tahtonut sulkeutua hänen takanaan. Lunta tuprutti sisään sen raoista nopeammin kuin hän pystyi potkimaan sitä ulos. Hän puristi nyyttiä sylissään ja heittäytyi ovea päin kuin härkä. Se auttoi, ja hän sai salvan paikoilleen. Kotona oltiin, turvassa."
Lyhyesti:
Vaikka Hirkalta on aina puuttunut jotain mitä kaikilla muilla on, on hän silti luullut olevansa samanlainen. Mutta viisitoistavuotiaana hän saa tietää totuuden - puuttuvaa häntää ei vienytkään susi. Sitä ei ole koskaan ollutkaan. Hirka on Odininlapsi, mädän kantaja, ihminen.
Hänen kuuluisi osallistua riittiin, kuten muidenkin saman ikäisten lasten. Hän ei kuitenkaan tunne mahtia ja on siten vaarassa paljastua. Mitä valtaa pitävä Neuvosto tekisi, jos saisi tietää ihmisen kulkevan vapaana? Ja jos Hirka on päässyt Yminmaahan, mitä muuta on päässyt livahtamaan porteista läpi? Ovatko huhut sokeista totta?
Hirka pakenee, mutta osallistuu tahtomattaan Mannfallan ja Korppihovin välisiin riitoihin. Apunaan hänellä on nuori ja komea Rime, joka hylkäsi oman paikkansa neuvostossa ryhtyessään Kolkaggaksi, varjomaiseksi palkkamurhaajaksi.
"Yhtäkkiä Mahti katkesi kuin veitsellä leikaten. Käsi nykäistiin hänen päänsä päältä. Korpinkantaja otti pari askelta taaksepäin, ja Hirka kuuli puoliksi tukahtuneen, lähes lapsenomaisen nyyhkäyksen. Toiset nuoret kurottivat katsomaan, mitä oli tapahtumassa. - Sinä olet ontto... Ääni oli Korpinkantajan, mutta sen järkähtämätön tyyneys oli kadonnut. "
Mielipide:
Ihan kiva.
Minulle jäi tästä hieman sekava olo, jotain jäi puuttumaan. Osasyynä voi olla sekin, että luin kirjan alun aika pätkittäin enkä päässyt kirjaan kunnolla sisään. Mutta minulle jäi myös olo, ettei asioita ei selitetty kunnolla - puhuttiin sokeista, mahdista, syleilystä, mädän kantajista - mutta minulle ne pysyivät pitkään epämääräisinä asioina. Tarinan oli varmaan tarkoitus olla salaperäinen, mutta minua vain tympi. Olisin myös kaivannut Rimen ja Hirkan välille enemmän jännitettä, joka minua kiehtoo nuorten kirjoissa. Kirjan pahiksen rooli jäi myös aika laimeaksi, hänestä ja hänen motiiveistaan olisin voinut lukea hieman enemmä.
Mikä kirjassa sitten oli hyvää?
Ympäristö ja hahmot olivat kiehtovia. Karu Yminmaa hännällisine asukkaineen oli melkoisen mielenkiintoinen. Pidin yrttikasvien keräilystä ja Hirkan taidoista käyttää niitä. Korppihovi asukkaineen oli myös mielenkiintoinen paikka ja olisin toivonut Teinillä olevan suurempi rooli tarinassa. Korpit olivat kiva lisä kirjaan, etenkin Kuro.
Niin, tässä oli sekä hyvää että ei niin hyvää. Voi olla, etten ainakaan lähiaikoina palaa tämän sarjan pariin.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti