sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Toukokuussa 2021 luetut:

 Toukokuu tuntui jotenkin kiireiseltä kuukaudelta, mutta tulihan sitä kirjoja kuitenkin luettua ihan kiva määrä. Aika tasainen lukutahti ollut nyt kyllä koko vuoden, 5-6 kirjaa kuukaudessa. Äänikirjat ovat edelleen olleet suosiossa. 
Toukokuussa tuli siis luettua/kuunneltua 6 kirjaa. Kirjoista 3/6 oli äänikirjoja, 0 kotimaista ja 3/6 naiskirjailijoiden kirjoja. 

Keskiarvo kirjoille: tasan 4

Linna on aina ollut kotimme - Shirley Jackson 3/5
Saarto ja myrsky . Leigh Bardugo 4/5
Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta - Henry Marsh 5/5
Talo taivaansinisellä merellä - TJ Klune 4/5
Suostumus - Vanessa Springora 4/5
The Walking Dead Kolmas kirja - Robert Kirkman 4/5

Kesäkuu:

Minulla alkaa loma! Jälleen kaksi kuukautta kotoilua lasten kanssa. Aika kuluu kuskatessa lapsia uimakouluun, yläkerran valmistumista odotellessa ja muutenkin perheen kanssa puuhaillessa. Lukutahti pysynee samana, en oleta loman vaikuttavan lukutahtiini sen kummemmin. Äänikirjat voivat jäädä vähemmälle työmatkakuunteluiden jäädessä pois, mutta jospa aitoa lukuaikaa löytyisi sen sijaan enemmän. 
Kirjana kesken on Emma Luoman uusi nuorten kirja Perhosten aika ja äänikirjana Sam Lloydin Muistometsä. 
Ihanaa alkavaa kesäkuuta kaikille!

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Suostumus - Vanessa Springora


 Ranskakielinen alkuteos  2020 Le Consentement 
WSOY 2021
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 175
Storytel äänikirja
Kesto 3h 48min
Lukija Sanna Majuri


"Nimeni on V. Jo viisivuotiaana, elämäni neitseellisellä alkutaipaleella, odotan suurta rakkautta. Isät ovat tyttärille suojamuureja. Oma isäni on pelkkä tuulenhenkäys. Fyysistä läsnäoloa selvemmin muistan kylpyhuoneeseen aamulla leviävän vetiverin tuoksun, siellä täällä lojuvat miehiset esineet, solmion, rannekellon, paidan ja Dupont- sytyttimen, tavan pidellä savuketta etu- ja keskisormen välissä kaukana filtteristä ja ironisen puheen, josta ei ikinä tiedä, vitsaileeko hän."

Lyhyesti:

Tositarina 13- vuotiaasta V:stä, joka ajautui suhteeseen viisikymppisen miehen kanssa. 
V:n isä oli pakkomielteinen ja lopulta kovin vähän tyttärensä elämässä mukana. Hyvän isän ja miehen mallia V ei siis lapsuudessaan saanut. V on hyvin imarreltu huomiosta, jota kirjailija G.M hänelle suo ja pian he jo ovatkin salasuhteessa. G väittää ajattelevansa V:n parasta, olevansa tälle opettaja ja pelastaja. Nuori, epävarma tyttö uskoo kaiken ja haluaa miellyttää miestä, jonka uskoo rakastavan itseään. 
Pikkuhiljaa V alkaa ymmärtää joutuneensa hyväksikäytetyksi, mutta jatkuva syyllisyys ja paha olo kalvaa häntä sisältäpäin. Hidas toipuminen alkaa, vaikka G yrittääkin pitää V:n otteessaan vielä vuosienkin jälkeen...

"- Meidän isä sanoi, että se kusipää ja pedofiili. 
Olen toki kuullut sanan ennenkin mutta en ole pannut sille painoa. Nyt se on ensi kertaa satuttaa minua, ensinnäkin koska sillä viitataan rakastamaani mieheen ja tehdään hänestä rikollinen, ja toisekseen kuulen pojan äänensävystä ja halveksunnasta, että hän on heti lokeroinut minut, ei uhriksi vaan rikostoveriksi."

Mielipide:

Herättävää tekstiä. 
Pelkäsin tämän kirjan olevan liian yksityiskohtainen, mutta tämä oli todella upeasti kirjoitettu ja keskittyi enemmänkin hyväksikäytön tuottamiin henkisiin ongelmiin. 
Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on joskus ollut jossain ihan ok ja sallittua. Että kukaan ei ole tosissaan puuttunut 13- vuotiaan ja viisikymppisen suhteeseen. Olen jotenkin tyrmistynyt, ettei V:n äitikään vastustanut... Itse äitinä tällainen on varsin kuohuttavaa. 
Ja kuinka kauaskantoiset seuraukset kaikenlaisella hyväksikäytöllä onkaan.. On ihme, että siitä edes voi selviytyä. Ja on todella surullista, kuinka uhrit näkevät itsensä syyllisinä, osallisina. 
Tässä sitä tajuaa, kuinka turvassa itse on elänyt. Kuinka pieniä omat ongelmat voivatkaan olla. Toivon todella, että tästä kirjasta ja aiheesta puhutaan ja ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. 
Koskettava tarina. 

4/5


lauantai 22. toukokuuta 2021

The Walking Dead Kolmas kirja - Robert Kirkman


 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, osa kolme
Egmont kustannus 2013
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Rick perheineen ja ystävineen ovat löytäneet turvallisen majapaikan vankilasta, jonka he ovat siivonneet zombeista. Aidat tuntuvat turvallisilta ja tarvikkeita riittää. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan koskaan ole helppoja, joten ristiriitoja ja muita sisäisiä ongelmia riittää. 
Eräänä päivänä vankilan yli lentää helikopteri, joka näyttää syöksyvän maahan. Rick, Glenn ja Michonne lähtevät katsomaan, selvisikö kukaan. Kopterista ei kuitenkaan löydy eläviä tai kuolleita, mutta jäljet johtavat läheiseen Woodburyn kaupunkiin. Kaupunkia johtaa Kuvernööriksi itseään nimittävä mies, joka osoittaa jälleen että kävelevät kuolleet eivät olekaan pahin uhka ihmisille...

Tarina jatkuu ja entistä raaempana. 
Viihdyin edelleen hyvin sarjakuvan parissa ja hurjia tapahtumia riittää. Tämä tuntui välillä jo turhan väkivaltaiselta jopa minulle, mutta kesken en halunnut jättää. Moni asia meni eri tavalla kuin sarjassa, mikä ei taaskaan kyllä haitannut yhtään. 
Kuvernööri oli äärimmäisen kamala ja vastenmielinen tyyppi, vielä kamalampi kuin tv- sarjassa. En pidä hänestä yhtään, mikä ei kyllä varmaan ole tarkoituskaan. 
Muista tyypeistä ei oikein irronnut uutta, he ovat pääosin tuttuja. Michonnen yksinpuhelu kiinnostaa, sitä ei muistaakseni ollut sarjassa. Eiköhän se paljastu seuraavassa osassa :)

4/5

torstai 20. toukokuuta 2021

Talo taivaansinisellä merellä - TJ Klune


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The House in the Cerulean Sea
Karisto 2021
Suomentanut Mika Kivimäki
Sivumäärä 446
Kirjasto 

"- Hyvä tavaton, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- Tämä on erittäin epätavallista. Se oli alakanttiin sanottu. Hän seurasi lumoutuneena ja ihmeissään, kuinka Daisy- niminen yksitoistavuotias tyttö sai puupalikat leijumaan korkealla päänsä päällä. Palikat kiersivät hidasta, samankeskistä kehää. "

Lyhyesti:

Linus Baker on tuiki tavallinen mies, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä  Maagisten nuorten huolenpito-osastolla. Hän noudattaa säntillisesti sääntöjä ja määräyksiä ja viettää vapaa-aikansa yksin kotona vinyylilevyjä kuunnellen. 
Eräänä päivänä hän saa huippusalaisen tehtävän ja lähtee Marsyasin saarelle tarkastamaan erään orpokodin tilanteen. Orpokoti ei kuitenkaan ole mikään tavallinen orpokoti, vaan siellä asustaa kuusi äärimmäisen harvinaista ja jopa vaarallista lasta - traakki, muodonmuuttaja, metsänhenki, maahinen, täysin tuntematon laji sekä itse Lucifer, antikristus. 
Ymmärrettävästi Linus on konkreettisesti pyörryksissä saadessaan tietää, mihin hänet on lähetetty. Hän on peloissaan ja ennakkoluuloinen. Lapset sekä orpokodin johtaja herra Parnassus kuitenkin ovat jotain aivan muuta kuin odottaa saattaa ja tämä työmatka muuttaa Linuksen elämää pysyvästi. 

"Näillä lapsilla on vastassaan pelkkiä ennakkoluuloja siitä, mitä he ovat. Ja heistä kasvaa aikuisia, jotka tuntevat sitä samaa. Te sen sanoitte: Lucy ei ole sellainen kuin odotitte, mikä tarkoittaa, että te olitte jo päättäneet mielessänne millainen hän olisi. Kuinka voimme taistella ennakkoluuloja vastaan, jos emme tee mitään muutoksen eteen? Mitä järkeä on missään, jos annamme ennakkoluulojen märkiä rauhassa? "

Mielipide:

Talo taivaansinisellä merellä on ollut todella monen bloggarin lukulistalla ja se on tuntunut hurmaavan suurimman osan lukijoista. Ja ymmärrän kyllä miksi. 
Kirjan asetelma on kiehtova ja toteutus onnistunut. Kirjassa on paljon aiheita, jotka puhuttavat nykypäivänä (mm seksuaalinen suuntautuminen, lasten oikeudet, ennakkoluulot, ulkonäköasiat jne.) ja niitä oli käsitelty hienosti. 
Sen lisäksi, että tämä oli mukava fantasiakirja, minulle tämä oli jollain muotoa myös melkoinen feel-good kirja - tästä tuli hyvälle mielelle ja loppu oli uskomattoman onnellinen. Huumoriakin löytyi sopivasti. 
Silti tämä ei ihan täysin saanut minua innostumaan. Jotain puuttui. Alku ainakin tuntui melkoisen hitaalta, eikä mitään valtavan suuria paljastuksia ja ihmetyksen aiheita ilmennyt. Paikoin aika ennalta-arvattava. 
Henkilöt nyt ainakin olivat mahtavan persoonallisia ja oli mukava, että päähenkilö oli kaikkea muuta kuin sellainen perinteinen päähenkilö. Lapset olivat ihanan omanlaisiaan ja heidän tarinansa surullisia, onnellisilla lopuilla. 
Ihan siis miellyttävä lukukokemus ja voin tätä kyllä suositellakin. Mutta minussa tämä ei herättänyt suuria tunteita, ei valtavaa ihastelua. 

4/5


keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta - Henry Marsh


 Englanninkielinen alkuteos 2014 Do no Harm
SS kustantamo 2015
Suomentanut Ulla Lempinen
Sivumäärä 335
Storytel äänikirja
Kesto 8h 38min
Lukija Markus Bäckman






"Jos on sairastunut ja odottaa kauhistuttavaa leikkausta kuolemanpelon vallassa, on pakko luottaa hoitavaan lääkäriin - muuten elämä käy vaikeaksi. Ei siis ihme, jos pelko saa näkemään lääkärissä yliluonnollisia ominaisuuksia. Jos leikkaus onnistuu, kirurgi on sankari. Jos se epäonnistuu, hän on konna. Todellisuus on tietenkin tyystin toinen. "

Lyhyesti:

Henry Marsh on Iso-Britannian yksi arvostetuimmista neurokirurgeista ja eläkkeelle jäätyään hän on kirjoittanut kirjan työstään. 
Kirja perustuu aitoihin potilaskertomuksiin (joita toki sen verran muokattu, että yksityisyys säilyy) ja tapahtumiin. Kirjassa käydään läpi useita aivojen eri sairauksia, sekä niiden hoitoa. Kirja kertoo onnistumisista, mutta myös epäonnistumisista. Se kertoo ihmisten kohtaamisesta pelon ja hädän hetkellä. Se kertoo vaativasta työstä, vaikeista päätöksistä. Toivosta ja sen viemisestä. Sairaalan surkeista järjestelmistä, puuttuvista vuodepaikoista, Ukrainan aivokirurgia tilasta. Se kertoo myös arkielämästä. Yhden miehen uskomattoman matkan huippukirurgiksi sekä päästää lukijan sukellukseen ihmisaivojen kiehtovaan maailmaan. 

"Seuraamani leikkaus ei ollut niinkään tyyni tekninen toimenpide vaan pikemminkin metsästystä, missä saaliina oli aneurysma. Ensin ajojahti: kirurgi hiipii varovasti syvällä potilaan aivoissa piilottelevaa aneurysmaa kohti. Sitten kliimaksi, kun hän sai aneurysman kiinni, vangitsi sen ja tappoi kiiltävällä, jousitetulla titaaniklipsillä pelastaen siten potilaan hengen. Lisäksi leikkauksessa oli kyse aivoista, tuosta salaperäisestä ajatusten ja tunteiden syntysijasta, kaikesta siitä mikä ihmiselämässä on tärkeää. Aivot tuntuivat minusta yhtä suurelta arvoitukselta kuin tähdet yötaivaalla ja maailmankaikkeus ympärillämme. Leikkaus oli tyylikäs, tarkka, vaarallinen ja syvästi merkityksellinen. Mikä voisi olla hienompaa kuin ryhtyä neurokirurgiksi, ajattelin. Minut valtasi kummallinen tunne, että juuri tätä olin tietämättäni halunnut koko elämäni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. "

Mielipide:

Pelkäsin alkuun, että tämä kirja on liian tieteellinen ja vaikeaselkoinen aiheestaan johtuen. Tämä oli kuitenkin kirjoitettu hyvin selkeästi ja inhimillisesti, joten tavallinenkin lukija pääsi kurkistamaan maailmaan joka muuten menisi käsityskyvyn ylitse. 
Minulle tuli tästä vähän mieleen Adam Kayn Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat, vaikka Marshin kirja olikin vakavampi ja asiallisempi. Löytyi siitäkin huumorin pilkahduksia, mutta sitä ei ollut vedetty lainkaan överiksi kuten Kayn kirjoissa. 
Minua itseäni on aina kiehtonut lääketiede ja sairaalamaailma, mutta samalla kauhistuttanut se vastuu ja työn vaativuus. En itse kykenisi tekemään päätöksiä toisten ihmisten elämästä, kuten Marsh välillä joutui. Kunnioitukseni lääkäreitä kohtaan on siis valtava. 
Pidin kirjassa myös siitä, miten Marsh avasi henkilökohtaista elämäänsä - hän todella oli ihminen, eikä yliluonnollinen parantaja. Myös hän itse sairasti, samoin hänen perheen jäsenensä. Hän joutui itse kohtaamaan saman kauhuntunteen kuin potilaansa, odottaessaan vaimonsa aivokuvia. 
Oli mahtavaa, miten hän kertoi avoimesti myös epäonnisista leikkauksista, niiden herättämistä tunteista ja tavasta ottaa niistä oppia. Tämä ei siis ollut vain yhden kirurgin hehkutusta omasta loistavuudestaan, vaan hyvinkin maanläheinen ja aito. Marshin empatiakyky oli omaa luokkaansa ja välittyi lukijalle asti. 
Pidin ihan hurjan paljon, joten lukekaa tekin jos aihe yhtään kiinnostaa. 

5/5



tiistai 11. toukokuuta 2021

Saarto ja myrsky - Leigh Bardugo


 Englanninkielinen alkuteos 2013 Siege and Storm
Aula & co 2020
Suomentanut Meri Kapari
Sivumäärä 427
Grishaversumi 2
Storytel äänikirja
Kesto 12h 22min
Lukija Anna-Riikka Rajanen

"Aikoinaan poika ja tyttö olivat unelmoineet laivoista, kauan sitten, ennen kuin he olivat edes nähneet Tosimerta. Ne kuljettivat tarinoita, taikalaivat, joiden mastot oli veistetty tuoksuvasta setripuusta ja joiden purjeet neidot olivat kutoneet langasta, joka oli puhdasta kultaa. "

Lyhyesti:

Alina Starkov, Ravkan ainoa aurongonkutsuja, on paennut yhdessä Malin kanssa. He yrittävät pysytellä piilossa Varjolta sekä muilta, jotka haluavat hyötyä Alinan voimista. 
Pakomatka kuitenkin katkeaa Varjon löydettyä heidät ja he päätyvät Sturmhond- nimisen kaapparin laivalle. 
Alina tajuaa, ettei pakeneminen ole enää vaihtoehto. Hänen on hyödynnettävä voimiaan Varjoa vastaan. 
Kasvavat voimat, suuri, uusi vastuu painavat Alinaa ja hänen on jatkuvasti tehtävä vaikeita valintoja - samaan aikaan hän tahtomattaan työntää rakastamaansa Malia kauemmas itsestään. Luvassa on romantiikkaa, hurjia taisteluita ja kieroa juonittelua. 

"Varjo tietäisi, mistä löytää minut, ja kun hän olisi tarpeeksi vahva, hän tulisi etsimään minua. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vastustaa häntä, olimme valmiina tai emme. Se oli hirvittävä ajatus, mutta olin yllättynyt huomatessani, että se myös helpotti oloani. Minä kohtaisin hänet. Ja tavalla tai toisella tämä tulisi päätökseen."

Mielipide:

Grishaversumi- sarjan toinen osa ei ollut ihan yhtä jännittävä ja vetävä kuin edeltäjänsä. 
Tässäkin osassa tapahtui paljon, mutta noin puolessa välissä kirjaa oli paljon sodan suunnittelua ja valmistelua, palavereja ja poliittisia kuvioita, jotka eivät olleet niin mielenkiintoisia. 
Parasta tässä kirjassa olivat sen hahmot - Sturmhond, joka osoittautukin joksikin ihan muuksi, oli mielenkiintoinen, sympaattinen ja miellyttävä tyyppi (joka kyllä yritti olla ärsyttävä, etenkin Alinalle, mutta tätä lukijaa hän vain miellytti). Alina kehittyi hahmona todella paljon ja vaikka hänen harteillaan oli paljon, ei hän käynyt ärsyttävän dramaattiseksi. Mal puolestaan ei tehnyt vaikutusta tässä osassa, hän jäi jotenkin etäiseksi ja sitä kautta hänen reaktionsa olivat ikäviä - hänen kantaansa ei päässyt ymmärtämään. Varjo jäi myös harmillisen vähäiseksi tässä, odottelin edellisen kirjan loputtua että saisin seuraavassa osassa jotain uutta hänestä. 
Romantiikkaa oli vähemmän kuin odotin, sitä olisin kaivannut jossain muodossa lisää. Jonkinlaista kolmiodraaman yritystä tässä oli, mutta se ei käynnistynyt kunnolla. Toisaalta tämän kirjan ihmissuhdesotkuissa ärsytti se, että kun olisi vain avattu suu ja puhuttu, niin monilta vaikeuksilta olisi vältytty. Toki se olisi sitten taas vienyt tarinan ihan eri raiteille. 
Kyllä kolmaskin osa lukuun tulee, kunhan ilmestyy suomeksi. Pakkohan tämä sarja on saada päätökseen. 

4/5

perjantai 7. toukokuuta 2021

Linna on aina ollut kotimme - Shirley Jackson


 Englanninkielinen alkuteos 1962 We Have Always Lived in the Castle
Fabriikki kustannus 2018
Suomentanut Laura Vesanto
Sivumäärä 198
Kirjasto

"Minun nimeni on Mary Katherine Blackwood. Olen kahdeksantoista vuotta vanha ja asun sisareni Constancen kanssa. Mietin toisinaan, että jos onni olisi vähänkin potkaissut, olisin syntynyt ihmissutena, sillä kummankin käteni etu- ja keskisormi ovat samanpituiset, mutta tähän minä nyt joudun tyytymään."


Lyhyesti:

Mary asuu isosisarensa ja pyörätuolissa olevan setänsä kanssa vanhassa sukukartanossa. Muu perhe on kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Kylän muut asukkaat suhtautuvat Blackwoodeihin ennakkoluuloisesti ja epäystävällisesti. Mary noudattaa tiukasti sääntöjä, hautaa puutarhaan esineitä ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset loitolla. Hän käy kaksi kertaa viikossa kylässä hakemassa tarvittavat ruokatarvikkeet, mutta muutoin he elävät lukittujen porttien sisäpuolella. 
Eräänä päivänä ahne Charles- serkku saapuu kyläilemään, mielessään vain pullollaan oleva kassakaappi. Riittävätkö Maryn taikasanat ja näkeekö Constance serkun läpi? Asiat alkavat mennä hurjalla tavalla pieleen... 

"- Katselen taloamme, vastasin sille, ja se seisoi vaiti rinnallani, nosti sekin katseensa. Katto osoitti päättäväisesti taivasta kohti, seinät kohtasivat toisensa tiiviisti ja ikkunat hohtivat hämärää valoa. Se oli kunnon talo, ja melkein puhdas. Keittiön ja ruokasalin ikkunoista näkyi valoa: heidän illallisaikansa oli koittanut, ja minun pitäisi olla paikalla. Halusin olla sisällä talossa ja sulkea oven perässäni. "

Mielipide:

Tämä goottikirjallisuuden klassikoksi noussut teos oli ihan ok, mutta ei tehnyt suurta vaikutusta. 
Kirjassa parasta oli kaunis ympäristön kuvailu sekä mielenkiintoiset ja omalaatuiset hahmot. Pysähtynyt tunnelma ja Maryn erikoiset tavat ja ajatukset olivat kiehtovia. Muun perheen myrkytyssurmaa paljastettiin pikkuhiljaa, mutta se jätti myös jonkin verran asioita auki (itselleni jäi epäselväksi, miksi? Rakkaus, halu olla kahden?). 
Jotenkin en vain päässyt tähän tarinaan sisään. Tämä olisi vaatinut kunnollista keskittymistä ja oikeaa tunnetilaa, eikä lukemista sivun silloin toisen tällöin. Tähän kun olisi päässyt uppoutumaan kunnolla, olisi se varmasti mennyt jollain tavalla ihon alle. Harmi etten itse saanut tästä enempää irti. 

3/5


Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...