Suostumus - Vanessa Springora

 Ranskakielinen alkuteos  2020 Le Consentement 
WSOY 2021
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 175
Storytel äänikirja
Kesto 3h 48min
Lukija Sanna Majuri

"Nimeni on V. Jo viisivuotiaana, elämäni neitseellisellä alkutaipaleella, odotan suurta rakkautta. Isät ovat tyttärille suojamuureja. Oma isäni on pelkkä tuulenhenkäys. Fyysistä läsnäoloa selvemmin muistan kylpyhuoneeseen aamulla leviävän vetiverin tuoksun, siellä täällä lojuvat miehiset esineet, solmion, rannekellon, paidan ja Dupont- sytyttimen, tavan pidellä savuketta etu- ja keskisormen välissä kaukana filtteristä ja ironisen puheen, josta ei ikinä tiedä, vitsaileeko hän."

Lyhyesti:

Tositarina 13- vuotiaasta V:stä, joka ajautui suhteeseen viisikymppisen miehen kanssa. 
V:n isä oli pakkomielteinen ja lopulta kovin vähän tyttärensä elämässä mukana. Hyvän isän ja miehen mallia V ei siis lapsuudessaan saanut. V on hyvin imarreltu huomiosta, jota kirjailija G.M hänelle suo ja pian he jo ovatkin salasuhteessa. G väittää ajattelevansa V:n parasta, olevansa tälle opettaja ja pelastaja. Nuori, epävarma tyttö uskoo kaiken ja haluaa miellyttää miestä, jonka uskoo rakastavan itseään. 
Pikkuhiljaa V alkaa ymmärtää joutuneensa hyväksikäytetyksi, mutta jatkuva syyllisyys ja paha olo kalvaa häntä sisältäpäin. Hidas toipuminen alkaa, vaikka G yrittääkin pitää V:n otteessaan vielä vuosienkin jälkeen...

"- Meidän isä sanoi, että se kusipää ja pedofiili. 
Olen toki kuullut sanan ennenkin mutta en ole pannut sille painoa. Nyt se on ensi kertaa satuttaa minua, ensinnäkin koska sillä viitataan rakastamaani mieheen ja tehdään hänestä rikollinen, ja toisekseen kuulen pojan äänensävystä ja halveksunnasta, että hän on heti lokeroinut minut, ei uhriksi vaan rikostoveriksi."

Mielipide:

Herättävää tekstiä. 
Pelkäsin tämän kirjan olevan liian yksityiskohtainen, mutta tämä oli todella upeasti kirjoitettu ja keskittyi enemmänkin hyväksikäytön tuottamiin henkisiin ongelmiin. 
Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on joskus ollut jossain ihan ok ja sallittua. Että kukaan ei ole tosissaan puuttunut 13- vuotiaan ja viisikymppisen suhteeseen. Olen jotenkin tyrmistynyt, ettei V:n äitikään vastustanut... Itse äitinä tällainen on varsin kuohuttavaa. 
Ja kuinka kauaskantoiset seuraukset kaikenlaisella hyväksikäytöllä onkaan.. On ihme, että siitä edes voi selviytyä. Ja on todella surullista, kuinka uhrit näkevät itsensä syyllisinä, osallisina. 
Tässä sitä tajuaa, kuinka turvassa itse on elänyt. Kuinka pieniä omat ongelmat voivatkaan olla. Toivon todella, että tästä kirjasta ja aiheesta puhutaan ja ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. 
Koskettava tarina. 

4/5

Minun ikioma kultani - Gabriel Tallent

 Englanninkielinen alkuteos 2017 My Absolute Darling
Gummerus 2019
Suomentanut Arto Schroderus
Sivumäärä 445
Kirjasto

"Omalla mäellään itsepintaisesti seisova vanha talo on hilseilevää valkoista maalia, erkkereitä, kaiteita ja sirojen tolppien välissä rehottavia köynnösruusuja ja myrkkysumakkeja. Ruusu on kasvaessaan kangennut vuorauksesta lautoja, joita repsottaa nyt  varsien välistä. Talolle johtavalla metsätiellä lojuu hylsyjä, joissa on paksu kerros patinaa. "

Lyhyesti:

14- vuotias Julia "Turtle" Alvestone asuu isänsä kanssa vanhassa talossa, eristyksissä muista. Aamuisin hän syö raakoja munia suoraan paketista, jonka jälkeen isä saattaa hänet koulubussille. Hänellä ei ole ystäviä, eikä hän oikein välitä luokkatovereistaan. Opinnoissakin on hieman vaikeutta ja hänen opettajansa Anna on huolissaan - muustakin kuin Turtlen koulunkäynnistä. 
Koulun jälkeen Turtle puhdistaa aseita ja harjoittelee ampumista. 
Eräänä päivänä metsässä Turtle tapaa kaksi poikaa, Jacobin ja Brettin. Jacob näkee Turtlen erilaisessa valossa kuin muut ja tämä vaarallinen ystävyys saa Turtlen kaipaamaan vapauteen. Hän alkaa viimein nähdä isänsä todellisessa valossa - väkivaltaisena ja kaikin puolin vaarallisena. 
Kun isä tuo pitkän poissaolojakson jälkeen mukanaan kotiin toisen pienen tytön, Turtlen on pakko toimia. Jollekin muulle ei saa tapahtua samaa kuin hänelle. Turtle on selviytyjä, jonka on vihdoin käytettävä taitoja, joita isä on hänelle opettanut. 

"Turtle kääntyy ja kävelee pois ja ajattelee:  tuo en ollut minä, en minä ole tuollainen, tuo on Martin, tuollaista Martin tekee - sillä on taito löytää, mitä joku itsessään vihaa, ja antaa sille nimi. Hän ajattelee: jumaliste tuossa oli paljon Martinia, tuollaista pilkallista ja halveksivaa, paljon enemmän kuin minua. Hän nilkuttaa käytävää pitkin, istuutuu ja painaa kasvonsa edessä olevan penkin vinyylipintaa vasten. Hän ajattelee: tätä osaa Martinista vihaan eniten, tämä on se osa joka minua iljettää, mutta saman tein itsekin, ja se oli helppoa. "

Mielipide:

Huh mitä luettavaa. 
Lapsiin kohdistuvat kauheudet koskettavat aina ja tämä oli aika rajua. Onneksi vain fiktiota, vaikkakin osa tästä voisi tapahtua oikeastikin. 
Kirja imaisi nopsasti mukaansa, oli nopealukuinen ja tapahtumarikas. Jossain puolen välin kieppeillä tuli pieni hetki, jolloin tarina ei ollut niin vetävä, mutta lopussa taas tapahtui ja rytinällä. 
Ympäristön kuvailut olivat hienoja ja eläväisiä, samoin Turtlen mieleen oli päästy loistavasti - rakkauden ja vihan sekoitus, koko tunteiden kirjo. 
Kirjan kannessa tätä mainostettiin mestariteokseksi, itse en ihan siihen yhdy. En tiedä johtuiko se siitä, ettei Turtle ollut minusta kovin sympaattinen päähenkilö tai etten minä ihan ymmärtänyt Jacobin ja hänen suhdettaan. Jokin pieni asia jäi minun lukukokemuksessani puutteelliseksi. Jokin pieni asia, mikä olisi saanut tunteet vielä enemmän pintaan. 
Hieno ja lukemisen arvoinen kirja kuitenkin. 

4/5