Carrie - Stephen King

 Alkuperäisteos 1974 Carrie
Tammi 1987
Suomentanut Tuula Saarikoski
Sivuja 206
Kirjasto

"Useat luotettavat henkilöt ovat kertoneet, että Chamberlainin kaupungin Carlinkadulla satoi elokuun 17.päivänä kiviä kirkkaalta taivaalta. "

Carrie White asuu kiihkouskovaisen äitinsä kanssa ja elää hyvin sulkeutunutta elämää. Carrieta on kiusattu aina ja erään vakavan suihkukohtauksen jälkeen hän huomaa omaavansa erikoislaatuisen kyvyn. Hän on telekineettinen, eli hän kykenee liikuttelemaan tavaroita ajatuksen voimalla. 
Voimien kasvaessa Carrie uskaltaa uhmata äitiään ja aikoo osallistua koulun tanssiaisiin erään pojan pyydettyä häntä mukaan. Poika vakuuttaa, ettei kyseessä ole taas yksi tapa tehdä Carrieta naurunalaiseksi. 
Tanssiaisilta menee kuitenkin kaamealla tavalla pieleen ja Carrien voimat ryöpsähtävät täyteen mittaansa... 

"Kun he menivät saliin, George esitti otteita Flash Bobby Pickettin lauluista ja pelleili. Carrie puhui Friedan kanssa mekostaan ja Tommy hymyili leveästi kädet takin taskuihin tungettuina. Pilaa takin linjan, Sue olisi sanonut, mutta viis siitä, kaikki tuntui olevan hyvin. Tähän asti kaikki oli sujunut hyvin. Hänellä ja Georgella ja Friedalla oli vajaat kaksi tuntia elinaikaa."

Kingin esikoisteos on yksinkertaisuudessaan vaikuttava. 
Carrie on mielenkiintoinen henkilö ja hänen tarinaansa on rankkaa lukea - häntä ei voi syyttää  siitä, mitä tapahtui. 
Kirjan kerronta oli erikoista. Tapahtumia kuvattiin ajankohtaisesti sekä esimerkiksi uutisten ja tieteellisten kirjoitelmien kautta. Myös tekstillä "kikkailu" oli minulle uutta - kirjassa käytettiin paljon sulkumerkkejä, kursivointia, sanojen toistoa ja muita keinoja, joilla asioita tehostettiin tai korostettiin. Tämä teki ajoittain kirjaan sekavuutta, mutta se myös lisäsi kaaoksen tunnelmaa mikä puolestaan sopi kirjaan. 
Kiusaamisen seuraukset ovat kaameat, tässä kirjassa hyvin kaameat. Tunnelma on kohdallaan, tarinaan jää koukkuun ja sen kanssa on pakko kulkea loppuun saakka. Kyllä King on taitava. 

4/5

Tervetuloa Joylandiin - Stephen King

 Englanninkielinen alkuteos 2013 Joyland
Tammi 2015
Suomentanut Kristiina Vaara
Sivumäärä 288
Kirjasto

"Oli minulla autokin, mutta syksyllä 1973 kuljin useimmiten jalan Rouva Shoplaw'n rantamajoitukselta Heaven's Bayn kaupungista Joylandiin. Halusin kävellä, itse asiassa se tuntui välttämättömältä. Syyskuun alussa Heaven's Beach oli jo lähes autio, mikä sopi hyvin mielialaani. Se syksy oli elämäni kaunein. Ajattelen niin vielä nytkin, neljäkymmentä vuotta myöhemmin. En myöskään koskaan ole ollut niin onneton kuin silloin. "

Lyhyesti:

Devin Jones on parikymppinen opiskelija, joka haaveilee kesästä tyttöystävänsä kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun tyttö lähteekin ystävänsä kanssa toiseen kaupunkiin töihin ja juhlimaan. Ja kuinka ollakaan, ihastuu siellä toiseen ja jättää Devinin. 
Devin saa töitä Joyland- nimisestä huvipuistosta ja saa sieltä uusia ystäviä. Hänen mieltään jää kuitenkin kovasti vaivaamaan tarina tytöstä, joka murhattiin kummitusjunaan. Murhaajaa ei koskaan saatu kiinni ja tyttö kuulemma kummittelee siellä edelleen. Kesän mentyä, hän ei ole valmis palaamaan opiskelujen pariin vaan jää vielä huvipuistoon töihin. 
Devin tutustuu Annieen ja Mikeen. Mike on vasta lapsi, mutta sairastaa lihassairautta, eikä tule koskaan parantumaan. Mikella on kuitenkin kyky nähdä asioita, joita tavalliset ihmiset eivät kykene näkemään. Ihan kaikkea hänkään ei silti ehdi nähdä... 

"- Anna minun nähdä sinut, kuiskasin ja tunsin itseni hölmöksi ja kauhistuneeksi. Halusin sen tapahtuvan, toivoin ettei sitä tapahtuisi. Kuului ääni. Pitkä, hidas huokaus. Ei ihmisen, ei missään nimessä. Oli kuin joku olisi avannut näkymättömän höyryventtiilin. Sitten se lakkasi. Muuta ei tapahtunut. Sinä päivänä."

Mielipide:

Stephen King kirjailijana kiehtoo minua kovasti ja olenkin pitänyt monista hänen kirjoistaan. Usein kirjojen paksuus ei vain houkuttele niihin tarttumaan, etenkään kun tarinan eteneminen monissa kirjoissa on ollut melko hidasta. 
Tervetuloa Joylandiin oli Kingin kirjaksi lyhyt, siksipä se tarttuikin kirjastosta mukaan. Viihdyin kirjan parissa oikein hyvin. Mitenkään tapahtumarikas tämä ei ollut, mutta huvipuisto ympäristönä oli jo riittävän mielenkiintoinen ja taustalla piilevä kummitustarina pitivät kuitenkin otteessaan. King on kyllä mestari kuljettamaan tarinaa sujuvasti eteenpäin ja saamaan lukijan koukkuun. Niin elävästi kirjoitettu tarina. 
Kauhukirjaksi tätä ei mielestäni voi sanoa, mutta en oikein tiedä mihin muuhunkaan genreen tämän laittaisi. Pelottava tämä ei missään vaiheessa ollut, alkuun sitä ehkä hieman odotin, mutta loppujen lopuksi tässä parasta olivat kirjan henkilöt ja heidän väliset suhteensa. Yllättävän viihdyttävä kirja, positiivinen yllättäjä, vaikkei kirja itsessään ollutkaan mielestäni erityisen erikoinen. 

4/5

Malorie- Älä katso, älä kosketa - Josh Malerman

 Englanninkielinen alkuteos 2020 Malorie
Bird Box 2
Karisto 2021
Suomentanut J. Pekka Mäkelä
Sivumäärä 319
Kirjasto

"Malorie puristautuu luokkahuoneen tiiliseinää vasten. Ovi on lukossa. Hän on yksin. Valot on sammutettu. Hänellä on side silmillään. Ulkopuolella, käytävällä, on alkanut riehua väkivalta. Kyllä hän tämän metelin tietää, hän on kuullut sitä painajaisissaan, kuullut sitä kaikuina särkyneestä yhteisöstä, jossa järkevät ihmiset alkoivat repiä toisiaan riekaleiksi samalla kun hän synnytti poikaansa."

Lyhyesti:

Jatkoa Lintuhäkille. 
Malorie ja hänen kaksi lastaan ovat eläneet jonkin aikaa sokeainkoululla, kun yhtäkkiä väkivalta pääsee valloilleen. He pakenevat ja asettuvat asumaan Camp Yadinissa, kesäleirialueella. Aika kuluu ja lapset varttuvat teini-ikäisiksi. Heillä on siellä kaikki hyvin, kunhan he vain noudattavat Malorien laatimia tiukkoja sääntöjä - ole varuillasi, pidä side silmilläsi ja ihosi peitettynä. Maailma on täynnä olioita, joiden katsominen tai koskettaminen saa ihmiset sekoamaan ja tappamaan itsensä ja toisensa. 
Eräänä päivänä heidän ovellensa koputtaa mies, joka väittää olevansa väestönlaskennasta. Hän jättää portaille nipun papereita, joissa on nimiä ja ihmeellisiä selviytymistarinoita. Selviytyjien joukosta löytyy Malorien vanhempien nimet. Voivatko he olla yhä elossa?
Malorie päättää ottaa riskin ja lähtee lapsiensa kanssa kohti sokeaa junaa sekä kaupunkia, josta hän toivoo löytävänsä vanhempansa. Matka ei ole vaaraton ja yllätyksiä riittää. 

"Hän katsoo vielä kerran lattialla lojuvia liuskoja. Hänen katseensa erottaa nimet nytkin, vaikka hän seisoo kaukana niistä, oven luona, käsi kahvalla. Aivan kuin nimet olisi kirjoitettu jollakin teräksen kaltaisella, jota ei voi pyyhkiä olemattomiin, joka on kestävämpää kuin hän itse. Aivan kuin nimillä itsellään olisi silmät sidottuina ja ne pysyisivät siksi hengissä tässä uudessa maailmassa vielä kauan sen jälkeen, kun Malorie lopulta sortuu... Hän palaa junaa käsittelevälle liuskalle."

Mielipide:

Josh Malermanin kirjat ovat olleet minun mieleeni, eikä tämäkään ollut pettymys. 
Alkuun epäilin, voiko tästä samasta aiheesta saada enää mitään uutta irti, onko sillä enää muuta annettavaa? Mutta pidin tästä ehkä jopa ensimmäistä osaa enemmän. 
Loppu sisälsi mielenkiintoisia paljastuksia, oli toiveikas ja jätti pieniä kysymyksiä auki. 
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja omanlaisiaan. Varovainen, omien sääntöjensä mukaan elävä Malorie sekä hänen kaksi lastaan, jotka olivat aivan omanlaisiaan. Kiltti, tottelevainen Olympia sekä idearikas, kekseliäs Tom, joka halusi nähdä ja kokea uutta ja uhmasi ajoittain Malorien sääntöjä. Vaikka maailma olisi kuinka romuttunut, teinit ovat teinejä, elämä kulkee silti eteenpäin. 
Kirjan oliot ovat kiehtovia ja salamyhkäisiä. Nyt niistä kerrottiin hieman enemmän kuin aiemmassa osassa, mutta paljon jätettiin myös lukijan mielikuvituksen varaan. Itseäni nämä jäivät mietityttämään, niiden perimmäinen tarkoitus, mistä ne ovat tulleet. 
Ihailen suuresti kirjailijoiden mielikuvitusta ja taitoa kuvata asioita sanoin, lausein, tarinoin. Tällaiseen kirjallisuuteen on niin jännittävää sukeltaa ja se vie mukanaan. 

4/5

Walking Dead 2 - Robert Kirkman

 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, toinen kirja
Englanninkielinen alkuteos The Walking Dead
Egmont kustannus 2012
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Rick ystävineen jatkaa selviytymistä zombien valtaamassa maailmassa. 
He joutuivat lähtemään turvallisen tuntuiselta maatilalta, mutta löytävät hylätyn vankilan. Vaikka vankilan tarkoitus on pitää asukkaat sisällään, miksei se toimisi myös toisin päin - pitää zombit ulkona. Ja luultavasti vankila on täynnä ruokaakin. 
Alkaa hurja raivaus- ja siivoustyö, jonka aikana yllätyksiltä ei tietenkään vältytä. 
Ulkoisen uhan lisäksi vaara löytyy myös muurien sisäpuolelta. Keneen voi luottaa, keneen ei. Onko jonkun harteilla liian suuri vastuu? Onko liian vaarallista kiintyä ihmisiin tässä uudessa, tappavassa maailmassa?

Viihdyin tämän osan parissa lähes yhtä hyvin kuin ensimmäisen kanssa. 
Nämä ovat mukavan nopeita luettavia (vai kuuluisiko sarjakuvia tutkailla ja makustella enemmän?) ja näissä tapahtuu aina paljon. Tässä osassa alkuun tuntui, että kaipaisin kuviin värejä. Mutta jossain vaiheessa totesin, että onkin parempi ettei niitä ole - verta ynnä muuta roiskuu paljon ja mustavalkoisena se ei näytä niin hurjalta. 
Ihmisten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Ihmeen hyvin he kyllä tuntuvat ottavan läheistensä kuolemat. Michonne oli uusi, mielenkiintoinen hahmo. Erilainen taas kuin tv- sarjassa, mutta oikeastaan ihan hyvä - ei tunnu, että tuntisin tarinan jo liian hyvin. 
Kolmas kirja varaukseen :)

4/5

The Walking Dead, ensimmäinen kirja - Robert Kirkman

 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, ensimmäinen kirja
Englanninkielinen alkuteos 2004 The Walking Dead
Egmont Kustannus 2012
Suomentanut Antti Koivumäki
n. 300 sivua
Kirjasto

Rick Grimes, pikkukylän poliisikonstaapeli, vajoaa koomaan jouduttuaan ammutuksi työtehtävässä. Kun hän viimein herää, onkin kaikki muuttunut. Maailmanloppu on koittanut ja verenhimoiset zombit vaeltavat ympäriinsä. Rick etsii kuumeisesti vaimoaan ja poikaansa ja saa kuulla, että isoihin kaupunkeihin on perustettu turvakeskuksia. Niin hän lähtee kohti Atlantaa toivoen perheensä suunnanneen sinne myös. 
Matka ei ole helppo ja vaarallisten zombien lisäksi täytyy varoa muita eloonjääneitä - ihmisistä kuoriutuu melkoisia petoja, kun eloonjäämistaistelusta on kyse. 

Olen Walking Dead tv- sarjan suuri fani. Katsomme sitä yhdessä mieheni kanssa (minä sain hänet koukkuun muutama vuosi sitten) ja ensimmäiset pari kautta olen katsonut yksin aiemminkin. Sarjakuviin päätin tutustua vasta nyt, sillä en ole pitänyt itseäni sarjakuva-ihmisenä. Itse asiassa, tämä onkin ensimmäinen sarjakuva jonka olen nyt aikuisiällä lukenut (nuoruudessakin vain Aku Ankkoja ja Hevoshullu- lehden sarjakuvia). 
Tämä sarjakuva oli ainakin minun mieleeni. Minulla ei ole visuaalista silmää arvioida kirjan kuvitusta, mutta tälle lukijalle tässä oli riittävästi kaikkea. Ehkä eläydyn paremmin pelkästään luettuun tarinaan, mutta miksipä näitäkin ei voisi välillä lukea. 
Aluksi tuntui omituiselta, kun tv:stä tutut hahmot olivatkin aivan eri näköisiä ja osa oli muutenkin erilaisia (tai puuttui kokonaan, kuten Daryl ja Merle). Mutta totuin asiaan ja ajattelin näitä kuitenkin omina teoksinaan, liikaa vertailematta. 
Viihdyttävä, koukuttava ja jännittävä kokonaisuus. Toinen osa on jo varattuna kirjastosta. 

4/5

Mitä enemmän verta - Stephen King

 Englanninkielinen alkuteos 2020 If It Bleeds
Tammi 2021
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 400
Storytel äänikirja
Kesto 16h 55min
Lukija Toni Kamula
4 novellia

"Kotikaupunkini oli vain noin kuudensadan asukkaan kylä (ja on edelleen, joskin olen muuttanut pois), mutta meillä oli internet kuten isoissa kaupungeissa, joten isälle ja minulle tuli koko ajan vähemmän henkilökohtaista postia. "

Lyhyesti:

4 erilaista novellia kauhun kuninkaalta. 
Ensimmäinen novelli, Herra Harriganin puhelin, kertoo Craigista, joka työskentelee iäkkäälle mutta rikkaalle Herra Harriganille. Kun Harrigan kuolee, poika laittaa hautajaisissa kännykän tämän takin taskuun. Craig jättää myöhemmin miehelle ääniviestin ja saa odottamattoman vastauksen. 
Toinen novelli Chuckin elämä kertoo luonnollisesti Chuckista. Tarina etenee kiehtovasti nykyisyydestä menneeseen ja sisältää paljon monenmoista. 
Kolmas novelli Mitä enemmän verta kertoo Ulkopuolisista sekä Hollu Gibneystä, joka on aiemmasta Kingin kirjasta tuttu. Koulussa tapahtuu pommi-isku ja Holly pääsee uutisankkurina toimivan olennon jäljille - olennon, joka elää toisten surusta ja pelosta. 
Neljäs novelli Rotta on tarina miehestä, joka haluaa kirjoittaa romaanin - mutta onko hän valmis kantamaan tekojensa seuraukset. 

"Puu oli rikkonut rotan kodin ja halvaannuttanut sen, ja silti se oli jotenkin raahautunut mökin ovelle ties miten suurin ponnistuksin, ja tämäkö olisi sen palkka? Toinen murskaava isku, tällä kertaa lopullinen. Drew tunsi tätä nykyä itsekin olonsa aika murskatuksi, ja oli se naurettavaa tai ei (todennäköisesti oli), häneltä herui tietyssä määrin myötätuntoa."

Mielipide:

Edellisen kirjan oltua niin suuri pettymys ja mitä puuduttavin lukukokemus, oli ilo kuunnella työmatkoilla sujuvaa ja toimivaa Kingiä. Ei tämä Kingin parhaimmistoa ole, mutta kelpo kuunneltavaa silti ja pituudestaan huolimatta tuli kuunneltua nopeasti. 
Itse pidin eniten Rotasta ja Herra Harriganin puhelimesta, jotka olivat aika selkeitä mutta kiehtovia tarinoita. Rotan miljöö oli jännittävä, saapuva myrsky, kuumehourailut ja pieni mökki. Kingin tapa kirjoittaa kirjoittamisesta ja siihen liittyvistä haasteista sekä uppoutumisesta on mielenkiintoista. Ja huomaa, että hän tietää mistä puhuu. 
Ehkä kaikille näille novelleille oli kuitenkin yhteistä se, että välillä eksyttiin jaarittelemaan. Olisin kaivannut hitusen nopeampaa etenemistahtia ja välillä jäin miettimään, miten joku asia lopulta edes liittyi tarinaan. Toinen häiritsevä asia oli joidenkin virkkeiden liiallinen toistaminen (esim. Harriganissa toistettiin "rahiseva vanhan miehen ääni" sekä Rotassa "DeWittin räkäistä bandannaa"). En tiedä oliko se tarkoituksellinen tehokeino, mutta minua se paikoin häiritsi. 
Chuckin elämä tuntui aluksi sekalaiselta käänteisestä kerrontajärjestyksestä johtuen (varsinkin kun en aluksi tiennyt järjestystä), mutta lopulta tämä osoittautui kaikista ajatuksia herättävimmäksi tarinaksi. Mitä enemmän verta puolestaan jäi hieman vaisuksi. Ulkopuolinen ei ollut niin pelottava, kuin olisin halunnut sen olevan ja sen olisi voinut olettaa olevan. Loppuratkaisu oli hieman liian helppo. 
Äänikirjana toimi ihan hyvin, tosin uskon toimivan paremmin fyysisenä kirjana. Ainakin olevan selkeämpi itse luettuna. 

4/5

Talven lapset - Jennifer McMahon

 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Winter People
Bazar 2020
Suomentanut Sari Karhulahti
Sivuja 378
Kirjasto

"Rakas tätini Sara Harrison Shea surmattiin raa'asti talvella 1908. Hän oli kolmekymmentäyksivuotias. Pian Sara- tädin kuoleman jälkeen keräsin kaikki hänen päiväkirjansa osat, jotka suinkin löysin, sillä hän oli kätkenyt ne lukuisiin hyviin piiloihin eri puolille kotitaloaan. Hän oli ymmärtänyt, millaiseen vaaraan ne hänet saattoivat. "

Lyhyesti:

Tarinaa kerrotaan kahdessa eri aikatasossa. Välillä eletään vuotta 1908, jolloin tarina kulkee Sara Harrison Shean päiväkirjamerkintöjen mukana, välillä nykypäivää joko 19- vuotiaan Ruthien tai miehensä menettäneet Katherinen kertomana. 
Vermontissa on pieni West Hallin kylä, joka tunnetaan mystisistä legendoista ja omituisista katoamistapauksista. Tunnetuin niistä kertoo juuri Sarasta, hänen kotinsa ympäristöstä ja asioista joita ei järjellä voi selittää. Saran tytär kuoli ollessaan kuusi vuotias ja kuukausi tämän jälkeen myös Sara kuolee. Mitä todella tapahtui?
Ruthie asuu äitinsä ja siskonsa kanssa Saran entisessä kotitalossa. Eräänä aamuna äiti on kadonnut ja vihjeitä etsiessään sisarukset löytävät Saran päiväkirjan, sekä muitakin omituisia esineitä joiden ei kuuluisi olla heidän kotonaan. Ruthie huomaa, ettei ole ainoa joka etsii jotain kadotettua ja kietoutuu vuosisatojen takaiseen mysteeriin - joka ei ole aivan turvallista. 

"Olen luvannut kertoa sinulle kaiken, mitä tiedän nukkujista. Mutta ennen kuin jatkat, sinun täytyy oivaltaa, että opetan sinulle väkevän taian. Se edellyttää varmuutta. Kun se on tehty, sitä ei voi peruuttaa. Taian avulla saat nukkujan heräämään ja palaamaan luoksesi. On mahdotonta ennustaa, kuinka kauan aikaa siihen menee. Toisinaan muutamia tunteja, toisinaan päiviä. Herännyt nukkuja jää tähän maailmaan seitsemäksi vuorokaudeksi ja lähtee sen jälkeen iäksi. "

Mielipide:

Aavemaisen satumainen kirja, joka vei heti mennessään. 
Vaikkei kirja ehkä ollut maailman nopeatempoisin, sen salaisuudet ja taianomaisen karmiva tunnelma ilmaisivat ainakin minut heti mukaansa. Minua harvoin pelottaa lukiessani kirjaa, mutta nyt niin kävi. 
Ahmin kirjan viimeiset 200 sivua eilen illalla lasteni mentyä nukkumaan. Olin aivan lukukoukussa, eikä väsyttänyt lainkaan vaikka yleensä silmäni alkavat hetkessä lupsahdella lukiessani illalla. Oli vaikea saada unta, niin vahvasti elin vielä tarinan jälkitunnelmissa. Huh. 
Tässä oli kaikki kohdallaan ja jännitys kantoi loppuun saakka. 
Minä rakastuin tähän kirjaan. Siinä oli hulluutta, tuskaa, surua. Rakkautta, taikaa, toivoa. Kuinka itse toimisit, jos voisit saada rakkaasi takaisin, edes pieneksi hetkeksi?

5/5

Nailpolish.avi - Lotta- Liisa Joelsson

 Karisto 2020
Sivuja 173
Kirjasto

"Video ilmestyy videopalveluun 13.12.2018 kello 02:13:03 GMT.
Video poistuu videopalvelusta 13.12.2018 kello 02:42:47 GMT. 
Tuon 29 minuutin ja 44 sekunnin aikana se tavoittaa yli satatuhatta ihmistä."

Lyhyesti;

Patrik viettää paljon aikaa tietokoneella ja törmätessään uutiseen oudosta videosta, hän lataa sen koneelleen. Videolla nuori tyttö lakkaa kynsiään. Patrik huomaa, että videosta on vaikea päästä eroon, sillä se luo itsestään uusia kopioita ja piiloutuu koneen eri kansioihin. 
Patrikin miesystävä Johan perii tätinsä vanhan talon ja he päättävät remontoida sen ja muuttaa sinne asumaan. Talo on syrjäseudulla ja iltaisin pimeällä aika karmiva. Patrik alkaa nähdä kaikkea omituista. Samalla hän on koukussa outoon videoon ja hän yrittää selvittää sen taustoja. 
Kuka on videon tyttö ja mitä se haluaa katsojiltaan?

"Tyttö levittää kynsilleen paksua, punaruskeaa mönjää. Se leviää ensin kynsinauhoille, sitten sormille ja lopulta pöydälle. Uusi leikkaus ja kuvassa ovat jälleen tytön kasvot. Valaistus on muuttunut, valo tulee nyt paljon alempaa kuin aiemmin. Tytön katse on tyhjä, silmät ovat pelkkää valkoista. Vaalea tukka roikkuu kasvojen molemmin puolin ohuina naruina. Tyttö kiittää katsojia ja viimeisen sanan kohdalla, juuri ennen pimeyttä, hänen äänensä kuulostaa siltä kuin se sortuisi. "

Mielipide:

Ohhoh, positiivinen yllättäjä!
Lyhyt, mutta ytimekäs ja äärimmäisen koukuttava. Luin tämän hetkessä ahmimalla. Tarina piti koko ajan otteessaan, ja oli melkoisen jännittäväkin. Pidempäänkin tarinaan tässä olisi ollut aineista, mutta toimi hyvin näinkin. 
Kirjan henkilöihin ei kovin syvällisesti päässyt tutustumaan, mutta olivat ihan ok. Harvemmin (ainakin minun lukemissani kirjoissa) päähenkilöinä on ollut homopariskunta ja vielä harvemmin kauhugenressä. Tästä siis tykkäsin, toi kivan pienen lisän tarinaan. 
Tarina kulki koko ajan sujuvasti eteenpäin ja paljasti sopivalla tahdilla uusia käänteitä. Mitään kovin yllättävää tai shokeeraavaa tässä ei ollut, mutta jännitystä riitti silti loppumetreille asti. Välillä asiat tapahtuivat melkoisen helposti, mutta ei häiritsevän helposti. Kieli kirjassa oli selkeää. 
Tykkäsin ja oli harmi, että tämä loppui niin nopeasti. Tästä siis pieneen jännityksen nälkään persoonallista, kotimaista kauhua. 

4/5

Penikka - Henry Aho

Atrain& Nord 2020

Sivuja 256

Kirjasto

"-Missä vitun korvessa se oikein on? 

- Ei ole enää pitkä. Puolisen kilometriä. Ja voisit vähän siistiä tuota suutasi, mies vastasi ja potkaisi polulla lojuvaa käpyä. Käpy osui kuusen kylkeen ja sai aikaan pienen kolahduksen, jonka ympäröivä metsä pehmensi. Kenkien alla rapisivat neulaset ja kuivuneet oksat."

Lyhyesti:

Tomppa on juuri vapautunut vankilasta, jossa hän on istunut seitsemän vuotta. Häntä on odottamassa vaimo Sari sekä teini-ikäiset kaksostytöt Tiina ja Liina. Sari on perinyt kuolleen veljensä mökin Vaasan saaristossa ja perhe aikoo muuttaa sinne. Tomppa aikoo hyvittää toilailunsa ja viinankin hän on jättänyt. Nyt on aika viettää aikaa perheen kanssa. 

Mökin naapurissa asuu omituinen mies. Mies yrittää elää mahdollisimman luonnollisesti, syö metsän antimia ja vieroksuu kaupassa käyntiä. Mies ei pidä ulkopuolisista ja häiriintyy uuden perheen läsnäolosta. Hän tekee kiusaa ja ärsyttää lyhytpinnaista Tomppaa tahallaan. 

Tompan pinna on kireällä, eikä mene kauaakaan, kun korkki napsahtaa taas auki. 

Tilanne muuttuu todella pahaksi, kun Sari saa työtarjuksen ulkomaille...

"Minä raivosin, huusin ja itkin. Avasin tuuletusikkunan, että vaimoni varmasti kuulisi solvaukseni. Miksi hän oli palannut, näin pitkän ajan jälkeen? Olin luullut päässeeni hänestä lopullisesti eroon. Niinhän minä tosin olin luullut jo silloin, kun olin muurannut hänet grilliin. "

Mielipide:

Olen lukenut muitakin Henry Ahon kirjoja ja pitänyt niistä. Olin siis aika innoissani, kun huomasin tämän uutukaisen kirjastossa ja nappasin sen heti luettavakseni. 

Kirjan takakannessa kuvataan kirjaa "vahvatunnelmaiseksi ja juonenkäänteillään yllättäväksi kauhuromaaniksi". Nyt olen kyllä eri mieltä. 

Vahvatunnelmainen, joo. Mutta yllättävä? Kauhu? Ei, ei. 

Minun oli pakko ottaa tämä kirja vitsinä, huumorilla. Muuten en oikein osaisi olla tästä mitään mieltä. 

Mitään yllättävää tässä siis ei ollut, kaikki paljastettiin sitä mukaa kun tarina eteni. Mitään pelottavaakaan tässä ei ollut. Naapuri olisi voinut olla pelottava, jos koko ajan ei olisi kuvattu hänen ulostusreissujaan kompostilla tai masturbointejaan milloin millekin. 

Samaten olin kyllä pettynyt muihinkin kirjan hahmoihin. 

Onneksi tämä oli nopea lukea. Ja kai tän oli tarkoitus olla... tämmöinen vitsi, jota en ihan älynnyt? Olen hieman pettynyt.

Plussaa kiehtovasta kannesta. 

2/5

Sumu - Steinar Bragi

Islanninkielinen alkuteos 2011 Hálendió

Like kustannus 2016

Suomentanut Tuomas Kauko

Sivumäärä 287

Kirjasto

"Luonnon yllä vallitsi rauha. Varjot horisontissa tummuivat, terävöityivät taivasta vasten ja sulautuivat lopulta yöhön. Kaikki neljä vaikenivat. Ei kuulunut muuta kuin hiljaista muminaa radiosta. Takapenkillä Vigdís luki kirjaa, Anna oli juuri avannut oluen herättyään lyhyiltä nokosilta. Heidän välissään makasi Annan koira, islantilainen paimenkoira, jonka Anna oli hankkinut muutama kuukausi sitten. "

Lyhyesti:

Neljä nuorta aikuista on lähtenyt retkelle Islannin erämaahan. Sankka sumu yllättää heidät ja he törmäävät kivisen talon seinään. Auto hajoaa ja omituinen vanha pariskunta tarjoaa heille vastentahtoisesti yösijan. 

Ystävykset yrittävät kerran toisensa jälkeen päästä pois erämaasta, mutta päätyvät aina uudelleen talolle. Näkyvyyden vievät hiekkamyrskyt, omituinen hylätty kylä, pariskunnasta paljastuvat salaisuudet, selittämättömät tapahtumat... 

Minne he voivat paeta, kun pakopaikkaa ei ole?

"Miksi tämä kuva on revitty? hän huusi ja päästi lopulta kuvasta irti. Hän antoi kyynelten tulla, nojasi seinää vasten ja huusi lisää. Sitten hän valui alas lattialle, eikä välittänyt, vaikka hän sai haavoja lasinsirpaleista. Hän kuuli eukon lähestyvän keittiöstä. Hän ajatteli autiomaata, lasta, taloa, joka oli lukittu ja jota puolustettiin kun linnoitusta, aitaa padon päällä, rotkon roikkuvaa siltaa - ja sitä, että jokin halusi tulla pimeästä sisään, vastarannalta tälle puolelle."

Mielipide:

Tässä on kirja, joka vie yöunet. 

Häiriintynein tarina, jonka olen ikinä lukenut. 

Todella karmiva tunnelma. 

Pelko lisääntyy pikkuhiljaa, eikä oikein mihinkään voi luottaa. Kirjan loputtuakin jää olo, ettei oikein ole varma mitä oikein tapahtui. Ehkä olisin hitusen lisää selvennystä kaivannut loppuun, mutta toisaalta kirja jätti niin vahvan tunteen jälkeensä, ettei se haittaa. Joutuupahan miettimään ja pohtimaan ja arvailemaan. Tekisi mieli lukea kirja uudelleen, uusin silmin, jos sieltä osaisi poimia ne puuttumaan jääneet palaset. 

Kirjan henkilöt eivät täysin olleet makuuni, liikaa päihteitä ja sekoilua, mutta toisaalta se kaikki kuului tähän tarinaan. Kaikilla oli oma vaikea menneisyytensä ja jokainen joutui kohtaamaan sen retken aikana. 

Todella upeasti kirjoitettu, luontoa oli kuvattu kauniisti. Teksti imaisi heti mukaansa. 

Minä en nyt osaa päättää, annanko 4 vai 5 pistettä. Toisaalta lukukokemus oli hyvin vahva, mutta avoimia kysymyksiä jäi niin paljon. Mitä mieltä te olitte kirjan lopusta? Mitä siinä todella tapahtui?

4-5/5

Laitos - Stephen King

Englanninkielinen alkuteos 2019 The Institute

Tammi 2020

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Sivumäärä 574

Kirjasto

"Puoli tuntia sen jälkeen, kun Tim Jamiesonin koneen piti lähteä Tampasta kohti New Yorkin säkenöiviä valoja ja korkeita rakennuksia, se seisoi edelleen portilla. Lentoyhtiön edustaja ja vaaleatukkainen nainen, jonka kaulassa roikkui turvatarkastajan henkkari, astuivat koneeseen, ja täyteen lastatun turistiluokan matkustajat alkoivat supattaa pahinta peläten."

Lyhyesti:

Tim Jamieson päätyy sattumien ja päähänpistojen kautta DuPrayn pikkukaupunkiin ja ottaa vastaan yökolkuttajan pestin. 

Samaan aikaan toisaalla siepataan omasta kodistaan huippuälykäs 12- vuotias poika, Luke Ellis. Hänen oli tarkoitus aloittaa opinnot kahdessa maineikkaassa yliopistossa, mutta sen sijaan hän päätyi kauas kotoaan, keskelle Mainen metsikköä huippusalaiseen laitokseen. 

Siellä hän tutustuu muihin nuoriin ja saa selville, että laitokseen kerätään lapsia, joilla on joko telepaattisia tai telekineettisiä taitoja. Heille annetaan pistoksia ja heille tehdään epämiellyttäviä kokeita. Vastarinta on turhaa, sillä laitoksen henkilökunta ei arkaile käyttää väkivaltaisia keinoja lasten hallitsemiseen. 

Mutta mitä tarkoitusta varten heidät on sinne kerätty? Mitä kaikilla kokeilla ja pistoksilla ajetaan takaa? Ja mitä tapahtuu laitoksen takaosassa, josta kuuluu outoa hyrinää?

Viisas Luke, apunaan laitoksen siivooja ja vahva telepaatti Avery, onnistuu pakenemaan laitoksesta. Uskooko kukaan hänen mahdottomalta kuulostavaa tarinaansa ja saako hän autettua ystävänsä pakoon?

"Hän oli koehenkilö, kenties he kaikki olivat, mutta heikoille TP:ille ja TK:ille - pinkeille- tehtiin lisäkokeita. Miksi? Koska he olivat vähemmän arvokkaita? Koska he eivät olleet suuri menetys, jos jokin meni vikaan? Oli mahdotonta olla varma, mutta Luke piti sitä todennäköisenä. Lääkärit luulivat, että korteilla tehty koe oli epäonnistunut. Hyvä. He olivat pahiksia, ja eikö pahiksilta kuulunutkin salata asioita?"

Mielipide:

Hieman erilaista Stephen Kingiä?

En ole juurikaan lukenut vanhempia Kingin teoksia (perus Hohtoa ja Uinu uinu lemmikkiäni lukuunottamatta), mutta kuvittelisin tämän olevan hieman erilainen teos moniin muihin hänen kirjoihinsa verrattuna. Mukana ei ollut pelottavia, yliluonnollisia otuksia, vaan pahantekijät olivat ihmisiä. Ja pelko siitä, mitä voisi tapahtua... 

Tarina eteni mukavasti ja nopeasti ja oli muutenkin aika helppolukuinen. Henkilöitä ei ollut liikaa ja jokainen oli mukavan persoonallinen. 

Pelottava tämä ei ollut, ei ehkä edes kovin jännittävä, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen. Teleportaatio ja telekinesia jo itsessään ihan kiehtovia, saati sitten salaperäinen laitos, joka käyttää lahjakkaita lapsia omiin tarkoituksiinsa. Hyvä!

Miinusta ainoastaan siitä, kuinka helposti asiat välillä tapahtuivat ja kuinka epärealistisen helposti lapset sopeutuivat laitokseen. 

4/5

Punainen piano - Josh Malerman

                                                                      Englanninkielinen alkuteos 2017 Black Mad Wheel

Karisto 2020

Suomentanut J. Pekka Mäkelä

Sivuja 326

Kirjasto

"Potilas on herännyt. Hänen säveltämänsä melodia on hiipumassa kuulumattomiin, aivan kuin se olisi hänen nukkuessaan soinut soimistaan hänen uskomattoman unensa taustamusiikkina. 

Hän muistaa aavikolta joka ikisen yksityiskohdan. "

Lyhyesti:

Muusikko ja sotilas Philip Tonka herää oltuaan puoli vuotta koomassa. 

Hänen kehonsa lähes jokainen luu on murtunut. Yhtäaikaa. Hän on pirstaleina ja on ihme, että hän on ylipäätänsä elossa. 

Alkaa toipuminen, joka etenee yllättävällä tavalla. Mutta mitä varten hänen halutaan toipuvan?

Puoli vuotta sitten Philip bändikavereineen otti vastaan rahakkaan tehtävän armeijalta. Heidät lähetettiin Afrikkaan, Namibin aavikolle etsimään salaperäistä ääntä, joka saa kuulijansa mm. voimaan pahoin, hallusinoimaan sekä saattamaan aseet toimintakyvyttömiksi. 

Aavikolla he näkevät palasia historiasta, menneestä. Aaveita, kuolleita. Mutta mikä lopulta löytää heidät?

"Hän katsoo ruumista, littumiestä, vääristyneitä pitkiä sormia, jotka yhä tavoittelevat, nahkamaista aavikkoihoa, muumiota joka on siteiden sijaan pellavavaatteissa. Venynyttä ja levinnyttä leukaa, suun nelikulmaista aukkoa. Munakokkelisimiä. 

Ääni kuuluu nyt kovaa. Päänsärky kehittyy räminäksi. Hän kuulee väpätystä, väreiden ääniä, mahdollisen tasaisen tauon signaalissa ja hän ajattelee; se on sarja... äänien sarja.. ei vain yksi... "

Mielipide:

Malermanin Lintuhäkki oli mielestäni ihan ok. 

Punainen piano on kauhistuttava. 

Tykkäsin tästä ihan hurjan paljon. Harvoin koen kirjoissa oikeasti jännitystä, saati sitten pelkoa, mutta tämä jännitti ja kauhistutti välillä oikeasti. 

Ajatus tuollaisesta äänestä, hurjasta lääketieteestä ja sen väärinkäytöstä, aseista sekä salailusta... Huh. 

Todella hienosti kirjoitettu, eteni sopivalla tahdilla. Tärkeässä osassa musiikki, ystävyys sekä rakkaus. 

Lopussa tuntui hieman, että olisi kiirehditty, ettei kerrattaisi samaa. Mutta salaperäisyys ja jännitys säilyi loppuun asti 

Voi että, kun aina saisi lukea näin hyviä kirjoja. 

5/5

Hoivakoti - Mats Strandberg

                                                    Ruotsinkielinen alkuteos 2017 Hemmet

Like kustannus 2017

Suomentanut Ida Takala ja Stella Vuoma

Sivumäärä 350

Äänikirja Storytel

Lukija Raiko Häyrinen

Kesto 11h 4min

"Joel kuuntelee jännittyneenä. Hän ei uskalla edes hengittää. Päivänvalo tihkuu huoneeseen rullaverhojen reunojen ohi. Joel kohottaa päätään ja siristää silmiään vanhojen stereoiden kellotaulun digitaalinumeroiden suuntaan. Kello on vasta vähän vaille puoli kuusi aamulla. "

Lyhyesti:

Joel huolehtii muistisairaasta äidistään Monikasta ja joutuu lopulta viemään tämän vanhainkotiin. Mäntykodissa työskentelee Joelin lapsuuden/nuoruuden ystävä Nina. Heidän tiensä erosivat kipeällä tavalla ja nyt he joutuvat olemaan tekemisissä liiankin paljon. 

Monika alkaa saamaan outoja kohtauksia ja uskoo edesmenneen aviomiehensä Nilsin olevan kanssaan. Myös muut Mäntykodin asukkaat huomaavat Monikan mukana tulleen oudon asukin. 

Monikan sairaus ja kohtaukset pakottavat Joelin ja Ninan toimimaan yhdessä ja selvittämään, mikä Monikaa todella vaivaa. He joutuvat kohtaamaan ja näkemään jotain, mitä he eivät haluaisi uskoa todeksi. 

"Monika istuu lattialla sängyn edessä. Hänen päänsä roikkuu rintaa vasten. Hän hengittää raskaasti, hampaat yhteen purtuina. Vasen käsi pitää kuin krampissa kiinni sämgyn turvalaidasta. Saa sen vapisemaan. Monika nostaa katseensa. Silmät kiiluvat. Häivy, hän sanoo tummalla ja karkealla äänellä."

Mielipide:

Kauhua vanhainkodissa! Miten kiehtova ja kutkuttava idea!

Olen itsekin ollut töissä vanhainkodissa, joten tämä kirja herätti mielenkiintoni. 

En itse kokenut tätä kovin pelottavaksi tai ahdistavaksi, mutta jännittävä ja koukuttava ehdottomasti. Todella hyvä idea ja toteutus oli myös loistava. Äänikirjanakin toimi hyvin!

Päähenkilöt olivat aitoja, synkkine salaisuuksineen. 

Mäntykodin vanhukset persoonallisia ja hauskojakin, aitoja. 

Tykkäsin ja suosittelen!

4/5

Lintuhäkki - Josh Malerman

Englanninkielinen alkuteos Bird Box 2014
Karisto kustannus 2019
Suomentanut J.Pekka Mäkelä
Sivuja 316
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

"Malorie seisoo keittiössä ja miettii. Hänellä on kosteat kädet. Hän vapisee. Hän rummuttaa hermostuneesti varpaillaan halkeilleita lattialaattoja. On aikaista, aurinko on varmaankin vasta kurkistamassa taivaanrannan takaa. Hän katselee, kuinka sen vaatimaton valo muuttaa ikkunaa peittävävät paksut verhot pehmeämmän sävyiseksi mustaksi, ja ajattelee: -Siellä on sumua."

Lyhyesti:

Malorie saa tietää olevansa raskaana samoihin aikoihin, kun maailmalla alkaa tapahtua kummia. Ihmiset alkavat käyttäytyi mielipuolisesti lähinnä itseään kohtaan ja puhutaan, että he näkevät jotain juuri ennen sekoamistaan. Ihmiset alkavat naulata ovia ja ikkunoita umpeen, peittää silmiään ja lukittautua koteihinsa.
Tarina etenee kahdessa aikatasossa, toisella kuvataan tapahtumia kaiken alkaessa.
Toisessa ajassa Malorie on lasten kanssa veneessä 5 vuotta myöhemmin - hän etsii turvapaikkaa, josta hän kuuli puhelimessa 4 vuotta aiemmin. Pystyvätkö he taittamaan pitkän ja vaarallisen jokimatkan silmät sidottuina, pelkän kuulo- ja tuntoaistinsa varassa?
Kirja on hurja selviytymistarina maailmasta, joka ajaa ihmiset mielipuolisuuden valtaan. Pystyykö kukaan elämään tässä tuhoutuvassa maailmassa ilman näköaistia?

"Hän nostaa kättään ja tuo sormensa mustalle kankaalle. Hetken aikaa sekä hän että olio pitelevät samaa sidettä. Tämä olio, tai joku sen kaltainen, varasti häneltä Shannonin, äidin, isän ja Tomin. Tämä jokin, ja sen kaltaiset, ovat varastaneet lapsilta lapsuuden. "Ei" hän sanoo ja vetää kankaasta. "Tämä on minun."

Mielipide:

Kirjasta on tehty myös Bird Box- niminen elokuva Netflixiin.
Itse yleensä luen kirjan ensin. ja katson sitten elokuvan. Tällä kertaa tein poikkeuksellisesti toisinpäin - enkä pysty olemaan vertaamatta kirjaa elokuvaan (suosittelen siis tutustumaan kirjaan ensin).
Pidin molemmista. Elokuva oli dramaattisempi ja aika montaa asiaa oli muutettu - se oli toisaalta hyvä, sillä ei tuntunut liikaa siltä että tiedän kirjan tapahtumat (paitsi loppuratkaisun, mikä vei osan kirjan viehätyksestä).
En kokenut kirjaa tai elokuvaa pelottavaksi, saati kovin jännittäväksi. Hyvät pelon ainekset olivat molemmissa ja molemmat olivat viihdyttäviä. Moni asia (etenkin kirjassa) tuntui minusta kuitenkin tapahtuvan liian helposti (esimerkiksi Tomin ja Julesin tavarankeruumatkat, vedenhaku, jopa venematka).
Pisteitä annan 3/5

Ruususen uni - Stephen King & Owen King

Englanninkielinen alkuperäisteos 2017 Sleeping Beauties
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Tammi 2018
Sivumäärä 752

Ruususen uni sopii Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan 13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Ilkka Rekiaro sai vuonna 2007 J.A Hollon kääntäjäpalkinnon ja vuonna 2014 Otavan kirjasäätiön myöntämän Erkki Reenpää- suomentajapalkinnon. Kingin teoksia Rekiaro on kääntänyt jo -80 luvulta saakka.


Lyhyesti: 

Pikkukaupunki nimeltä Dooling joutuu myllerykseen, kun salaperäinen unitauti iskee kylän naisiin ja tyttöihin. Auroraksi kutsutussa taudissa naiset nukahtavat ja koteloituvat kuin perhoset - eikä heitä kannata yrittää herättää. Juuri kaupunkiin saapunut omituinen nainen Eve Black liittyy jotenkin tapaukseen - hän tietää asioita, joita ei pitäisi ja kaiken lisäksi hän vaikuttaa olevan ainoa, johon tauti ei pysty.
Miehet yrittävät selviytyä parhaansa mukaan ja etsivät keinoa pelastaa vaimonsa ja tyttärensä. Onko sellaista?

"Nainen, joka oli sanonut nimekseen Eve Black,kallistui eteenpäin ja katsoi Clintiä vakavana. "Suudelma: huulien liike, joka edellyttää - vaikea uskoa, minä tiedän - 147 lihasta. Hyvästi: yhtä kuin erosanat. Tarvitsetteko vielä täsmennystä?"
Clint oli ällistynyt. Eve oli todella pahasti häiriintynyt, siirtyi edestakaisin järkipuheiden ja harhojen välillä kuin aivot olisivat joutuneet silmälääkärin tuolin neurologiseen vastineeseen, jossa maailma näkyi jatkuvasti vaihtuvien linssien läpi. "

Mielipide:

Pidin tästä järkäleestä todella kovasti. Lukemista riitti, mutta teksti oli hyvää ja nopealukuista. Ainoa itseäni häiritsevä seikka oli todella monet hahmot. Kirjassa oli todella, todella monta hahmoa. Alkuun oli hyvin vaikea yrittää pysyä kärryillä, kuka olikaan kuka. Varsinkin samankaltaisten nimien kohdalla, sekä silloin kun hahmosta puhuttiin välillä etunimellä ja välillä sukunimellä.
En tiedä voiko tätä kirjaa luonnehtia dystopiseksi, mutta ainakin se maalailee miesten osalta kauhukuvaa tulevaisuudesta ilman naisia.
Ja sitä jäin miettimään, kun kirjassa painotettiin miesten ja naisten eroja ratkoa vaikeita tilanteita. Kirjassa miehet tarttuivat heti aseisiin ja kaaos oli valmis - kun taas nukkuvat naiset rakensivat rauhallista yhdyskuntaa jossain unen tuolla puolen. Mutta naisilla ei ollut ristiriitaa aiheuttavaa tekijää, päinvastoin kuin miehillä. Miehiä oli yllyttämässä Eve Black.
Hahmot olivat mielenkiintoisia, varsinkin päärooleissa olevista hahmoista sai hyvän tuntuman.

Pisteitä 4/5

Itsevalaisevat - Marko Hautala

Tammi 2008
Sivuja 239

Lyhyesti:

Elias Rosvikin teini-ikäinen Iiris- tytär katoaa mystisesti. Elias näkee hänet vilaukselta auton tuulilasin läpi ajaessaan kotiin entisen rakastajattarensa luota. Elias jatkaa epätoivoisena etsintöjä, kun muut ovat jo luovuttaneet.
Samana syksynä Eliaksen jättämä terapeutti Maaria saa asiakkaakseen hiljaisen pojan, joka on yhtäkkiä alkanut väkivaltaiseksi. Pojasta on vaikea saada otetta, mutta lopulta poika puhuu hieman ohi suunsa ja Maaria ylittää rajoja tutkiessaan tapausta.

"Olisiko se voinut herätä? Viljami huomasi ajattelevansa. Ne olivat vanhoja kysymyksiä, jotka olivat kaikuneet jossain mielen perukoilla, mutta jotka hän oli aina kyennyt pitämään tarpeeksi vaimeina. Nyt ne rimpuilivat esiin, kohti pintaa. Herättivät sekavia mielikuvia. Kurkku ja rintakehä tuntuivat ahtaammilta, aivan kuin ne olisivat pienentyneet. Viljami puhui päättäväisesti, vaikka tunsi, että oli äkkiä nuoremmassa kehossa". (Viljami oli Iiriksen rippikoulupappi)

Mielipide: 

Hmm.. Itsevalaisevat ei oikein tehnyt minuun vaikutusta. Lukeminen oli helppoa ja nopeaa, mutta teksti jätti jotenkin kylmäksi. Kohdat joissa olisi kuulunut jännittää tai pelätä, ei saanut toivottua reaktiota aikaan.
Ja jotenkin tuntuu, että toteutus jäi puolitiehen. Kirja jätti paljon avonaisia kysymyksiä esim. mitä Iirikselle lopulta tapahtui? Pappi Paavilaisen tarinaa ei kerrottu kunnolla?
Kalasta ja sen symboliikasta olisi kai voinut kehitellä vaikka mitä, mutta sekin jäi aika vaisuksi.
Iiriksen uhmakkuus ja "paskan" hokeminen olivat välillä ärsyttäviä.
Pisteitä 2/5.

Sielut kulkevat sateessa - Pasi Ilmari Jääskeläinen

Atena- kustannus
Julkaisuvuosi 2013
Sivumäärä 550


Lyhyesti:
"Sairaanhoitaja Judit Huusko havahtuu elämän rajallisuuteen,jättää miehensä ja etsii vihdoin työpaikan, jossa sisäilma ei ole täynnä hometta. Uusi työnantaja on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka vaatii työntekijöiltään "hiukan tavanomaista enemmän", ja palkka on sen mukainen.
Judit päätyy hoitamaan kansainvälistä julkkista, ateistien kuninkaaksi ristittyä Leo Moreauta. Työnsä takia Judit myös harhailee pitkin öistä, sateista Helsinkiä oudon varjon perässä. Kaikesta kummallisesta huolimatta Judit päättää jäädä, sillä hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa. Kun loputon sade peittää hiljalleen koko Euroopan, Juditin on aika kurkistaa totuuksien kääntöpuolelle".

"Kummajainen tarkasteli Juditia pää kallellaan ja alkoi sitten haalistua hänen silmiensä edessä merkillisesti niin ettei lampun valo lopulta enää tavoittanut sitä. Se perääntyi syvemmälle sateeseen ja pimeään, tai ehkä lipui kuin uvikuva. Katulampun valo osui hetkeksi terveeseen silmään ja heidän katseensa kohtasivat. Jälkeenpäin Judit ajatteli, ettei ollut koskaan nähnyt surullisempaa ja yksinäisempää katsetta.
Kuka sinä olet? Judit huusi.
Se oli poissa. Sade oli nielaisuut sen. Puhelin piippasi vielä kerran.
-Olen sen varjo, joka kerran oli hoitaja Anneli"

Mielipide:

Ensimmäinen mieleeni tuleva sana tästä kirjasta oli erikoinen. Judit oli mukavan tavallinen hahmo, helposti seurattava ja samaistuttava. Alussa kirja oli todella jännittävä, ehkä paikoin jopa hieman pelottava. Kiehtova arpi, tummat hahmot sateessa, epäilyttävä työpaikka ja ateistin mielenkiintoiset ajatukset. Hieman jopa romantiikkaa, jota varjosti kummipoika Maurin sairaus.
Loppua kohden juttu kuitenkin lässähti.
Ymmärrän kyllä yliluonnollisen ja pidänkin paljon tarinoista, joissa mennään ihan toisenlaisiin maailmoihin. Mutta jotenkin Juditin uniseikkailut ja porukan matka taivaanporteille oli ehkä hieman tönkkö. Ja etenkin paluu sieltä.. Ja kummipoika Maurin loppu se vasta tönkkö olikin..

(Juonipaljastus:
Mahtava ajatus, että maailma on vain Jumalan keskeneräinen luomus, jonka hän jätti kesken ja häipyi - ja että taivaan on vallannut jokin muu, joka väittää olevansa jotain jumalallista. Mutta että kaikki tapahtumat pohjautuivat vain jumalaisen otuksen mielenkiintoon tavallisesta Juditista... Odotin jotain hieman erilaista. )

Arvosanaksi antaisin kuitenkin 3/5 tähteä, sillä niin paljon mielikuvitusta ja taitavaa juonenpunontaa tähän oli käytetty ja lukukokemus oli viihdyttävä :)

Tummempaa tuolla puolen - Kaj Korkea-Aho

Alkuperäisteos 2012 Gräset är mörkare på andra sidan
sivumäärä 437



Lyhyesti:

Neljän lapsuuden ystävän tiet kohtaavat, kun Benjaminin kihlattu Sofie kuolee auto-onnettomuudessa joka vuotisen järvijuoksun aikaan. Benjamin on surun murtama, eikä asiaa helpota se, että hän saa valvontakameralla otetun kuvan juuri ennen onnettomuutta - eikä Sofie ole yksin.
Simonia, kylän uskonsa menettänyttä pappia, syytetään vilpistä järvijuoksussa.
Loke, Sofien veli, sekä tunnettu tv ja radiopersoona änkyttää, kun puhe kääntyy lapsuuteen.
Christoffer tekee lopputyötään myyttisestä olennosta, Raamtista.
Nämä neljä joutuvat pohtimaan mennyttä ja tulevaa sekä paljastamaan salaisuuksia...

"Christofferia vaivasi ikävä tunne, että häneltä jäi huomaamatta jotain ilmiselvää, mutta hetken kuluttua hänen silmänsä alkoivat seurata ääriviivoja ja erottaa kontrasteja. Ja yhtäkkiä hän näki. Että yksi varjoista, se mustin, oli aivan selvästi erilainenkuin muut. Sillä oli rajat, se oli suuri, epäluonnollisen tumma. Christoffer kompuroi taaksepäin väräjävän kauhun saadessa hänen kaikki jäsenensä vapisemaan. Raamt!"

Mielipide:

Tämä oli kyllä positiivinen yllättäjä!
Väliin hyvinkin pelottava, välillä hyvin hauska. Paljon henkilöitä ja paljon tapahtumia, jotka kietoutuivat jollain tapaa aina jotenkin (ennalta-arvaamattomasti) yhteen. Aluksi oli ehkä hieman hankala pysyä henkilöissä kärryillä, mutta tarinan edetessä kaikki selkeytyi.
Todella fiksu kirja, loistava juoni! Ja mielenkiintoiset, erikoiset ja erilaiset päähenkilöt lisäsivät mielenkiintoa.
Suosittelen! Tähtiä viisi:
*****

Musta kuu - Mia Vänskä

Sivumäärä 295



Lyhyesti:

Elokuinen mökkikylä lupaa rauhaa: perheenäiti Annukka tarvitsee hermolepoa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa ja vanha pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen kylän historia kiehtoo lomailijoita – lähistöllä sijaitsee muinainen uhripaikka.
Mökkiläiset tekevät uhripaikalle yöllisen tutkimusretken, jonka seurauksia kukaan ei osaa aavistaa. Ensin katkeavat puhelinyhteydet, seuraavaksi ainoa kylään vievä tie. Myyttien ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä: metsä puristuu mökkien ympärille, tuuli hengittää kuin elävä olento. Yhtäkkiä vanha pariskunta katoaa jälkiä jättämättä, ja seuraavaksi rannalta löytyy ruumis, joka on peittynyt mustiin perhosiin.

"Annukka näpräsi poninhäntänsä pienelle sykerölle ja laskeutui tikkaita pitkin lämpimään veteen. Hän liukui pois laiturin luota ja lähti uimaan pitkin, rauhallisin vedoin syvemmälle. Usva väistyi kevyesti hänen edeltään ja kuunsirpin kuva laineili kauempana veden pinnassa. Annukka muisti yöt, jolloin hän oli istunut Jonin huoneessa nojatuolissa nukuttamassa tätä ja katsellut ikkunasta kuuta. Hänen mieleensä oli joskus lipunut yllättäviä ajatuksia. Ne olivat paljastaneet hänestä toisenlaisen puolen, jonka olemassaolosta hän ei ollut ollut tietoinen"

Mielipide:

Olen lukenut myös Mia Vänskän Saattajan, josta pidin kovasti. Ja tästä pidin jopa enemmän! Minä en pidä ollenkaan perhosista, eikä tämä kirja saanut minua pitämään niistä yhtään enempää, hyi kamala :D Todella jännittävä, jopa pelottava kirja. Mielenkiintoiset hahmot.
Minä pidän kauhu/jännityskirjoista, joissa on suljettu ympäristö. Tässä kirjassa henkilöt jäivät loukkuun metsän keskelle. Vaikka tässä kirjassa juonta pystyi osittain arvailemaan, se ei haitannut lukunautintoa millään lailla. Todella hyvä, annan tähtiä täydet viisi:
*****

Frankenstein - Mary Shelley

alkuperäisteos 1818 Frankenstein
sivumäärä 351



lyhyesti:

Victor Frankenstein on nuori ja hyväntahtoinen tiedemies, joka innostuksissaan keksii kuinka herättää eloon uusi Aadam, yli-ihminen. Harmikseen hänen luomuksensa on niin ruma ja pelottava, että hän pakenee ja jättää luomuksensa oman onnensa nojaan. Näin hyväntahtoisesta olennosta tuleekin hirviö ja pahan voimat pääsevät valloilleen.

"Eräänä synkkänä marraskuun yönä näin uurastusteni tuloksen valmiina silmieni edessä. Lähes tuskallisen levottomuuden vallassa kokosin ympärilleni välineet ja sytytin elämän kipinän jalkojeni juuressa elottomana makaavaan ruumiiseen. Kello oli yksi aamuyöstä; sade ropisi kolkosti ikkunaruutuja vasten ja kynttiläni oli lähes palanut loppuun, kun puolihämärässä näin olennon himmeän kellertävien silmien avautuvan: se hengitti raskaasti ja kouristuksenomainen värinä vavahdutteli sen raajoja."

mielipide:

Hui olkoon, tässä oli todellista tarinankerrontaa ja kauhua. Hyvin vanha tarina, joka elää edelleen. En ole katsonut elokuvia, enkä muutenkaan ole hirveästi perehtynyt Frankensteiniin tai hänen hirviöönsä, eikä tarina siis oikeastaan ollut minulle tuttu. Positiivinen yllätys, jokaisen kannattaisi lukea tämä yleissivistyksen kannalta :) Minusta hirviö oli loppupeleissä aika sympaattinen hahmo, minä säälin sitä hieman sen hirmuteoista huolimatta.
Tähtiä annan täydet viisi, eli tämä on lukemisen arvoinen :)
*****