Alkuperäisteos 1974 Carrie
Tammi 1987
Suomentanut Tuula Saarikoski
Sivuja 206
Kirjasto
"Useat luotettavat henkilöt ovat kertoneet, että Chamberlainin kaupungin Carlinkadulla satoi elokuun 17.päivänä kiviä kirkkaalta taivaalta. "
Carrie White asuu kiihkouskovaisen äitinsä kanssa ja elää hyvin sulkeutunutta elämää. Carrieta on kiusattu aina ja erään vakavan suihkukohtauksen jälkeen hän huomaa omaavansa erikoislaatuisen kyvyn. Hän on telekineettinen, eli hän kykenee liikuttelemaan tavaroita ajatuksen voimalla.
Voimien kasvaessa Carrie uskaltaa uhmata äitiään ja aikoo osallistua koulun tanssiaisiin erään pojan pyydettyä häntä mukaan. Poika vakuuttaa, ettei kyseessä ole taas yksi tapa tehdä Carrieta naurunalaiseksi.
Tanssiaisilta menee kuitenkin kaamealla tavalla pieleen ja Carrien voimat ryöpsähtävät täyteen mittaansa...
"Kun he menivät saliin, George esitti otteita Flash Bobby Pickettin lauluista ja pelleili. Carrie puhui Friedan kanssa mekostaan ja Tommy hymyili leveästi kädet takin taskuihin tungettuina. Pilaa takin linjan, Sue olisi sanonut, mutta viis siitä, kaikki tuntui olevan hyvin. Tähän asti kaikki oli sujunut hyvin. Hänellä ja Georgella ja Friedalla oli vajaat kaksi tuntia elinaikaa."
Kingin esikoisteos on yksinkertaisuudessaan vaikuttava.
Carrie on mielenkiintoinen henkilö ja hänen tarinaansa on rankkaa lukea - häntä ei voi syyttää siitä, mitä tapahtui.
Kirjan kerronta oli erikoista. Tapahtumia kuvattiin ajankohtaisesti sekä esimerkiksi uutisten ja tieteellisten kirjoitelmien kautta. Myös tekstillä "kikkailu" oli minulle uutta - kirjassa käytettiin paljon sulkumerkkejä, kursivointia, sanojen toistoa ja muita keinoja, joilla asioita tehostettiin tai korostettiin. Tämä teki ajoittain kirjaan sekavuutta, mutta se myös lisäsi kaaoksen tunnelmaa mikä puolestaan sopi kirjaan.
Kiusaamisen seuraukset ovat kaameat, tässä kirjassa hyvin kaameat. Tunnelma on kohdallaan, tarinaan jää koukkuun ja sen kanssa on pakko kulkea loppuun saakka. Kyllä King on taitava.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti