Hämäränmaa - Marie Hermanson

 Ruotsinkielinen alkuteos 2014 Skymningslandet
Like 2015
Suomentanut Jaana Nikula
Sivumäärä 299
Kirjasto

"Talo rapistuu. Muratin lehvät yltävät jo peittämään ikkunan, niin että suuri salonki kylpee vihreässä valossa kuin akvaario. Rankojen alapuoliset pienet imukupit kurottuvat hamuilevien tuhatjalkaisten tavoin ikkunaa vasten saamatta siitä kuitenkaan otetta."

Martina tekee keikkasiivoojan töitä hotellissa niska limassa. Jos uskaltaa valittaa, tietää ettei uutta kutsua töihin tule. Eräänä päivänä hän törmää ystäväänsä Tessaniin. Tessan kertoo löytämästään loistotyöpaikasta ja saa houkuteltua Martinan mukaansa. 
Tessan vie Martinan ränsistyneeseen kartanoon, jossa asuu iäkäs Florence. Tessan toimii hänen palvelijanaan ja saa palkan lisäksi asua ja syödä kartanossa ilmaiseksi. Florence palkkaa myös Martinan, sihteerikseen. Pian Martinalle kuitenkin selviää, että Florence on jumittunut menneisyyteen. Hän elää vuotta 1943 ja järjestää hienoja illallisia tärkeille vieraille - vieraille, joita ei koskaan tule. 
Palvelusväkeen liittyy vielä muutama muu nuori ja elämä kartanossa on varsin mukavaa - kunnes sattuu onnettomuus ja paikalle saapuu vieras, joka uhkaa viedä nuorilta kaiken. Mitä kaikkea nuoret ovat valmiita tekemään säilyttääkseen kaiken ennallaan?

"Olipa se kenelle tahansa, niin hän on kuollut jo ajat sitten. Niin kuin kaikki muutkin Florencen maailmassa. He ovat tärkeitä, erittäin korkeissa asemissa ja hippulahjakkaita. Mutta kuolleita. Heitä kirje menemään, ellei sinulla ole osoitetta taivaaseen."

Hämäränmaa kuulosti kiehtovalta, jännittävältä ja jopa hitusen pelottavalta. 
Odotukseni taisivat olla liian korkealla, sillä noita asioita tämä ei ollut. 
Tarina oli ihan kiva ja sujuvasti kirjoitettu. Lopussa oli karu paljastus, mutta se ei riittänyt pelastamaan minun lukukokemustani. Olin jotenkin kuvitellut tämän olevan taianomaisempi tai vielä salaperäisempi, mutta mitään sellaista ei ollut. En tosin tiedä mistä nämä oletukset tulivat, sillä takakansikaan ei lupaile suuria. Mene ja tiedä.
Henkilöt oli ihan ok, jokaisella oma persoonallinen historiansa. Florencen ja hänen perheensä tarina oli ihan mielenkiintoinen. Kartano ympäristöineen oli ok, mutta aika tavanomainen. 
Luettava, mutta hieman vaisu teos. Ei jää mieleen pitkäksi aikaa.  

3/5