maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulukuussa luetut, katsaus kuluneeseen vuoteen sekä suunnitelmia seuraavaan:

No niin, vuosi 2012 alkaa olla lopuillaan ja on aika listata ja katsastaa kaikki tämän vuoden aikana lukemani kirjat. Sitä ennen kuitenkin lyhyt listaus joulukuulta. Luin siis kaikkiaan 6 kirjaa tässä kuussa (mikä on jo aika hyvä saavutus minulta), joista 3/6 oli naiskirjailijoiden kirjoittamia ja 0/6 kotimaisia.

Langenneiden enkelten kaupunki - Cassandra Clare
Pandemonium - rakkaus on kapinaa - Lauren Oliver
Tie - Cormac McCarthy
Nostradamuksen aikakirjat - Mario Reading
Maya-ennustus - Mario Reading
Tappajan katse - Belinda Bauer

Ja tässä kuukausittain kaikki vuoden aikana lukemani kirjat, sekä niiden arviointi:

Tammikuu (5 kirjaa):

Et sinä kuole - Kathrin Schmidt **
Kuoleman anatomia - Simon Beckett ****
Enkelioppi - Danielle Trussoni ****
Vettä elefanteille - Sara Gruen ***
Taikurin sisarenpoika - C.S Lewis ***

Helmikuu (7kirjaa)

Velho ja Leijona - C.S Lewis ****
Hevonen ja poika - CS Lewis***
Prinssi Kaspian - C.S Lewis***
Kaspianin matka maailman ääriin - C.S Lewis ***
Hopeinen tuoli - C.S Lewis ***
Narnian viimeinen taistelu - C.S Lewis ***
Lankakaupan talvi - Kate Jacobs ***

Maaliskuu (2 kirjaa):

Lohturuokaa - Kate Jacobs (jäi kesken)
Vitsaus - Guillermo DelToro ****

Huhtikuu (6kirjaa):

Maameren velho - Ursuka K LeGuin  ***
Atuanin hautaholvit - Ursula K LeGuin ****
Viattomat - Torey Hayden ***
Saattaja- Mia Vänskä ****
Punaiset tulppaanit - Alyson Noel **
Liekki - Sophie Jordan ****½

Toukokuu (5 kirjaa):

Nälkäpeli - Suzanne Collins *****
Pyöreän pöydän ritarit - Thomas Malory (ei arviointia)
Hiljainen tyttö - Tess Gerritsen ****
Kaukaisin ranta - Ursula K LeGuin ***
Sininen kuu - Alyson Noel **

Kesäkuu (5 kirjaa):

Yösirkus - Erin Morgenstern *****
Krypta - Kate Mosse *****
Liikkuva linna - Diana Wynne Jones *****
Hullu vapaana - Beate Grimsrud****
Veren perintö - Charlaine Harris ***

Heinäkuu ( 2 kirjaa) :

Yksityispotilas - P.D James ***
Varjojen maa - Alyson Noel*

Elokuu (2kirjaa):

Hautausmaan poika - Neil Gaiman***
Leijuva linna - Diana Wynne Jones***

Syyskuu (3 kirjaa):

Delirium, rakkaus on harhaa - Lauren Oliver ****
Sinisilmä - Joanne Harris***
Ikuisuus - Maggie Stiefvater  ****

Lokakuu (4kirjaa):

Aikamatkustajan vaimo - Audrey Niffenegger ****
Pahan veren valtakunta - Charlaine Harris ***
Sielunkumppani - L.J Smith ***
Verivala - L.J Smith **

Marraskuu (5kirjaa):

Poikani Kevin - Lionel Shriver ****
Laitos - Simon Lelic ***
Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen *
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille - Ransom Riggs ****
Paholaisen luut - Kathy Reichs ****

Joulukuu (6kirjaa): 

Langenneiden enkelten kaupunki - Cassandra Clare ****
Pandenomium, rakkaus on kapinaa - Lauren Oliver ****
Tie - Cormac McCarthy ****
Nostradamuksen aikakirjat - Mario Reading ****
Maya-ennustus - Mario Reading ****
Tappajan katse - Belinda Bauer *****

Vuonna 2012 luin yhteensä 52 kirjaa, mikä jäi reilusti tavoitteeni alle (tavoitteenani oli lukea 72 kirjaa). Lukunopeus keskiarvona oli tänä vuonna 4,3 kirjaa kuukaudessa.



Tässä vielä viime vuosien kirjamäärät:

Vuona 2011 luin 69 kirjaa
Vuonna 2010 luin vain 42 kirjaa!
Vuonna 2009 luin 59 kirjaa
Vuonna 2008 luin huimat 80 kirjaa!

Okei, nyt sitten pitäisi kai keksiä tavoite vuodelle 2013. Mitenkäs olisi vaikka 60 kirjaa vuoden aikana? Se olisi 5kirjaa/kuukausi? Katsotaan kuinkas käy... :)

perjantai 28. joulukuuta 2012

Tappajan katse - Belinda Bauer

Alkuperäisteos 2011 Darkside
Sivumäärä 267



Lyhyesti:

Nummien keskellä, pienessä Shipcottin kylässä kaikki tuntevat toisensa. Siksi kyläpoliisi Jonas Holly onkin huolissaan, kun vanha puolustuskyvytön nainen murhataan sänkyynsä. Murhatutkimusta tulee johtamaan John Marvel, joka syrjäyttää Jonaksen aivan täysin ja lisäksi nöyryyttää tätä kaikin mahdollisin tavoin.
Murhia tulee lisää ja joku tuntuu syyttävän Jonasta niistä. Jonas yrittää parhaansa mukaan suojella kyläänsä hullulta murhaajalta sekä huolehtia sairaasta vaimostaan.
Tutkimus junnaa paikallaan, Marvelin syyttävä sormi osoittelee satunnaisesti milloin ketäkin ja Jonas lähtee omanlaiseensa ajojahtiin saadakseen murhaajan kiinni.

"Jonas seisoi Margaret Priddyn kynnyksellö kahdeksalta aamulla, joten lapsilla oli lähes tunti aikaa tuijottaa, supista ja tirskua hänelle matkalla kouluun. Jo poliisin sulkunauha oli ollut vetonaula, ja Jonas seisomassa Margaretin ovella kuin poliisi Downing Street 10:n edessä oli houkutuksen musta aukko, joka veti puoleensa lapsia koko kylästä. Naapurin Linda Cobb toi hänelle mukillisen teetä puoli yhdeksältä. Jonas kiitti kohteliaasti, ja sitten hänen oli seisottava typerännäköisesti paikoillaan hörppien välillä mukista, jossa luki Maailman paras äiti"

Mielipide:

Olen lukenut aiemmin Bauerin kirjan Hautanummi ja pidin siitä. Tästä pidin ehkä jopa hituksen enemmän. Pidin siitä, että Bauer oli säilyttänyt muutaman vanhan tutun hahmon ja ottanut heidät osaksi tarinaa. Mutta tarina oli kuitenkin oma itsenäinen juttunsa ja tämän pystyy lukemaan vaikka ei olisikaan lukenut Hautanummea. Muutenkin henkilöt kirjassa olivat persoonallisia ja heidät muisti helposti (tiedättehän, joissakin kirjoissa menee hirveän kauan, että oppii muistamaan ja tietämään kuka olikaan kuka).
Tappajan katse oli hyvin jännittävä ja minä en ainakaan arvannut lopputulosta ennalta. No okei, sen ehkä voisi arvata, mutta sitä ei halua uskoa lopulta todeksi. Loppuratkaisu oli kyllä ihan mieletön, tosi hyvä. Olen tainnut löytää yhden uuden kirjailian suosikeideni joukkoon - odotan ehdottomasti innolla uusia kirjoja Bauerilta.
Tähtiä taidan antaa jopa täydet viisi!
*****

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Maya-ennustus- Mario Reading

Alkuperäisteos 2010 The Mayan Codex
Sivumäärä 526



Lyhyesti:

Adam Sabir on jälleen vauhdissa seuratessaan Nostradamuksen ennustuksia - ja tällä kertaa jäljet johtavat Meksikoon. Avukseen Sabir saa poliisista eläkkeelle jääneen Joris Calquen sekä De Balen perheestä irroittautuneen Lamian. Ja vastassaan heillä onkin sitten loput Corpus Maleficuksen jäsenistä.
Mutta kuka onkaan lopulta kenenkin puolella?

"Te tapoitte hänen poikansa. Yksin teillä on tieto, jota hän ja Corpus Maleficus etsivät. Uskokaa kun sanon, Sabir, että kreivitär ei anna minkään, ei kerta kaikkiaan minkään päästä oman väkensä ja teidän väliinne"

Mielipide:

Hmm.. Pidin kirjasta, ehdottomasti. Alku oli hidas, ehkä jopa tylsähkö, mutta kun kirja ehkä puolessa välissä alkoi päästä vauhtiin, se oli oikein hyvä. Mukana tarinassa oli ehkä joitakin asioita, jotka itse olisin jättänyt pois, tai edes tiivistänyt niitä, koska ne eivät mielestäni olleet kovin oleellisia juonen kannalta. Lisäksi kritisoin hieman kirjan romantiikkaa... Minulla ei ole mitään romantiikkaa vastaan, mutta tässä se oli jo naurettavaa...Älä lue eteenpäin, jos et halua tietää juonesta tarkemmin!!
Mutta Adamin ja Lamian romanssi oli hyvinkin odotettavissa, se vain oli toteutettu hyvin kömpelösti ja liian ylitsevuotavasti ja liioitellen. Ja lopun dramaattisuus minua ärsytti yli kaiken... "ei Lamia ollut petturi ja minä rakastan häntä" blaa blaa :D
Kyllä aion silti lukea sarjan kolmannen ja viimeisenkin osan, pienistä vioistaan huolimatta nämä kirjat ovat olleet jännittäviä, hyviä ja ajoittain jopa hauskoja. Tähtiä neljä:
****

perjantai 21. joulukuuta 2012

Nostradamuksen aikakirjat - Mario Reading

Alkuperäisteos 2009 The Nostaramus Prophecies
Sivumäärä 434



Lyhyesti:

Nostradamus kirjoitti 1000 nelisäkeistä ennustusta maailman tapahtumista, mutta niistä 58 on ollut kateissa syistä, jotka ovat synnyttäneet pahaenteisiä arvailuja. Nyt niistä on saatu vihiä, ja niistä kiinnostuneita ovat useamman henkilöt.
Kaikki alkaa siitä, kun Babel Samana niminen mies kertoo kauppaavansa kadonneita säkeitä. Niistä kiinnostuu Adam Sabir niminen kirjailija, sekä Achor Bale niminen ex-muukalaislegioonalainen, joka ei epäröi tappaa hänen vastustajiaan.
Alkaa ajojahti halki Ranskan!

Mielipide:

Kirjaa minulle suositteli työtoverini, joka kertoi joutuneensa hyppimään raakojen murhien yli, pystymättä lukemaan niitä. No, minä en kai ole kovin empaattinen, tai sitten en vain osaa eläytyä niin vahvasti lukemaani, mutta nuo murhat eivät saaneet minua yökkimään tai kääntämään sivua. Eivät ne olleet sen kummempia, kuin monissa muissakaan kirjoissa.
Pidin kuitenkin kirjasta paljon. DaVinci- koodimainen, mutta omanlaisensa. Tykkäsin mustalaiskulttuurin kuvailemisesta, sekä kaikesta tiedosta, mikä liittyi Nostradamukseen tai tämän ennustuksiin.
Tämäntyylisiä kirjoja lisää, kiitos!
Saa myös suositella vastaavia!
Tähtiä neljä:
****

torstai 13. joulukuuta 2012

Tie - Cormac McCarthy

Alkuperäisteos 2006 The Road
Sivumäärä 245



Lyhyesti:

"Pimeä, tuhkan peittämä maisema. Puut ovat lehdistä paljaat, tuulella ei ole mitä liikuttaa ja on hiljaista. Isä ja poika vaeltavat palaneen maan läpi kohti etelärannikkoa. Mukanaan heillä on vain vaatteensa, kellareista löydettyä ruokaa, revolveri - ja toisensa"
Kopsasin suoraan takakannesta tämän, koska se oli mielestäni juuri oikein ja sopivasti kirjoitettu - juuri tästä kirja kertoo.

"Hän piti poikaa kädestä kun he kompuroivat metsän läpi. Toista kättä hän piti ojossa edessään. Hän ei olisi nöhnyt sen huonommin silmöt kiinni. Pojalla oli peitto harteillaan ja hän käski olla pudottamatta sitä sillä he eivät löytäisi sitä enää koskaan."

Mielipide:

Tässäpä oli taas ajatuksia herättävä kirja. Ajatus tuhoutuneesta maailmasta ja viimeisistä selviytymiskeinoista... Todella loistava aihe kirjalle, ja tosi hyvin kirjoitettu! Jotenkin ehkä yksinkertaisella tavalla koottu tarina, mutta sitäkin loistavampi.
Jännittävä, koskettava, mielenkiintoinen, loistava!
Kirjan pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, joka on ehdottomasti nähtävä!
Kirjalle tähtiä neljä:
****

tiistai 11. joulukuuta 2012

Pandemonium - rakkaus on kapinaa - Lauren Oliver

Alkuperäisteos 2012 Pandemonium
Sivumäärä 295



Lyhyesti:

Edellinen kirja, Delirium- rakkaus on harhaa- päättyi siihen, kun Lena kiipesi aidan yli Korpeen Alexin jäädessä jälkeen vartioiden laukauksien saattelemana.
Lenan matka jatkuu yksin ja hän päätyy erääseen Kotipesään ja yrittää elää päivän kerrallaan unohtaen kaiken menneen ja painajaisensa. Hän hukuttaa haaveensa ikuisesta rakkaudesta rankkaan työntekoon vastarintaliikkeen puolesta. Hän jopa soluttautuu bihollistensa joukkoon ja joutuu itse hengenvaaraan.

"Ei ollut helppoa alkaa tuntemaan oloaan luontevaksi hänen seurassaan. Oli rankkaa karistaa kaikki läksyt, joita opin toisella puolella, Portlandissa, varoitukset joita minuun iskostivat kaikki, joita ihailin ja joihin luotin. Sairaus, he opettivat minulle, kasvaa miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen välisessä tilassa; se tarttuu toisesta toiseen katseista, hymyistä ja kosketuksista ja juurtuu kuin home, joka mädättää puun sisältä päin. Mutta nyt Metsästäjä on ystävä, eikä mitään muuta "

Mielipide:

Pakko myöntää, että pidin tästä teoksesta, jopa enemmän kuin Deliriumista. Hyvin jännittävä, tapahtumarikas, ehkä jopa äärimmäisen julma kirja! Odotin jotain erilaista, mutta tämä oli ehkä parempi kuin odotukseni. Pidin tästä näin.
 Viimeisen sivun paljastusta odotin koko kirjan ajan (ja toisaalta odotin, että tämä tapahtuisi vasta seuraavassa osassa), eikä se loppujen lopuksi tullut yllätyksenä. Paljastus sai kuitenkin kiinnostukseni nousemaan entisestään ja minun on kai pakko lukea kolmaskin kirja, kunhan se ilmestyy!
Henkilöistä tuli paljon mielenkiintoisempia ja heistä oppi paljon uutta tässä.
Tähtiä neljä:
****

perjantai 7. joulukuuta 2012

Langenneiden enkelten kaupunki - Cassandra Clare

Alkuperäisteos City of fallen angels
Sivumäärä 398



Lyhyesti:

Clary on palannut New Yorkiin ja harjoittelee tullakseen hyväksi Varjometsästäjäksi. Lisäksi hän ja Jace  ovat nyt virallisesti yhdessä ja hyvin rakastuneita toisiinsa - kunnes Jace alkaa nähdä painajaisia ja vältellä Claryä. Lisäksi joku murhaa Piiriin kuuluneita Varjometsästäjiä, joku haluaa Simonille pahaa, eikä ihmissuhdesotkuilta vältytä.

Mielipide:

Tästä pääset sarjan muiden kirjojen arviointiin.
Eli, luulin että sarja jää kolmiosaiseksi, mutta nyt olenkin kuullut, että sarjasta tulee kuusiosainen. Enkä ole ollenkaan varma, onko se hyvä asia..
Langenneiden enkelten kaupunki oli vielä ihan ok, jännittäviä tapahtumia oli paljon ja ne tulivat nopeasti; pitkästymistä ei ainakaan tarvitse pelätä. Henkilöistä ei tosin saanut mitään uutta irti, sekä Claryn ja Jacen suhde vain junnaa paikallaan. Juuri kun kaikki näyttäisi olevan suht ok, jokin tulee ja iskee kapuloita rattaisiin. Ei mitenkään yllättävää.. Tämä kirja jätti tarinan auki, seuraavaa osaa kirjailijan on helppo lähteä jatkamaan - tosin myös lukijan on helppo lähteä arvuuttelemaan ja ehkä jopa tietämään, mitä on mahdollisesti tulossa.
Toivon todella, että tämä sarja ei läsähdä kasaan tulevan kahden osan vuoksi... Langenneiden enkelten kaupungille annan neljä tähteä:
****

perjantai 30. marraskuuta 2012

Marraskuussa luetut:

Jep, eli on taas aika listata kuukauden aikana lukemani kirjat. Kuten ehkä huomaatte, lukuintoni on palautunut aika hyvin, mikä onkin loistavien kirjalöytöjen ansiota.
Eli luin hurjat viisi kirjaa, joista 2/5 oli naiskirjailijoiden teoksia ja 1/5 kotimaisia. 

Poikani Kevin - Lionel Shriver
Laitos - Simon Lelic
Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille - Ransom Riggs
Paholaisen luut - Kathy Reichs

Mitähän joulukuu tuo tullessaan?
Ainakin olen laatinut itselleni tehtäväjoulukalenterin: kirjoitin 24 pieneen lappuun itselleni jonkin tehtävän, sekoitin laput, laitoin ne pieniin kirjekuoriin ja numeroin kuoret. Joka päivälle on siis tehtävä, enkä tiedä mikä tulee milloinkin.
Osa tehtävistä liittyy kirjoihin ja lukemiseen, sen voin paljastaa.

Lisäksi toivon, että lukufiilis säilyy. Parin viikon mittaisella joululomalla ainakin olisi aikaa lukea, sikäli mikäli vain luettavaa löytyy ;)

Paholaisen luut - Kathy Reichs

Alkuperäisteos 2012(?) Devil Bones
Sivumäärä 334



Lyhyesti:

Temperance Brennan pääsee jälleen vauhtiin putkimiehen löydettyä vanhan talon hylätystä kellarista jälkiä oudoista rituaaleista. Kellarista löytyy eläinten raatoja, luita.. sekä nuoren tytön irtileikattu pää. Pian lähistöltä löytyy toinenkin päätön ruumis. Ovatko asialla satanistit, wiccat vai kenties itse paholainen?
Kaiken tämän lisäksi Tempe tasapainoilee tunteidensa aallokossa, sillä Ryanista ei kuulu mitään... Ja tytär Katy yrittää saada äitiään sokkotreffeille Charlien, vanhan koulutoverin, kanssa.. 

"Osoitin valon  sanottuun suuntaan. Se poimi näkyviin ruostunutta metallia, punaisia ja keltaisia läikkiä. Jotain kalmankalpeaa, kuin kuolleen ruumiin ihoa. Sitten näin sen. Kallo lepäsi jonkinlaisella matalalla, pyöreällä jalustalla, alaleuka puuttui, otsa näytti merkillisen kirjavalta pienessä valosoikiossa. Keskellä päälakea oli jokin esine. Tuijotin. Tyhjät silmäaukot tuijottivat takaisin"

Mielipide:

Jälleen yksi hyvä teos Reichiltä - ehdottomasti yksi suosikeistani dekkarikirjailijoiden joukossa. Eikä Paholaisen luut ollut pettymys! Tutut hahmot antavat mahdollisuuden tempautua täysin mukaan tarinaan ja tapahtumiin - aikaa ja ajatuksia ei tarvitse käyttää hahmoihin tutustumiseen, tai muistelemiseen, että kukas olikaan kuka.
Ainoastaan siitä voin kritisoida, että välillä kerronta oli hyvin informoivaa - teoriatietoa wiccalaisuudesta tai perustietoja antropologiasta.. Sinällään ihan ok, on hyvä tietää mistä on kyse, mutta välillä olisi tehnyt mieli hypätä muutaman rivin yli ja palata varsinaisiin tapahtumiin.
Pidin silti kirjasta ja tähtiä annan neljä:
****

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille - Ransom Riggs

Alkuperäisteos 2011 Miss Peregrine's home for peculiar children
Sivumäärä 350



Lyhyesti:

Jacob on tavallinen nuori poika, joka on koko lapsuutensa uskonut isoisänsä kertomiin satuihin. Välillä tulee aika, jolloin hän luulee, että kaikki on valetta - kunnes totuus selviää hänelle kamalalla tavalla. Hänen isoisänsä kuolee ja tämän viimeiset sanat saavat Jacobin tutkimaan tarkemmin isoisänsä menneisyyttä.
Jacob matkaa saarelle, jossa isoisä vietti lapsuutensa;  hän on päättänyt etsiä eriskummallisten lasten orpokodin ja selvittää, mitä tapahtui vuonna 1940, syyskuun kolmantena päivänä.

"Kuuta ei ollut, eikä kasvillisuudessa liikkunut meidän lisäksemme mikään, ja silti tiesin sekunnilleen, milloin kohottaa taskulamppua ja minne suunnata se, ja hetken ajan kapeassa valokeilassa näkyivät kasvot kuin suoraan lapsuuden painajaisista."

Mielipide:

Tässä vaihteeksi yksi kirja, jonka ahmin vuorokaudessa.
Kiehtova kansikuva huusi minua tarttumaan kirjaan, tarina oli mukaansatempaava ja aihe hyvinkin mielenkiintoinen. Kirjan loppuun en ollut täysin tyytyväinen, mutta hyväksyn sen kuitenkin. Se oli ok, että loppu jäi hieman avoimeksi, mutta no.. ehkä se oli liian lapsellinen ja liian "epäuskottava". Ok, tiedän kyllä, että kyseessä on fantasiakirja, mutta yritän vain sanoa, että tässä olisi ollut ainesta johonkin enempäänkin.
Pidin tarinasta kuitenkin ja etenkin Juoppiksen jälkeen, mikä tahansa kirja ansaitsisi viisi tähteä! Mutta annan tälle silti "vain" neljä:
****

torstai 22. marraskuuta 2012

Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen

Sivuja 346



Lyhyesti ja mielipide:

Kirja kertoo lyhykäisyydessään Juha Berg nimisestä miehestä, hänen ystävistään, sekä heidän elämästään, johon sisältyy hyvinkin paljon viinaa ja naisia.
Mielipiteenikin voin ilmaista hyvinkin lyhykäisesti; mitä p*skaa minä oikein juuri luin?
Olen kesästä asti odotellut, että saisin tämän ystävieni keskuudessa paljon kehutun, nauruhermoja kutkuttavan pakkauksen käsiini... Mutta voi tätä pettymyksen määrää! Monet ystävistäni ovat sanoneet lukeneensa kirjan yhdessä hetkessä kannesta kanteen, nauraen katketakseen. Mutta anteeksi nyt vain, missä kohtaa tässä pitäisi nauraa?
Onko minulla oikeasti vain jotenkin onneton huumorintaju, vai miksi tämä ei yhtään uponnut? Vaikka olin asennoitunut kirjaan siten, että se on yhtä vitsiä kaikki tyynni... ei. Ei naurata. Tuijotan vain ihmeissäni lukemiani rivejä, olen ihan äimänä. Tiesin kyllä ennakkoon, minkä tyypppisestä kirjasta on kyse, en paheksu sitä mitenkään, mutta.. Kun ei naurata, kun ei vaan uppoa. Valitan, minusta ei tämä sarja saa kannattajaa.
Tähtiä yksi:
*

maanantai 19. marraskuuta 2012

Laitos- Simon Lelic

Alkuperäisteos 2011 The Facility
Sivumäärä 357



Lyhyesti:

Arthur Priestley pidätetään täysin aiheetta työmatkallaan. Arthurin vaimo Julia pyytää avukseen toimittaja Tomin ja yhdessä he yrittävät selvittää, missä Arthuria pidetään. Mutta asia ei olekaan täysin yksioikoinen, sillä heille selviää, että uuden terrorilain nojalla on pidätetty myös monia muita ihmisiä. Alkaa levitä huhu valtion salaisesta laitoksesta, jossa kaikki ei ole ihan kunnossa.

"Minä vain kerron heille"Arthur sihahtaa. "Eikö niin?Jos vain kerron heille, heidän täytyy päästää minut." Hän puhuu liian kovaa. Vartija pysähtyy. Hän vaatii taas hiljaisuutta ja nojautuu seinään mulkoillen jokaista ohi kulkevaa vankia. Roach ja Arthur lähestyvät häntä, mutta Roachilla on aikaa vastata. Hän katsoo Arthuria ja Arthur odottaa, mutta Roach kääntyy pois"

Mielipide:

Hmm.. Täytyy sanoa, että odotin kirjalta enemmän. Idea oli mielestäni oikein hyvä, mutta lopullinen tarina ja toteutus ei ollutkaan sitten niin hyvää.. Kirjan hahmot eivät olleet kovinkaan kiinnostavia tai mielenkiintoisia.
Kirjan kansikuva oli houkuttelevan jännittävä, mikä saikin minut osittain tarttumaan kirjaan. Pahaenteinen nimikin jo antoi odottaa enemmän.
Mutta ei niin ei,ihan luettava kyllä, mutta ei loistava. Keskinkertainen.
Tähtiä kolme:
***

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Poikani Kevin - Lionel Shriver

Alkuperäisteos 2006 We need to talk about Kevin
Sivumäärä 544



Lyhyesti:

Kirja kertoo Evasta, jolla on loistava ura ja onnellinen avioliitto - kunnes hän saa esikoispoikansa Kevinin. Raskaus, synnytys, koko Kevinin lapsuus on hyvin vaikeaa. Avioliitto rakoilee, eikä Eva ole varma, rakastaako lastaan.
Ennen kuudettatoista syntymäpäiväänsä Kevin toteuttaa hirmuteon. Kirjassa Eva käy asioita läpi kirjeiden muodossa. 

"Kirjoitan tästä aiheesta, koska luulen, että sinä erehdyit tosiaan pitämään Keviniä vastauksena suureen kysymykseesi ja hän ymmärsi sen jo varhain. Miten? Pienistä asioista. Puhuit hänelle aina korostetun sydämellisesti, mutta äänestäsi soinnahti silti hätä. Sinulla oli tapana rutistaa häntä tiukasti, mutta se saattoi tuntua hänestä tukahduttavalta. "

Mielipide:

Katsoin tämän Poikani Kevinin elokuvana huhtikussa ja siitä asti olen halunnut lukea tämän kirjana - ja nyt vihdoin sen löysin kirjastosta. Voin sanoa, että sain tarinasta paljon enemmän irti, pääsin pintaa syvemmälle, sain uusia näkökulmia, enemmän tietoa, tunteita ja ajatuksia.
Kirjaa oli rankkaa lukea, siksi ahminkin sitä pienin annoksin; uppouduin täysin lukemaani, mutta en pystynyt lukemaan kovin montaa "kirjettä" kerrallaan.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lokakuussa luetut:

Hmm, Lokakuu oli ja meni ja maa on saanut (ainakin toistaiseksi) valkoisen lumipeitteen. Toivon vain, että lumi pysyy maassa ja ikäviltä loskakeleiltä vältytään.
No, anyway, Lokakuussa luin neljä kirjaa, joista kaikki olivat naiskirjailijoiden kirjoja, eikä yksikään ollut kotimainen.. Ja hyvinkin fantasia/vampyyripitoista on ollut :)

Aikamatkustajan vaimo - Audrey Niffenegger
Pahan veren valtakunta - Charlaine Harris
Sielunkumppani - L.J Smith
Verivala - L. J Smith

Vuosi 2012 alkaa myös pikkuhiljaa olla lopuillaan.. Enää kaksi kuukautta tätä vuotta jäljellä! Miten ihmeessä aika onkaan mennyt näin mahdottoman nopeasti!?

tiistai 30. lokakuuta 2012

Vampyyripäiväkirjat 3: Verivala - L.J.Smith

Alkuperäisteos 1991The Vampire Diaries 3; The Fury
Sivumäärä 208



Lyhyesti:

Kirja on suoraa jatkoa edelliselle osalle, Sielunkumppanille. Damon ja Stefan kamppailevat Elenan huomiosta ja Elena yrittää saada veljekset tekemään yhteistyötä löytääkseen Toisen Voiman, joka vainoaa ja uhkaa kaupunkia. Kaikki Fell's Churchin pikkukaupungin asukkaat ovat vaarassa- mukaan lukien Elena itse.
Onnistuvatkohe löytämään pahan ja voittamaan sen?

"Elena painoi pienen kirjan vartaloaan vasten ja veti tumman ja pehmeän samettikaavun ylös leukaansa asti. Ladossa oli ihan hiljaista lukuun ottamatta siellä nukkuvien eläinten kevyttä tuhinaa. Ulkona lumihiutaleet leijailivat alas aivan yhtä hiljaisesti ja kietoivat maan vaimeaan vaippaansa. Elena tuijotti lumihiutaleita niin ajatuksiinsa vaipuneena, että hädin tuskin huomasi kyynelten alkavan valua pitkin poskiaan."


Mielipide:

Hmm, mitähän minä osaisin tästä sanoa? Kirja oli todella nopeatempoinen ja tuntui, kuin se olisi loppunut samantien kuin sen aloitin. Aika yllätyksetön. Tästä kirjasta en pitänyt, mikään ei oikein mennyt niinkuin minä olisin halunnut :D
Mutta, nopea ja helppo, kevyt iltalukeminen, aivot narikkaan opus työpäivän päätteeksi luettavaksi :) Tähtiä kaksi:
**

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vampyyripäiväkirjat 2 -Sielunkumppani - L.J Smith

Alkuperäisteos 1991 The Vampire diaries 2 - The Struggle
Sivumäärä 191



Lyhyesti:

Toinen osa Vampyyripäiväkirjoista (ensimmäinen osa oli Korpinmusta). Tarina jatkuu siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin: Stefan on vaikeuksissa. Häntä syytetään murhista ja Elena tekee kaikkensa suojellakseen rakkaintaan - välillä omankin henkensä uhalla. Stefan ei suostu pakenemaan, vaan haluaa olla Elenan kanssa, vaikka sekään ei ole turvallista.
Damon, Stefanin veli, ahdistelee Elenaa, mutta jostain kummasta syystä myös auttaa tätä erilaisissa tilanteissa.

"Järkytys räväytti hänen silmänsä suuriksi ja salpasi hengen. Hänen mielensä lamaantui, kieltäytyi tunnustamasta, mitä oli tapahtumassa, ja jätti hänet avuttomaksi, haavoittuvaksi sen eteen. Mutta vaikka järjelliset ajatukset olivat kadonneet, hänen aistinsa jatkoivat armottomasti havaitsemista; tummat silmät, jotka hallitsivat hänen näkökenttäänsä, jonkinlasen kölniveden lemahdus hänen sieraimissaan, kaksi pitkää sormea, jotka kohottivat hänen leukaansa. Damon kumartui lähemmäs ja puraisi..."

Mielipide:

Mahtipontinen, lapsellinen, liioiteltu, dramaattinen.. Mutta silti niin koukuttava!
Vampyyripäiväkirjat on yksi suosikki tv-sarjoistani. Ja sarjana tämä on parempi kuin kirjana (vaikka yleensähän se on toisinpäin). Ja huomaan, että etsin hirveästi eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia kirjasta ja sarjasta. Olen kuitenkin oppinut, että ohjelma ja kirja kannattaa ajatella erillisinä teoksina. Sarjassa ja kirjassa on niin paljon eroa, että näitä ei edes kannata ajatella samana :)
Mutta, tv sarjaa voisin hehkuttaa rivikaupalla, se on aivan huippu.No, kirja ei yllä samaan kategoriaan, mutta on luettava ja ihan jännittäväkin. Ehdottmasti nuortenkirja, vaikka minäkään en mikään vanha ole, ei tällainen yltiöromanttisuus enää oikein uppoa :)
Tähti silti kolme:
***

perjantai 12. lokakuuta 2012

Pahan veren valtakunta - Charlaine Harris

Alkuperäisteos 2007 All together Dead
Sivumäärä 364



Lyhyesti:

Sookie on värvätty vampyyrien huippukokoukseen vampyyrikuningatar Sophie-Annen telepaatiksi, paljastamaan juonittelijat. Ilmapiiri on hyvinkin kireä, sillä hurrikaani on heikentänyt Sophie-Annen asemaa ja lisäksi tätä syytetään miehensä murhasta.
Kieroilua riittää, sillä mukaan kuvioihin astuu myös vampyyrien vastainen järjestö, Auringon seurakunta. Vaikka vampyyrit ovatkin lähes kuolemattomia, heitäkin voi vahingoittaa.
Sookiella riittää myös pohdittavaa ihmissuhderintamalla, sillä suhde ihmistiikeri Quinniin syvenee, mutta olosuhteista johtuen hän joutuu myös vahvistamaan suhdettaan Ericiin.

"Mitä muuta olisit voinut tehdä? Syvällinen pohdinta ei oikein sillä hetkellä luonnistunut, mutta asiaa  pikaisesti miettiessäni en keksinyt yhtään vaihtoehtoa. En olisi pystynyt panemaan Andrelle kampoihin enkä taivuttelemaan häntä jättämään minut rauhaan. Eric olisi voinut haastaa Andren kaksintaisteluun, mutta hän ei olisi alkanut uhitella, koska hän oli halunnut säilyttää paikkansa louisianalaisten vampyyrien keskinäisessä hierarkiassa ja koska hänen voittonsa ei olisi ollut mitenkään varma"

Mielipide:

Vampyyrien huppukokous ja juonittelujen selvittelyä.. Plääh..
Niin olisi voinut kuvitella! Poliittisten riitojen ja tylsien kokousten sijaan kirja olikin yllättävän hyvä! Vaikka mitään mullistavia tai yllättäviä juonenkäänteitä ei ollut tai tullut, oli kirja silti mukava, helppo ja nopea lukea. Juuri sopiva tähänhetkiseen elämääni!
Sookie oli perusvarma itsensä, hän ei enää edes ärsytä minua kovin pahasti. Joten enköhän minä lue jatkossa lisääkin Sookien kuulumisia :)
Tähtiä kolme:
***

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Aikamatkustajan vaimo - Audrey Niffenegger

Alkuperäisteos 2003 The timetraveler´s wife
Sivumäärä 652



Lyhyesti:

Kirja kertoo Henrystä ja Claresta, jotka ovat rakastaneet toisiaan koko elämänsä ajan. Suhde ei kuitenkaan ole sieltä tavallisimmasta päästä, koska Henry kärsii aikasiirtymähäiriöstä; hän tempautuu välillä omasta ajastaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Mukanaan hän ei voi kuljettaa mitään, joten syntyy hauskoja ja vaarallisia tilanteita, kun Henry löytää itsensä milloin mistäkin ilkosen alasti.
Clare odottaa Henryä aina kotiin näiltä aikamatkoilta, jotka saattavat kestää 10 minuuttia tai jopa muutamia päiviä. Joskus Henry on tullut kotiin pahasti hakattuna.
Miten ihmeessä sujuvat häät, jos Henry katoaa kesken kaiken? Voivatko he saada koskaan lasta?


Mielipide:

Tartuin tähän kirjaan hieman vaihtelevin tuntein; moni on tästä kirjasta pitänyt,mutta toisaalta aihe ei ehkä ollut minua kiinnostava.. Mutta olen tyytyväinen, että nappasin tämän mukaani kirjastosta ja luin tarinan! Henryn ja Claren tarina oli hauska ja kaunis.
Pelkäsin välillä tylsistyväni, sillä onhan kirja melkoisen paksu. Mutta missään vaiheessa ei tullut tylsistymisen tunnetta, vaan tarinaa jaksoi lukea keskeytyksettä pitkiäkin aikoja.
Henkilöt tulivat hyvinkin tutuiksi ja heihin pystyi hyvin samaistumaan.
Vaikkakin tarina ehkä paikoitellen olikin melkoisen ennalta-arvattava, se ei häirinnyt yhtään, koska tärkeämpää oli se, kuinka kaikki tapahtuu (ei se, mitä tapahtuu).
Oikein mainio kirja!
Tähtiä neljä:
****

maanantai 1. lokakuuta 2012

Syyskuussa luetut:

Ookkei, uusi kuukausi ja uudet kujeet!
Ilokseni voin teille kertoa, että lukuintoni on pikkuhiljaa palailemassa! Toivon mukaan se tarkoittaa myös sitä, että luen ja bloggaan enemmän kuin viime aikoina. Ainakin lukupinossani olevat kirjat vaikuttavat sen verran hyviltä, että ne on pakko lukea - ja mahdollisimman pian!

Syyskuussa sain luettua "jopa" kolme kirjaa, joista yksikään ei ollut kotimainen, eikä myöskään mieskirjailijan teos.

Delirium, rakkaus on harhaa - Lauren Oliver
Sinisilmä - Joanne Harris
Ikuisuus - Maggie Stiefvater

Puuhaa on riittänyt, mutta iltaisin on onneksi löytynyt myös aikaa hyville kirjoille. Toivottavasti saan saan tahdin edes säilymään, yritän toki myös parantaa :)

perjantai 28. syyskuuta 2012

Ikuisuus - Maggie Stiefvater

Alkuperäisteos 2011 Forever.
Sivumäärä 442



Lyhyesti: 

Viimeinen osa Stiefvaterin Väristys- trilogiasta. Ensimmäisessä kirjassa (Väristys) Grace seurailee lähimetsässä majailevia susia ja etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on hänelle erityisen läheinen; ihan kuin heidän välillään olisi yhteys. Sam puolestaan elää kaksoiselämää; kesät ihmisenä, talvet sutena. Tästä lähtökohdasta alkaa nuorten rakkaustarina.
Toisessa osassa (Häivähdys) nuorilla vaikuttaa olevan kaikki hyvin, he ovat saaneet toisensa jne. Kunnes Gracen vointi alkaa heikentyä.. Lisäksi tarinaan kertojina astuvat Isabel sekä lauman uusi susi Cole.

Itse Ikuisuudessa sitten susilauma päätetään tappaa, ja Grace juoksee eläimenä lauman mukana. Sam, joka on miltei parantunut, tekisi mitä tahansa pelastaakseen tyttöystävänsä - mutta millä keinolla?
Isabel ja Cole käyvät omia taistelujaan, jotka vaikuttavat myös muihin. Voiko tarina päättyä onnellisesti?

" Ympärilläni oli pilkkopimeää. Ei muodoltaan vaihtelevaa pimeää niin kuin öisessä huoneessani vaan täydellistä, yksiuloitteista pimeää niin kuin paikassa, jossa ei ole lainkaan valoa. Iholleni pisaroi vettä, saderoiskeita, ja sitten jostakin ylhäältä hulahtava isompi aalto. Minua ympäröi sateen ääni metsässä. Olin ihminen."

Mielipide:

Siitä on jo jonkin aikaa, kun olen lukenut kirjan aiemmat osat, mutta kun aloitin Ikuisuuden lukemisen, aiemmat tapahtumat alkoivat pikkuhiljaa palautua mieleeni. Hyvä päätös trilogialle. Pidin kyllä tästä sarjasta kovasti, se ei ollut liian lälläri tai imelä. Pidin siitäkin, että Isabel ja Cole olivat välillä kertojina. Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja persoonallisia.
Olin kuvitellut Gracelle ja Samille hieman erilaisten lopun, mutta tämäkin oli ok. Isabelin ja Colen juttu oli juuri osuva, ihan heille sopiva.
Tykkäsin ja suosittelen!
Tähtiä neljä:
****

P.S Lukufiilis alkaa ehkä pikkuhiljaa palautua! :) Pimenevät syysillat ja kynttilät houkuttelevat iltaisin jäämään sisälle lämpimään kirjojen pariin ;)

lauantai 22. syyskuuta 2012

Sinisilmä - Joanne Harris

Alkuperäisteos 2010 Blueeyedboy
Sivumäärä 463



Lyhyesti:

B.B on nelikymppinen sairaala-apulainen, joka asuu yhä saman katon alla äitinsä kanssa. Hän kirjoittaa blogia badguysrock sivustolla ja hänen sosiaaliset kontaktinsa sijoittuvatkin lähinnä internettiin.
Tarinaa kerrotaan B.B:n blogin muodossa, välillä kertojana on Albertine, jonka kanssa B.B:llä on yhteinen menneisyys. B.B hautoo synkkiä suunnitelmia ja jakaa ne blogissaan. Toteutuvatko hänen suunnitelmansa, vai meneekö jokin pahasti pieleen?

Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona. Minä taisin saada alkuni  niin, kolme poikaa, viiden vuoden sisällä syntyneitä. Nigel, sen jälkeen Brendan ja sitten Benjamin. Siinä vaiheessa hän tosin lakkasi käyttämästä oikeita nimiämme, ja minä olin aina B.B."

Mielipide:

Mielenkiintoinen, täysin erilainen teos Harrisilta. Ja minä pidin tästä!
Vaikka jouduinkin lukemaan lopun hieman kiireellä (tänään on palautuspäivä ja luin viimeiset 30 sivuä tänään, hups :), oli lukeminen silti nautinto. Jotain minulla jäi hieman epäselväksi, mutta pääpiirteittäin pysyin mukana.
Kirja olisi kannattanut lukea rauhassa, silloin tämä olisi ollut taatusti vielä parempi. Henkilöihin ja tapahtumiin olisi päässyt paremmin mukaan, sillä kirja ei ollut yhtä yksinkertainen kuin monet muut Harrisin teokset.
Suosittelen tutustumaan.
Tähtiä annan kolme:
***

lauantai 8. syyskuuta 2012

Delirium- rakkaus on harhaa - Lauren Oliver

Alkuperäisteos 2011 Delirium
Sivumäärä 351



Lyhyesti:

Kirjan päähenkilö on 17- vuotias Lena, joka elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa valinnat tehdään puolestasi ja rakkaus on sairaus. Ennen 18-vuotissyntymäpäiviä nuoret käyvät arvioinnissa, jossa heitä tarkkaillaan ja jonka perusteella heille valitaan pari, koulutus, ammatti, kaikki. Ja heille tehdään kirurginen operaatio, jolla ääritunteet tasataan - rakastuminen ei ole enää mahdollista.
Lenan äiti sairastui amor deliria nervosaan (rakkauteen) ja sen seurauksena tappoi itsensä. Lena on siis nähnyt, mitä sairaus voi saada aikaan. Hän on varovainen ja onnekseen pian on hänen vuoronsa päästä arviointiin ja leikkaukseen.
Mutta kun hän tapaa Alexin, kaikki hänen kuvitelmansa tulevaisuudesta muuttuvat, kaikki mihin hän on uskonut, murentuu. Hänen tulisi vältellä poikaa, mutta hän ei voi. Hän on saanut tartunnan.

"Jalkojani jomottaa yhä aiemman juoksuni jäljiltä. Jos ennätän Back Coveen ajoissa ja Alex on siellä, olen ihan puhki, hikinen ja karsean näköinen. Jatkan matkaa silti. Nyt kun olen ulkona, karkotan kaikki epäilykset ja kysymykset mielestäni ja keskityn viilettämään niin lujaa kuin kramppaavat jalkani sallivat, kiidän pitkin autioita katuja kohti poukamaa, kurvaan jokaiselle oikotielle, jonka suinkin keksin ja katselen, miten aurinko laskee vakaasti kohti horisontissa leiskuvaa kultaista viivaa, aivan kuin taivas - tässä vaiheessa kirkkaan sähkönsininen- olisi vettä, jonka läpi valo vain vajoaa."

Mielipide:

Tämä kirja auttoi palauttamaan lukuintoani; vaikka tämänkin kirjan lukemiseen kului tavallista pidempi aika, lukeminen oli silti nautinto ja odotin aina, milloin pääsen palaamaan kirjan pariin.
Kirjan ympäristö oli mielenkiintoinen, aihe hyvä. Perusjuoni oikeastaan ihan tavallinen, mutta kun ympäristö ja tapahtumat on saatu kuvattua oikein, jännittävästi ja kiinnostavasti, ei yksinkertainen rakkaustarina ole häiritsevä. Ja ylipäätänsä se, että rakkautta pidetään pahana ja sairaana asiana, oli hyvinkin  ajatuksia herättävä juttu.
Kirjan henkilöt eivät mielestäni olleet mitenkään hirvittävän erikoisia (mikä ei toisaalta ollut yllätys; mitä tavallisempia hahmot ovat, sitä helpompia heihin on samaistua), mutta eivät kuitenkaan häiritsevän tavallisia tai tylsiäkään.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****

lauantai 1. syyskuuta 2012

Elokuussa luetut!

Moi vaan kaikille
ja pahoittelut taas hiljaisesta kuukaudesta!
Samaa tahtia etenin tämänkin kuukauden, eli kaksi kirjaa sain kahlattua läpi. Kirjoista 0/2 oli kotimaisia ja 1/2 naiskirjailijoiden kirjoittamia.

Hautausmaan poika - Neil Gaiman
Leijuva linna - Diana Wynne Jones

Toivon, että syyskuu olisi parempi. Käväisin viikko sitten kirjastossa ja löysin kyllä hyviä kirjoja, joilta odotan paljon. Joten, jos ne yhtään vastaavat odotuksiani, luettuja kirjoja tulee tässä kuussa enemmän.
Ja tosiaan, noita kirjaklassikko-elokuvia olen myös yrittänyt katsella. Ostin jokin aika sitten boksin, jossa oli 8 elokuvaa, jotka on tehty kirjojen pohjalta.
Kolme niistä olen nyt katsonut, yhtä en ole vielä blogannut, enkä ole varma bloggaankokaan, koska kyseistä teosta ei ole suomennettu. Elokuvana ihan ok, mutta itse en juurikaan lue muulla kuin kotimaisella kielellä.
Kiinnostaisiko teitä tietää, mikä kyseinen elokuva oli? :)

lauantai 25. elokuuta 2012

Leijuva linna - Diana Wynne Jones

Alkuperäisteos1990 Castle in the air



Lyhyesti:

 Kirjan päähenkilö on mattokauppias Abdulla. Häntä vaivaavat tympeät sukulaiset, ja hän pakenee arkeaan haaveisiin - ja haaveissaan hän on komea prinssi.
Eräänä päivänä muukalainen myy Abdullalle lentävän taikamaton - ja matto kuljettaa Abdullan öisin suoraan tämän unelmiin ja kauniin prinsessan luokse. Prinsessa kuitenkin siepataan ja Abdullaa syytetään. Hän joutuu pakenemaan aavikolle, josta hän saa avukseen kiukkuisen pullonhengen.
Abdulla on kuitenkin päättänyt etsiä ja pelastaa unelmiensa prinsessan.

Mielipide:

Ihan ok, mutta ei yhtä hyvä kuin Leijuva linna. Ympäristö oli erilainen kuin tavallisesti ja henkilöt olivat ihan hauskoja. Tämmöinen kevyt lukeminen oli omiaan palauttamaan lukufiilistäni, edes ainakin hetkellisesti. Osittain myös aika ennalta-arvattava, mutta en nyt tiedä, olisiko oikein vaatia kovin paljoa enempää :) Kivan keveä kirja.
Tähtiä kolme:
***

Jane Eyre - elokuva

Katsoin muuten Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin perustuvan elokuvan. En tiedä miltä vuodelta elokuva oli, mutta se oli oikein hyvä!
Tässä linkki kyseisen kirjan arvosteluun :)

Elokuvassa tapahtumat myötäilivät hyvin kirjaa ja myös Janen ajatuksia oli saatu hyvin esille. Janen lapsuus ja kouluajat oli mukavasti mukana. Ihmiset ja ihmissuhteet olivat myös tosi osuvia ja vastasivat kirjasta saamiani mielikuvia.
Ainoa, mikä jäi hieman puuttumaan, oli Janen ja herra Rochesterin välinen rakkaus; se ei tullut kovin hyvin esille, se ei välittynyt elokuvasta yhtä hyvin kuin kirjasta. Se oli mukana ja sen huomasi, mutta se ei herättänyt tunteita.

Tähtiä annan kolme:
***

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Hautausmaan poika - Neil Gaiman

Alkuperäisteos 2008 The Graveyard Book
Sivumäärä 303




Lyhyesti: 

Ei- kukaan Owens, eli Eikku on kummitusten kasvattilapsi, hautausmaalla asuva tavallinen poika. Poika, jonka perhe murhattiin hänen ollessaan vasta vauva.
Aaveet, hiipuminen ja uniin kävely tulevat Eikulle tutummiksi, kuin esimerkiksi koulunkäynti tai ostoksilla oleminen. Kaiken lisäksi Eikku haluaa elää, sillä onhan hän kuitenkin elävä poika. Mutta hautausmaan muurien ulkopuolella on uhka, siellä ei ole turvallista. Voisiko hän pärjätä siellä ilman kummitusten apua?

Mielipide:

Kuten huomaatte, blogissani on ollut edelleen aika hiljaista. Lukufiilis ei vieläkään ole tullut takaisin!
Tämän kirjan valitsin, koska se on suht ohut ja ajattelin sen nopealukuiseksi. No, ilman fiilistä lukeminen takkusi, enkä oikein päässyt tarinaan sisään (luin kirjaa lyhyissä pätkissä, jatkuva lukemisen keskeyttäminen ei ainakaan auttanut asiaa).
Oikealla fiiliksellä tämä kirja olisi voinut olla oikein hyvä, mielenkiintoinen ja tästä olisi voinut löytyä vaikka mitä pohdittavaa. Mutta rehellisesti sanoen, en oikein kunnolla edes muista, mitä kaikkea kirjassa sattui tai tapahtui.
Hautausmaan poika ei ole huono kirja. Se voi ja jaksaa ja haluaa lukea loppuun, vaikka fiilistä ei olisikaan.
Tähtiä annan kolme:
***



lauantai 11. elokuuta 2012

Humiseva harju (elokuva)

Moikka pitkästä aikaa!
Kirjojen saralla en ole edistynyt juuri lainkaan, mutta sen sijaan katsoin eilen illalla Emily Brontën Humisevasta harjusta (Wuthering heights) tehdyn elokuvan vuodelta 2009.
Olen lukenut kyseisen kirjankin, tosin ennen tämän blogin perustamista. Siksi siitä ei löydy arvostelua.

    
Pidin sekä kirjasta, että elokuvasta.
Elokuva oli selkeä, mutta synkkä ja minusta siinä oli onnistuneesti osattu kuvata Heathcliffin, Cathyn ja Edgarin suhteita. Alkuun meni hetki, ennen kuin tajusin kuka on kuka ja miten ihmiset liittyvät tarinaan, mutta kun juoneen pääsi kiinni, elokuvanautinto oli taattu.
Kerrontatapa oli kirjassa ja elokuvassa erilainen, mutta se ei haitannut lainkaan.
Oikein hyvä :)
Tähtiä annan molemmille neljä:
****

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Heinäkuussa luetut

Taas saan hävetä silmät päästäni lukemieni kirjojen vähyyden vuoksi.. Ja olen vieläpä ollut kesälomalla! Odotin heinäkuuta innolla; ihania aurinkoisia ilmoja ja hyvää lukemista. Toisinhan siinä kävi, nimittäin aurinkoisina päivinä useimmiten oli muuta tekemistä, eikä näitäkään päiviä kovin montaa täällä Pohjois-Pohjanmaalla edes ole ollut.
Niin, ja muina päivinä ei vain ole ollut sellaista hurjaa lukuintoa tai -fiilistä. Johtuneeko sitten loistavan kirjan puutteesta vaiko mistä? Mutta sehän on selvää, että kun kirja on todella hyvä, sen lukee hetkessä, eikä sitä malttaisi käsistään laskea. Mutta minunkin lukulistallani on ollut paljon sellaisia kirjoja, jotka olen kyllä halunnut lukea, mutta ne eivät ole olleet sellaista takuuvarmaa huippukamaa.

Henäkuussa luin siis hurjat kaksi kirjaa, joista 0/2 oli kotimaisia ja 1/2 naiskirjailijoiden teoksia.

Yksityispotilas - P.D James
Varjojen maa - Alyson Noel

En uskalla luvata elokuuksi huimaa parannusta, henkilökohtaisessa elämässäni on nyt semmoisia juttuja meneillään, että sekin syö lukuaikaani. Samaa tahtia, tai hieman paremmin? :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Varjojen maa - Alyson Noel

Alkuperäisteos 2009 Shadowland
Sivumäärä 332



Lyhyesti:

Damenin ja Everin rakkautta koetellaan, kun heidän yllensä langetetaan kirous; jos he koskettavat toisiaan, Damen joutuu Varjojen maahan. Ever tekee tietysti kaikkensa pelastaakseen rakkaansa ja heidän suhteensa, mutta matkaan tulee mutkia. Ever saa työpaikan, jossa hänellä on pomonaan hyvännäköinen Jude - joka ei myöskään ole täysin tavallinen, eikä vieras. He ovat tavanneet aiemmissa elämissään.
Onko Jude hyvä vai paha, ystävävai vihollinen? Entäs Varjojen kirja, jonka Ever löytää. Löytyykö kirjan kyseenalaisesta magiasta apua kiroukseen, tai mihinkään muuhunkaan?

Mielipide:


Luulin, ettei tämä kirja lopu koskaan. Rehellisesti sanottuna, hypin muutamian sivujen ja rivien yli. Olen jo kritisoinut sarjan aiempia osia, mutta tämä oli vielä surkeampi - kirja täynnä Everin ja Damenin teiniangstia. En oikein osaa sanoa tästä mitään järkevää; lukukokemuksena täysin onneton, tarina ei herättänyt muuta kuin ärtymystä henkilöitä ja tapahtumia kohtaan. Minusta Everin ja Damenin väliltä puuttuu kemia ja tunne. Lisäksi hahmot ovat hyvinkin pinnallisia; ulkonäkökeskeisiä. Kun Damen yritti hyvitellä karmalle aiempia tekojaan luopumalla hienoista vaatteista ja autoista, Ever kaipasi juurikin niitä.
Ehkä jätän nuorten kirjat hetkeksi jäähylle ja luen seuraavaksi jotain ihan muuta.
Kunhan vain saisin lukufiiliksen takaisin. Onko vinkkejä? :)
Kirjalle annan yhden tähden:
*

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Jos olisin...

Nappasin haasteen Suketukselta, Eniten minua kiinnostaa tie blogista. Lauseiden alkuja en ole itse keksinyt :)
Pahoittelen postausten vähyyttä, mutta lukufiilis on toistaiseksi kadonnut jonnekin.. Sitä etsiessä, pieni haaste :)


Jos olisin...


...kesä, olisin Yösirkus
...näkymä, olisin Kaukaisin ranta
...elokuva, olisin Houkutus
...matka, olisin Meren huoneissa
...kasvi, olisin Punaiset tulppaanit
...hetki, olisin Puhdistus
...tunne, olisin Ylpeys ja ennakkoluulo
Jos minulla olisi enemmän aikaa, olisin Hullu vapaana



Jos olisin...


...harrastus, olisin Pyöreän pöydän ritarit
...vastakohta, olisin Viattomat
...piilossa, olisin Vieras kartanossa
...hetki, olisin Lankakaupan talvi
...pala historiaa, olisin Krypta
...pahuus, olisin Kuoleman anatomia.





tiistai 17. heinäkuuta 2012

Yksityispotilas - P.D James

Alkuperäisteos 2008 The private patient
Sivumäärä: 489



Lyhyesti:

Tutkiva journalisti Rhoda Gradwyn murhataan hänen ollessaan poistattamassa kasvoissaan olevaa arpea ylellisellä yksityisklinikalla. Muhrhaa saapuu tutkimaan Adam Dalgliesh, apunaan Kate ja Benton.
Dalgliesh joutuu penkomaan klinikan henkilökunnan salaisuuksia ja yllättävän monilta löytyy kytköksiä kuolleeseen journalistiin.
Asiat tuntuvat junnaavan paikallaan, kunnes löytyy toinenkin uhri, sekä kolmas hyökkäys.Vasta sitten asiat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä.

Mielipide:


Aihe oli todella kiinnostava ja kirjan kansi sai mielikuvitukseni heti liikkeelle. Valitettavasti tämä kirja ei kuulu dekkareiden parhaimmistoon. Monissa muissa lukemissani dekkareissa on mukana ollut paljon ammattikieltä,mikä tästä puuttui lähes kokonaan. Murhaa ei selvitetty ruumiita tai rikospaikkaa tutkimalla, vaan ihmisiä kuulustelemalla ja tutkimalla.
Välillä tuntui, ettei tarina etene lainkaan ja kun viimein alkoi tapahtua, ei sekään ei oikein vauhdittanut tarinaa. Oikea sana kerronnalle on ehkä tasapaksu.
Kirjan henkilöiden menneisyys ja kytkökset murhattuihin olivat mielestäni mielenkiintoisia, mutta muutoin hahmot jäivät ainakin minulle jotenkin etäisiksi.
Tähtiä annan kolme:
***

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Turinoita

Moikka vaan ja pahoittelut tauosta!
Olin heinäkuun alussa viikon ratsastusleirillä etelä-Suomessa eikä siellä tullut luettua sivun sivua kirjasta! Ratsastusta ja muuta ohjelmaa/puuhaa oli ihan riittämiin. Esimerkiksi kävimme kahtena iltana uittamassa hevosia järvessä :)
En muista, olenko kertonut missään, että lukemisen ohella ratsastusja hevoset ovat minulle hyvin tärkeä harrastus. En aio pitkästyttää teitä pidemmillä heppajutuilla, mutta halusin vain selitellä, miksei uusia postauksia ole vielä tullut :)

Sen verram voin paljastaa, että kesken on P.D Jamesin Yksityispotilas, joka vaikuttaa ihan lupaavalta. Tämä on siis minulla itselläni pokkarina. Sen lisäksi kävin tänään kirjastossa lainaamassa pinon kirjoja, joten uusia arvosteluja on kyllä tulossa :)

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kesäkuussa luetut:

Kesäkuu hurahti ohi suht kylmänä ja kiireisenä, mutta kuitenkin lukurikkaana, sillä ehdin lukea jopa 5 kirjaa! :) Kirjoista 5/5 oli (yllättäen) naiskirjailijoiden kirjoittamia ja (jälleen yllättäen) 0/5 kotimaisia. Mikähän siinä on, että mukaani tarttuu miltei aina vain ulkomaisia naiskirjailijoiden kirjoja?
No, olen kuitenkin tyytyväinen tämän kuun kirjasaldoon ja katsotaan pysyyko tahti samana heinäkuussa. Kirjasto on kiinni, joten alkukuun luen ainakin niitä opuksia, mitä kirjahyllystä sattuu löytymään.

Yösirkus - Erin Morgenstern
Krypta - Kate Mosse
Liikkuva linna - Diana Wynne Jones
Hullu vapaana - Beate Grimsrud
Veren perintö - Charlaine Harris

Veren perintö - Charlaine Harris

Alkuperäisteos 2007 Definitely dead
Sivumäärä 384



Lyhyesti:

Sookie on jälleen vauhdissa, eikä vaarallisia tilanteitakaan puutu. Sookiella on tiedossa kuumat treffit ihmistiikeri Quinnin kanssa, mutta suunnitelmat lykkääntyvät, kun hänen täytyy lähteä tyhjentämään kuolleen serkkunsa asuntoa New Orleansiin.
Kaikki ei suinkaan suju sielläkään mallikkaasti, sillä joku on lähettänyt Sookien perään ihmissusia, joiden tarkoitusperistä Sookie ei ole ihan perillä. Sen hän kuitenkin tietää, etteivät ne halua mitään hyvää.
Lisäksi hänelle paljastuu salaisuuksia niin serkkunsa elämästä, kuin itsestäänkin.
Ja mukana pyörivät tietysti myös vampyyrit Bill ja Eric ;)

"Etuoveen koputettiin ja kun vilkaisin kelloa, huomasin hieman hämmästyksekseni, että Quinn oli tullut 15 minuuttia etuajassa. En ollut edes kuullut hänen avolavapakunsa ajavan pihaan. Kun avasin oven, sen takana ei seissytkään Quinn vaan Eric. Hän takuulla nbautti hämmästyneestä henkäyksestäni. Ovea ei koskaan pidä avata tarkistamatta ensin, kuka sen takana on. "

Mielipide:

Veren perintö on perusvarmaa kamaa Harrisilta. Ei mitenkään järisyttävän hyvä, muttei kyllä huonoimmastakaan päästä. Kaksi sarjan edellistä kirjaa olivat sellaisia, jotka saivat minut melkein luopumaan koko sarjasta, mutta tämän luettuani haluankin jatkaa Sookien elämään tutustumista :) Uutta verta ja puhtia tarinaan toi Quinn. Minua alkoivatkin jo vanhat hahmot vähän kyllästyttää, samoin Sookien pinnallisuus. Toisaalta lukisin kuitenkin mielummin jostain "arkisesta" ( käsite on tässä yhteydessä nyt hieman hämärä, mutta..), kuin esim. vampyyrikuninkaallisista ja huippukokouksista, mutta katsotaan myöhemmin mihin sarjan seuraava osa johtaa :)
Tähtiä kolme:
***

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Hullu vapaana - Beate Grimsrud

Alkuperäisteos 2010 En dåre fri.
Sivumäärä 392



Lyhyesti:

Kirjailijan omaelämänkerrallinen kertomus skitsofreniasta. Tarinaa kertoo kirjailija Eli, joka kuulee päässään neljän pojan äänet; itkevän Espenin, pienen jalkapalloilija Emilin, öykkäri Erikin sekä Prinssi Eugenin.Tarinaa kerrotaan välillä Elin lapsuudesta ja nuoruudesta ja välillä nykyisestä selviytymisestä.
Elillä on vahvat tukijoukot ja vahva hän on itsekin, mutta välillä pää tuntuu halkeavan piposta huolimatta, äänet määräilevät ja psykoosi valtaa mielen. Eli viettääkin osan ajastaan sairaalassa, osan kotonaan.
Ystävät, terapia ja kirjoittaminen pitävät Elin kasassa.

"En peseydy. Makaan sängyssä ja odotan ihmettä. Olen nyt aikuinen. Olen iso mutta kuitenkin pieni. En pysty heräämään. En pysty nukahtamaan. Täydellisesti lamaantuneena ei havaitse mitään. Sidon hetken pohjaan pienen solmun. Ja niin elämä jatkuu. Olen yön jalkeilla ja päivän sängyssä. Paitsi lyhyiät hetkiä. Maailma on lukossa ja minä en ole siellä. Hyvässä ja pahassa. 
Ovikello soi. Se on Jonatan. 
"Oletko ollut koko päivän sängyssä äänien kanssa? hän kysyy. "Olen". Pyydän ääniä piilottamaan minut, ettei kukaan löydä minua. Että en löydä itseäni."
 
Mielipide:
Todella koskettava ja realistinen kirja. Raskasta luettavaa myös, kirja oli aika-ajoin pakko lakea käsistä ja ajatella, pitää taukoa. Mielen sairaudet ja ongelmat kiehtovat minua, olen kohdannut opiskeluaikanani muutaman skitsofreenikon ja luen mielelläni tämäntapaisia kirjoja.
Minusta oli hienoa lukea, että kirjassa Eli ei ollut yksin. Ja että hänellä oli elämässään sisältöä, että sairaus ei vienyt häntä ihan tyystin mukanaan. Todella aito ja suora kirja. Pysäyttävä lukukokemus.
Neljä tähteä:
****

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Liikkuva linna - Diana Wynne Jones

Alkuperäisteos 1986 Howl's moving castle
Sivumäärä 323



Lyhyesti:

Sophie Hatter on kolmesta sisaruksesta vanhin ja kohtalon mukaan hänen on turha toivoa mitään suurta ja menestyksellistä elämältään. Sophien sisaret lähetetään muualle oppiin, jotta heille turvautuisi hyvä tulevaisuus, kun Sophie joutuu jäämään pieneen hattukauppaan töihin.
Eräänä päivänä kauppaan kuitenkin saapuu mahtava Erämaan noita, joka päättää antaa itseään säälivälle Sophielle opetuksen ja muuttaa tämän vanhaksi eukoksi. Sophie lähtee kaupasta, alkaa kiertolaiseksi ja päätyy lopulta mahtavan velho Howlin liikkuvaan linnaan siivoojaksi/taloudenhoitajaksi.
Liikkuvaa linnaa liikuttaa tulidemoni Calcifer, joka suostuttelee Sophien tekemään kanssaan sopimuksen; jos Sophie vapauttaa Calciferin, tämä puolestaan auttaa Sophieta särkemään oman lumouksensa.
Sophiella tosin ei ole aavistustakaan, kuinka hän vapauttaisi tulidemonin. Ja kauankohan velho Howl jaksaa sietää nuuskivaa, itsepäistä taloudenhoitajaa?

" Mustassa seinässä Sophien edessä oli iso, musta ovi, ja hän köpötti ripeästi sitä kohti. Linna oli läheltä nähtynä vieläkin rumempi. Se oli aivan liian kapea korkeuteensa nähden ja lisäksi jotenkin epäsäännöllisen muotoinen. Sen perusteella, mitä Sophien silmät erottivat tihenevässä hämärässsä, linna oli rakennettu valtavista mustista järkäleistä, jotka näyttivät hiileltä ja olivat kaikki erikokoisia ja -muotoisia, kuin kekäleitä. Kun Sophie lähestyi linnaa, järkäleistä hohkasi kylmyys, mutta se ei haitannut häntä lainkaan. Hän ajatteli vain tuoleja ja tulisijoja ja kurotti kättään kärkkäästi ovea kohti. "

Mielipide:

Ihmettelen syvästi, miksen ole tarttunut tähän kirjaan jo aiemmin. Olen kuvitellut, että olen lukenut hirmu paljon nuortenkirjoja (etenkin fantasiaa), mutta tämä on jäänyt välistä. Harmi sinänsä, mutta onni että löysin sen edes nyt - kirja nimittäin oli lukemisen arvoinen!
Kirja oli hyvä ja se poikkesi useista muista nuorten kirjoista;  Sophie oli alistuva, itsesäälissä pyöriskelevä hiirulainen niiden itsepäisten ja kaikessa loistavien sankarittarien sijaan. Tavallinen, huomaamaton. Lopussa Sophiestakin löytyi toki sanavalmiutta ja itsepäisyyttä :) Lisäksi romantiikkaa ei ollut hirvittävästi. Osasin kyllä jo arvata, kuinka lopussa käy, mutta matkan varrella ei rakkautta ollut, ellei lasketa Howlin naisseikkailuja.
Kirja oli hauska ja mukaansatempaava. Sopii myös tällaisille nuorille aikuisille :)
Tähtiä annan viisi:
*****

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Krypta - Kate Mosse

Moikka vaan!
Käväisin tässä viime viikolla ulkomailla Rodoksella ja siellä samalla aurinkoa ottaessani lukaisin Kate Mossen Kryptan, jonka olen ostanut joskus vuosi sitten pokkarina.
Meinasi se auringonpalvominen välillä unohtua, kun piti päästä varjoon lukemaan ;)

Alkuperäisteos 2007 Sepulchre
Sivumäärä 685



Lyhyest:

Tarinaa kerrotaan kahden eri henkilön näkökulmasta; Léonie Vernierin sekä Meredith Martinin. Léonie matkustaa vuonna 1891 yhdessä veljensä kanssa tätinsä luokse vierailulle Domaine de la Caden kartanoon, jossa on jotenkin uhkaava tunnelma.  Kylällä huhutaan, että Isolde-tädin edesmennyt aviomies on manannut esiin paholaisen muinaisesta kryptasta. Entä mitä on tapahtunut harvinaiselle tarot-korttipakalle, joka katosi samaan aikaan?
Vuonna 2007 amerikkalainen Meredith matkustaa Ranskaan tehdäkseen tutkimustyötä kirjaansa varten. Samalla hän selvittelee sukutaustaansa. Hän asustelee ylellisessä kartanohotellissa, jossa on jotakin tuttua...

"Léonie tarttui helmoihinsa ja juoksi tietäen, että paholaisen silmät seurasivat häntä yhä. Hän oli tajunnut viime tipassa, miten henkien ja aaveiden ikiaikaiset katseet vartioivat paikkaa ja puolustivat sitä tunkeilijoilta. Hän kiiruhti takaisin läpi viilenevän illan pitkin samaa polkua, jota oli tullutkin, yli kuivuneen puron, läpi hämärän metsän nurmikenttien ja puutarhan suojiin. Fujhi poudes, escapa non. Ohikiitävän hetken hän ajatteli tietävänsä, mitä sanat tarkoittivat."

Mielipide:

Suhtauduin tähän kirjaan hieman varauksella, siksi valitsin sen lomalukemisekseni; jos se ei olekaan hyvä, sen voi huoletta jättää kesken. Mutta toisin kävi - tarina imaisi minut miltei samoin tein mukaansa, ja kuten aiemmin jo mainitsin, meinasi se ulkomailla loikoilu unohtua, kun piti päästä uppoamaan kirjan maailmaan.
Tarina oli ihan äärettömän jännittävä, eikä liian yliluonnollinen (kuten olin pelännyt). Todella hyvin ja onnistuneesti punottu juoni takasi koukuttavan ja viihdyttävän lukukokemuksen.
En keksi mitään negatiivista tästä kirjasta, joten minun on pakko suositella tätä kaikille jännityksen ystäville ja antaa tälle viisi tähteä:
*****

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Yösirkus - Erin Morgenstern

Alkuperäisteos 2011 The Night Circus
Sivumäärä 399



Takakansiteksti:

Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti.
Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen.

"Marco katselee lähestyvää tyttöä aluksi hämmentyneenä, mutta sitten hämmennyksen tilalle tulee jotain aivan muuta. Jo huoneen poikki Marco näkee, että tyttö on viehättävä. Viehtättävyys - kasvojen muoto, hiusten väri vastakohtana iholle - kasvaa joksikin suuremmaksi, kun tyttö tulee tarpeeksi lähelle katsoakseen Marcoa silmiin. Hän säteilee."

Mielipide:

Tässä on kirja, jollaisia rakastan lukea. Pidin kirjassa ihan kaikesta, mikään ei häirinnyt. Tarina ei ollut liian helppo, muttei liian vaativakaan. Sitä joutui ajattelemaan, mutta tarina kulki sujuvasti eteenpäin. Kieli oli kaunista, paikkojen ja hahmojen kuvailut tarkkoja ja aitoja. Pääsin ihan täysin mukaan sirkukseen.
Jännittävä, romanttinen, salaperäinen, mielenkiintoinen. Todella hyvä.
Aivan ihastuttava kirja, tutustumisen arvoinen.
Tähtiä annan täydet viisi:
*****

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Toukokuussa luetut:

Taas on yksi kuukausi hurahtanut ihan liian nopeasti. Itse asiassa minusta tuntuu, että vuosi 2012 on ylipäätänsä mennyt hirvittävän nopeasti! Nyt on jo kesä ja jos aika aikoo kulkea jatkossakin yhtä nopeasti, kohta on jo joulu ja vuosi 2013 :)
No, tässä kuitenkin tässä kuussa lukemani kirjat, joista 4/5 oli naiskirjailijoiden teoksia ja 0/5 kotimaisia:

Nälkäpeli - Suzanne Collins
Pyöreän pöydän ritarit - Thomas Malory
Hiljainen tyttö - Tess Gerritsen
Kaukaisin ranta - Ursula K. LeGuin
Sininen kuu - Alyson Noel

Ajattelin tähän samaan postata hieman kesäsuunnitelmiani :)
Ensi viikon keskiviikkona lähden ulkomaille, Rhodokselle palvomaan aurinkoa ja uimaan :) Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun käyn jossain kaukana. Helatorstain aikaan tuli käytyä risteilyllä Tukholmassa, mutta siinäpä minun ulkomaanmatkani sitten ovatkin.
Kesäkuun olen töissä (tuota lomamatkaa lukuunottamatta), mutta silloin on suht helppoa, kun tarhassakaan ei ole suunniteltua toimintaa. Lapset saavat leikkiä, lomailla ja ulkoilla mahdollisimman paljon :)
Ja heinäkuussa tarha onkin kiinni ja olen kesälomalla koko kuukauden! Suunnitelmissa olisi ainakin mökkeilyä sekä paaaljon jäätelöä :) Ja tietysti, hyviä kirjoja!

Mitäs kesäsuunnitelmia muilla on? :)

tiistai 29. toukokuuta 2012

Sininen kuu - Alyson Noel

Englanninkielinen alkuperäisteos 2009 Blue Moon
Sivumäärä 318



Lyhyesti omin sanoin:

Ever alkaa pikkuhiljaa Damenin opastuksella päästä jyvälle kuolemattomuudestaan ja siihen liittyvistä asioista - vaikka Ever itse käyttäisikin aikansa oppimisen sijasta kuherteluun.
Mutta sitten alkaa vaikuttaa siltä, että Damen on sairas; hänen voimansa hiipuvat ja hän voi pahoin; minkä ei pitäisi olla mahdollista kuolemattomalle.
Lisäksi Damen saa kilpailijan, letkeän hauskan Romanin, joka alkaa piirittää Everiä koulussa.
Ever yrittää etsiä vastauksia ongelmiinsa Valonmaasta ja hänelle paljastuu paljon asioita Damenin historiasta. Lisäksi hän saa selville, että Sinisen kuun aikaan hän voi palata ajassa taaksepäin ja pelastaa joko perheensä tai Damenin - mutta ei molempia!

"Kun seuraavana päivänä tapaan Damenin parkkipaikalla, kaikki huoleni kaikkoavat. Koska samalla hetkellä, kun hän avaa autoni oven ja auttaa minut ulos autosta, huomaan miten terveeltä hän näyttää, kuinka musertavan komea hän on ja kun katson häntä silmiin on selvää, että kaikki eilispäivän kummallisuudet ovat mennyttä. Me olemme rakastuneempia kuin koskaan ennen. Oikeasti."

Mielipide:


Kirja ei ainakaan alkanut kovin lupaavasti; niin moni asia alkoi tympiä jo heti alussa. Esimerkkinä vaikka Ever ja ikuinen neitsyyspulma(haluan, mutta en halua, mikä minua vaivaa, blaa blaa), Miles ja Haven (hillitkää rakkauttanne, koska meillä ei sitä ole!), Ava Valonmaassa (huh, mikä asenne!) jne. Okei, en edes alkanut lukea tätä kirjaa kovin hyvällä asenteella, joten vikaa oli siinäkin..
Pakko kuitenkin sanoa, että loppua kohden kirja parani, kun yllä mainitsemani asiat painuivat taka-alalle ja kirjassa alkoi oikeasti tapahtua. Tosin oli kyllä aika selvää, kuka oli syyllinen ja miksi :)
Ja loppuratkaisunsa suhteen Ever oli niin ääliö kuin vain voi.. Argh..
No, lempisarjaani tästä ei saa, mutta aion lukea myös viimeisen osan, koska tahdon tietää kuinka Damenin lopulta käy.
Tähtiä annan vain kaksi:
**


perjantai 25. toukokuuta 2012

Kaukaisin ranta - Ursula K. LeGuin

Alkuperäisteos 1972 The Farthest Shore.


Lyhyesti omin sanoin:

Maameren tarinoiden kolmas osa:
Maamerellä ei ole kaikki hyvin; joku tai jokin on alkanut viemään velhoilta heidän taikavoimiaan, lohikäärmeiltä kyvyn puhua ja laulajilta unohtuvat laulujen sanat. Arkkimaagiksi ylennyt Varpushaukka lähtee etsimään pahan aikaansaajaa yhdessä nuoren prinssi Arrenin kanssa.  He joutuvat matkaamaan hyvin, hyvin kauas, aina maailman reunalle asti - ja jopa pidemmällekin. Ja he kohtaavat vihollisen, jonka mahtia jopa lohikäärmeetkin kavahtavat.

Mielipide:

Jouduin lukemaan tämän kirjan hieman kiireellä, koska kirjaston laina-aika alkoi lähestyä loppuaan ja päätin ehtiä lukea tämän uusimatta lainaani.
Oli mukava lukea jatkoa Maameren tarinoille. Pidin sarjan kakkososasta (Atuanin holvihaudat) hyvin paljon, mutta tämä oli aikalailla erilainen kuin edellinen. Tässä kirjassa liikuttiin paljon paikasta toiseen ja mukana oli aika paljon pohdintaa - mikä välillä meinasi tylsistyttää, välillä taas se aiheutti paljon ajattelemisen aihetta :)
Luulen, että missasin aika paljon tämän kirjan hienoudesta kiireissäni; jos olisin käyttänyt enemmän aikaa ja vaivaa, olisi tarina ehkä auennut minulle paremmin. Koska en ihan saanut jutun juonesta kiinni, annan kirjalle vain kolme tähteä:
***

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Hiljainen tyttö - Tess Gerritsen

Alkuperäisteos 2011 The silent girl
Sivumäärä 347



Lyhyesti omin sanoin:

Chinatownin kadulta löytyy irtileikattu käsi ja viereisen talon katolta ruumis.Johtolankoja on hyvin vähän ja rikosetsivä Jane Rizzoli ja kuolinsyyntutkija Maura Isles tekevät parhaansa tutkimusten parissa. Murha ei ole kiinalaiskorttelin ensimmäinen, sillä tapaus kiertyy kummasti 19 vuotta vanhaan murha-itsemurhaan, jossa kuoli yhteensä viisi ihmistä. Mitä 19 vuotta sitten todella tapahtui? Ja kuinka kadonneet tytöt liittyvät asiaan? Kaiken lisäksi, joku on ottanut oikeuden omiin käsiinsä, sillä murhat eivät jää viimeisiksi..

"Mutta nyt vastustajani tietää, että hänen on syytä olla varuillaan, kuten minä olen varuillani hänen suhteensa. Toistaiseksi olemme mitelleet vain hämärässä, emmekä ole varsinaisesti ottaneet yhteen, paitsi hänen sijaistensa välityksellä. Olemme kaksi metsästäjää, jotka kiertävät yhä toisiaan, ja seuraava siirto on hänen. Vasta sitten kun hän astuu valoon, saan vihdoin nähdä hänen kasvonsa."

Mielipide:

Olen lukenut muutkin Gerritsenin teoksista ja on sanottava, että tämä on ehkä yksi parhaimmista. Aavemainen tunnelma on välillä hyvin käsinkosketeltava ja tarina ihan todella nappaa mukaansa. Gerritsenin kirjoissa hienoa onn myös se, että niissä pysyy hyvin mukana vaikka mukana onkin jonkin verran poliisien/kuolinsyyntutkijoiden ammattikieltä.
Ja minusta on aina mukava, kun kirjan henkilöt ovat tuttuja; aikaa ja aivosoluja ei tarvitse käyttää hahmoihin tutustumiseen ja kirjassa jää enemmän aikaa itse tarinalle, kun  ei tarvitse selitellä kuka on kukakin. Tietysti mukana on myös aina uusia hahmoja, mutta päähenkilöt pysyvät samoina :) Ja on kiva saada tietää heistä aina lisääkin!
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****

tiistai 15. toukokuuta 2012

Pyöreän pöydän ritarit - Thomas Malory

Alkuperäisteos 1485 Le Morte d' Arthur
Sivumäärä 352



Lyhyesti omin sanoin:

Tarina kuningas Arthurista ja hänen pyöreän pöydän ritareistaan. Tarinoita urheiden ritareiden urotöistä, petturuudesta ja rakkaudestakin. Mukana tietty myös se, kuinka Arthurista tuli kuningas ja kuinka hän kuoli.

"Eräänä päivänä kuningas Arthur sanoi Merlinille; Paronit eivät anna minulle rauhaa. Minun täytyy ottaa itselleni vaimo, mutta otan puolison vain sinun neuvostasi. 
-On hyvä että otat vaimon, sillä sinunlaisesi jalon ja ylhäisen miehen ei pitäisi olla naimaton, Merlin sanoin. - Rakastatko ketään erityisesti?
- Kyllä, rakastan Cameliardin maan kuninkaan tytärtä Gueneveria, kunigas Arthur vastasi. "


Mielipide:

Idea tämän kirjan lukemiseen lähti tv-sarjasta Merlin. Jouduin tosin huomaamaan, että sarjalla ja kirjalla oli hyvin vähän yhteneväisyyksiä :) (en kyllä odottanutkaan niiden olevan samankaltaisia, mutta ehkä jotain kuitenkin).
Minun on hirmu hankala yrittää arvostella kirjaa, kun se on niin vanha. Mielestäni se kuitenkin oli ihan mielenkiintoinen, tosin jollain tapaa hankala lukea (jotenkin pomppiva, ja henkilöitä oli tosi paljon; menin sukulaisuuksissa ainakin ihan sekaisin -> tosin en ole varma oliko sillä aina niin väliä). Lukukokemuksena ihan ok :)

lauantai 5. toukokuuta 2012

Nälkäpeli - Suzanne Collins

Englanninkielinen alkuperäisteos 2008 The hunger games
Sivumäärä (pokkari): 389



Lyhyesti omin sanoin:

Tuhoutuneen Pohjois-Amerikan raunioihin on syntynyt Panem, jonka pääkaupunki on Capitol. Panemin kansalaiset eivät kuitenkaan ole olleet tyytyväisiä hallitsijoihinsa, vaan nousivat kapinaan; ja hävisivät. Rangaistukseksi ja muistutukseksi kehitettiin Nälkäpeli, jossa 24 nuorta laitetaan taistelemaan toisiaan vastaan vaativiin olosuhteisiin - ja vain yksi voi voittaa.
Kirjan päähenkilö, 16-vuotias Katniss, ilmoittautuu  vapaaehtoiseksi nuoremman sisarensa tilalle. Hän joutuu areenalle ja kaikki hänen taitonsa joutuvat koetukselle.

"60 sekuntia. Niin kauan meidän täytyy seistä metallipyöriöiden päällä ennen kuin gongi kumahtaa lähtömerkiksi. Jos astumme levyltä hetkeäkään liian aikaisin, maamiinat repivät jalkamme irti. 60 sekuntia aikaa katsoa muita kilpailijoita, jotka ovat piirissä yhtä kaukana Runsaudensarvesta, valtavasta kultaisesta sarvesta joka on kippurahäntäisen tötterön muotoinen.Suuaukko on ainakin viiden metrin korkeudessa ja siitä pursuaa tavaroita, jotka antavat meille elämän areenalla."

Mielipide:

Luin Nälkäpelin nyt toiseen kertaan ja pidin siitä ihan yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin lukukerralla. Lukukokemus ei tosin ollut nyt yhtä vahva kuin ensimmäisellä kerralla, koska tiesin mitä tulee tapahtumaan. Ja olin myös unohtanut muutamia asioita (joskaan en kovin tärkeitä), joten oli ihan mukava palata tähän.
Täytyy palata aikaisempaan elokuvapostaukseeni, jossa vertailin kirjaa ja elokuvaa, sillä joudun korjaamaan kirjoitustani hieman; ensinnäkin kun huomautin Katnissin ja Galen suhteesta, huomasin nyt kirjaa lukiessani, että huomautin turhaan. Näiden kahden välinen juttu kehittyy vasta seuraavissa osissa enemmän.
Ja Katniss todella oli hyväksynyt sen, että sattaisi kuolla areenalla; ei tosin epätoivoisesti, vaan uhmakkaasti :)
Pakko sanoa, että elokuva myötäili kirjaa todella hyvin. Nyt haluaisin nähdä elokuvankin uudelleen! :)
Kirjalle annan kuitenkin edelleen ne viisi tähteä:
*****

tiistai 1. toukokuuta 2012

Huhtikuussa luetut:

No niin, nyt oli taas hieman parempi kuukausi. Luin siis huhtikuussa kuusi kirjaa, joista 6/6 olivat naiskirjailijoiden kirjoittamia ja 1/5 kotimaisia.
Aika fantasiapitoista lukemista minulla on nyt ollut :)

Maameren velho - Ursula K. Le Guin
Atuanin holvihaudat - Ursula K. LeGuin
Viattomat - Torey Hayden
Saattaja - Mia Vänskä
Punaiset tulppaanit - Alyson Noel
Liekki - Sophie Jordan

Ulkona on muuten aivan tosi mahtava ilma! Uusi riippumatto/tuolini oikein kutsuu minua loikoilemaan ja lukemaan lisää hyviä kirjoja :) Tosin en ole viikonlopun aikaan ehtinyt käydä kirjastossa, joten on aika kaivaa kirjahyllystäni joku opus ja tarttua siihen. Hyllystäni tosin taitaa löytyä vain sellaisia teoksia, jotka olen jo kertaalleen lukenut, mutta en ole blogannut niitä.
Minä muuten tykkään toisinaan palata hyvien kirjojen pariin uudelleen. Mitenkäs muut? Luetteko koskaan samaa kirjaa uudelleen? Jos, ovatko ne mielestänne parantuneet vai huonontuneet? :)


sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Liekki - Sophie Jordan

Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 Firelight.
Sivumäärä 286



Lyhyesti omin sanoin:

Jacinda on draki, eli lohikäärmeestä polveutuva ihminen. Eikä hän ole mitenkään tavallinen sellainen, sillä hän on ensimmäinen tulensyöksijä sitten moniin vuosiin. Erikoisuutensa takia Jacindan tulevaisuus on suunniteltu ja hän yrittää kapinoida sitä vastaan. Hän rikkoo laumansa tärkeää sääntöä ja lähtee laumasta äitinsä ja sisarensa kanssa. He muuttavat pikkukaupunkiin aavikon keskelle, jossa Jacindan äiti toivoo tyttärensä lohikäärmeen kuolevan; hän haluaa tyttärestään tavallisen nuoren.
Jacinda puolestaan tekee kaikkensa pitääkseen lohikäärmeen sisällään elossa. Ja ainoa, joka saa lohikäärmeen heräämään, on Will; lohikäärmeitä metsästävä komea nuorukainen.

"Haavoittunutta siipeäni polttaa ja tykyttää. En kuule enää muuta kuin metsän kuiskeen ja Kaskadivuorten vaimean huokailun. En kuule ihmisiä, en metsästäjiä. En Williä. Kurtistan kulmiani. Jostakin syystä ajatus häiritsee minua. En näe häntä enää koskaan. En saa tietää, miksi hän antoi minun elää. Enkä saa tietää kuulinko oikein mitä hän kuiskasi."

Mielipide:

Jos edellinen lukemani nuortenkirja oli pettymys, tämä ei todellakaan ollut! Ehkä yksi parhaimmista lukemistani nuortenkirjoista.
Jo lohikäärmeet tekivät tarinasta erilaisemman (verrattuna siis vampyyreihin, kuolemattomiin ym.), vaikka perustarina yleensä onkin suht samanlainen (tyttö rakastuu poikaan, poika tyttöön, mutta matkassa on paljon mutkia..) . Lohikäärmeet tekivät tarinasta kiehtovan, henkilöt olivat miellyttäviä (kukaan ei siis ärsyttänyt) ja romantiikka oli sopivaa, ei mitenkään liian yliampuvaa (no okei, ehkä välillä "vähän". Varsinkin jos ajattelee sitä, että Jacinda oli 16v.). Mutta jotenkaan yliromanttiset lällärikliseetkään eivät haitanneet lukunautintoa.
Alussa pelkäsin, että Brooklynistä tulisi se rasittava hahmo; koulun dramaqueen, joka uhkaa tekevänsä toisten elämästä kurjaa jne jne. Mutta hän pysyi onneksi aika sivussa.
Minä pidin tästä ja odotan jatkoa innolla.
Tähtiä annan neljä ja puoli:
****½!!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Punaiset tulppaanit - Alyson Noel

Alkuperäisteos2009 Evermore
Sivumäärä 335



Lyhyesti omin sanoin:

Ever on menettänyt onnettomuudessa perheensä ja saanut tilalle kyvyn nähdä ihmisten auroja ja kuulla heidän ajatuksensa. Kyky ei kuitenkaan tuo Everille onnea vaan päinvastoin; se sulkee tytön yksinäisyyten. Ever ei muuta haluaisikaan, kuin olla täysin normaali teini. Mutta sitten kouluun tulee Damen, tuo uusi, komea, salaperäinen kaveri, jonka auraa ja ajatuksia Ever ei näe ja kuule. Damenin seurassa Ever tuntee itsensä täysin tavalliseksi; kunnes hänelle selviää, että Damen ei ole normaali. Mikä ja kuka Damen oikeastaan on?

"Samalla hetkellä kun Damen kääntää auton pihalle, hyppään ulos ja säntään juoksuun, ryntään ovesta sisään ja harpon raput yläkertaan toivoen ja rukoillen, että Riley olisi siellä. Minun täytyy saada nähdä hänet, puhua hänen kanssaan kaikista niistä hulluista ajatuksista jotka päässäni pyörivät. Hän on ainoa, jolle voin selittää, ainoa joka saattaisi edes ymmärtää. 
Mutta kun Rileytä ei näy, ryömin sänkyyni, käperryn mahdollisimman pieneksi ja elän hänen menetyksensä yhä uudelleen ja uudelleen"

Mielipide:

Nuorten fantasiakirjaksi ihan ok, mutta parempiakin on. Aihe oli ihan kiehtova, mutta toteutus jotenkin kömpelö ja ontuva; ainakin tällainen mielikuva minulle jäi.
Tiedättehän te, kuinka jotkut kirjat ovat sellaisia, että teksti vain soljuu eteenpäin, tarina etenee vaivattomasti ja kaikki juonenkäänteet on helppo hyväksyä ja uskoa ja ne sopivat tarinaan. Minulle tuli sellainen olo, että osa kohtauksista vain töksähti tarinaan, ne eivät olisi sopineet siihen. Muutenkin hahmoihin oli hyvin vaikea samaistua, mikä jätti tunnetasolla kirjan köyhäksi. Ei tästä saa seuraavaa vuosisadan rakkaustarinaa sitten millään.
Mitä mieltä muut ovat? :)
Tähtiä annan kaksi:
**

Poikani Kevin

Kävin alkuviikosta katsomassa elokuvan Poikani Kevin, joka siis perustuu Lionel Shiverin samannimiseen kirjaan.
Tarkoituksenani on lukea myös kirja, mutta nyt kun jouduin käyttämään viimeisen joululahjaelokuvalippuni, niin kävin katsomassa leffan ensin.
Elokuvahan siis kertoi Evasta, jonka esikoispoika päätyy toteuttamaan suunnitellun koulusurman. Elokuva esitetään Evan näkökulmasta; kuinka hänestä tuntuu, että Kevin on jo pienenä jotenkin vinksahtanut. Kuinka raskaus, synnytys ja koko Kevinin lapsuus on hyvin hankalaa.

Luulen, että tässä tapauksessa kirja olisi kannattanut lukea ensin. Uskon,että kunhan saan kirjan käsiini, moni asia selittyy minulle, saan uutta tietoa ja näkökulmia asioille. Ja että pystyn eläytymään tarinaan paremmin.
Elokuvasta kuitenkin jäi hyvin voimakas "jälkimaku". Elokuva laittoi ihan todella ajattelemaan kauheita asioita. Elokuvan aikanakin tunnelma oli hyvin piinaava ja ahdistava, joten sanoisin elokuvaa onnistuneeksi.

Minun omat tunteeni vaihtelivat elokuvan aikana tapahtumien mukaan. Aluksi ajattelin, että Kevinistä tuli sellainen kuin tuli Evan takia; kuinka hän ei välittänyt lapsestaan tarpeeksi, ei osoittanut rakkautta jne. Jonkin ajan kuluttua tuli tunne, että kuinka tuollaista lasta voisikaan rakastaa aidosti? Että lapsihan oli aivan hirveä jo alusta asti. Sitten ajattelin molempia näitä yhtä aikaa ja lopussa en oikein edes tiennyt, mitä ajatella. Lopulliseksi mielikuvakseni kuitenkin  jäi se, että ehkä siellä Kevinin päässä sittenkin voisi olla jotain hyvääkin. Ehkä anteeksianto olisi mahdollista. Vaikka äidin ja pojan suhde onkin aina ollut vaikea, niin voisivatko asiat edes hieman parantua?

   

torstai 19. huhtikuuta 2012

Saattaja - Mia Vänskä

Sivumäärä 308


Lyhyesti omin sanoin:

Lilja eroaa uskottomasta aviomiehestään ja muuttaa vanhaan kotitaloonsa. Edelliset asukkaat muuttivatkin siitä sopivan kiireesti pois.. Lilja tajuaa, että talossa ei kuitenkaan ole kaikki kohdallaan, sillä valot räpsyvät ja kellarin lattialle ilmestyy yhtenään vesilammikko, eikä näille löyty järkevää selitystä. Ja asiat vain pahenevat, kun naapurin rouva puukotetaan ja Liljan äiti löytyy tajuttomana kellarista. 
Lilja alkaa tajuta, että kaikki liittyy jollain tapaa häneen, että hänellä on kyky, jota hänen tulisi käyttää; pelotti se häntä kuinka paljon tahansa. 

Mielipide:

Hui, miten hyvä kirja! 
Oikeasti välillä pelottava, jännittävä vähintäänkin. Henkilöt olivat tavallisia, joihin oli helppo samaistua. Pystyin kuvittelemaan talon elävänä mielessäni kirjaa lukiessani. Siinä vaiheessa kun Lilja oppi käyttämään kykyään ja seikkaili järven luona, tarinan kammottavuus kuitenkin katosi. Valojen räpsyminen ym. on pelottavaa, mutta kun paha alkoi paljastua, pelko menetti otteensa, ainakin minusta :) 
Silti lukunautinto oli taattu ja tarinaa oli vain pakko lukea ja lukea, koska ihan ehdottomasti halusi tietää, miten lopulta käy. 
Tähtiä annan neljä:
****

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...