Sivumäärä 350
Lyhyesti:
Jacob on tavallinen nuori poika, joka on koko lapsuutensa uskonut isoisänsä kertomiin satuihin. Välillä tulee aika, jolloin hän luulee, että kaikki on valetta - kunnes totuus selviää hänelle kamalalla tavalla. Hänen isoisänsä kuolee ja tämän viimeiset sanat saavat Jacobin tutkimaan tarkemmin isoisänsä menneisyyttä.
Jacob matkaa saarelle, jossa isoisä vietti lapsuutensa; hän on päättänyt etsiä eriskummallisten lasten orpokodin ja selvittää, mitä tapahtui vuonna 1940, syyskuun kolmantena päivänä.
"Kuuta ei ollut, eikä kasvillisuudessa liikkunut meidän lisäksemme mikään, ja silti tiesin sekunnilleen, milloin kohottaa taskulamppua ja minne suunnata se, ja hetken ajan kapeassa valokeilassa näkyivät kasvot kuin suoraan lapsuuden painajaisista."
Mielipide:
Tässä vaihteeksi yksi kirja, jonka ahmin vuorokaudessa.
Kiehtova kansikuva huusi minua tarttumaan kirjaan, tarina oli mukaansatempaava ja aihe hyvinkin mielenkiintoinen. Kirjan loppuun en ollut täysin tyytyväinen, mutta hyväksyn sen kuitenkin. Se oli ok, että loppu jäi hieman avoimeksi, mutta no.. ehkä se oli liian lapsellinen ja liian "epäuskottava". Ok, tiedän kyllä, että kyseessä on fantasiakirja, mutta yritän vain sanoa, että tässä olisi ollut ainesta johonkin enempäänkin.
Pidin tarinasta kuitenkin ja etenkin Juoppiksen jälkeen, mikä tahansa kirja ansaitsisi viisi tähteä! Mutta annan tälle silti "vain" neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti