Pimeässä hohtavat tähdet - Sanni Ylimartimo

 Karisto 2022
Sivuja 152
Kirjasto

"Jos koulu olisi k-draama
niin törmäisin komeaan rikkaaseen poikaan
ja me rakastuisimme, 
pideltäisiin kädestä, suudeltaisiin vahingossa. "

Miran elämä ei ole helppoa - koulussa kiusataan, äiti on ylihuolehtivainen eikä rohkeus riitä puhuttelemaan ihastusta. 
Miran elämää rikastuttaa k-pop, erityisesti ERRORC niminen yhtye. Mira uppoutuu musiikkiin, videoihin, sanoihin. Hänellä on etäystäviä, joiden kanssa hän kykenee jakamaan oman kiinnostuksensa musiikkiin. 
Kun ERRORC ilmoittaa saapuvansa Suomeen keikalle, Miran on päästävä sinne. Miten voittaa rohkeus, uhmata äitiä ja sukeltaa siihen maailmaan, johon todella tuntee kuuluvansa?

"Joskus öisin tuijotan niitä
saatanan pimeässä hohtavia
tähtiä
ja mietin
että jos mä lähtisin 
viiltäisin lakanat punaisiksi
ja itseni kylmäksi
ehkä ne tajuaisivat mitä ovat tehneet"

Ensimmäinen (loppuun) lukemani säeromaani. 
Kirja itsessään oli ihan kiva, hieno ajatus ja lyhyet säkeet upposivat kyllä ihon alle ja tunteisiinkin. Päähenkilö Miran elämään ja ajatuksiin oli päästy hienosti sisään. Kiusaamista ja musiikkia oli käsitelty hyvin ja aidosti. 
Täytyy silti todeta, etten ollut tämän kirjan kohderyhmää, enkä myöskään ole säeromaanien suuri ystävä. Pidän enemmän "tavallisista kirjoista", eikä mielivaltaiselta vaikuttavat säkeet aina aivan tunnu omaan järkeen sopivalta. En osaa jäädä makustelemaan tekstiä, vaan luen kirjat ahmimalla. Siksi en lue myöskään runoja. 
Nopea, lyhyt kirja. 
Hyvä kirja nuorille ja säeromaanien ystäville. 

3/5

Magiaa musta taivas - Debi Gliori

 Englanninkielinen alkuteos 2004 Deep Trouble
WSOY 2005
Magiaa- sarjan 4. osa
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Sivumäärä 331
Oma kirjahylly

"Strega-Borgiat erottuivat Glasgowin lentoaseman liikkumattomat matkatavarahihnan ympärillä tungeksivasta väkijoukosta pääasiassa kelmeän ihonsa ja synkänmustan vaatetuksensa vuoksi. Ympärillään auringon korventamia lomalaisia, joiden vaatteiden värit olivat laguuninturkoosin, kirkuvanoranssin ja silmiäkirveltävänpinkin eri sävyjä, Strega-Borgiat näyttivät siltä kuin olisivat äskettäin palanneet hautajaisista, suorastaan siltä kuin he kaikki viisi olisivat niukin naukin välttyneet joutumasta itse hautaan."

StregaSchlossissa asuu sekalainen joukko ihmisiä, noitia ja myyttisiä olentoja. 
Perheen äiti tuskailee raskausoireiden kanssa, isä yrittää parhaansa mukaan olla vaimonsa tukena. 13- vuotias Titus surffailee netissä, pian 11- vuotias Pandora keskittyy tekemään vaikutusta uuteen hovimestariin. Pienellä Lirulla on omat seikkailunsa taikasauvan kanssa ja lemmikkipedoilla on kihlajaiskiireitä. 
Perheen hovimestari joutuu sairaalaan ja tilalle palkataan uusi, väliaikainen hovimestari. Hovimestari Zander ei ole kovinkaan hyvä työssään, vaan hiippailee öisin metsissä ja hänellä on selvästi jotain aivan muuta mielessään kuin perheen palveleminen. Perheen lapset saavat vahingossa selville hieman liikaa ja joutuvat aikamoiseen kiipeliin... 
Perheen lastenhoitaja on ainoa, joka vaistoaa vielä suuremman vaaran - paha demoni Isagoth on tullut etsimään voimakasta kronokiveä, jonka hän uskoo olevan piilossa StregaSchlossissa. Riittävätkö lastenhoitajan noitavoimat suojaamaan perhettä?

"Aamen, rouva McLachlan lausui hiljaa mielessään. Hän antautui hetkeksi kuvittelemaan, miltä Zander olisi näyttänyt, jos Pandora olisi tarjonnut tälle alkuperäisen pääruokansa: kauan sitten menehtyneen gangsterin paahdettua reittä verimehussa."

Joululomalla loppuivat kirjastonkirjat kesken (kirjasto kiinni välipäivät), joten nappasin omasta hyllystä tällaisen nopsakan nuortenkirjan. Tämä kuusiosainen sarja oli nuoruudessa yksi suosikeistani ja pari osaa löytyy omastakin hyllystä.
Kirjasta löytyy (mustaa) huumoria, paljon läheltä piti- tilanteita ja onnekkaita sattumia. Tarinaa rikastuttavat kekseliäs kielenkäyttö sekä linnan petoasukkaiden omat toilailut. Ihailen tällaista kekseliäisyyttä. 
Toisaalta kirjan henkilöt ovat ihastuttavan tavallisia ja painivat arkisten asioiden parissa mm finnit, raskausoireet sekä ystävyyssuhteet. 
Kirjat eivät ehkä sovi herkimmille nuorille lukijoille (tässäkin räjäyteltiin koiria ja melkein syötiin ihmisreittä), mutta muutoin voin kyllä suositella tätä kekseliästä sarjaa monen ikäisille lukijoille. 
Sarjan osat:
Magiaa mahan täydeltä
Magiaa millin tarkkuudella
Magiaa mennen tullen
Magiaa musta taivas
Magiaa meri tumma
Magiaa mafian tahtiin. 

4/5

Muinainen taika - Marianne Curley

Englanninkielinen alkuteos 2000 Old Magic
Gummerus 2002
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 308
Kirjasto

"Hänen nimensä on Jarrod Thornton. Hänellä on olkapäille ulottuva kullanpunertava tukka. heleä iho ja vihreät silmät kuin kytevät smaragdit, mutta en minä sen vuoksi tuijota häntä näin lumoutuneena. Hänessä on jotakin muuta. Melkein... pelottavaa. Hänessä on jotakin ylimaallista, ja se jokin on saanut minut pauloihinsa."

Katen luokalle tulee uusi poika, Jarrod. Tämä kömpelö mutta hyvännäköinen nuorukainen herättää kiinnostusta kaikissa luokkalaisissa, hyvässä ja pahassa. Kate kuitenkin huomaa, ettei Jarrod ole aivan tavallinen. Jarrodilla on hyvin voimakkaita kykyjä, vaikkei tämä itse niitä huomaa, eikä suostu huomaamaan. Kaiken tämän lisäksi vaikuttaa siltä, että Jarrodin perhettä vaivaa ikivanha kirous. 
Kate yrittää auttaa,  mutta poika vastustaa. Kunnes tapahtuu jotain kamalaa, eikä Jarrodilla ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa Katen apuun. 
Nuoret lähtevät aikamatkalle keskiajan englantiin löytääkseen kirouksen langettaneen velhon. Onnistuvatko he estämään kirouksen? Matka ei tietenkään ole vaaraton, Kate joutuu kaapatuksi ja Jarrodin on vihdoin hyväksyttävä uudet kykynsä. Onko hän silti riittävän vahva vastustaakseen voimakasta velhoa?

"-Mutta että taikuutta? Et kai sinä ole tosissasi? Hän kieltää jääräpäisesti totuuden ja lisää vielä: - Eivät perheiden onnettomuudet liity mitenkään siihen, miten paljon niihin syntyi lapsia, eivätkä ainakaan mihinkään kiroukseen.
Hän yrittää järkeistää minun teoriani. Itse asiassa hän yrittää järkeistää aina kaiken. Ärsyttävä tapa."

Tämä kirja on ollut yksi nuoruuden suosikeistani. Luin tämän ennen joka kesä ollessani isovanhempieni kesämökillä - juuri siellä, koska oman kotikuntani kirjastokappaleesta oli revennyt pari sivua, enkä kestänyt lukea kirjaa josta puuttui tekstiä. Minulla oli kirjastokortti myös kesämökin paikkakunnalle ja pyöräilin aina lainaamaan tämän kirjan sieltä. 
No, kirja ei tehnyt enää yhtä suurta vaikutusta kuin nuorempana. Muistelin kirjan olleen dramaattisempi ja romanttisempi. Ymmärrän kuitenkin silti, miksi olen pitänyt tästä niin kovasti. 
Tarina on yksinkertainen, selkeä ja nopeasti etenevä. Kirjan päähenkilö Kate on erilainen ja ulkopuolinen, johon on nuorien helppo samaistua. Hän tapaa pojan, joka on samanlainen kuin hän, mutta joka ei suostu hyväksymään sitä. Kirjassa halutaan kuulua joukkoon, kirjassa on kiusaamista, ystävyyttä ja hitusen romantiikkaa. 
Vaikka tämä itselle tuntui jo hieman lapselliselta, suosittelen tätä silti ehdottomasti nuorille lukijoille. 

4/5

Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama

 WSOY 2018
Sivumäärä 413
Storytel äänikirja
Kesto 13h 48min
Lukija Maija Lang

"Mina oli nähnyt nuoren miehen Rautatientorin nurkalla ja lähtenyt seuraamaan. Hän käveli miehen perässä yliopiston kortteliin ja Senaatintorin loskaisen aukion ohitse keskustan ostoskadulle. Miehellä oli siniset silmät ja oljenvaalea tukka, ja hän oli ryhdikäs kuin kuvapatsas."

Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu vuotavassa halkoliiterissä, elättäen itsensä varastelemassa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu. Hän luulee varastavansa taskukellon, mutta viekin jotain paljon ihmeellisempää. 
Mies saa kuitenkin Minan kiinni. Sen sijaan, että Mina joutuisi poliisien juttusille, Tom tarjoaa hänelle kodin ja työpaikan. Vaikka Minan on vaikea luottaa ihmisiin, hän lähtee Tomin mukaan. 
Tom on ihmeellinen taikuri, joka osaa upeita temppuja. Sen lisäksi hän rakentaa eläviä koneita, jotka vaikuttavat täysin aidoilta. Mina pääsee osaksi tätä ihmeellistä uutta maailmaa, mutta samalla menneisyys vaivaa häntä. Hänen isänsä kuolema ei nimittäin ollut onnettomuus, vaikka niin väitetään. 
Mina kamppailee myös omien tunteidensa kanssa - voiko tuo komea taikuri koskaan tuntea samoin kuin hän?

"Kuinka toisenlaista kaikki olisikaan ollut, jos äiti ja isä olisivat eläneet. Mutta silloin en olisi tässä. En olisi koskaan tavannut Tomia. Kaikesta huolimatta Mina teki itselleen lupauksen. Jonakin päivänä hän vielä ottaisi selville, mitä isälle oli todellisuudessa tapahtunut."

Nuorten kirjaksi oikein mainio teos. 
Kirjan henkilöt olivat huippuja, etenkin professori oli minulle mieleen. Mina oli päähenkilönä ihan mukava, sopivan tavallinen, mutta rohkea. Tom jäi minulle hieman etäiseksi. 
Ympäristö oli kiehtova ja pidin kovasti taikuri- teemasta sekä elävistä koneista. 
Kirjan loppu oli sopivan yllättävä, enpä osannut arvata. Kirjassa oli mukavasti tapahtumia ja vauhtia, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman puuduttamaan. En tiedä, olivatko Joelin sinnikkäät liehittelyt ne mistä en niin välittänyt vai ihan vain jotkin arjen asiat. Aloin jo odottaa, milloin oikeasti mennään eteenpäin. 
Mukavasti tämä jätti myös asioita auki, kirjahan aloittaa trilogian. Toinen osa paljastaisi asioita Tomin menneisyydestä. Kirja ei kuitenkaan tehnyt niin suurta vaikutusta minuun, että ainakaan ihan lähiaikoina olisin jatko-osiin tarttumassa. 

3/5

Lasilapset - Kristina Ohlsson

 Ruotsinkielinen alkuteos 2013 Glasbarnen
Wsoy 2018
Suomentanut Pekka Marjamäki
Sivumäärä 203
Storytel äänikirja
Kesto 3h 55min
Lukija Anni Kajos

"Kukaan ei tiennyt, minne talossa aiemmin asunut perhe oli mennyt. Eräänä edelliskesän päivänä he olivat vain pakanneet tavaransa ja muuttaneet pois. Siitä lähtien talo oli seissyt tyhjillään. "

Billie muuttaa isänsä kuoleman jälkeen uuteen taloon äitinsä kanssa. Talossa kuitenkin tapahtuu kummia, sillä kattolamppu heiluu itsekseen ja pölyyn ilmestyy kädenjälkiä. Talon myynyt mieskin tuntui valehtelevan edellisistä asukkaista. 
Billie tutustuu talon historiaan ystäviensä Simonan ja Aladdinin kanssa. Menneisyydestä paljastuukin mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita ja jopa kummituksista puhutaan. Taloa pidetään myös vaarallisena. 
Saako Billie äitinsä vakuutettua talon turvattomuudesta vai pitääkö ensin tapahtua jotain kamalaa? Onko kummituksia oikeasti olemassa?

"Billie ei kuitenkaan miettinyt rajuilmaa. Hän pohti olohuoneen kattolamppua ja lasilapsia. Saattoiko tosiaan pitää paikkaansa, että talossa oli kuollut joku? Entä keitä nämä lasilapset olivat?"

Nopea ja mukaansa tempaava nuorten kirja. 
Ymmärrän kyllä tämän kirjan suosion. Sujuva, sopivan jännittävä ja varmasti monelle lukijalle mieleen. Tarina upposi nopeana välipalana aikuiselle lukijalle ja uskoisin oman tyttärenikin parin vuoden kuluttua pitävän tästä. 
Kirjan henkilöt olivat aitoja ja lasten elämää ja tunteita oli kuvattu hienosti. 
Ehkäpä tutustun myös Ohlssonin aikuisille suunnattuun tuotantoon :)

4/5

Tuho ja roihu - Leigh Bardugo

 Englanninkielinen alkuteos 2014 Ruin and Rising

Aula & Co 2021

Suomentanut Meri Kapari

Sivumäärä 400

Grishaversumi 3

"Hirviön nimi oli Izumrud, suuri mato, ja oli niitä jotka väittivät, että se oli tehnyt Ravkan alla kulkevat tunnelit. Se oli ollut nälästä sairas, syönyt lietettä ja soraa kaivautuen yhä syvemmälle ja syvemmälle maahan etsien jotain mikä tyynnyttäisi sen ruokahalun, kunnes se oli mennyt liian pitkälle ja joutunut eksyksiin pimeään." s. 7

Lyhyesti:

Valonkutsuja Alina Starkov on heikossa kunnossa otettuaan yhteen Varjon kanssa. Hän on piiloutunut tunneleihin Apparatin ja pyhiinvaeltajien kanssa, mutta ei tunne voivansa luottaa heihin. Välit Maliin ovat etäiset, eikä ole varmuutta onko Nikolai elossa. 
Ravkan kohtalo lepää edelleen Alinan varassa. Varjon joukot vahvistuvat, mutta Alinalla on käytössään vain rippeet toisesta armeijasta. Hänen täytyisi löytää maaginen tulilintu ja luoda kolmas vahvistaja voittaakseen Varjon. 
Viimeinen Alina joukkoineen uskaltautuu pinnalle ja lähtee tavoittelemaan mahdotonta. Hän saa kuulla uskomattoman tarinan ja löytää lopulta vahvistajan lähempää kuin olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Onko heillä silti mitään mahdollisuuksia pahaa vastaan?

"Hyvä on, pikku pyhimys, kun kerran haluat tietää Morozovasta ja hänen kallisarvoisista vahvistajistaan, minä kerron sinulle tarinan - saman, jota minulla oli tapana kertoa pienelle tummatukkaiselle pojalle, hiljaiselle pojalle, joka nauroi harvoin, joka kuunteli tarkemmin kuin tajusinkaan. Pojalle, jolla oli nimi eikä titteliä. " s. 207

Mielipide:

Grishaversumin kolmas osa toimi hyvin luettuna kirjana (muut osat olen kuunnellut äänikirjana). 
Tarina oli ihan hyvä, muttei saanut aikaan Wau- reaktiota. Vaikka lopussa tulikin pieniä ylläreitä, eivät ne silti olleet niin järisyttäviä. Paljon pakenemista, suunnitelmia, matkaamista. Vasta lopussa alkoi tapahtua. 
Kirjassa pidin eniten juuri sen lopusta, en ehkä kaikesta, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopetukseen. Minua jäi vain harmittamaan, että Varjo jäi edelleen etäiseksi. Odotin hänestä koko ajan jotain enemmän. Mal oli myös edelleen aika mitäänsanomaton, Nikolai ja Alina puolestaan lempihahmojani. 
Ehkä tästä osasta jäi kuitenkin olo, että odotin koko ajan jotain enemmän. Sarjan ensimmäinen osa on kyllä ollut ehdoton lemppari, eivät nämä kaksi muuta jatko- osaa ole yltäneet samalle tasolle. Viihdyttävä sarja kuitenkin kaikin puolin ja suosittelen kyllä fantasian ystäviä tutustumaan - on tässä kuitenkin luotu aivan mielettömän upea fantasiamaailma ja valon ja varjon taistelu on mielenkiintoista seurattavaa. 

4/5

Sydämiä seireeneille - Briitta Hepo-oja

 Otava 2020
Sivuja 345
Storytel äänikirja
Kesto 8h 11min
Lukija Lari Halme

"Ensimmäinen sydän tuli vastaan yhtäkkiä. Kohmeinen sydän lojui keskellä havunneulasten peittämää polkua. Se ei ollut kovin suuri, ehkä lapsen nyrkkiä pienempi. Se oli sulanut vähän reunoista, ja tummanpunaista verta oli kertynyt lätäköksi sen ympärille. Muutama musta sulka oli takertunut verilätäkköön, kuivunut veri oli tahmannut höyhenet. "

Lyhyesti:

Jatko-osa Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille- kirjalle. 
Edellinen kirja päättyi, kun Tim menetti muistinsa Magdalena- noidan toimesta ja Lynx ritarinarvonsa ja perheensä. 
Lynx syyttää itseään Timin muistinmenetyksestä ja päättää lähteä etsimään Botniasta noitaa, joka voisi palauttaa Timin muistin. Matka on uhkarohkea ja järjetön, sillä hänellä ei ole ensinkään lupaa ylittää rajaa. Ja toiseksi, rajan takana voi olla ihan mitä vain. 
Lynxin sisko Fox saa tietää sisarensa karanneen hullulle matkalleen ja lähtee tämän perään. Mukaansa hän saa myös noidutun Fransin (joka on jonkin lemmenlumouksen pauloissa ja hulluna Lynxiin) sekä Timin ja kuolleista nousseen Astridin. 
Etelä- Suomessa myllertää prinsessan kuoltua "onnettomuudessa" eikä syyllistä saada kiinni. Onko Tasalaisilla sormensa pelissä? Tietääkö Astrid jotain enemmän, kuin suostuu kertomaan? 

"Lohikäärme loikki ympärillämme ja keräsi jotakin hampaisiinsa. Höyheniä, ei kai taas! Otus kantoi minulle kaksi mustaa sulkaa ja tuijotti minua siihen asti, kunnes laitoin ne taskuuni. 
- Lohikäärme tuo minulle sulkia, en tajua miksi, mutisin. 
- Käytin sulka- sanaa esimerkkinä yhdessä lauseessa, kun opetin sille substantiiveja, mutta jotenkin se ymmärsi koko jutun väärin."

Mielipide:

Ei tämä ihan odotuksia täyttänyt. 
Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan myös Botniaan ja sen omanlaiseen ympäristöönsä. Jäin silti kovasti kaipaamaan syvempiä ihmissuhteita ja sitä romantiikkaa. 
Menoa ja meininkiä sen sijaan ei puuttunut. Kirjassa tapahtui paljon ja erilaisia näkökulmia saatiin usean eri kertojan (Lynx, Tim ja Fox) kautta. Ehkä tässäkin oli vähän liikaa kaikkea, mihinkään ei päässyt paneutumaan kunnolla. Lisäksi moni asia tapahtui kovin helposti - hups kun koko ajan kuljettiin samaa reittiä kuin Lynx edellä. Toki, täytyy muistaa että tämä on nuorten kirja ja oikealle ikäryhmälle tämä on varmasti oikein hyvä, viihdyttävä ja vauhdikas teos. (Näin vähän vanhemmalle lukijalle tämä ei enää ihan uppoa. ) 
Parasta kirjassa oli Lohikäärme. Vitsit mä tykkään siitä :)

3/5

Suomea lohikäärmeille - Briitta Hepo-oja

 Otava 2019
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 6h 49min
Lukija Lari Halme

"Lohikäärme tuijotti minua. Sillä oli vihreät, pistävät silmät. Se yritti selvästi porata katseellaan otsaani reikää, joka ulottuisi takaraivoon asti. Eikä se kovin nättikään ollut, se oli ryppysiipinen ja luuviulu, ja sen suomut olivat patinoituneen kuparin väriset. Siinä se istui teepannun vieressä ja mulkoili minua paperisilpun keskeltä. "

Lyhyesti:

Vaihtoehtoinen historia höystettynä fantasialla 2000- luvun Suomesta. 
Suomi on kuningaskunta ja pian juhlitaan prinsessan häitä - prinsessa on tosin menossa naimisiin tavallisen kansalaisen kanssa, mikä on poikkeuksellista. Säätyjako säätelee paljon ihmisten elämää, tavalliset ihmiset asuvat köyhyydessä kun taas aateliset nauttivat etuoikeuksista. Tasavaltalaismieliset anarkistit vastustavat kuningaskunnan valtarakenteita ja arkea sävyttävätkin varoitussireenit ja terrorismiuhka. 
Timjami Leivo on tavallinen nuori, joka saa yllättävän lahjan - lohikäärmeen. Lohikäärme on kuriton, mutta Tim yrittää opettaa sille suomea. Eräänä päivänä lohikäärme karkaa ja sitä etsiessään hän tapaa Magdalenan ja Lynxin - aatelistytöt. Tim ja Lynx ihastuvat ja alkavat tapailla, mutta kaikki eivät katso suhdetta hyvällä. 
Lohikäärmeiden lisäksi mukana on kiellettyä noituutta, eri uskontoja, kuolleita exiä  ja ihmissuhdedraamaa. 

"Käännyin. Tämä oli siis se "sellainen aatelisjuttu", josta Lynx ei ollut vaivautunut kertomaan minulle. Minä kun olin kuvitellut, että hän piti minusta. Miksi kukaan pitäisi minusta? Minun piti päästä pois."

Mielipide:

Todella kiehtova, vaihtoehtoinen kuvaus Suomesta. 
Hienosti luotu kuvaus, jossa sopivasti mukana fantasiaa. Tässä oli ehkä enemmän politiikkaa ja korkeamman tason juonittelua, kuin olin kuvitellut, mutta toimipa se näinkin. Jossain määrin olisin kaivannut enemmän syvyyttä henkilöihin ja tarinaan itsessäänkin. Mukana oli niin paljon kaikkea ja kirja kuitenkin aika lyhyt. Pitkään mietin lohikäärmeen ja noituuden irrallisuutta, mutta kaikki selittyi kuitenkin lopussa. 
Kirja eteni vuorotellen Timin ja Lynxin näkökulmista, asioita liikaa kertaamatta. Päähenkilöiden nuoruuden huomasi epävarmuudesta ja itsetunnon heikkoudesta. He olivat kuitenkin aidon tuntuisia ja siksi toivonkin, että jatko-osa päästää lukijan paremmin perille heistä. 
Kirjalle on siis ilmestynyt jatko-osa, Sydämiä seireeneille, joka on minulla seuraavaksi kuuntelussa. Kirja jäi aika mielenkiintoiseen kohtaan, joten Timin ja Lynxin matkassa on jatkettava. Toivon, että tarina ja henkilöt syvenevät entisestään ja romantiikkaakin saataisiin enemmän mukaan. 

4/5

Christina Kartanon varjoissa - K. M. Peyton

 Englanninkielinen alkuteos 1982 Flambards
WSOY 1984
Suomentanut Sirkka Salonen
Sivuja 224
Kirjasto

"Kettu juoksi vaivattomasti. Se nousi mäen ylös lyhyen märän ruohikon läpi, pudottautui ojaan ja juoksi eteenpäin virtaavassa vedessä. Oja oli syvä, ja sen yllä kasvoi orapihlajia ja valtavia jalavia, joiden viimeiset keltaiset lehdet helottivat taivasta vasten, märkää marraskuista taivasta vasten, joka roikkui synkkänä kukkulan ja tulvivan, vesien halkoman laakson yllä."

Lyhyesti:

Nuori Christina asuu Grace- tätinsä luona - kunnes Russel- eno yhtäkkiä pyytääkin häntä asumaan Flambardsin kartanoon. Asialla ei suinkaan voi olla mitään tekemistä Christinan tulevan perinnön kanssa... 
Niinpä Christina lähtee kartanoon ja tutustuu äkäiseen, katkeroituneeseen enoonsa sekä tämän kahteen poikaan Markiin ja Williamiin. Eno on metsästysmiehiä henkeen ja vereen, vaikkei voikaan enää itse nousta hevosen selkään. Hän vaatii Christinaakin opettelemaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta tyttö ihastuu hevosiin ja vauhdin hurmaan. Tallipoika Dick on onneksi kärsivällinen ja lempeä opettaja. 
Veljeksistä Mark on isänsä kultapoika, taitava, joskin kova ratsumies. William puolestaan pelkää ratsastusta ja joutuukin ikävään onnettomuuteen. 
Vuodet kuluvat ja lopulta on tehtävä päätös, joka vaikuttaa monien elämään. 

"Hän nosti leukaansa ja veti otsalle muutaman kiehkuran uuden koppahattunsa lierin alta. Hän halusi pitää hiuksiaan ylhäällä, sykeröllä niskassa, niin että koppahattu olisi ollut syvemmällä otsalla juuri sillä tavoin kuin Christina kuvitteli sen näyttävän niin tavattoman tyylikkäältä, mutta Mary kauhistui hänen ehdotustaan eikä suostunut ottamaan sitä kuuleviin korviinsakaan. "

Mielipide:

Ihana pieni nostalgiapläjäys. 
Olen nuorempana lukenut koko Christina- sarjan sekä Peytonin kirjoittamat hevoskirjat Tähdenlento ja Yli esteitten. Nämä kaikki ovat jääneet mieleeni ja nyt olikin mukava palata Christinan mukana Englannin maaseudulle. 
Kirja oli aikalailla samanlainen kuin muistelinkin. Harkitseva, hitusen romanttinen ja sopivasti hevosia. Peytonin kuvaukset aikakaudesta, ihmisistä ja eläimistä olivat loistavia ja pääsin niin aidosti mukaan kettujahtiin kuin kartanon arkeenkin. 
On niin sääli, että vanhat kirjat tahtovat painua unohduksiin ja kun niihin haluaisi palata, niitä on vaikea löytää. 
Ihana pieni kirja. 

4/5

Kirjojen tytär - Margaret Rogerson

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Sorcery of Thorns
Karisto 2020
Sivumäärä 453
Suomentanut Mika Kivimäki 
Kirjasto

"Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon. Se saapui vaunuissa. Elisabeth seisoi sisäpihalla ja katseli, kuinka hevoset jyristelivät porteista sisään silmät hurjasti palaen ja vaahto suusta roiskuen. Korkealla hänen yläpuolellaan laskevan auringon viime säteiden loimu heijastui Suuren kirjaston tornin ikkunoista, ikään kuin sisällä olevat huoneet olisivat syttyneet palamaan - mutta valo kaikkosi nopeasti, se kutistui, nousi ylemmäksi, veti pitkiä varjosormia enkeleistä ja räystäspiruista, jotka vartioivat kirjaston katon sateen juovittamia reunuksia."

Lyhyesti:

Elisabeth on kasvanut Suuressa kirjastossa ja hänen haaveensa on opiskella kirjaston vartijaksi. Kirjaston johtaja on huomannut Elisabethin potentiaalin ja ottaa hänet mukaan vastaanottamaan uutta, vaarallista loitsukirjaa. Elisabeth alkaa löytää itsestään piirteitä, joita ei muilla ole. 
Eräänä yönä hän herää ja huomaa loitsukirjan muuttuneen vaaralliseksi malefictiksi. Johtaja on kuollut ja vartijat nukkuvat, vaikka heidän ei pitäisi. Elisabeth on ainoa, joka voi pysäyttää kirjan ennen kuin se ehtii kylään ihmisten keskelle. 
Elisabeth yritetään lavastaa syylliseksi tähän ja muihinkin kirjastossa tehtyihin "tihutöihin". Hän joutuu turvautumaan vasta tapaamaansa velho Nathanieliin ja tämän demonipalvelijaan. Elisabeth joutuu huomaamaan, että kaikki hänelle opetettu ei olekaan aivan mustavalkoista. Samalla hän sinkoutuu keskelle ikivanhaa salajuonta, joka uhkaa tuhota kaiken. Pystyykö Elisabeth luottamaan oikeisiin ihmisiin ja pelastamaan kirjastot sekä koko maailman?

"Hän tiesi, että kirjastossa säilytetyt kirjat eivät olleet tavallisia. Ne kuiskuttelivat hyllyissä ja vavahtelivat rautakahleidensa alla. Jotkut sylkivät mustetta ja saivat raivokohtauksia, tyyninä öinä toiset lauloivat itsekseen korkeilla, kirkkailla sävelillä, kun tähtivalo virtasi sisään kirjaston kalteri-ikkunoista kuin elohopeavanat. Toiset olivat vieläpä niin vaarallisia, että niitä jouduttiin säilyttämään maanalaisissa holveissa suolaan pakattuina. Kaikki kirjat eivät olleet hänen ystäviään."

Mielipide:

Mikä ihana, täydellinen kirja kirjoista!
Tässä tuntui olevan kaikki kohdallaan - tunnelma, jännittävät tapahtumat, sopiva etenemistahti, romantiikka... Pidin ja paljon!
Minusta on upeaa, miten jotkut osaavat yhteen kirjaan luoda kokonaan uudenlaisen ympäristön, lähes koko maailman. Elämä Suuressa kirjastossa, velhot ja demonit, kirjojen suojeleminen... Todella loistavaa. 
Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä. Vaikka velho Nathaniel olikin olevinaan "havitelluin poikamies" ja siten hitusen pöyhkeä, se ei mennyt ärsytykseen asti. Lopulta hänestäkin paljastui se herkkä ja haavoittunut puoli, mikä varastaa lukijan sydämen. Elisabethkään ei täydellisyydessään ja erityisyydessään ärsyttänyt, mikä on aina positiivista. Silas oli loistava hahmo, samoin kirjan pahis. 
Kirja on nuorten kirja/ nuorten aikuisten kirja, mutta uppoaa vanhempaankin lukijaan. 
En keksi kirjasta mitään moitittavaa tai itseäni vaivaavaa asiaa. Tämä oli kaikin puolin kiehtova ja vauhdikas lukukokemus, josta nautin täysin siemauksin. 

5/5

Keskiyön aurinko - Stephenie Meyer

 Englanninkielinen alkuteos 2020 Midnight Sun
WSOY 2020
Suomentaneet Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro sekä Tiina Ohinmaa
Sivumäärä 669
Kirjasto

"Tähän aikaan päivästä toivoin mitä hartaimmin, että pystyisin nukkumaan. Lukio. Vai oliko kiirastuli oikea sana? Jos olisin jollain tavoin sovittaa syntini, tällä olisin varmasti saanut anteeksi ainakin osan niistä. Yksitoikkoisuuteen oli mahdotonta tottua - jokainen päivä tuntui uskomattomasti edellistä puisevammalta."

Lyhyesti:

Keskiyön aurinko kertoo Houkutuksesta tutun tarinan vampyyri Edwardin näkökulmasta. 
Edward perheineen asuu Forksin pikkukylässä ja he yrittävät parhaansa mukaan sulautua joukkoon sekä elää normaalia elämää. 
Tavallisen tylsänä koulupäivänä kaikki kuitenkin muuttuu - kouluun tulee uusi tyttö Bella, jonka tuoksu saa Edwardin vaistot heräämään. 
Edward taistelee tunteitaan vastaan, mutta ei voi vastustaa tuota tyttöä. Bellan tapaaminen on kiehtovin ja pelottavin asia , minkä hän on koko pitkän vampyyrielämänsä aikana kokenut. 

"En uskonut, että enää ikinä tekisin mitään vaikeampaa, kun pakotin jalkani nousemaan ja siirsin painoani eteenpäin. Tarttuisin härkää sarvista. Siitä huolimatta... en kestäisi katsoa hänen ensireaktiotaan. Hän olisi hyväsydäminen, mutta hänen olisi mahdotonta peittää heti järkytystään ja kuvotustaan. Siksi päätin antaa hänelle hetken aikaa koota itsensä. Suljin silmäni ja astuin aurinkoon."

Mielipide:

Nuoruuteni yksi suosikki on ehdottomasti Houkutus- sarja. Kirjat ja leffat on käyty läpi moneen kertaan ja vielä aikuisenakin olen pitänyt kirjoista, vaikka niitä hieman eri silmin jo tarkasteleekin.
Valitettavasti Keskiyön aurinko ei uponnut minuun ollenkaan. En löytänyt Edwardin näkökulmasta samaa romantiikkaa kuin Bellasta (päinvastoin, Edward oli ärsyttävä stalkkeri enkä ymmärrä mitä Bella hänessä näki). Kirja jaaritteli liikaa ja Edwardin ajatukset ja maailma ei ollut niin kiinnostavasti kirjoitettu, kuin olisin toivonut. 
Liian pitkä, liian puuduttava, itseään ja aiempaa toistava. Pienet uudet paljastukset Cullenien perheestä eivät riittäneet pelastamaan tätä. Puoleen väliin jaksoin lukea kunnolla, loppukirjan luin huolimattomasti, rivien yli hyppien. Välillä yritin lukea taas kunnolla, mutta tarina ei imaissut mukaansa, ei sitten ollenkaan. Harmi. 

2/5

Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä - Suzanne Collins

Englanninkielinen alkuteos 2020 The Ballad of Songbirds and Snakes 

WSOY 2020

Suomentanut Helene Butzow

Sivuja 598

Kirjasto 

"Coriolanus nakkasi kourallisen kaalia kiehuvaan veteen ja vannoi, että vielä joskus koittaisi päivä, jolloin kaalin syöminen loppuisi ikiajoiksi. Se päivä ei kuitenkaan ollut vielä tänään. Hänen oli syötävä iso lautasellinen kelmeää sohjoa ja juotava liemi viimeistä pisaraa myöten, jotta maha ei kurisisi elonkorjuuseremonian aikana. Se oli yksi niistä monista varotoimista, joihin hänen oli turvauduttava salatakseen sen tosiseikan, että vaikka hänen perheensä asuikin kattohuoneistossa yhdessä Capitolin komeimmista taloista, he olivat todellisuudessa yhtä köyhiä kuin vyöhykkeiden kurjalisto."

Lyhyesti:

Coriolanus Snow, 18- vuotias nuori, yrittää kantaa komeasti sukunsa ylhäistä nimeä, vaikka sota on vienyt heiltä kaiken - hänellä on jäljellä enää isoäitinsä ja serkkunsa Tigris, sekä lähes tyhjä kattohuoneisto. Coriolanuksen pelastukseksi voi osoittautua kymmenes Nälkäpeli, sillä hän on päässyt yhdeksi ohjaajista. Jos hän tekee hyvän vaikutuksen ja ohjaa tribuuttinsa voittoon, hän voi saada stipendin yliopistoon. Valitettavasti hän saa myös Nälkäpelin suhteen huonot kortit - hänen ohjattavansa on vyöhykkeeltä 12 ja vieläpä tyttö. 

Tyttö, Lucy Gray, osoittautuu kuitenkin rohkeaksi ja nokkelaksi ja yhdessä he tekevät vaikutuksen yleisöön. Coriolanus vain kiintyy tyttöön hieman liikaa ja on valmis luistamaan säännöistä pelastaakseen tribuuttinsa.

Jokainen Coriolanuksen päätös voi johtaa hänet voittoon tai tuhoon, uuteen nousuun tai epäsuosioon. Päätökset eivät ole helppoja, sillä taustalla vaanii pelottava tohtori Gaul jolla on suuria toiveita Coriolanuksen varalle. 

"Kuinka kauan Lucy Gray kestäisi? Hän oli kuihtunut nopeasti. Hän oli voimaton ja poissaoleva. Vammautunut ja murtunut. Mutta ennen muuta hän oli nääntymässä hitaasti nälkään. Huomenna hän ei ehkä jaksaisi enää nousta pystyyn. Jos Coriolanus ei keksisi keinoa ruokkia häntä, hän saattaisi olla kuollut jo ennen nälkäpelin alkua. "

Mielipide:

Positiivinen yllätys!

Olen lukenut muutkin Nälkäpeli- kirjat ja pitänyt niistä kaikista kovasti. Olin hieman varovainen tämän kirjan kanssa, sillä ajattelin, ettei sarjalla olisi enää uutta annettavaa minulle. 

Tarina kuitenkin nappasi minut heti mukaansa ja liki 600 sivua meni hujauksessa. Paljon tapahtumia, nokkelia juonenkäänteitä ja jännitystä riitti, kuten aiemmissakin osissa. Tuli into lukea muutkin osat uudelleen, sillä en muista kunnolla kakkos ja kolmososan tapahtumia. 

Oli mukava lukea Nälkäpelin alkuajoista, mistä on lähdetty liikkeelle ja miten kaikki on muuttunut. Muistikuvani Presidentti Snowsta muissa kirjoissa ovat hieman hatarat, mutta tämä kirja varmasti selitti monia asioita, joita ei tullut ilmi muissa osissa. (Tässäkin siis yksi syy, miksi haluaisin lukea sarjan uudelleen - huomata miten kaikki loksahtaa yhteen näissä kirjoissa). 

En keksi tästä mitään moitittavaa, pidin siis kaikesta. Mikään ei häirinnyt, haitannut lukukokemusta. Oikein hyvä kirja!

5/5

Lucian - Isabel Abedi

Saksankielinen alkuteos Lucian 2009
Otava 2010
Suomentanut Tiina Hakala
Sivuja 573
(Kirjasto ❤ )

"Keskiviikkoillat olivat meidän - Jannan, Spatzin ja minun. Siitä saakka kun olin ollut pikkutyttö, olimme viettäneet tuon yhden illan viikossa kolmisin ja lomia lukuun ottamatta aina samassa paikassa, kotona Hampurissa osoitteessa Rainvilleterrasse 9. Ajatus oli Spatzin, joka oli Jannan elämänkumppani. Pian meille muutettuaan Spatz alkoi kutsua keskiviikkoiltaa tyttöjen koti-illaksi ja hankki varta vasten jopa kruunun. "

Lyhyesti:

Eräänä keskiviikkoiltana Rebecasta tuntuu, kuin hänen sisälleen tulisi pieni särö. Samana yönä hän näkee unta omasta kuolemastaan ja näkee ikkunan takana oudon muukalaisen.
Rebecca ja outo poika kohtaavat jatkuvasti sattumalta (vai seuraako poika Rebeccaa?) ja Rebecca tuntee outoa vetoa poikaan. Poikaan, joka ei muista nimeään, tai sitä, mistä on tullut.
Poika, Lucian, tietää asioita, joita ei pitäisi ja näkee unissaan asioita, jotka tulevat tapahtumaan. Kun Lucian näkee unta Rebecan kuolemasta, hän uskoo olevansa vaarallinen. Hän uskoo aiheuttavansa tytön kuoleman, tytön, josta hän on oppinut välittämään.
Rebecca lähetetään isänsä luo Amerikkaan. Muuta hyvää tässä ratkaisussa ei olekaan, kuin että totuus Lucianista alkaa paljastua ja se on ihmeellisempi, kuin kukaan osasi kuvitellakaan.

"Istuimme aivan lähekkäin ikään kuin ranta olisi ollut täpötäynnä väkeä. Siellä ei ollut kuitenkaan ketään muita. Polvemme koskettivat toisiaan. Sydämeni syke, ajattelin. Se tuntuu kaikkialla, sormenpäissä, varpaissa, polvitaipeissa. Rinnassa. 
-Minun nimeni on Lucian, poika sanoi hyvin hiljaa, hyvin hitaasti, kuin lauseeseen olisi sisältynyt kysymys."

Mielipide:

Olen lukenut Lucianin joskus aiemminkin, mutta muistin siitä vain sen jättämän tunteen.
Sama tunne valtasi minut tällä toisellakin lukukerralla. Rebecan ja Lucianin rakkaus vetoaa myös tällaiseen aikuiseen lukijaan. Toki kirjasta huomasi, että se on tarkoitettu hieman nuoremmille lukijoille, mutta ei anneta sen häiritä.
Lisäksi välillä tuntui, että olisi voinut hieman tiivistää ja jouduttaa tapahtumia. Mutta kirja on nopealukuinen ja imaisi ainakin minut heti mukaansa.
Kirjassa käsitellään myös nuorille vaikeita asioita, erilaisuutta ja seksuaalisuutta. Rebecalla on kaksi äitiä, hänen isällään uusi perhe, Rebecan ystävän Susen vanhemmat eroavat, on seurustelusuhteita sekä vaihteeksi mukavan epätäydellisiä henkilöitä. Rebecca kuvataan muodokkaaksi, mikä on mukavaa vaihtelua ikihoikille ja upeille päähenkilöille. Susen rinnat ovat eri kokoiset, mikä vaikuttaa hänen itsetuntoonsa.
Hieno, kaunis, tunteikas kirja. Rakastuin jännitteeseen Rebecan ja Lucianin välillä.
5/5

Toothiana - Queen of the Tooth Fairy Armies - William Joyce

Julkaisuvuosi 2012
Atheneum Books
Sivuja 226
The Guardians- sarja osa 3
Omasta hyllystä

"William the absolute youngest galloped through the enchanted village of the Santoff Claussen on the back of a large Warrior Egg, a gift from E. Aster Bunnymund.
- I can't stop or I'll be scrambled! He shouted over his shoulder to his friend Fog. "

Lyhyesti:

Suojelijat saivat viime kirjassa Pitchin katoamaan ja nyt he etsivät kuumeisesti merkkejä hänestä. Vaikuttaa kuitenkin, että hän on poissa lopullisesti.
Ainoa, jota epäilyttää, on Yövalo. Hän on nähnyt Katherinen itkevän unissaan ja napatessaan yhden kyyneleen, hän näkee siinä Pitchin. Niin kauan kuin Pitch on yhdenkään lapsen painajaisissa, hän ei ole kokonaan poissa.
Pienen onnettomuuden seurauksena Katherinelta irtoaa viimeinen maitohammas. Hän kuulee tarinan Toothianasta, joka on puoliksi ihminen, puoliksi lintu. Toothiana kerää lasten hampaita ja niiden muistoja. Katherine ymmärtää, että tässä on hänen mahdollisuutensa muistaa omat vanhempansa.
Mutta Toothianan perässä tulee myös ongelmia - apinakuningas joukkoineen hyökkää Himalajalle, jossa Suojelijat ovat vierailulla. He kaappaavat Katherinen, sekä Toothianan rubiinikorun.
Selviää, että apinat ovat yhteistyössä Pitchin kanssa ja Katherine on jälleen vaarassa. On aika punoa suunnitelmia hänen pelastamisekseen...

"As the lonely years passed, Toothiana saw that the village children lost much of their innocence and some of their goodness as they grew up. She began to collect their teeth, so that, in the future, she could give them back their childhood memories and remind them of ther kindness, just as her own parents had done for her. "

Mielipide:

Tämä oli paras näistä kolmesta, mitkä olen nyt lukenut.
Käänteet käyvät entistä mielenkiintoisemmiksi ja hahmot tutummiksi. Uusia tyyppejä on mukava saada mukaan ja heidän tarinansa ovat mielenkiintoisia.
Toothianan, eli hammaskeijun, tarina oli surullinen ja hurja.
Kirja jäi hyvin jännittävään kohtaan, joten voi olla, että joudun jatkamaan sarjan neljännen osan parissa piakkoin. Tämähän käy hyvin jännittäväksi :)
3/5

Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers

Saksankielinen alkuteos 2003 Rumo& Die Wunder im Dunkel. Erstes Buch.
Otava 2005
Suomentanut Marja Kyrö
Sivuja 414

"Rumo oli hyvä taistelemaan. Mutta tarinan alussa hän ei osannut taistella pätkääkään, ei edes tiennyt olevansa wolperting ja vielä vähemmän, että hänestä tulisi kerran koko Zamonian suurin sankari. "


Lyhyesti:

Rumo, pieni wolperting (joka ei tiedä mikä on wolperting), elää tyytyväistä elämää erään kaukkangerperheen maatilalla. Yhtäkkiä hänet tempaistaan pois tutusta ja turvallisesta, kun paholaiskykloopit sullovat Rumon ystävineen säkkiin ja vievät heidät vaeltaville Paholaiskallioille.
Rumo kasvaa ja vahvistuu, sekä tapaa haikalamato Smeikin, joka opettaa hänet puhumaan ja taistelemaan - teoriassa.
Alkaa hurja seikkailu, joka johdattaa Rumon Wolpertingin kaupunkiin - sieltä hän löytää oman hopearihmansa, oman onnensa.
Mutta koska kyseessä on Zamonialainen satu, ei siinä voi olla onnellista loppua... Mikä on tuo hurja Alimaailma, josta hiljaa puhutaan, mutta ei oikeastaan tiedetä mitään?

"Smeik kertoi suunnitelmansa. Se oli ennenkuulumaton. Se oli aivan mieletön. Se kuulosti kammottavalta houreelta, verenhimoiselta kostounelta - eikä sillä ollut mitään mahdollisuutta toteutua. 
"Mitä sanot?" Smeik kysyi. 
"Yritetään pois" Rumo vastasi."

Mielipide:

Heinäkuussa vaivaa lukujumi sekä kesän kiireet - aikaa ja mielenkiintoa ei ole paljoa ollut.
Minun lukujumini selviävät aina hyvällä, tutulla kirjalla. Tässä tapauksessa siis Walter Moersin Pimeyden ihmeet osa 1 - Rumo ylämaailmassa.
Rakastan upputua Zamonian supermielikuvitukselliseen maailmaan, täysin uusien otusten ja ympäristöjen pariin.
Seikkailut ovat niin jännittäviä, hurjia, mielenkiintoisia ja hauskoja, että lumoudun joka kerta.
En pysty sanomaan Moersin teoksista mitään negatiivista, pidän niistä juuri tällaisina.
Jos siis pidät mielikuvituksellisista, satumaisista seikkailutykityksistä, lue tämä ja muut Moersin kirjat.
5/5

Tutkimattomilla vesillä & Paluu Uppelukseen - Henry Aho

Tutkimattomilla vesillä
Reuna kustantamo 2017
Sivuja 119

Paluu Uppelukseen
Reuna kustantamo 2019
Sivuja 131

Molemmat kirjat sopivat Merikirjahaasteeseen.

Tutkimattomilla vesillä käynnistää Hukkunuiden laakso- sarjan. Päähenkilönä on 12-vuotias Roni, joka rakastaa kirjoittamista ja elämää mökillä meren lähellä.
Roni on hieman erilainen kuin muut. Lapsuudessaan hän joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen liikkumisensa ja puheensa takkuilevat. Muutoin hän on sama reipas ja rohkea poika kuin aina ennenkin.
Eräänä päivänä Roni lähtee etsimään edesmenneensä vaarin vanhaa katiskaa. Myrsky yllättää ja hän ajautuu pienelle saarelle. Saarella on omituinen pajukaari, joka on portti toiseen maailmaan.
Roni joutuu Hukkuneiden laaksoon. Hän on Kulkija, elävä hukkuneiden joukossa. Hän saa ystäväkseen merikapteeni Simin sekä tämän kauniin tyttären Sateen. He ajautuvat hurjiin seikkailuihin ja mikä parasta - tässä toisessa maailmassa Roni on taas täysin terve.

"Roni sulki vihon ja katsoi merta. Oli jännittävää kuvitella, mitä vesi saattoi tuoda mukanaan. Merenpinta oli pelkkää vellovaa liikettä, mutta koskaan ei voinut tietää mitä oli pinnan alla, piilossa kaikkien muiden paitsi kalojen katseilta. Roni oli usein kuvitellut erilaisia otuksia vaanimaan aivan pinnan tuntumaan. "

Sarjan toinen osa, Paluu Uppelukseen, jatkaa Ronin tarinaa. Edellisen kirjan lopussa Roni palasi takaisin omaan maailmaansa. Nyt hänellä on kova kaipuu takaisin Uppelukseen, hukkuneiden ystäviensä luo.
Roni täyttää 13 vuotta ja toivoo vanhemmiltaan lahjaksi retkeä pikku saarelle, jossa salaperäinen pajukaari sijaitsee. Vanhemmat lähtevät mukaan ja he kulkevat kaaren läpi - he eivät tosin pääse ystäviensä luo, vaan vaaralliselle Luurankosaarelle.
Sateen lahjoittaman korun avulla Roni ja Sade löytävät taas toisensa. Retki Hukkuneiden laaksoon muuttuu koko ajan hurjemmaksi ja jännittävämmäksi. Kuinka Ronin vanhemmat suhtautuvat paikkaan ja sen asukkaisiin? Kuinka Ronin ja Sateen suhde kehittyy? Mitä taikaa laaksossa on, kun Ronin vaivat paranevat myös oikeassa maailmassa?

"Kapteenin tytär Sade seisoi suuren purjelaivan keulassa ja tähysi merelle. Aluksessa oli upea keulakuva, mutta sen kauneus kalpeni Sateen rinnalla. Hänellä oli valkoinen mekko yllään, silmät olivat sirrillään, huulet tiukkana viivana. Silmistä kuvastui rohkeus ja päättäväisyys. Sen vuoden aikana, kun he olivat olleet pois kotoaan, Sade oli oppinut paljon. Hänestä oli tullut urhea. "

Mielipide:

Olen elämäni aikana lukenut paljon nuorten, erityisesti nuorten aikuisten kirjoja. Nämä kirjat listaan itse ihan puhtaasti nuorten kirjoiksi, alle 15- vuotiaille sopiviksi. Kirjojen pituus, kielen yksinkertaisuus ja tapahtumien nopea tahti sopivat hyvin nuorille lukijoille. Jos siis kaipaat tai haluat vinkata jollekin seikkailusta, fantasiasta ja hitusen nuorten romantiikasta, nappaa nämä :)
Pidin kovasti kirjan aiheesta - nuori, vammautunut poika joutuu uskomattomiin seikkailuihin ja saa kokea olevansa taas kunnossa. Uusi, salaperäinen maailma kuolleille. Merirosvoja, merenneitoja ja merihirviöitä. Jännittävää!
Juonipaljastus!
(Itse hieman petyin, kun Roni parani yhtäkkiä vammoistaan käytyään Uppeluksessa. Itse olin jotenkin ajatellut sen olevan sarjan yksi tärkeistä kantavista tekijöistä - nuorten erilaisuus, hyväksyminen, sopeutuminen. Että erilaisuutta olisi käsitelty jotenkin lisää - tosin Paluu Uppelukseen loppui siten, että jatkoa on todennäköisesti luvassa, joten sitähän ei yhtään tiedä mihin suuntaan tarina taas kääntyy)
Tutkimattomilla vesillä oli paikoin mielestäni hieman tönkkö. Paluu Uppelukseen oli siihen verrattuna paljon sulavampi, sujuvampi. En osaa sanoa, mikä eron teki. Muuttuinko kirjoitustyyli vai oliko kyse vain erilaisesta kerronnasta? Helpottiko se, että taustatarina oli jo tuttu?
Ja yksi kritiikki; 12- vuotiaalle juotetaan olutta! Ei, ei, ei... Itse toivoisin aina nuorten kirjoilta sitä, että niissä kannatettaisiin viisaita valintoja. Olisipa Roni ollut viisas ja kieltäytynyt... Vaikka tämä on vain kirja, niin millaisen kuvan se antaa vaikkapa sille 12- vuotiaalle nuorelle lukijalle?
Noh, jos ei anneta pikkuasian häiritä, kirjat olivat oikein mukavia. Kyllä minä näitä uskaltaisin suositella nuorille lukijoille :)

Tutkimattomilla vesillä 3/5
Paluu Uppelukseen 4/5

Arvet - Henry Aho

Reuna kustantamo 2015
Sivumäärä 302

"Raskaat kyyneleet sulattivat mustan ripsivärin ja kuljettivat sitä vaaleita poskia pitkin muumityynyliinaan painettujen sadepisaroiden joukkoon. Pienet muumipeikot torjuivat sadepisaroita keltavihreillä sateenvarjoilla, mutta kyyneleitä ne eivät pystyneet torjumaan. "


Lyhyesti:

Romaani kiusatuista.
Laila muuttaa Vaasasta pikkukylä Teuvalle. Kaikki tuttu jää taakse, ystäviä on ikävä. Hänellä on kuitenkin hyvät välit vanhempiinsa, vaikka isä tekeekin paljon töitä ja äiti on välillä ajatuksissaan bonsai- puiden keskellä. Uuteen yläkouluun tutustuminen ei olekaan niin mutkatonta, kuin hän oli kuvitellut. Lailan erilainen mutta kaunis ulkonäkö aiheuttaa kateutta ja kiusaamista. Haukkumista, tavaroilla heittelyä, tönimistä, nolaamista... Iloinen ja aurinkoinen Laila muuttuu entisen itsensä varjoksi..
Jarkko on sietänyt kiusaamista jo kaksi vuotta. Hän jaksaa sillä ajatuksella, että on viimeinen vuosi yläkoulussa ja sitten hän pääsee lukioon pakoon kiusaajaansa. Kotonakaan ei ole helppoa - isä vertaa häntä jatkuvasti menehtyneeseen veljeen, joka loisti urheilusuorituksillaan. Jarkon hyvä koulumenestys ja kiinnostus kirjoittamiseen eivät auta missään mielessä.
Milla on vasta aloittanut yläkoulun. Hän tulee uskovaisesta perheestä, eikä aina ihan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Hänellä on kuitenkin ulkonäköpaineita ja ajautuu kokeilemaan äärimmäistä keinoa laihduttaakseen.
Tomilla menee lujaa. Hän on koulun kingi, jota pelätään ja kunnioitetaan. Häntä ei kannata ärsyttää, sillä hän osaa tehdä toisten elämästä yhtä helvettiä. Kotioloissa ei ole kehumista, kun ottovanhemmat ryyppäävät kaikki rahat ja Tomi on oman onnensa nojassa.
Tarina etenee vuorotellen näiden hahmojen kertomana.

"Hän mietti kaiken lopullisuutta. Sitä, että pieni asia voi kasvaa niin suureksi, että se muuttaa kaiken. Pahimmassa tapauksessa muutos on niin suuri, että se on lopullinen. Kuolemasta kun ei ole paluuta takaisin. "

Mielipide:

Todella hieno kirja, todella tärkeästä aiheesta.
Toivon todella, että moni nuori tarttuisi tähän ja miettisi, miten kohtelee muita. Miten se yksi pieneltä tuntuva sana tai teko voi muuttaa toisen elämää. Kuinka se voi jättää jälkeensä monenlaisia arpia.
Tässä oli käsitelty monipuolisesti kiusaamisen eri muotoja, sekä henkilöiden selviytymiskeinoja. Henry Aho oli kuvannut hyvin nuorten elämää ja tunteita ja teksti kosketti ja upposi myös tällaiseen vähän alle 3-kymppiseen lukijaankin. Vaikka henkilöitä oli monta ja välillä asioita tuli kerrattua jokaisen henkilön näkökulmasta, en minä ainakaan siitä häiriintynyt.
En itseasiassa nyt äkkiseltään edes muista lukeneeni muita kirjoja aiheesta. Toki monissa (etenkin nuorten-)kirjoissa kiusaaminen on osa muuta tarinaa, mutta tämä oli todella vahva tarina juuri kiusaamisesta.
Lukekaa :)
4/5

Tuhatkuolevan kirous - Siiri Enoranta

WSOY 2018
Sivumäärä 443

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 5: kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

"Kaikki alkoi siitä, kun leikkasin hiukset tallissa mohmanharjasaksilla ilman äidin lupaa. Mohmat katselivat minua raukeina ja onnellisen tylsistyneinä ovettomista pilttuistaan, ne olivat vaeltaneet sisälle iltapäivän helteisimmiksi tunneiksi. "

Lyhyesti:

Nuori Pau asuu Loimuloiskeessa äitinsä, isänsä ja veljensä Tristinin kanssa. Äiti kauhistuu, kun Pau eräänä päivänä leikkaa pitkät, takareisiin ylettyvät hiuksensa. Syytä hänelle ei kerrota, eikä se ole ainoa asia mitä häneltä salataan.
14-vuotiaana hän saa kutsun Magia-akatemiaan ja hän saa tietää olevansa melko hyväkin taikomisessa. Jostain syystä häntä ei kuitenkaan hyväksytä kouluun ja palattuaan kotiin, alkaa salaisuuksien vyyhti purkautua.
Äiti paljastuu salaperäisen Nubya Tuhatkuolevan hyväksikin ystäväksi ja he liittyvät kapinallisten joukkoon vastustamaan taikomista rajoittavaa Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksikköä eli Ötkyä.
Paulle selviää, että hän on vauvana saanut Nubyalta lahjan - kahdeksan uutta elämää sekä kyvyn olla yhteydessä pelottaviin, taikuutta janoaviin pikilapsiin. Kuinka tästä kaikesta voi selvitä, kun lisäksi vielä uudet koulutoverit saavat Paun sukat pyörimään jaloissa?

"Laskimme varovasti irti Nubyasta, ja hän valahti maahan makaamaan. Hän haukkoi henkeään ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Hän kurotti kohti hehkuvia kekäleitä kuin voisi poimia ne käteensä, mutta hänen ruumiinsa oli jälleen vahingoittumaton ja siten vahingoittuva, hän ei voinut koskettaa tulta. Mutta hänen liekkinsä oli moninkertaistettu. Ja niin hän ei ollut kuolematon vaan hän oli tuhatkuoleva."

Mielipide:

Siiri Enoranta on luonut uskomattoman mielenkiintoisen fantasiamaailman, joka upposi kyllä aikuiseenkin lukijaan. Pidin siitä, että taikuus oli sidottu taikojaan ja luontoon - tarvitaan jotain, että voi taikoa. Kirjassa oli hyvin käsitelty erilaisuutta sekä halua sopia joukkoon.
Päähenkilönä Pau oli ihan ok. Aika perinteinen sankaritar, mielestäni. Joukkoon sopimaton nuori, jolla onkin erikoisia kykyjä, josta lopulta monet pitävät ja joka lopulta pelastaa kaikki.
Itseäni hieman häiritsi se, mitä tapahtui Paun ja Kenonen välillä. Olenko ainoa, jonka mielestä 14 vuotias on aika nuori sellaiseen ja tapahtumat voivat saattaa esimerkiksi 12 vuotiaan lukijan hieman hämilleen?
No, lukukokemus oli kuitenkin muutoin miellyttävä ja tarinaan oli mahtava uppoutua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, salaisuuksia oli sopivasti ja niitä paljastui sopivan tasaiseen tahtiin.
Suosittelen kyllä, en tosin ihan nuorimmille lukijoille :)

4/5

Taivaallisen tulen kaupunki - Cassandra Clare

Englanninkielinen alkuteos 2014 City of heavenly fire.
Sivumäärä 639

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 9: alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

"Jordan katsoi häntä vakaasti. "Sinä siis väität, että sota tuo sinulle rauhaa". Jace heilautti molemmat kätensä ilmaan, nousi seisomaan ja pyyhkäisi ruohoa farkuistaan. "Vihdoinkin olet asian ytimessä". Hän kuuli kuivan ruohon narsketta ja kääntyi juuri ajoissa niin että ehti nähdä Claryn sukeltavan esiin kahden puun välisestä aukosta ja astelevan aukiolle Simon vanavedessään. Clarylla oli kädet takataskuissa, ja hän nauroi. "

Lyhyesti:

Taivaallisen tulen kaupunki on kuudes ja viimeinen osa Varjojen kaupungit- sarjaa. Täältä löydät juttua aiemmista osista.

Viime kirjassa Clary sai katkaistua Jacen ja Sebastianin välisen siteen Taivaallista tulta sisältävällä miekalla. Miekan tuli siirtyi Jaceen Claryn iskettyä häntä sillä.
Tässä teoksessa Jace yrittää oppia hallitsemaan sisäistä tultaan, samalla kun Hiljaiset veljet yrittävät keksiä keinoa sen poistamiseksi. Jace pelkää satuttavansa muita, etenkin Clarya, ja pitää heitä loitolla.
Sebastian tekee hyökkäyksiä Instituutteihin ja muuttaa Varjometsästäjiä Pimennetyiksi, oman tahtonsa menettäneiksi demonisiksi sotureiksi, kootakseen armeijaa nefilejä vastaan. Häntä ei saada jäljitettyä, mutta hän tekee selväksi mitä haluaa - sisarensa Claryn.
Alkaa hurja seikkailu, jossa Varjometsästäjien lisäksi mukana ovat kaikki Alamaailman asukkaat.

"Clary näki hänet yhtäkkiä Sebastianin olkapään yli kohdassa, jossa ei ollut seissyt ketään vielä hetki sitten. Jace oli ikkunan edessä, ja verhot lepattivat hänen takanaan kanavalta puhaltavassa tuulenvireessä. Hänen silmänsä olivat kovat kuin agaatit. Hänellä oli yllään varjometsästäjäpuku ja kädessä miekka, ja hänen leuassaan ja kaulassaan näkyi yhä häivähdys haalistuvista mustelmista. Hän katsoi Sebastiania, ja hänen ilmeensä kuvasti silkkaa inhoa."

Mielipide:

Nyt täytyy rehellisesti sanoa, että aloin jo hieman hyppiä lukiessani...
Tarina ja hahmot olivat ihanan tuttuja, jännitystä ja ongelmia riitti.
Silti... Jotenkin alkoi jo tympimään se, kun aina Claryn ja Jacen välille tulee jokin este, suojellaan toista, ei voida olla yhdessä. Ja samalla on jokin voittamattoman oloinen vihollinen, jonka vain he voivat voittaa. Välillä unohti, että hahmot ovat teinejä, välillä he olivat sitä liikaakin.
Nuortenkirjaksi oikein hyvä, mutta minun makuuni jo liian pitkä ja perusperiaate toistaa jo vähän samaa kuin aiemmat. Hahmoja oli paljon (ja niitä tuli vielä lisääkin) ja heistä kerrottiin myös paljon. Toki kaikki oli aika olennaista juonen kannalta, mutta silti...  Pieni tiivistys ei olisi ollut pahitteeksi.
Onneksi oli onnellinen loppu ja kaikki saivat toisensa.

Pisteitä 3/5

Varjojen kaupungit - Cassandra Clare

Olen fantasiakirjallisuuden fani - mitä mielikuvituksellisempaa, sen parempaa.
Olen lukenut Cassandra Claren Varjojen kaupungit sarjaa jo aiemmin - ensimmäisen kerran jo vuonna 2010! Silloin en tosin vielä kirjoittanut blogia, joten ensimmäinen teksti on vuodelta 2011.

Bloggaustauollani luin sarjan kolme ensimmäistä osaa uudelleen - ja pidin niistä oikeastaan yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin lukukerralla.
Tästä pääset sarjan kolmen ensimmäisen osan arviointiin.



Nyt sitten sain kirjastosta käsiini sarjan kolme viimeistä osaa (sarjahan on siis kuusiosainen) ja olen lukemassa niitä läpi.

En muistanutkaan, että olin lukenut osat 4(tässä arviointi)  ja 5 (tässä toinen) aiemminkin.

Sarjan neljäs kirja, Langenneiden enkelten kaupunki jatkaa samaa vakuuttavan hyvää rataa. Olen näköjään antanut neljä pistettä aiemmin ja annan sen uudestaan.
Teksti on nopeaa ja helppolukuista ja siihen on mukava upota.

Olen myös nähnyt kirjoista tehdyn elokuvan ja nykyäänkin vielä seuraan Netflixissä näkyvää kirjoihin perustuvaa tv sarjaa!

Sarja on todella loistava, olen jopa saanut mieheni siihen koukkuun ;) Meidän yhteinen harrastus on nykyään odottaa tiistaita, jolloin uusi jakso aina ilmestyy! :) Paljon on eroavaisuuksia kirjoihin, mutta se ei haittaa. Tässä mennään jo rajoilla, kumpi on parempi - sarja vai kirja? Oletteko tutustuneet? Mitä mieltä olette? :)

En tosiaan viitsinyt tehdä täysin uutta postausta Langenneiden enkelten kaupungista (enkä tee Kadotettujen sielujen kaupungistakaan), mutta halusin nostaa sarjan uudelleen esille, kun sitä uudestaan kerta luenkin.
Sarjan kuudennesta osasta, Taivaallisen tulen kaupungista, tuleekin sitten ihan oma postaus - sitä kun en ole aiemmin lukenutkaan :)

Jos siis nuorten fantasia uppoaa, suosittelen tutustumaan - niin kirjana kuin sarjanakin ;)