sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Tuhatkuolevan kirous - Siiri Enoranta

WSOY 2018
Sivumäärä 443

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 5: kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

"Kaikki alkoi siitä, kun leikkasin hiukset tallissa mohmanharjasaksilla ilman äidin lupaa. Mohmat katselivat minua raukeina ja onnellisen tylsistyneinä ovettomista pilttuistaan, ne olivat vaeltaneet sisälle iltapäivän helteisimmiksi tunneiksi. "

Lyhyesti:

Nuori Pau asuu Loimuloiskeessa äitinsä, isänsä ja veljensä Tristinin kanssa. Äiti kauhistuu, kun Pau eräänä päivänä leikkaa pitkät, takareisiin ylettyvät hiuksensa. Syytä hänelle ei kerrota, eikä se ole ainoa asia mitä häneltä salataan.
14-vuotiaana hän saa kutsun Magia-akatemiaan ja hän saa tietää olevansa melko hyväkin taikomisessa. Jostain syystä häntä ei kuitenkaan hyväksytä kouluun ja palattuaan kotiin, alkaa salaisuuksien vyyhti purkautua.
Äiti paljastuu salaperäisen Nubya Tuhatkuolevan hyväksikin ystäväksi ja he liittyvät kapinallisten joukkoon vastustamaan taikomista rajoittavaa Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksikköä eli Ötkyä.
Paulle selviää, että hän on vauvana saanut Nubyalta lahjan - kahdeksan uutta elämää sekä kyvyn olla yhteydessä pelottaviin, taikuutta janoaviin pikilapsiin. Kuinka tästä kaikesta voi selvitä, kun lisäksi vielä uudet koulutoverit saavat Paun sukat pyörimään jaloissa?

"Laskimme varovasti irti Nubyasta, ja hän valahti maahan makaamaan. Hän haukkoi henkeään ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Hän kurotti kohti hehkuvia kekäleitä kuin voisi poimia ne käteensä, mutta hänen ruumiinsa oli jälleen vahingoittumaton ja siten vahingoittuva, hän ei voinut koskettaa tulta. Mutta hänen liekkinsä oli moninkertaistettu. Ja niin hän ei ollut kuolematon vaan hän oli tuhatkuoleva."

Mielipide:

Siiri Enoranta on luonut uskomattoman mielenkiintoisen fantasiamaailman, joka upposi kyllä aikuiseenkin lukijaan. Pidin siitä, että taikuus oli sidottu taikojaan ja luontoon - tarvitaan jotain, että voi taikoa. Kirjassa oli hyvin käsitelty erilaisuutta sekä halua sopia joukkoon.
Päähenkilönä Pau oli ihan ok. Aika perinteinen sankaritar, mielestäni. Joukkoon sopimaton nuori, jolla onkin erikoisia kykyjä, josta lopulta monet pitävät ja joka lopulta pelastaa kaikki.
Itseäni hieman häiritsi se, mitä tapahtui Paun ja Kenonen välillä. Olenko ainoa, jonka mielestä 14 vuotias on aika nuori sellaiseen ja tapahtumat voivat saattaa esimerkiksi 12 vuotiaan lukijan hieman hämilleen?
No, lukukokemus oli kuitenkin muutoin miellyttävä ja tarinaan oli mahtava uppoutua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, salaisuuksia oli sopivasti ja niitä paljastui sopivan tasaiseen tahtiin.
Suosittelen kyllä, en tosin ihan nuorimmille lukijoille :)

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...