Gummeruskustannus 2019
Sivumäärä 537
Helmet 2019 lukuhaaste 42: kirjailijan nimi viehättää minua
"Hän näki ennen tyttöä tämän keltaisen mekon, joka loisti illan hämärtyessä karsinarivistön päässä kuin majakka. Hän pysähtyi hetkeksi uskaltamatta luottaa omiin silmiinsä. Sitten tyttö kohotti kalpean käsivartensa ja Gerontiuksen jalomuotoinen pää kumartui oven yli ottamaan tämän tarjoaman minkä lie herkun, ja hän lähti liikkeelle ripeästi, puolijuoksua, saappaiden metallikärjet kopisten märillä mukulakivillä."
Lyhyesti:
14- vuotias Sarah opettelee uhmaamaan painovoimaa hevosensa Boon ja isoisänsä Henrin kanssa. Heillä on unelma - lähteä Ranskaan, kuuluisaan Le Cadre Noirin ratsastusakatemiaan. Henri joutuu kuitenkin sairaalaan, eikä kotiinpalusta ole takuita.
Lakimies Natasha Macaulay on oikea tehopakkaus töiden saralla. Ura on nousukiidossa ja töitä on paljon. Hänen elämäänsä tulee sekoittamaan melkein ex-mies, joka haluaakin yhtäkkiä jakaa heidän talonsa. Lisäksi Natashan mieltä painaa eräs tapaus, jossa hän epäilee tehneensä virheen.
Natashan ja Sarahin polut risteävät sattumalta läheisessä marketissa ja Natasha päätyy auttamaan tyttöä - mikä ei olekaan niin helppoa kuin hän oli kuvitellut. Sulkeutunut tyttö kantaa salaisuuksia ja yrittää selviytyä kaikesta omin voimin.
"Hyvinä päivinä hän kunnioitti hevosensa majesteettisuutta ja puhdasta voimaa allaan, ja sen myötämielisyyttä. Boo käyttäytyi huonosti vain silloin, kun hän ei ohjannut kunnolla - kun hän mietti vielä kouluasioita tai häntä vaivasi jano tai väsymys. Heidän yhteispelinsä onnistuessa Boosta säteilevä sulokkuus nosti hänelle palan kurkkuun. Boo oli hänen, ja Boo oli erityinen."
Mielipide:
Ikuisena heppatyttönä hevoskirjat uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin - ainakin yleensä ja tämä totisesti kuului niihin.
Sarahin ja Boon suhde ja seikkailu olivat uskomattomia. Hänen pelkonsa rakkaidensa menettämisestä ja halunsa selviytyä kaikesta kertomatta muille oli aika surullista. Jotkin kohdat kirjassa tuntuivat jo hieman epärealistisilta (kuten karkumatka, sellaiset seikkailut sopivat paremmin nuorten kirjoihin), mutta toisaalta se ei haitannut.
Natasha oli ajoittain hieman ärsyttävä. En tiedä tekikö urakeskeisyys, liika jäykkyys vai mikä.. Ei liian ärsyttävä, mutta hieman.
Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin mitä mainioin, vaikka tällaisen muutaman häiritsevän pikkuseikan sieltä poiminkin.
Kirjassa oli sopivasti romantiikkaa, sopivasti toimintaa ja tytön ja hevosen välinen yhteys oli ihana. Onnelliset loput uppoavat aina (vaikka tämän loppu olikin osittain hyvinkin ennalta-arvattavissa ;) Tykkäsin :)
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti