Pure mua - Terhi Tarkiainen

 Tammi 2018
Sivumäärä 403
Storytel äänikirja
Kesto 14h 11min
Lukija Elisa Salo

"Vieras kumartui isännän ylle uhkaavana, paljon kokoaan suurempana. Vaaleat hiukset sojottivat pystyssä kuin piikkimatto, eikä sinisten silmien katse ollut yhtä viaton kuin vielä kynnyksellä, kun hän pyysi päästä sisälle taloon, Kainuun hyistä syysyötä pakoon. 
- Missä se on?!"

Kolmekymppinen Anna saa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi vampyyrin. Oikean, elävän, verta juovan vampyyrin. Ja käyttöohjeet.
Anna luonnollisesti haluaisi palauttaa tämän eksoottisen lahjan, mutta se ei olekaan helppoa - vampyyreitä välittävä kennel on melkoisen salaperäinen ja yhteystietoja vaikea löytää. 
Keskeneräinen gradu Annan kotihuvilan tapahtumista vuoden 1918 punakapinan ajoilta saa jäädä taka-alalle, kun yliluonnolliset selkkaukset vievät Annan huomion. 
Anna järkyttyy siitä, mitä vampyyri Vladille on aiemmin tehty - onko toista oikeus satuttaa ja käyttää hyväksi, jos tämä ei ihminen? Anna päättää auttaa Vladia. 
Mukaan saapuu muitakin sankareita samoin aikein, vaan kuka loppujen lopuksi tarvitsee pelastusta?

"Anna kiersi häkin ympäri, mutta missään ei näkynyt isän mainitsemaa käyttöopasta sen paremmin kuin näitä uusioeläviä välittävän firman logoa tai edes rahtikirjaa. Hän huokaisi ja avasi puhelimensa lukituksen, jotta voisi soittaa äidilleen ja onnitella tätä hyvästä pilasta vanhapiikatyttären kustannuksella. Silloin mies avasi silmänsä."

Positiivinen yllättäjä. 
Olin toki lukenut positiivisia arvosteluja tästä kirjasta jo aiemminkin, mutta olin silti hieman epäluuloinen tätä kirjaa kohtaan. Tämä oli kuitenkin samalla kertaa hauska ja vakava, historiallinen ja ajankohtainen, seksikäs ja naurettava. Tämä ei kuitenkaan mennyt missään vaiheessa överiksi tai mauttomaksi. 
Kaikin puolin viihdyttävä ja vetävä tarina, joka kuitenkin pureutuu myös tärkeisiin aiheisiin. En keksimälläkään keksi tästä mitään moitittavaa. 
Tällaista kirjallisuutta lisää kiitos. 
Tarkiaiselta on tullut myös kirja Kitty, eli kuinka mies tuhotaan. Tämä meni myös luku/kuuntelulistalle. 

5/5

Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja

 J. S. Meresmaa, Anni Nupponen, Kari Välimäki, Taru Luojola, Maria Carole, Samuli Antila, Heikki Nevala, Tarja Sipiläinen, Anne Leinonen, Minna Roininen, Jussi Katajala, Jani Kangas, Janos Honkonen, Shimo Suntila. 
Osuuskumma 2014
Sivuja 285
Novelleja 14
Kirjasto

"Kuistin porras narahti Rebekan lenkkitossun alla, kun hän loikkasi katoksen alle suojaan. Suuret sadepisarat rummuttivat ränsistynyttä kattoa. Vesi räiskyi harottavista räystäistä holtittomasti kielojen tummille lehdille ja maitohorsmapöheikköön, joka saartoi taloa. "

Lyhyesti:

Yksiin kansiin koottuna 14 eri pituista aavenovellia. 
Meresmaan Kielolinnassa Rebekka löysi tiensä vanhaan taloon, jota ei enää pitäisi olla olemassa. Nupposen Maitoa mandariinilasista kertoo Ronjasta, joka peri tätinsä asunnon, jossa hän ei ollutkaan yksin.
Välimäen Uudet perunat laittoi vahingon kiertämään, kun kosto on vain saatava.
Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa kertoi tivolista karanneen tytön surullisen tarinan.
Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni antoi miehelle lisää elinaikaa irti leikatun käden muodossa.
Antilan Synnytetty kertoi uuden luomisesta ja vanhan hiipumisesta.
Nevalan Syyllisyyden varjot on tarina Aimosta, joka varastaa kirkon köyhäinavun..
Sipiläisen Henkien polku vie lukijan Ninan mukana Meksikoon.
 Leinosen Tyttö niityllä on tarina huijaamisesta ja ahneesta niitystä.
Roinisen Vielä yhdet jäähyväiset kertoo Liisasta, joka alkaa nähdä kuolleen ex miesystävänsä.
Katajalan Odottajassa autetaan kuolleita pääsemään eteenpäin.
 Kankaan Tyhjiö 29B kertoo haastavasta työprojektista.
Honkosen Vespulassa pääosassa on Henri, jonka paras ystävä on kummitus.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Suntilan Chudakovin aaveet vie meidät matkalle Kuuhun. 

"Boston nauraa viimeiset happivarastonsa. Hän on tullut auttamaan aavetta, joka ei tarvinnutkaan pelastusta. - Sinä halusit auttaa minua, hän kähisee. Pölyolennot kerääntyvät lähemmäs, Chudakovin aaveet. Boston voisi vaikka vannoa, että yksi niistä näyttää hänen äidiltään. "

Mielipide:

Olen lukenut aika vähän novelleja ja nyt muistan taas miksi - minusta ne loppuvat aina ennen kuin ehtivät edes kunnolla alkaa. Toisaalta on mukava, että ne jättävät paljon oman mielikuvituksen varaan, toisaalta kaipaisin enemmän taustatarinaa. 
Tämä oli ihan mielenkiintoinen pläjäys aavetarinoita. Yksikään ei kylläkään ollut pelottava, minkä minä itse miellän kummitustarinalle suht tärkeäksi. Mielenkiintoisia ja erikoisia nämä sen sijaan suurimmaksi osaksi olivat. 
Minun suosikkieni joukkoon pääsivät Kielolinna (joka oli aika perinteinen, mutta sopivan aavemainen), Tyttö niityllä, Vielä yhdet jäähyväiset sekä Chudakovin aaveet (joka oli kaukana perinteisestä). 
Kirjan takakansi mainosti kirjailijoiden olevan spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, itse en ollut kuullut kuin Anni Nupposesta ja J. S. Meresmaasta. 
Tässä siis ihan ok kokoelma sinulle, joka pidät novelleista ja kummituksista. 

3/5

Kuunpäivän kirjeet - Emmi Itäranta

 Teos 2020
Sivuja 382
Kirjasto

"Sol, tämä saattaa olla viimeinen sivu, se, jonka kirjoitan, kun kaikki on jo tapahtunut. Se, jonka revin irti muistikirjan lopusta ja asetan kannen ja kansilehden väliin. Sen ensimmäinen sana on sinun nimesi: siitä tiedät heti, että lauseet tulevilla sivuilla ovat yhtä lailla sinua varten kuin itseäni. On aamu kaiken jälkeen. Täältä, missä istun, näen tomunharmaan tasangon ja sen varjoja myötäävät kukkulat, kraatterien paljaat rinteet. Kuun maisema on eloton kuin kiveksi muuttunut meri, jollei lasketa kupolikylän kaukaista hehkua, melkein näkymätöntä. "

Lyhyesti:

Maapallo vetelee viimeisiään ja aurinkokuntaa asutetaan ahkerasti. Pois päässeet eivät halua takaisin, mutta ikävä vaivaa silti monia. 
Mars, Kuu, sylinterikaupungit... Tehtaat, viljelmät, kaivokset kuluttavat uutta, rikkovat koskematonta maisemaa. 
Lumi Salo on maapallon Talvimaailmasta kotoisin oleva parantaja. Hän matkustelee työssään paljon ja auttaa sairaita tekemällä henkimatkoja, sekä käyttämällä erilaisia rohtoja. Kun Lumin puoliso Sol ei eräänä päivänä saavukaan sovittuun tapaamiseen vaan katoaa jäljettömiin, Lumi aloittaa kuumeisen etsinnän. Mitä Solille on tapahtunut, missä hän on mukana? Vai onko hän mukana edes omasta tahdostaan? Onko Lumi alun perinkään tuntenut puolisoaan... 
Kuinka pitkälle kukakin on valmis menemään ja minkä vuoksi?

"Uskon, että jos sydämesi lakkaisi lyömästä, tuntisin sen. Jokin sisälläni irtoaisi ja särkyisi, ja sen tilalle jäisi pimeä, tyhjä kohta, jota peittämään kasvaisi lopulta arpikudos. Sen ympärillä kehoni ja mieleni jatkaisivat elämäänsä, ja jotenkin minut voisi päällepäin yhä tunnistaa, mutta sisältä olisin ikuisesti toinen. "

Mielipide:

Emmi Itäranta tuli minulle tutuksi vasta reilu vuosi sitten, jolloin luin Kudottujen kujien kaupungin. Pian sen jälkeen ahmin myös Teemestarin kirjan. Olin aivan täpinöissäni, kun sain näinkin nopeasti käsiini uuden Kuunpäivän kirjeet. Eikä tämä tuottanut pettymystä. 
Kirja etenee Lumin kirjoittamien kirjeiden/muistikirja merkintöjen kautta. Jo se oli mukavan erilainen/erikoinen lähtöasetelma moniin muihin kirjoihin verrattuna. Välissä oli mukana tietokirjamaisia otteita sekä sähköpostiviestejä. 
Itse en pitänyt kirjan tapahtumia kovin tajunnanräjäyttävinä tai vauhdikkaina. Miljöö sen sijaan oli uskomaton ja kuitenkin todella realistisesti kuvattu. Tarinaan pystyi uskomaan. Kirjan kieli oli upeaa, se eteni sulavan sujuvasti ja todella kauniisti. Koko kirjan ajan vallitsi rauhallinen tunnelma. 
 Henkilöt olivat miellyttäviä, arkisia, rauhallisia. Lumin parantajan kyvyt toivat pienen maagisen lisäsilauksen tarinaan. 
Tämä(kin) kirja jätti joitain kysymyksiä auki ja oman tulkinnan varaan. Ei kuitenkaan niin häiritsevän paljon, kuin esimerkiksi Teemestarin kirjassa. 
Tämä kirja jää varmasti mieleeni pyörimään pidemmäksikin aikaa. 
Todella hieno teos, kaikin puolin. 

4/5

Nailpolish.avi - Lotta- Liisa Joelsson

 Karisto 2020
Sivuja 173
Kirjasto

"Video ilmestyy videopalveluun 13.12.2018 kello 02:13:03 GMT.
Video poistuu videopalvelusta 13.12.2018 kello 02:42:47 GMT. 
Tuon 29 minuutin ja 44 sekunnin aikana se tavoittaa yli satatuhatta ihmistä."

Lyhyesti;

Patrik viettää paljon aikaa tietokoneella ja törmätessään uutiseen oudosta videosta, hän lataa sen koneelleen. Videolla nuori tyttö lakkaa kynsiään. Patrik huomaa, että videosta on vaikea päästä eroon, sillä se luo itsestään uusia kopioita ja piiloutuu koneen eri kansioihin. 
Patrikin miesystävä Johan perii tätinsä vanhan talon ja he päättävät remontoida sen ja muuttaa sinne asumaan. Talo on syrjäseudulla ja iltaisin pimeällä aika karmiva. Patrik alkaa nähdä kaikkea omituista. Samalla hän on koukussa outoon videoon ja hän yrittää selvittää sen taustoja. 
Kuka on videon tyttö ja mitä se haluaa katsojiltaan?

"Tyttö levittää kynsilleen paksua, punaruskeaa mönjää. Se leviää ensin kynsinauhoille, sitten sormille ja lopulta pöydälle. Uusi leikkaus ja kuvassa ovat jälleen tytön kasvot. Valaistus on muuttunut, valo tulee nyt paljon alempaa kuin aiemmin. Tytön katse on tyhjä, silmät ovat pelkkää valkoista. Vaalea tukka roikkuu kasvojen molemmin puolin ohuina naruina. Tyttö kiittää katsojia ja viimeisen sanan kohdalla, juuri ennen pimeyttä, hänen äänensä kuulostaa siltä kuin se sortuisi. "

Mielipide:

Ohhoh, positiivinen yllättäjä!
Lyhyt, mutta ytimekäs ja äärimmäisen koukuttava. Luin tämän hetkessä ahmimalla. Tarina piti koko ajan otteessaan, ja oli melkoisen jännittäväkin. Pidempäänkin tarinaan tässä olisi ollut aineista, mutta toimi hyvin näinkin. 
Kirjan henkilöihin ei kovin syvällisesti päässyt tutustumaan, mutta olivat ihan ok. Harvemmin (ainakin minun lukemissani kirjoissa) päähenkilöinä on ollut homopariskunta ja vielä harvemmin kauhugenressä. Tästä siis tykkäsin, toi kivan pienen lisän tarinaan. 
Tarina kulki koko ajan sujuvasti eteenpäin ja paljasti sopivalla tahdilla uusia käänteitä. Mitään kovin yllättävää tai shokeeraavaa tässä ei ollut, mutta jännitystä riitti silti loppumetreille asti. Välillä asiat tapahtuivat melkoisen helposti, mutta ei häiritsevän helposti. Kieli kirjassa oli selkeää. 
Tykkäsin ja oli harmi, että tämä loppui niin nopeasti. Tästä siis pieneen jännityksen nälkään persoonallista, kotimaista kauhua. 

4/5

Jalat ilmassa - Antti Rönkä

Gummerus 2019
Sivuja 224
Storytel äänikirja
kesto 5h 16min
Lukija Ville- Veikko Niemelä

"Kun viimein lyömme takaovet kiinni ja ahtaudumme penkille hullunkuriseen riviin, minusta ei tunnu miltään. En keksi mitään sanottavaa. En jaksa edes pilkata rumia rakennuksia, jotka yksi kerrallaan jäävät taakse. Kauppa. Kunnanvirasto. Vanhainkoti. Koulu. Kuinka monta kertaa olen katsellut näitä seiniä, kuvitellut niiden tuhon?"

Lyhyesti:

Aaro aloittaa opinnot yliopistossa, uudessa kaupungissa. Se on hänelle uusi alku, mahdollisuus olla jotain muuta, joku muu. Vuosia jatkunut koulukiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkeensä pahat arvet, eikä mikään ole helppoa. Aaro miettii koko ajan, mitä muut hänestä ajattelevat, pitääkö hänestä kukaan ja onko hänellä oikeutta minkäänlaiseen onneen. Äänet päässä huutavat, ettei hän ole mitään, ei minkään arvoinen. 
Voiko hän silti saavuttaa onnen ja olla niin sanotusti normaali?

"Kelaan kulunutta iltaa edestakaisin, etsin virheitä. Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin, miten olisin voinut pelastaa kaiken. Mietin koko elämääni. Hetkiä joissa olisin voinut kääntää kaiken paremmaksi tai pahemmaksi. Mietin kuinka kauas olen ajautunut hopeiselta polulta, oikeiden valintojen polulta. Ehken kovin kauas?"

Mielipide:

Tämä kovasti kehuttu kirja ei tehnyt minuun vaikutusta. 
Suurimmaksi osaksi luulen sen johtuvan siitä, että kuuntelin tämän lukemisen sijaan (lukemalla tunteet välittyvät minuun paremmin kuin kuuntelemalla). Minulle tämä jäi hyvin pintapuoliseksi, en päässyt Aaron pään sisälle. Minulle jäi olo, että tämä on ainakin hieman autofiktiivinen teos? En ole sen kummemmin perehtynyt kirjailijaan, mutta... Lisäksi koin, että tämä sopisi minua nuoremmille lukijoille (esim. yökerhosekoilut eivät eivät enää kiinnostaneet...). 
Kiusaaminen on ollut läsnä minunkin elämässäni monella tapaa ja pelkään varsinkin omien lasteni puolesta. Silti en jotenkin saanut tästä irti sitä, mitä monet ovat saaneet. 
Koen kuitenkin, että kaikki kiusaamiseen liittyvä kirjallisuus on äärimmäisen tärkeää ja toivonkin, että moni lukisi tämänkin. Tässä oli kuitenkin käsitelty paljon juuri sitä, miten kiusaaminen vaikuttaa myös myöhäisemmässä elämässä, ei vain sillä hetkellä, kun sitä tapahtuu. Kuinka vaikeaa on päästä elämässä eteenpäin, kun ei osaa nähdä itseään oikeassa valossa. 
Pidin kirjassa siitä, että se loppui toiveikkaasti. Odotin koko ajan (ehkä kirjan nimeä ajatellen), että tässä on hyvin onneton loppu. Vaikka mitä pahaa tapahtuisi, aina on toivoa. 

3/5

Elina Aaltonen - Älä anna minun pudota

 Elina Aaltonen ja Books on Demand 2020
Sivuja 201
Arvostelukappale, kiitos!

"Hiekka pöllähtelee mustien kavioiden kumahdellessa maneesin pohjaan. Valkoinen kuolavaahto räiskähtelee tummanruunikon puoliverisen tamman rinnuksille sen korskuessa kiihdyksissään lähestyessään estettä. Laukka on kolmetahtista ja pyörivää, ja hevosen koko olemuksesta näkee, että se on täynnä pidäteltyä ruutia. Kaviot rummuttavat yhä kovemmin, kunnes lopulta ne irtoavat maasta, ja upea, kiiltäväkarvainen tamma liitää ratsastajansa kanssa esteen yli."

Lyhyesti:

Helena on keski-ikäinen, naimisissa oleva nainen. Hänellä ja hänen miehellään Sampsalla on kaksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa tytärtä. Jalkapallotreeneissä tai sohvalla kännykän kanssa viihtyvä aviomies ei herätä enää minkäänlaisia tunteita Helenassa, ja riitoja on enemmän kuin hyviä hetkiä. Silti tuntuu, että yhdessä pitää olla lasten vuoksi. 
Iloa elämään tuo Börje- poni, joka ostetaan Helenalle ja Siljalle, tyttäristä nuoremmalle, yhteiseksi. Pian Siljan hevosinnostus laantuu poikaystävän tultua kuvioihin ja Börjen hoito ja liikutus jää kokonaan Helenan vastuulle. 
Tallilla pyörii myös komea, mutta röyhkeä Veijo sekä ystävällinen Henrik, jotka molemmat saavat sukat pyörimään Helenan jaloissa. 
Helenalla on edessään vaikeita päätöksiä, eikä kaikki aina suju suunnitelmien mukaan. 

"Emmin pienen hetken, kunnes lopulta tartun tarjoukseen, sujautan kypärän päähäni ja kampean itseni satulaan. Maistelen nimeä kielelläni. Börje... Nimi sopii ratsulleni. Varovaisesti otan ohjat tuntumalle ja puristan pohkeillani. Börje vastaa apuihini uskomattoman herkästi, muttei lainkaan hätäisesti, ja niin me pian liitelemme ympäri maneesia täydellisessä sopusoinnussa. "

Mielipide:

On aina ihanaa löytää hevosaiheisia kirjoja, jotka sopivat myös aikuiselle lukijalle. 
Pidin tässä kirjassa paljon kaikista hevosiin ja talliin liittyvistä osioista ja Helenan ja Börjen taivalta oli ilo lukea. Mukava, kun päähenkilö oli tavallinen nainen, joka oli tavallisen keskinkertainen ja jopa arka ratsastaja. Ja joka oli muutenkin kaikinpuolin tavallinen töiden, perheen ja reuman osalta. 
Harmillisesti hevoset jäivät vain hieman taka-alalle. Helenan ihmissuhdekoukerot ja itsesäälissä kieriskely veivät välillä liikaa huomiota siitä, mistä olisin halunnut lukea enemmän. Romantiikkaa olisi voinut olla enemmänkin ja kohtaukset Veijon kanssa olivat jotenkin kiusaannuttavia. 
Olisi mukavaa lukea jatkoa Helenan ja Börjen tarinalle, tallielämään oli niin mukava sukeltaa. 
Älä anna minun pudota oli loppuunsa mukavan kepeä ihmissuhdekirja, höystettynä tallielämällä ja rakkaudella hevosiin. 

3/5

Maan tytär - Katja Törmänen

 Like kustannus 2020
Sivuja 410
Kirjasto

"Aslaug oli kuvitellut Vehrytsaarelle saapumisen moneen kertaan. Miten he rantautuisivat jyrkkäseinäisten kallioiden rajaamaan poukamaan, jota Hjarnar oli hänelle kuvaillut, kivien kolinan veneen kokan alla kun he vetäisivät sitä maihin, alkukesän loputtoman auringonpaisteen saaren yllä. Miten he astuisivat kivisten talojen reunustamalle aukealle Hyljekylässä, miten Hjarnar puhuisi vakuuttavasti ja ystävällisesti oudolla kielellä, jota oli matkalla Aslaugillekin opettanut."

Lyhyesti:

Kirja on jatkoa Karhun morsiamelle. 
Sekä Freydis että Aslaug ovat jättäneet vanhat kotikylänsä taakseen. Aslaug rantautuu Hjarnarin kanssa Vehrytsaarten Hyljekylään, Freydis poikansa kanssa Laaksokylään. 
Uuden kylän uusiin tapoihin tutustuminen vie aikansa, eikä oman paikan löytyminen ole mutkatonta. 
Aslaug tulee raskaaksi, eivätkä hänen enneunensa tulevasta lapsesta ole ruusuisia. 
Freydis joutuu vaikeuksiin tavattuaan metsässä vanhasta kotikylästään karkotetun miehen, joka yrittää kiristää häntä. 
Samaan aikaan vallanhimoiset miehet valmistelevat sotia, kun taas sisarukset yrittävät näkijänkykyjensä avulla pitää kaikki turvassa. 

"Se oli Karhu. Se seisoi levollisena paikoillaan, katseli heitä erottavaan laaksoon kuin olisi mittaillut maitaan, ja Freydisin henkäistessä se käänsi päätään ja, siitä Freydis oli varma, katsoi suoraan häntä, nyökäytti päätään kuin olisi tervehtinyt."

Mielipide:

Lainasin tämän kirjan kirjastosta ennen Karhun morsianta, mutta tajutessani tämän olevan jatko-osa, oli pakko lainata ensimmäinen osa ensin. 
Tämä kirja oli hieman selkeämpi kuin edeltäjänsä, koska henkilöt ja paikat olivat jo ennestään tuttuja. Silti kirjassa oli melkoisen pitkiä lauseita, joita olisi voinut pätkiä lyhyemmiksi tekstin selkeyttämiseksi. 
Minulle jäi myös olo, että Aslaug tai Freydis eivät juurikaan kehittyneet kirjan aikana, vaan jäivät edelleen aika persoonattomiksi. 
Tässä kirjassa kuitenkin tapahtui enemmän ja sama, utuinen tunnelma kulki läpi kirjan, joten tykkäsin. 
Omalla tavallaan tämä on oikein kiehtova ja mystinen tarina. 

4/5

Karhun morsian - Katja Törmänen

 Like kustannus 2018
Sivuja 389
Kirjasto

"Riemastunut nauru helisi Suolakarin rannassa, hengitys tuprahteli suurina höyrypilvinä ilmaan. Freydis seisoi erillään muista, nosti silmille valuvaa turkishattua ylemmäs. Oli talven ensimmäisen rekiajelun aika, ja nuoret kihisivät innostusta kuin irti päässeet varsat. Kesällä täältä noustiin veneisiin, kiidettiin tuulen ja aaltojen sylissä kauas horisonttia kohti. "

Lyhyesti:

Suolakarin Freydis on nuori nainen, jolla on näkijän ja parantajan kykyjä. Hän on myös Karhun morsian ja hänen kohtalonsa on ennalta määrätty. Hän menee naimisiin kylän päällikön Thorbjörnin kanssa ja hänen olisi uhrattava joko itsensä tai talven pimeimpänä yönä syntyvä lapsensa Karhulle, lapsen sukupuolesta riippuen. Sitä ennen on hänen tehtäväsä pitää Karhu tyytyväisenä  ja siten pitää kylä turvassa. Kun lopulta on uhrauksen aika, pystyykö Freydis täyttämään kohtalonsa?
Toisaalla, Surmankylässä, asuu niin ikään nuori nainen, Aslaug nimeltään. Hänelläkin on näkijän ja parantajan kykyjä, mutta ne ja Karhun palvominen on pidettävä salassa kylän johtajalta Randolfilta, joka on kiivauksissaan ne aikanaan kieltänyt. Aslaugista on myös määrä tulla johtajan puoliso ja hän on alistunut kohtaloonsa, vaikka tietääkin Randolfin käyttävän nyrkkejään turhankin helposti. Mutta kun saarelle saapuu Hjarnar, mies jota Randolf kutsuu pojakseen, Aslaug ei enää olekaan niin varma. Voisiko hänellä olla erilainen tulevaisuus, jossain muualla?

"Hän oli yksin, oli tottumut olemaan yksin. Äitiään hän ei muistanut, ja Geirdis, päällikön vanha täti, oli hänet kasvattanut. Iloisesta, nauravasta pikkutytöstä oli tullut vakava nuori nainen. Joskus hän oli yrittänyt mennä kylän tyttöjen seuraan ja olla kuten muut, mutta ei hän osannut. Vaiti hän oli kuunnellut, miten toiset puhuivat kapioista ja sukulaisista ja siitä kenen taloon oli kerätty komeimmat saaliit, mutta kun toiset olivat alkaneet kuiskailla haaveistaan ja salaa vaihdetuista katseista, kun heidän silmänsä olivat säihkyneet tulevan onnen odotusta, silloin hän oli lähtenyt. Mikään niistä ei ollut Aslaugia varten, eikä hän halunnut niistä kuullakaan. "

Mielipide:

Uudehko, mielenkiintoinen viikinkimaailmaan sijoittuva kotimainen fantasiakirja. 
Alkuun tarina tuntui aika sekavalta, varsinkin kun Freydisin ja Aslaugin tarinoiden välillä hypittiin nopeasti - piti aina välillä tarkistaa, kummasta nyt puhuttiinkaan. Kylien ja uskomusten erilaisuus oli hienoa. Vaikka kylät olivatkin fyysisesti lähellä toisiaan, olivat ne aivan erilaisia. Tässäkin minulla meni hetki aikaa muistaa, kumpi kylä oli kumpi. 
Kirjan kieli oli kaunista ja kuvailevaa, mutta se ei aina soljunut sujuvasti eteenpäin. 
Kirjan henkilöistä pidin kaikista, vaikka he olivatkin aika tavallisia ja Freydis ja Aslaug paljon toistensa kaltaisia. Vaikka kirjassa miehet olivat hallitsijoita ja päättäjiä, tarina ei keskittynyt heihin, vaan kylän naisiin ja heidän toimiinsa. 
Kirja ei ollut kovin tapahtumarikas tai toimintaa täynnä, mutta sen tunnelma oli sen verran vetävä, että pidin tästä. Lukupinossa odottaa Maan tytär, joka on jatkoa Aslaugin ja Freydisin tarinalle. 

3/5

Nopeasti piirretyt pilvet - Paula Nivukoski

                                                                        Otava 2019

Sivuja 334

Kirjasto

"Joki toisti valon. Liisa kapusi alas ylisängystään ja istui seinänvieruspenkille. Hän veti yöpaidan polviensa yli, nojasi otsansa ikkunaan. Aamulla valo oli vielä kevyttä, aurinko siroutui vedenpintaan, ja virta väreili kirkkaana kuin viimeisinä päivinä aina."

Lyhyesti:

Liisa on Isokyröläisen perheen vanhin lapsi - isoveli Taisto kuoli jo pienenä, suru seuraa perhettä aina ja Liisan on vaikea täyttää pojalle kuuluvat saappaat. 

Isän kuollessa Liisa haluaa toteuttaa isänsä viimeistä tahtoa ja pitää tilan suvussa. Hän menee naimisiin Kallen kanssa, mutta arki ei olekaan helppoa. 

Lopulta Kalle lähtee Amerikkaan paremman elämän toivossa ja Liisa jää äitinsä ja lastensa kanssa pitämään tilaa pystyssä ja kuuntelemaan ilkeitä juoruja. 

"Liisa piteli kirjettä vielä pitkään. Etsi rakkautta rivien väleistä. Löysi väsyneen katseen kohti huomisen työmaata. Kiikkerän pöydän metsäkämpän ainoan ikkunan edestä. Kallen käsivarret, työstä väsyneen selän. Ihoon liimautuneen hiestä märän työpaidan. Muutaman dollarin rintataskusta. Ehkä se oli rakkautta, että osti postimerkin ja kirjoitti kotiin."

Mielipide:

Minäkin tartuin tähän kovasti kehuttuun teokseen. 

Nopeasti piirretyt pilvet oli kyllä uskomattoman kauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu, sen haikea sävy tavoitti minutkin. Mutta! Voi että on ikävää ja hidasta lukea murteella kirjoitettua puhetta. Toki se luo aidomman tunnelman ja se oikeastaan sopi tähän, mutta minun lukuelämystäni se kovasti haittasi. Kirja ei päässyt imaisemaan mukaansa, kun sanoihin takkuili ja tökki. 

Tarina itsessään oli hyvä. Ja oikeastaan kaikki muukin oli hyvää ja hienoa, että ymmärrän kyllä kirjan hehkutuksen. Mutta koska itse aika tavallisena, arkilukijana en osaa arvostella kirjoja teknisesti tai ns oikeaoppisesti, arvioin niitä ihan vain omien lukukokemusten pohjalta. 

Muutenkin olen ehkä hieman väärä kohdeyleisö tälle kirjalle, kun pidän enemmän tapahtumarikkaista, jännittävistä kirjoista. Vaikka väliin on mukava lukea muutakin, kuin niitä tuttuja ja turvallisia ja laajentaa lukupiiriään. 

Mutta siis, tämäntyylisistä kirjoista pitäville tämä on varmasti aivan loistava kirja. Kirjan tunnelma oli ihana ja tarina hyvä. Lukuelämys oli pettymys. 

3/5

Trauma ja rakkaus - Harri Virtanen

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2019

Sivuja 160

Storytel äänikirja/e- kirja

Kesto 3h 14min

Lukija Harri Virtanen

"Traumasta tiedetään paljon, mutta ei aivan ymmärretä, miten laajasti se vaikuttaa elämäämme. Emme myöskään ymmärrä, kuinka yleistä traumatisoituminen on. Voidaan puhua jokapäiväisestä traumasta. Kaksi kolmasosaa lapsista kokee traumatisoivan tapahtuman ennen 16. ikävuottaan. Trauman tuoma kärsimys on osa elämää, ei mielen sairautta. Henkinen kipu ei ole sairautta. Mutta traumaa ei pääse pakoon."

Lyhyesti:

Harri Virtanen on toiminut kymmenen vuotta terapeuttina. Sen lisäksi hän on kirjailija ja käsikirjoittaja. 

Trauma ja rakkaus on kirja, joka auttaa tunnistamaan trauman ja opastaa siinä toipumisessa. Usein trauma aiheutuu jo varhaisessa lapsuudessa, kaikkein läheisimpien ihmisten aiheuttamina. 

Se, mikä on suhteessa rikottu, voidaan suhteessa myös korjata. 

Kirja sisältää konkreettisia (mutta fiktiivisiä) esimerkkejä ja asiakaskertomuksia, jotka auttavat ymmärtämään traumaa. 

Traumat ovat yleisempiä kuin uskotaan. Toipuakseen traumasta, siitä täytyy tulla tietoiseksi, ottaa vastuu ja hyväksyä riskit.  Traumasta on mahdollista selviytyä. 

"Traumatausta saattaa ajaa ihmisen loppuun. Trauma oireilee fyysisesti ja psyykkisesti niin monella tavalla ja vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Ihminen kokee olevansa menneisyytensä vanki. Hän on täynnä epätoivoa, koska mikään ei ole auttanut: terapiat, lääkkeet, uudet ihmissuhteet. Lopulta hän aina törmää samoihin ongelmiin, samaan epätoivoon, häpeään ja masennukseen. Kuitenkin siitä voi toipua."

Mielipide:

Ajatuksia herättävä teos. 

Kuuntelin tämän kirjan, koska se on lähipiirissäni ajankohtainen ja voisin suositella tätä kaikille, jotka kokevat asian ajankohtaiseksi. 

Esimerkit olivat hyviä. Kirja oli kirjoitettu niin, että sitä oli helppo ymmärtää. Toiveikas. 

Luulen, että tämä olisi ollut parempi luettuna, sillä (lenkillä)  kuunnellessa oli vaikea palata taaksepäin, jos jokin asia meni vähän ohi. Muutenkin tällaista faktaa, johon pitää keskittyä, on helpompi lukea kuin kuunnella. 

Voi olla, että joudun vielä selailemaan tätä e- kirjana, jotta saan poimittua parhaat palat mieleeni :)

4/5

Kaviopolkka - Mari Timonen

Karisto 2005
Sivuja 213
(Kirjasto)

"Rakennukset näyttivät häpeileviltä kuin ihmiset pelastusarmeijan ruokajonossa. Päärakennus oli joskus ollut siniseksi maalattu, mutta maali oli lohkeillut ja talon pääväri oli nykyisin likaisen harmaa. Tiilikatto kasvoi sammalta, ränni repsotti osittain irti. Katolla oli kaksi piippua, joista toinen oli pahasti rapautunut ja kallellaan, harmaita laastinkimpaleita oli rapissut kattotiilien päälle. "

Lyhyesti:

Lilja, eli Lilli vuokraa yhdessä ystävänsä Pian kanssa huonokuntoisen Kyyhkysvuoren ratsastuskoulun. Koulun omistaja on päästänyt paikat rempalleen erottuaan ja alkoholisoiduttuaan. Lilli sitä vastoin näkee paikan potentiaalin ja haluaa toteuttaa unelmansa.
Hevosten lisäksi Lillin jaloissa pyörii 2- vuotias tyttö Veera, joka on seurausta romanssista Lontooseen lähteneen Ralen kanssa. Rale pitää yhteyttä lähinnä sähköisesti, kunnes ilmoittaakin eräänä päivänä tulevansa viikoksi Suomeen.
Talliarki ei pyöri ongelmitta. Raha on tiukassa, harmaita hiuksia aiheuttavat hölmöilevät ponit sekä juopunut paikan omistaja, joka uhkailee viikoittain häädöllä. Mieshuolilta ei myöskään voi välttyä. Sydän sykkii yhä villille Ralelle, eikä kukaan tunnu yhtä hyvältä yrityksistä huolimatta.

"Yritimme paahtaa voltteja ja laukannostoja parhaamme mukaan. Girgiisi tuntui luottavan minuun ja oli nykyisin erittäin oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Se osasi pian nostaa myötälaukan ja volteistakin tuli joskus pyöreitä. Kesken ratsastuksen se ei riehaantunut edes tammoista. Ainoastaan korvan heilautus kertoi, että kiinnostava tapaus oli juuri menossa ohi."

Mielipide:

Heppatyttönä hevoskirjat kiinnostavat aina! Ja aikuisten hevoskirjoja on ihan liian vähän...
Kaviopolkassa tapahtumat etenivät nopeasti, välillä turhankin nopeasti. Monista asioista olisi voinut kertoa enemmän ja tarkemmin. Lisäksi välillä tuntui, että hevosten sijaan haikailtiin vain Ralen perään. Lilli itsessään oli ihan ok päähenkilö, tosin hänkin jäi aika pintapuoliseksi. Pia puolestaan oli hersyvän positiivinen hahmo, Alviina (juopunut tallinomistaja) aika turha ja Ralekin jäi etäiseksi.
Plussaa huumorista ja muutenkin iloisuudesta, vaikka kaikki ei helppoa ollutkaan.
Mitään suuria tunteita kirja ei herättänyt, eikä sisältänyt isompia juonenkäänteitä.
Helppo, leppoisa, mukava kirja. Hyvää vaihtelua dekkareiden jälkeen :)
3/5

Bolla - Pajtim Statovci

Otava 2019
Sivuja 240
Äänikirjan kesto 6h 44min
Lukija Kuisma Eskola
Äänikirja Storytel

"Luotuaan maailman jumala alkoi katua aikaansaannostaan. Hän meni tapaamaan paholaista, joka kysyi jumalalta; Mikä on vikana?
Paratiisissani on käärme, jumala sanoi. 
Vai niin, vai niin, paholainen vastasi peittelemättä maireaa hymyään, maiskutteli huuliaan ja odotti, että jumala laskisi päänsä ja pyytäisi palvelusta - ja niin jumala seuraavaksi teki."

Lyhyesti:

Kaksi miestä kohtaa kahvilan terassilla. He rakastuvat.
Rakkautta varjostaa alkava sota, joka asettaa heidät vihollisiksi ja heidän täytyy salata suhteensa. Arsim on albaani, Milos serbi. Miesten väliset suhteet eivät muutenkaan sovi sen aikaiseen maailmankuvaan. Kaiken lisäksi, Arsimilla on vaimo ja lapsi tulossa. Syitä salailulle siis riittää.
Suhde on kiihkeä, mutta ei ehdi kestää kauaa. Miesten tiet eroavat Arsimin lähdettyä vaimonsa kanssa maanpakoon. Uusi elämä ulkomailla on monimutkaista ja hän päätyy vankilan kautta karkotetuksi takaisin Pristiinaan. Hän ei voi olla miettimättä, missä Milos on ja mitä hänelle tapahtui?
Tarina kerrotaan pääosin Arsimin näkökulmasta, mutta välissä on pieniä katkelmia Milosilta, jotka tavallaan valottavat asioita.

"Suutelen häntä ja sanon, sanon anteeksi etten voi jäädä tänne enää, minä jäisin jos voisin uskothan minua, minusta tuntuu että näin on parasta, näin on parasta meille kaikille, minulla on vaimo ja minulla on lapsi ja toinen tulossa, minulla on vaimo, ja haluaisin sanoa miten paljon hän minulle merkitsee, miten tämän kesämme soisi jatkuvan aina, mutta itkenkin vain, ja hän ottaa minut syliin, katsoo minua naulittuna ja kahlaa ylitseni sanoillaan: I know, I know, I'm Sorry."

Mielipide:

Tämä teos imaisi minut heti mukaansa.
Kaunis kieli, mielenkiintoinen aihe. Syy, miksen ole tarttunut tähän kehuttuun kirjaan jo aiemmin, oli sen nimi. Minua ärsyttävät kirjan nimet, joista en tiedä, mitä ne tarkoittavat. Toki tässäkin, yksi selitys tarjottiin jo ensimmäisillä sivuilla, eli paljon vaivaa sen selvittäminen ei olisi vaatinut.
No mutta, nyt olen iloinen, että luin tämän kirjan.
Äänikirjana minun oli alkuun vaikea erottaa, kumpi oli kumpi ja kuka kertoi tarinaa. Loppua kohden tämä toki selveni. Kirjan lukijalle pisteet, tykkäsin Kuisma Eskolan äänestä ja tyylistä. Sopi tähän hyvin!
Ihmiskohtalot olivat hurjia. Asiat eivät olleet mustavalkoisia. Tämä kauhistutti, ihastutti, vihastutti. Milosin kohtalo suretti ihan todella. Arsim puolestaan.. Todella ristiriitainen tyyppi. Ei hyvä, ei paha. Hänestä tavallaan piti, vaikka hän teki ihan hirveitä asioita.
Lukekaa!
4/5

Tuhatkuolevan kirous - Siiri Enoranta

WSOY 2018
Sivumäärä 443

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 5: kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

"Kaikki alkoi siitä, kun leikkasin hiukset tallissa mohmanharjasaksilla ilman äidin lupaa. Mohmat katselivat minua raukeina ja onnellisen tylsistyneinä ovettomista pilttuistaan, ne olivat vaeltaneet sisälle iltapäivän helteisimmiksi tunneiksi. "

Lyhyesti:

Nuori Pau asuu Loimuloiskeessa äitinsä, isänsä ja veljensä Tristinin kanssa. Äiti kauhistuu, kun Pau eräänä päivänä leikkaa pitkät, takareisiin ylettyvät hiuksensa. Syytä hänelle ei kerrota, eikä se ole ainoa asia mitä häneltä salataan.
14-vuotiaana hän saa kutsun Magia-akatemiaan ja hän saa tietää olevansa melko hyväkin taikomisessa. Jostain syystä häntä ei kuitenkaan hyväksytä kouluun ja palattuaan kotiin, alkaa salaisuuksien vyyhti purkautua.
Äiti paljastuu salaperäisen Nubya Tuhatkuolevan hyväksikin ystäväksi ja he liittyvät kapinallisten joukkoon vastustamaan taikomista rajoittavaa Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksikköä eli Ötkyä.
Paulle selviää, että hän on vauvana saanut Nubyalta lahjan - kahdeksan uutta elämää sekä kyvyn olla yhteydessä pelottaviin, taikuutta janoaviin pikilapsiin. Kuinka tästä kaikesta voi selvitä, kun lisäksi vielä uudet koulutoverit saavat Paun sukat pyörimään jaloissa?

"Laskimme varovasti irti Nubyasta, ja hän valahti maahan makaamaan. Hän haukkoi henkeään ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Hän kurotti kohti hehkuvia kekäleitä kuin voisi poimia ne käteensä, mutta hänen ruumiinsa oli jälleen vahingoittumaton ja siten vahingoittuva, hän ei voinut koskettaa tulta. Mutta hänen liekkinsä oli moninkertaistettu. Ja niin hän ei ollut kuolematon vaan hän oli tuhatkuoleva."

Mielipide:

Siiri Enoranta on luonut uskomattoman mielenkiintoisen fantasiamaailman, joka upposi kyllä aikuiseenkin lukijaan. Pidin siitä, että taikuus oli sidottu taikojaan ja luontoon - tarvitaan jotain, että voi taikoa. Kirjassa oli hyvin käsitelty erilaisuutta sekä halua sopia joukkoon.
Päähenkilönä Pau oli ihan ok. Aika perinteinen sankaritar, mielestäni. Joukkoon sopimaton nuori, jolla onkin erikoisia kykyjä, josta lopulta monet pitävät ja joka lopulta pelastaa kaikki.
Itseäni hieman häiritsi se, mitä tapahtui Paun ja Kenonen välillä. Olenko ainoa, jonka mielestä 14 vuotias on aika nuori sellaiseen ja tapahtumat voivat saattaa esimerkiksi 12 vuotiaan lukijan hieman hämilleen?
No, lukukokemus oli kuitenkin muutoin miellyttävä ja tarinaan oli mahtava uppoutua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, salaisuuksia oli sopivasti ja niitä paljastui sopivan tasaiseen tahtiin.
Suosittelen kyllä, en tosin ihan nuorimmille lukijoille :)

4/5

Ukko ja Hyrrä - Henry Aho

Arvostelukappale, Reuna Kustantamo
Sivumäärä 460

Pohjoinen lukuhaaste kohta 23: muistelmateos tai elämänkerta (otan hieman vapauksia tämän kohdan kanssa. Kirjassa on siis fiktiivisen hahmon elämäntarina. Oikeat elämänkerrat eivät oikein uppoa :)
Helmet 2019 kohta 39: Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Lyhyesti: 

"Ukko menee kiikkustuoliin, istuu, lataa piipun. Raapaisee, sytyttää, tuprauttaa, kiikuttaa.
Tiedätkös, on hyvä että elämässä on suruja. Ilman suruja ei olisi ilojakaan, tai jos olisi, ne olisivat arkipäivää, eivätkä sen vuoksi tuntuisi miltään. Elämä olisi kuin ilmapallo vailla ilmaa. Ilman vaihtelua ei ole riemua. En tiedä, onko tämä mitenkään yleinen mielipide, mutta se on minun. "

Ukko eli Viljasen Lauri on satavuotias mies, joka asustaa omassa kodissaan kaksin kissansa Hyrrän kanssa. Elämä on rauhallista, tasaista, yksinäistäkin. Onneksi on Hyrrä, jolle Ukko alkaakin kertoa elämäntarinaansa. On vuosi 1915 kun Lauri syntyy Luusinloukolle maataloon. Elämä siellä on karua, ei köyhää kuitenkaan. 
Ukko kertoo ensimmäisestä ystävästään Pekasta, vähäisestä koulunkäynnistään, maatalon töistä, armeijasta, sodista, naisista, laivaelämästä, ulkomaanmatkoista, kotiinpaluista. Tupruttelusta, viskistä, kirjoittamisesta, Luusinloukon lotinasta. Kertusta, Rakelista, Oscarista. Iloista, suruista, rakkaudesta, kuolemasta. 

"Siinä meinasikin nousta oikein kunnon tappelu, kun löin yhtä tielläni ollutta lehmää takapuolelle, kuten meillä täällä tapana on. Jumalauta mikä huuto alkoi kuulua. Miehet tulivat luokseni ja olivat hyvin uhkaavan näköisiä. Onneksi onnistuin poistumaan paikalta ennen kuin mitään ehti sattua. Kyllähän minä jo nykyisin tiedän, että Intiassa ei pidä missään tapauksessa mennä lyömään lehmää"

Mielipide:

Olin hyvin otettu, kun Henry Aho pyysi minua lukemaan kirjansa. En olisi muutoin luultavasti osannut tähän tarttua. 
Kirja oli hauska ja Ukko hahmona hyvin todellinen - pystyin niin kuvittelemaan vanhan miehen taloonsa kissan kanssa. Siellä se sinnikkäästi keittelee pannukahvia, tupruttelee piippua ja vastustaa hoivakotiin menoa. Tuuskaa tulen kanssa puusaunassa (ja toki sytyttää sen tuleen) ja sanailee kodinhoitajien kanssa. Kuitenkin niin leppoisa ja sympaattinen ukkeli :)
Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon huumoria ja tunteita kirjaan oli saatu. Ja kuten yleensäkin, loppua kohden tarina vain paranee ja hahmoihin pääsee syvemmälle. Etenkin Laurin perhe-elämä ja sen ilot ja surut koskettivat minua.
Suosittelen tutustumaan, itse ainakin aion seuraavalla kirjastokäynnilläni etsiä käsiini lisää Ahon tuotantoa :)
4/5

Herra Hakkaraisen tarinat - Mauri Kunnas

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 13: kotimainen lasten/nuortenkirja.

4v tyttäreni on hurahtanut Mauri Kunnaksen kirjoihin - ja ihan syystä. Niissä on hauskoja tarinoita ja paljon katseltavaa.

Herra Hakkaraisen tarinat sisältää 3 eri tarinaa, jotka luonnollisesti kertovat Herra Hakkaraisesta, kaupungin kuuluisimmasa unissakävelijästä.

Hyvää yötä, herra Hakkarainen: unissakävelijä auttaa kaupungin asukkaita tietämättään milloin missäkin asiassa. Hän mm. saa moottoripyöräjengit sopuun, saa kiinni lusikkavarkaan ja laittaa suttaaja Törky-Tanen vastuuseen sotkuistaan. Hakkaraisen mukana on toki hänen uskollinen lemmikkinsä Masa Marsu.

Herra Hakkaraisen 7 ihmetta: Hakkarainen voittaa arvonnassa matkan seitsemään ihmeelliseen kohteeseen ympäri maata - eikä edes muista osallistuneensa koko kilpailuun. Hakkarainen pääsee näkemään mm  Egyptin pyramidit, Kiinan muurin ja Pääsiäissaaret - eikä selviä mistään matkakohteesta kommelluksitta.

Herra Hakkarainen harrastaa: Herra Hakkarainen on aamulla herätessään aina ihan väsynyt. Kaupunkilaiset ehdotavat hänelle harrastuksia, jotka voisivat auttaa häntä nukkumaan paremmin. Väsynyt Hakkarainen ei päiväsaikaan jaksa, mutta öisin meno alkaa olla villiä... Ei ihme, että häntä väsyttää.

Näissä riittää hauskuutta myös aikuiselle lukijalle ja vaikka meilläkin tätä on luettu lähes joka ilta joulusta asti, niin aina löytyy uutta katseltavaa ja juteltavaa.
4/5!

Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen

Pohjoinen lukuhaaste kohta 10: Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla. (A.H)
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 14: Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimeni.

Otava 2011
Sivumäärä 287

Lyhyesti:

Tuula elää hyvää elämää 10-vuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa. Hän on töissä ompelimossa ja kaikki on mallillaan. Sitten Tuulan silmille alkaa hyppiä juttuja lasten kaltoinkohteluista ja huostaanotoista ja ajatus sijaislapsesta alkaa houkuttaa.
Harri ja ystävät yrittävät jarrutella, mutta ajatus vain tuntuu Tuulasta oikealta. Lopulta heille saapuu kaksi lasta, Luke 8v ja Venni 5v.
Tuulan oma vaikea lapsuus alkoholistiäidin kanssa vaivaa mieltä, mutta samalla siitä on apua lasten tukemisessa.

"Tänään he tulevat. Olemme hankkineet Roopen huoneeseen kaksi uutta sänkyä. Kodin pitää näyttää valmiilta Venniä ja Lukea varten. He eivät saa ajatella, että tämä on joku koe. Että jos kaikki ei suju hyvin, suunnitemat perutaan. He muuttavat tänne, vaikka tämä vierailu sujuisi miten sattuu."

Mielipide:

Tässäpä kirja, jonka olisi toivonut vielä jatkuvan.
Ihanan rehellinen kuvaus äitiydestä, sen haasteista ja sen herättämistä tunteista. Koskettava kertomus lapsista, joiden lapsuus ei suju niinkuin pitäisi. Toiveikas kuitenkin.
Vennin ja Luken elämästä olisi halunnut lukea enemmän, tietää enemmän. Kuinka heidän lopulta käy? Entä heidän äitinsä? Ja kuinka Tuula kestää vanhemmuuden paineet?

Härkönen on minulle tuttu kirjailija entuudestaan. Pidän hänen teoksistaan ja tavasta kirjoittaa asiat suoraan. Jatkossa luen varmasti lisää hänen kirjojaan :)

Onnen tunti 4/5 pistettä :)

Hevosen taju - Ville Virtanen

Teos 2013
Sivuja 364

Lyhyesti: Flo ja Elias ovat löytäneet toisensa teineinä. Molemmilla on lahjoja ja taitoja, jotka yhdistämällä he ovat erottamattomat. He vetävät Euroopan parasta hevoskauppatallia.
Tärkeät kaupat lähestyvät, kun yhtäkkiä pihaan ilmestyy hevoskuljetusauto. Autossa on arvoton akhaltektamma, joka kauneudellaanja valovoimallaan mullistaa hevoskauppiaiden arjen.

"Muu vilinä lakkasi olemasta, oli ainoastaan tamma, Elias ja heidän välisensä kontakti. Hevosen suunnalta humisi, se oli jotain taikaa, vähän pelotti että taika särkyisi. Hän oli ensimmäistä kertaa kohdannut elämänsä hevosen. Hän oli päässyt perille siihen kohtaan, missä hänen tiensä oli alkava. Hän oli saanut aavistuksen lahjastaan: kun Elias kuiskaa, hevonen kuuntelee. Kun hevonen kuiskaa, Elias kuulee. Hevosen taju."

Mielipide: 

Mahtavaa, hevoskirja aikuisille!
Alku oli todella lupaava. Hevosia ja tapahtumia kuvailtiin tarkkaan ja asiantuntevasti. Eliaksen kasvutarina oli mielenkiintoinen ja koskettava. Minun lukukokemustani hieman häiritsi tekstissä ajoittain käytetty murre - lukeminen ei ollut nautinnollisen sujuvaa, vaan joutui takertumaan sanoihin.
Mutta sitten... Elias vaipui koomaan kaaduttuaan valkoisen hevosen kanssa. Kun hän heräsi, hän luuli olevansa hevonen ja kirja muuttui todella omituiseksi. Täytyy sanoa, että olin pettynyt ja olisin halunnut jättää kirjan kesken. Mitä en juuri koskaan haluaisi tehdä..
Enkä luonnehtisi kirjaa rakkaustarinaksi.. Joo, Elias ja Flo sopivat yhteen ja lopulta taas löysivät toisensa, mutta jotenkin... ei. Ei ei ei.
Jos kirja olisi jatkunut loppuun alun tavalla, tämä olisi ollut hyvä. Mutta ei näin. Alun vuoksi annan pisteitä 2/5.

(Niin ja kirja ei sopinut mihinkään Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan, mutta tämä on ollut lukulistallani pitkään ja hyppäsi silmilleni kirjastossa :) Seuraava kirja onkin sitten haastekirja :)

Keinu - Pia Ronkainen

Nisperon kahvilakirjat 2015
Sivumäärä 284

Lyhyesti: 

"Menneisyys seuraa meitä kuin askeleet lumessa. Keinu kuvaa kahden ihmisen ennalta-arvaamatonta saapumista risteykseen. Törmäys on väistämäätön. Keinu liikkuu saumattomasti alisen ja reaalimaailman häilyvällä rajalla. Se on täynnä psykologista jännitystä, se pelottaa ja inhottaa, mutta myös lohduttaa". 

Maria elää pelkojensa kanssa, yrittää vastustaa paniikkikohtauksia ja saada novellikokoelmansa kirjoitettua. Hän huomaa ilmoituksen edullisesta vuokramökistä Kuurankylässä ja muuttaa kaupungista maalle kirjoittamaan. Mökissä ei kuitenkaan ole kaikki aivan kohdallaan.

Vuokraisäntä Paulus on tyytyväinen saadessaan vanhaan kotitaloonsa vuokralaisen - taiteilijana ja tatuointipiirtäjänä tulot eivät ole suuria ja säännöllisiä. Viisainta olisi toki muuttaa mökkiin itse, mutta siellä on liikaa muistoja, jotka eivät jätä häntä rauhaan.. Huoli uudesta vuokralaisesta jää kuitenkin vaivaamaan hänen mieltään.

"Jostain kuului hentoa laulua. Aivan kuin lapsen ääni. Maria pysäytti keinun. Laulu lakkasi. Maria otti uudestaan vauhtia. Taas hän kuuli sen. Ääni oli niin pieni, että hän ei saanut laulun sanoista selvää. Maria pysäytti taas keinun. Ääni vaikeni. Maria otti vauhtia. Ja taas hän kuuli sen. Maria potkaisi lisää vauhtia. Hän katseli jalkojaan taivasta vasten. Hänen jalkojensa tilalla olivat paljaat likaiset varpaat." 

Mielipide:

Halusin lukea Keinun, koska olen tavannut kirjan kirjoittajan ja kirjan paikat ovat minulle tuttuja. Yleensä kun luen, paikannimet ovat minulle yhdentekeviä - en kuitenkaan tiedä oikeasti missä liikutaan. Tässä oli hauskaa juuri se, että olen käynyt samoissa paikoissa ja rakennuksissa kuin kirjan henkilöt - olen kulkenut niissä lapsena, nuorena ja vielä nykyäänkin.
Keinu oli hieman erilainen kuin odotin. Ahmin sen silti kahdessa illassa (olisin ahminut yhdessä, jos en olisi perheellinen :D). Yllättävä, jännittävä. Sujuvaa tekstiä, helppo lukea. Mielenkiintoiset hahmot. Yliluonnollisuutta en odottanut (ainakaan niin paljon mitä sitä oli), mutta se ei haitannut.
Tykkäsin, paljon.
Tähtiä 4/5.

Saattaja - Mia Vänskä

Sivumäärä 308

Lyhyesti omin sanoin:

Lilja eroaa uskottomasta aviomiehestään ja muuttaa vanhaan kotitaloonsa. Edelliset asukkaat muuttivatkin siitä sopivan kiireesti pois.. Lilja tajuaa, että talossa ei kuitenkaan ole kaikki kohdallaan, sillä valot räpsyvät ja kellarin lattialle ilmestyy yhtenään vesilammikko, eikä näille löyty järkevää selitystä. Ja asiat vain pahenevat, kun naapurin rouva puukotetaan ja Liljan äiti löytyy tajuttomana kellarista. 

Lilja alkaa tajuta, että kaikki liittyy jollain tapaa häneen, että hänellä on kyky, jota hänen tulisi käyttää; pelotti se häntä kuinka paljon tahansa. 

Mielipide:

Hui, miten hyvä kirja! 

Oikeasti välillä pelottava, jännittävä vähintäänkin. Henkilöt olivat tavallisia, joihin oli helppo samaistua. Pystyin kuvittelemaan talon elävänä mielessäni kirjaa lukiessani. Siinä vaiheessa kun Lilja oppi käyttämään kykyään ja seikkaili järven luona, tarinan kammottavuus kuitenkin katosi. Valojen räpsyminen ym. on pelottavaa, mutta kun paha alkoi paljastua, pelko menetti otteensa, ainakin minusta :) 

Silti lukunautinto oli taattu ja tarinaa oli vain pakko lukea ja lukea, koska ihan ehdottomasti halusi tietää, miten lopulta käy. 

Tähtiä annan neljä:

****

Puhdistus - Sofi Oksanen

Julkaisuvuosi 2008
Sivumäärä 380

Lyhyesti omin sanoin:

Vanha Alide Truu löytää pihaltaan tajuttoman, parikymppisen Zaran. Kun Zara palaa tajuihinsa, tämä kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään ja pyytää Aliidelta apua. Aliidelle selviää, että he ovat sukua ja sen myötä vanhat muistot palaavat Aliiden mieleen; traaginen rakkaus sisarensa mieheen, avioliitto toisen miehen kanssa, valinnat, jotka vaikuttivat koko Aliiden lähipiiriin..
Zarakin on joutunut tekemään epätoivoisia ratkaisuja, ja vaikka aika on toinen, vaino on vain muuttanut muotoaan.

"Aliide. Aliide Truu. Zaran kädet irtosivat penkin laidasta. Aliide Truu oli elossa ja seisoi hänen edessään. Aliide Truu asui tässä talossa. Tilanne tuntui yhtä vieraalta, kuin kieli hänen suussaan. Zara muisti hämärästi, miten oli onnistunut löytämään oikean tien ja oikean tien hopeapajut, mutta ei sitä, oliko ylipäänsä käsittänyt onnistuneensa oikean talon löytämisessä, oliko seissyt yöllä ulko-oven edessä tietämättä mitä tehdä, oliko ajatellut odottaa aamua, jotta talossa ei pelästyttäisi yöllistä vierasta, oliko edes miettinyt oveen koputtamista, oliko miettinyt mitään."


Mielipide:

Ihan mielenkiintoinen kirja, Aliiden menneisyys oli todella.. värikäs, jos näin voi sanoa. Mielenkiintoinen henkilö. Kuitenkin minä en ehkä ihan tajunnut kirjan hienoutta. Minä pidän enemmän kirjoista, jotka herättävät tunteita ja saavat mahdollisesti haukkomaan henkeään, mutta ei tämä. Tämä ei saanut mitään sellaista aikaan. Mutta minä en osaakaan arvioida kirjaa muuten kuin omien kokemuksieni perusteella. Voin kuitenkin suositella, että kaikkien kannattaa lukea tämä, jos haluaa lukea jotakin suomalaisen kirjoittamaa :)
Tähtiä annan kolme
***