Kaviopolkka - Mari Timonen

Karisto 2005
Sivuja 213
(Kirjasto)

"Rakennukset näyttivät häpeileviltä kuin ihmiset pelastusarmeijan ruokajonossa. Päärakennus oli joskus ollut siniseksi maalattu, mutta maali oli lohkeillut ja talon pääväri oli nykyisin likaisen harmaa. Tiilikatto kasvoi sammalta, ränni repsotti osittain irti. Katolla oli kaksi piippua, joista toinen oli pahasti rapautunut ja kallellaan, harmaita laastinkimpaleita oli rapissut kattotiilien päälle. "

Lyhyesti:

Lilja, eli Lilli vuokraa yhdessä ystävänsä Pian kanssa huonokuntoisen Kyyhkysvuoren ratsastuskoulun. Koulun omistaja on päästänyt paikat rempalleen erottuaan ja alkoholisoiduttuaan. Lilli sitä vastoin näkee paikan potentiaalin ja haluaa toteuttaa unelmansa.
Hevosten lisäksi Lillin jaloissa pyörii 2- vuotias tyttö Veera, joka on seurausta romanssista Lontooseen lähteneen Ralen kanssa. Rale pitää yhteyttä lähinnä sähköisesti, kunnes ilmoittaakin eräänä päivänä tulevansa viikoksi Suomeen.
Talliarki ei pyöri ongelmitta. Raha on tiukassa, harmaita hiuksia aiheuttavat hölmöilevät ponit sekä juopunut paikan omistaja, joka uhkailee viikoittain häädöllä. Mieshuolilta ei myöskään voi välttyä. Sydän sykkii yhä villille Ralelle, eikä kukaan tunnu yhtä hyvältä yrityksistä huolimatta.

"Yritimme paahtaa voltteja ja laukannostoja parhaamme mukaan. Girgiisi tuntui luottavan minuun ja oli nykyisin erittäin oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Se osasi pian nostaa myötälaukan ja volteistakin tuli joskus pyöreitä. Kesken ratsastuksen se ei riehaantunut edes tammoista. Ainoastaan korvan heilautus kertoi, että kiinnostava tapaus oli juuri menossa ohi."

Mielipide:

Heppatyttönä hevoskirjat kiinnostavat aina! Ja aikuisten hevoskirjoja on ihan liian vähän...
Kaviopolkassa tapahtumat etenivät nopeasti, välillä turhankin nopeasti. Monista asioista olisi voinut kertoa enemmän ja tarkemmin. Lisäksi välillä tuntui, että hevosten sijaan haikailtiin vain Ralen perään. Lilli itsessään oli ihan ok päähenkilö, tosin hänkin jäi aika pintapuoliseksi. Pia puolestaan oli hersyvän positiivinen hahmo, Alviina (juopunut tallinomistaja) aika turha ja Ralekin jäi etäiseksi.
Plussaa huumorista ja muutenkin iloisuudesta, vaikka kaikki ei helppoa ollutkaan.
Mitään suuria tunteita kirja ei herättänyt, eikä sisältänyt isompia juonenkäänteitä.
Helppo, leppoisa, mukava kirja. Hyvää vaihtelua dekkareiden jälkeen :)
3/5