Sivumäärä 345
Lyhyesti:
Kirjailija Helen Wesendahl herää sairaalassa, eikä hänellä ole mitänä muistikuvaa tapahtumista. Hänelle selviää, että hänellä on ollut aivoverenvuoto, jonka seurauksena toinen puoli hänen kehostaan on halvaantunut, eivätkä sanat tahdo tulla ulos suusta.
Helene joutuu kokoamaan muistikuviaan uudelleen kasaan, ja pikkuhiljaa hänelle alkaa selvitä, miksei mikään liikahda hänen sisällään, kun aviomies Matthes tulee käymään..
"Paikalle ilmestyy vaaleatukkainen nainen, se häärää jonkin laitteen kimpussa hänen vieressään. Hän yrittää kääntää päätään edes vähäsen. Nainen katsoo häntä vihaisesti, mutta hän onnistuu näkemään joukon päällekäin pinottuja kuvaruutuja. Vaalealla naisella on kädessään pussi, jossa on mudanväristä velliä. Nainen ripustaa vellin koukkuun ja kiinnittää siihen letkun. Sanoo lounasaika ja nauraa."
Mielipide:
Aiheena hyvin mielenkiintoinen, mutta minusta jotenkin tylsää luettavaa. Pakko myöntää, että loppuvaiheessa hypin jo rivien yli, kun en jaksanut lukea kaikkia Helenen muistelmia. Ja minä hypin rivien yli tuskin koskaan! Pidän enemmän kirjoista, joissa on tapahtumia muuallakin kuin päähenkilön pään sisässä.
Myös odotukseni tätä kirjaa kohtaan saattoivat huonontaa sitä. Kuvittelin kirjan vähän toisenlaiseksi ja mukaansatempaavammaksi. Tähtiä annan vain kaksi:
**
