Lyhyesti omin sanoin:
Lilja eroaa uskottomasta aviomiehestään ja muuttaa vanhaan kotitaloonsa. Edelliset asukkaat muuttivatkin siitä sopivan kiireesti pois.. Lilja tajuaa, että talossa ei kuitenkaan ole kaikki kohdallaan, sillä valot räpsyvät ja kellarin lattialle ilmestyy yhtenään vesilammikko, eikä näille löyty järkevää selitystä. Ja asiat vain pahenevat, kun naapurin rouva puukotetaan ja Liljan äiti löytyy tajuttomana kellarista.
Lilja alkaa tajuta, että kaikki liittyy jollain tapaa häneen, että hänellä on kyky, jota hänen tulisi käyttää; pelotti se häntä kuinka paljon tahansa.
Mielipide:
Hui, miten hyvä kirja!
Oikeasti välillä pelottava, jännittävä vähintäänkin. Henkilöt olivat tavallisia, joihin oli helppo samaistua. Pystyin kuvittelemaan talon elävänä mielessäni kirjaa lukiessani. Siinä vaiheessa kun Lilja oppi käyttämään kykyään ja seikkaili järven luona, tarinan kammottavuus kuitenkin katosi. Valojen räpsyminen ym. on pelottavaa, mutta kun paha alkoi paljastua, pelko menetti otteensa, ainakin minusta :)
Silti lukunautinto oli taattu ja tarinaa oli vain pakko lukea ja lukea, koska ihan ehdottomasti halusi tietää, miten lopulta käy.
Tähtiä annan neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti