Sivumäärä 286
Lyhyesti omin sanoin:
Jacinda on draki, eli lohikäärmeestä polveutuva ihminen. Eikä hän ole mitenkään tavallinen sellainen, sillä hän on ensimmäinen tulensyöksijä sitten moniin vuosiin. Erikoisuutensa takia Jacindan tulevaisuus on suunniteltu ja hän yrittää kapinoida sitä vastaan. Hän rikkoo laumansa tärkeää sääntöä ja lähtee laumasta äitinsä ja sisarensa kanssa. He muuttavat pikkukaupunkiin aavikon keskelle, jossa Jacindan äiti toivoo tyttärensä lohikäärmeen kuolevan; hän haluaa tyttärestään tavallisen nuoren.
Jacinda puolestaan tekee kaikkensa pitääkseen lohikäärmeen sisällään elossa. Ja ainoa, joka saa lohikäärmeen heräämään, on Will; lohikäärmeitä metsästävä komea nuorukainen.
"Haavoittunutta siipeäni polttaa ja tykyttää. En kuule enää muuta kuin metsän kuiskeen ja Kaskadivuorten vaimean huokailun. En kuule ihmisiä, en metsästäjiä. En Williä. Kurtistan kulmiani. Jostakin syystä ajatus häiritsee minua. En näe häntä enää koskaan. En saa tietää, miksi hän antoi minun elää. Enkä saa tietää kuulinko oikein mitä hän kuiskasi."
Mielipide:
Jos edellinen lukemani nuortenkirja oli pettymys, tämä ei todellakaan ollut! Ehkä yksi parhaimmista lukemistani nuortenkirjoista.
Jo lohikäärmeet tekivät tarinasta erilaisemman (verrattuna siis vampyyreihin, kuolemattomiin ym.), vaikka perustarina yleensä onkin suht samanlainen (tyttö rakastuu poikaan, poika tyttöön, mutta matkassa on paljon mutkia..) . Lohikäärmeet tekivät tarinasta kiehtovan, henkilöt olivat miellyttäviä (kukaan ei siis ärsyttänyt) ja romantiikka oli sopivaa, ei mitenkään liian yliampuvaa (no okei, ehkä välillä "vähän". Varsinkin jos ajattelee sitä, että Jacinda oli 16v.). Mutta jotenkaan yliromanttiset lällärikliseetkään eivät haitanneet lukunautintoa.
Alussa pelkäsin, että Brooklynistä tulisi se rasittava hahmo; koulun dramaqueen, joka uhkaa tekevänsä toisten elämästä kurjaa jne jne. Mutta hän pysyi onneksi aika sivussa.
Minä pidin tästä ja odotan jatkoa innolla.
Tähtiä annan neljä ja puoli:
****½!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti