Otava 2020
Sivuja 345
Storytel äänikirja
Kesto 8h 11min
Lukija Lari Halme
"Ensimmäinen sydän tuli vastaan yhtäkkiä. Kohmeinen sydän lojui keskellä havunneulasten peittämää polkua. Se ei ollut kovin suuri, ehkä lapsen nyrkkiä pienempi. Se oli sulanut vähän reunoista, ja tummanpunaista verta oli kertynyt lätäköksi sen ympärille. Muutama musta sulka oli takertunut verilätäkköön, kuivunut veri oli tahmannut höyhenet. "
Lyhyesti:
Jatko-osa Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille- kirjalle.
Edellinen kirja päättyi, kun Tim menetti muistinsa Magdalena- noidan toimesta ja Lynx ritarinarvonsa ja perheensä.
Lynx syyttää itseään Timin muistinmenetyksestä ja päättää lähteä etsimään Botniasta noitaa, joka voisi palauttaa Timin muistin. Matka on uhkarohkea ja järjetön, sillä hänellä ei ole ensinkään lupaa ylittää rajaa. Ja toiseksi, rajan takana voi olla ihan mitä vain.
Lynxin sisko Fox saa tietää sisarensa karanneen hullulle matkalleen ja lähtee tämän perään. Mukaansa hän saa myös noidutun Fransin (joka on jonkin lemmenlumouksen pauloissa ja hulluna Lynxiin) sekä Timin ja kuolleista nousseen Astridin.
Etelä- Suomessa myllertää prinsessan kuoltua "onnettomuudessa" eikä syyllistä saada kiinni. Onko Tasalaisilla sormensa pelissä? Tietääkö Astrid jotain enemmän, kuin suostuu kertomaan?
"Lohikäärme loikki ympärillämme ja keräsi jotakin hampaisiinsa. Höyheniä, ei kai taas! Otus kantoi minulle kaksi mustaa sulkaa ja tuijotti minua siihen asti, kunnes laitoin ne taskuuni.
- Lohikäärme tuo minulle sulkia, en tajua miksi, mutisin.
- Käytin sulka- sanaa esimerkkinä yhdessä lauseessa, kun opetin sille substantiiveja, mutta jotenkin se ymmärsi koko jutun väärin."
Mielipide:
Ei tämä ihan odotuksia täyttänyt.
Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan myös Botniaan ja sen omanlaiseen ympäristöönsä. Jäin silti kovasti kaipaamaan syvempiä ihmissuhteita ja sitä romantiikkaa.
Menoa ja meininkiä sen sijaan ei puuttunut. Kirjassa tapahtui paljon ja erilaisia näkökulmia saatiin usean eri kertojan (Lynx, Tim ja Fox) kautta. Ehkä tässäkin oli vähän liikaa kaikkea, mihinkään ei päässyt paneutumaan kunnolla. Lisäksi moni asia tapahtui kovin helposti - hups kun koko ajan kuljettiin samaa reittiä kuin Lynx edellä. Toki, täytyy muistaa että tämä on nuorten kirja ja oikealle ikäryhmälle tämä on varmasti oikein hyvä, viihdyttävä ja vauhdikas teos. (Näin vähän vanhemmalle lukijalle tämä ei enää ihan uppoa. )
Parasta kirjassa oli Lohikäärme. Vitsit mä tykkään siitä :)
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti