perjantai 23. heinäkuuta 2021

Sielunhevonen - Sinimaaria Kangas


 Into kustannus 2017
Sivumäärä 243
Kirjasto

"Osaisin satuloida Harryn silmät kiinni. Pystyn siihen nytkin, vaikka sydän on riekaleina. Nostan kuluneen Kiefferin sen selän korkeimmalle kohdalle ja annan satulan liukua yhä vain syvenevään notkoon. Lihakset ovat näivettyneet ja hevonen kutistunut. Sitä on kamala katsoa. "

Lyhyesti:

Julia on 17- vuotias, kun hänen äitinsä kuolee syöpään. Äidin poismeno aiheuttaa suurta tuskaa, sillä kulkihan Julia pienestä pitäen äidin mukana talleilla. Hoitaen, ratsastaen, kisaten. Myös äidin sielunhevonen Harry, jonka hän toi mukanaan Amerikasta, on aika päästää pois. 
Äidin ja Harryn kuoltua Julia ei halua enää ratsastaa eikä oikein millään muullakaan tunnu olevan enää väliä. Kunnes hän saa päähänsä etsiä oman sielunhevosensa, Harryn kopion, sukulaisen. Hän lähtee etsintäreissulle Amerikkaan, äitinsä kotimaisemiin. 
Alkaa matka, jolla Julia joutuu kohtaamaan itsensä, tunteensa ja muistonsa. Voiko sielunhevosta tunnistaa, jos ei tunne edes itseään? Kipeä retki tulee kuitenkin tarpeeseen ja Amerikasta Julia saa hevosen sijasta mukaansa jotain ihan muuta, 

"Tämä hetki on aina pahin. Kun maailma ei ole vielä herännyt eikä hälinä peitä pahimpia ajatuksia. On valvottava yksin kaiken kivun kanssa eikä pimeästä ole turvaa. Yritän nousta ja mennä hakemaan loimen peitoksi, mutta jalat ovat puutuneet paikoilleen. Hyvä on, jään tähän vaikka lattia on yhtä kylmä ja kova kuin koko maailma. Joka soluun sattuu, on nälkä ja jano, päätä särkee. Silmät ja sieraimet alkavat vuotaa virtanaan. Onneksi kukaan ei ole näkemässä. Miksei kukaan ole näkemässä. "

Mielipide:

Olipa kaunis, haikea, surumielinen, mutta lopulta onneksi suht onnellinen kirja. 
Ihanaa, kun välillä sattumalta tulee vastaan hevoskirjoja. Ja ihanaa, kun ne ovat hevoskirjojen lisäksi myös paljon muuta. 
Kauniisti kirjoitettu, Julian tunteet ja ajatukset koskettivat, suru hiipi iholle asti. Ympäristö oli mielenkiintoinen, välillä oltiin Suomessa Julian isän kotitilalla, välillä äidin suvun tilalla Amerikassa. Kiehtovaa, hienosti kehitelty. 
Hevosia kirjassa oli riittävästi, ne eivät jääneet taka-alalle vaan olivat tärkeässä roolissa tarinassa. Kaikki oli riittävän aitoa ja todentuntuista, näin voisi olla oikeastikin. 
Tykkäsin kyllä kovasti tästä. 

4/5

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiehtovan erilaiselta hevostarinalta. Täytyykin pitää mielessä.

    VastaaPoista

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...