Itse tutustuin sarjaan vuoden 2010 marraskuussa, kun luin Luukaupungin arvioinnin jostakin blogista. Sarja vaikutti lupaavalta ja lainasinkin kirjastosta sarjan ensimmäisen osan. Ja olin heti ihan myyty! Sarjan toisen kirjan, Tuhkakaupungin luin melkein heti ensimmäisen osan perään ja jäin kuumeisesti odottamaan viimeistä osaa, joka paljastaisi viimeisetkin salaisuudet. Ja nyt, pari viikkoa sitten, ihan sattumalta silmäni osuivat Lasikaupunkiin ja pakkohan se oli kahmaista mukaan!
Lasikaupungin englanninkielinen alkuperäisteos 2009 City of glass.
Sivumäärä 480.
Lyhyesti:
Kerron lyhyesti myös aiemmista osista, koska niitä en ole tänne kirjoittanut (koska en blogannut vielä silloin), enkä voi laittaa linkkiä aiempiin arviointeihin. Luukaupungissa sarjan päähenkilö Clary, 16-vuotias nuori, huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe. Kun Claryn äiti katoaa mystisesti, hän tutustuu varjometsästäjiin jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet. Ja yllätys yllätys, Clary saa oppaakseen häikäisevän komean ja ylimielisen pojan, Jacen, ja yhdessä he lähtevät etsimään Claryn äitiä. Samalla Clary saa tietää asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä aivan toiseen suuntaan..
Tuhkakaupungissa Clary haluaisi tavallisen elämänsä takaisin, mutta se ei onnistu, sillä varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, hänen äitinsä on koomassa, parhaasta ystävästä on tullut yksi alamaailman asukkaista ja Jacesta ja Clarystä ei koskaan voi tulla mitään.. Kaiken lisäksi mielipuolinen Valentine on saanut käsiinsä jo kaksi Muutoksen välineistä , joilla hän voi hallita demoniarmeijaa.
Ja nyt, tähän uusimpaan, eli Lasikaupunkiin.. Claryn äiti on edelleen koomassa ja hänen takiaan Clary lähtee Idrisiin, varjometsästäjien alkukotiin. Hän uhmaa henkensä kaupalla Lasikaupungin lakia, eikä Claryn itsepintaisuus miellytä lainkaan Jacea, joka haluaisi pitää tytön turvassa. Lasikaupungissa Clary saa tietää lisää taustastaan ja saa liittolaisekseen Sebastianin.
Valentine suunnittelee nefilien eli varjometsästäjien tuhoamista, ja nefilit harkitsevatkin liittoutumista alamaailman asukeiden kanssa selviytyäkseen taistelusta yhteistä pahaa vastaan. Clary on löytämässä omat voimansa, mutta ehtiikö hän ottaa ne kunnolla käyttöönsä auttaaksen muita? Ja mikä onkaan muutoksen välineistä kolmas?
"En edes muistanut ,että täällä on kellari, Jace sanoi ja tuijotti Claryn ohi seinässä ammottavaa aukkoa. Hän kohotti noitavalon ja sen loiste heijastui takaisin alaspäin johtavasta tunnelista. Seinät olivat mustat ja liukkaat, ja niiden materiaali oli sileää tummaa kiveä, jota Clary ei tunnistanut. Portaat kiilsivät aivan kuin ne olisivat olleet kosteat. Aukosta leijaili omituinen haju; kostea ja tunkkainen ja siinä oli outo metallinen häivähdys, joka sai hänen hermopäänsä kihelmöimään.
Mitähän tuolla alhaalla mahtaa olla?"
Mielipide:
Pakko sanoa, että olen pitänyt sarjasta hyvin, hyvin paljon! Ensimmäisessä osassa jotkut henkilöt aluksi ärsyttivät minua, mutta luettuani tarinaa eteenpäin, kukaan ei enää tympinyt, jokainen oli saanut oman persoonallisuuden ja hyväksyin heidät sellaisenaan. Sarjan kirjoista jokainen tempaisi heti mukaansa ja tarinaa oli vain pakko lukea eteenpäin, pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kirjoissa oli sopivasti jännitystä, seikkailua, tappeluita ja romantiikkaa, vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Jossain määrin olen itse kasvanut yli nuorten kirjoista, mutta osa jaksaa vedota edelleen. Ylipäätänsä nuorten kirjoista saa "mielenkiintoisen" kuvan rakkaudesta. Itse nuorempana halusin kovasti uskoa kirjojen "kuolemattomaan ja ikuiseen rakkauteen", mutta nykyään se meinaa lähinnä naurattaa :)
Pidin kuitenkin sarjasta kovin paljon ja Lasikaupungille annankin tähtiä kaikki viisi:
*****
(Ylipäätänsä koko sarja saa viisi tähteä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti