Sivumäärä 425
Lyhyesti omin sanoin:
70-vuotias James Farrell kertoo omaa tarinaansa. Tarinaansa siitä, kuinka hän tuli murhanneeksi vaimonsa Sarahin, jonka kanssa hän oli naimisissa melkein 50 vuotta. Hän yrittää ymmärtää itseään ja tekojaan ja vastauksia etsiessään hänen on palattava menneisyyteensä. Palattava ajattelemaan aikaa, jolloin hän oli nuori ja hölmökin. Aikaan, jolloin hän oli lahjakas viulisti ja suunnattoman rakastunut vaimonsa serkkuun Ellaan.
"Vielä viidenkymmenen vuoden takaa voin tuntea noiden pehmeiden huulien kosketuksen, voin tuntea kihelmöinnin, joka kulki lävitseni niiden kumartuessa koskettamaan omiani. Ellan huulet; kauan katsellut, kauan kuvitellut, viimein saavutetut. Suudelmamme: värisyttävä, sähköinen, pitkä, hätäilemätön, hellä. Voin maistaa sen savukkeen maun."
Mielipide:
Kirjan kannessa mainitaan, että romaanissa on humisevaaharjumaista synkkää kohtalonomaisuutta, mutta minusta tätä ei voi mitenkään verrata Humisevaan harjuun.
Meren huoneissa oli selkeä ja helppolukuinen, tasaisen varma, mutta omalla tavallaan myös jännittävä ja kauhistuttavan laskelmoitu. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja persoonallisia. Tykkäsin, muttei silti pääse suosikkien joukkoon :) Tähtiä annan kolme:
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti