sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Atuanin holvihaudat - Ursula K. LeGuin

Alkuperäisteos 1977 The tombs of Atuan
Sivumäärä 164

Lyhyesti omin sanoin:

Nuori Tenar vihitään Nimettömien ylipapittareksi ja hän saa nimen Arha. Hänen täytyy vartioida Atuanin pyhien hautojen koskemattomuutta ja vain hänellä on lupa kulkea pimeässä. Hänen tiensä ei ole helppo, sillä kaikki rituaalit eivät ole hänestä sopivia ja hän saakin painavan taakan kantaakseen. Lisäksi vallastaan huumantunut Kossil vaikeuttaa hänen tehtäväänsä.
Ja entäs sitten Ged, joka luvatta tunkeutuu pyhään hautaan ja yrittää löytää labyrintissä olevan aarrekammion. Vain Tenar voi häntä auttaa, eikä tie ole helppo.

"Kuuntele Tenar! Minä tulin tänne varkaana, vihollisena, sinun vastustajanasi. Ja sinä olit minulle armelias ja luotit minuun. Minä olen luottanut sinuun siitä hetkestä kun näin  ensi kerran vilaukselta kasvosi Holvihaudassa, ja sinä olit kaunis pimeässäkin. Sinä olet todistanut luottamukseni minuun. Enkä minä ole antanut mitään vastalahjaa. Mutta nyt tahdon lahjoittaa sinulle sen mikä kuuluu sinulle. Minun tosinimeni on Ged. Olkoon se myös sinun salaisuutesi."

Mielipide:

Tämä tarina oli jännittävämpi kuin ensimmäinen osa, Maameren velho. Ja kiehtovampi. Kun yritin kuvitella Holvihautaa, labyrinttiä, kivipaaseja.. Kaikki tällainen pimeä ja salaperäinen kiehtoo aina mieltäni ja haluaisin tietää enemmänkin, kuin mitä kirjassa kerrotaan. Suorastaan ahmin tämän tarinan :)
Tarina oli oikeastaan aika lyhyt, mutta silti se ei jäänyt liian pinnalliseksi vaan kaikki oleellinen tuli mielestäni esille. Eikä tarinassa ehtinyt tylsistyä.
Tykkäsin ja luen lisääkin Maameren tarinoita jossakin vaiheessa, mutta seuraavana luen jotain toisenlaista!
Tähtiä annan neljä:
****

1 kommentti:

  1. Hyvä postaus :)

    Olen lukenut alkuperäisen trilogian ja pidin tästä osasta eniten.

    VastaaPoista