lauantai 28. huhtikuuta 2012

Punaiset tulppaanit - Alyson Noel

Alkuperäisteos2009 Evermore
Sivumäärä 335



Lyhyesti omin sanoin:

Ever on menettänyt onnettomuudessa perheensä ja saanut tilalle kyvyn nähdä ihmisten auroja ja kuulla heidän ajatuksensa. Kyky ei kuitenkaan tuo Everille onnea vaan päinvastoin; se sulkee tytön yksinäisyyten. Ever ei muuta haluaisikaan, kuin olla täysin normaali teini. Mutta sitten kouluun tulee Damen, tuo uusi, komea, salaperäinen kaveri, jonka auraa ja ajatuksia Ever ei näe ja kuule. Damenin seurassa Ever tuntee itsensä täysin tavalliseksi; kunnes hänelle selviää, että Damen ei ole normaali. Mikä ja kuka Damen oikeastaan on?

"Samalla hetkellä kun Damen kääntää auton pihalle, hyppään ulos ja säntään juoksuun, ryntään ovesta sisään ja harpon raput yläkertaan toivoen ja rukoillen, että Riley olisi siellä. Minun täytyy saada nähdä hänet, puhua hänen kanssaan kaikista niistä hulluista ajatuksista jotka päässäni pyörivät. Hän on ainoa, jolle voin selittää, ainoa joka saattaisi edes ymmärtää. 
Mutta kun Rileytä ei näy, ryömin sänkyyni, käperryn mahdollisimman pieneksi ja elän hänen menetyksensä yhä uudelleen ja uudelleen"

Mielipide:

Nuorten fantasiakirjaksi ihan ok, mutta parempiakin on. Aihe oli ihan kiehtova, mutta toteutus jotenkin kömpelö ja ontuva; ainakin tällainen mielikuva minulle jäi.
Tiedättehän te, kuinka jotkut kirjat ovat sellaisia, että teksti vain soljuu eteenpäin, tarina etenee vaivattomasti ja kaikki juonenkäänteet on helppo hyväksyä ja uskoa ja ne sopivat tarinaan. Minulle tuli sellainen olo, että osa kohtauksista vain töksähti tarinaan, ne eivät olisi sopineet siihen. Muutenkin hahmoihin oli hyvin vaikea samaistua, mikä jätti tunnetasolla kirjan köyhäksi. Ei tästä saa seuraavaa vuosisadan rakkaustarinaa sitten millään.
Mitä mieltä muut ovat? :)
Tähtiä annan kaksi:
**

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti