Sivumäärä 318
Lyhyesti omin sanoin:
Ever alkaa pikkuhiljaa Damenin opastuksella päästä jyvälle kuolemattomuudestaan ja siihen liittyvistä asioista - vaikka Ever itse käyttäisikin aikansa oppimisen sijasta kuherteluun.
Mutta sitten alkaa vaikuttaa siltä, että Damen on sairas; hänen voimansa hiipuvat ja hän voi pahoin; minkä ei pitäisi olla mahdollista kuolemattomalle.
Lisäksi Damen saa kilpailijan, letkeän hauskan Romanin, joka alkaa piirittää Everiä koulussa.
Ever yrittää etsiä vastauksia ongelmiinsa Valonmaasta ja hänelle paljastuu paljon asioita Damenin historiasta. Lisäksi hän saa selville, että Sinisen kuun aikaan hän voi palata ajassa taaksepäin ja pelastaa joko perheensä tai Damenin - mutta ei molempia!
"Kun seuraavana päivänä tapaan Damenin parkkipaikalla, kaikki huoleni kaikkoavat. Koska samalla hetkellä, kun hän avaa autoni oven ja auttaa minut ulos autosta, huomaan miten terveeltä hän näyttää, kuinka musertavan komea hän on ja kun katson häntä silmiin on selvää, että kaikki eilispäivän kummallisuudet ovat mennyttä. Me olemme rakastuneempia kuin koskaan ennen. Oikeasti."
Mielipide:
Kirja ei ainakaan alkanut kovin lupaavasti; niin moni asia alkoi tympiä jo heti alussa. Esimerkkinä vaikka Ever ja ikuinen neitsyyspulma(haluan, mutta en halua, mikä minua vaivaa, blaa blaa), Miles ja Haven (hillitkää rakkauttanne, koska meillä ei sitä ole!), Ava Valonmaassa (huh, mikä asenne!) jne. Okei, en edes alkanut lukea tätä kirjaa kovin hyvällä asenteella, joten vikaa oli siinäkin..
Pakko kuitenkin sanoa, että loppua kohden kirja parani, kun yllä mainitsemani asiat painuivat taka-alalle ja kirjassa alkoi oikeasti tapahtua. Tosin oli kyllä aika selvää, kuka oli syyllinen ja miksi :)
Ja loppuratkaisunsa suhteen Ever oli niin ääliö kuin vain voi.. Argh..
No, lempisarjaani tästä ei saa, mutta aion lukea myös viimeisen osan, koska tahdon tietää kuinka Damenin lopulta käy.
Tähtiä annan vain kaksi:
**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti