Liikkuva linna - Diana Wynne Jones

Alkuperäisteos 1986 Howl's moving castle
Sivumäärä 323



Lyhyesti:

Sophie Hatter on kolmesta sisaruksesta vanhin ja kohtalon mukaan hänen on turha toivoa mitään suurta ja menestyksellistä elämältään. Sophien sisaret lähetetään muualle oppiin, jotta heille turvautuisi hyvä tulevaisuus, kun Sophie joutuu jäämään pieneen hattukauppaan töihin.
Eräänä päivänä kauppaan kuitenkin saapuu mahtava Erämaan noita, joka päättää antaa itseään säälivälle Sophielle opetuksen ja muuttaa tämän vanhaksi eukoksi. Sophie lähtee kaupasta, alkaa kiertolaiseksi ja päätyy lopulta mahtavan velho Howlin liikkuvaan linnaan siivoojaksi/taloudenhoitajaksi.
Liikkuvaa linnaa liikuttaa tulidemoni Calcifer, joka suostuttelee Sophien tekemään kanssaan sopimuksen; jos Sophie vapauttaa Calciferin, tämä puolestaan auttaa Sophieta särkemään oman lumouksensa.
Sophiella tosin ei ole aavistustakaan, kuinka hän vapauttaisi tulidemonin. Ja kauankohan velho Howl jaksaa sietää nuuskivaa, itsepäistä taloudenhoitajaa?

" Mustassa seinässä Sophien edessä oli iso, musta ovi, ja hän köpötti ripeästi sitä kohti. Linna oli läheltä nähtynä vieläkin rumempi. Se oli aivan liian kapea korkeuteensa nähden ja lisäksi jotenkin epäsäännöllisen muotoinen. Sen perusteella, mitä Sophien silmät erottivat tihenevässä hämärässsä, linna oli rakennettu valtavista mustista järkäleistä, jotka näyttivät hiileltä ja olivat kaikki erikokoisia ja -muotoisia, kuin kekäleitä. Kun Sophie lähestyi linnaa, järkäleistä hohkasi kylmyys, mutta se ei haitannut häntä lainkaan. Hän ajatteli vain tuoleja ja tulisijoja ja kurotti kättään kärkkäästi ovea kohti. "

Mielipide:

Ihmettelen syvästi, miksen ole tarttunut tähän kirjaan jo aiemmin. Olen kuvitellut, että olen lukenut hirmu paljon nuortenkirjoja (etenkin fantasiaa), mutta tämä on jäänyt välistä. Harmi sinänsä, mutta onni että löysin sen edes nyt - kirja nimittäin oli lukemisen arvoinen!
Kirja oli hyvä ja se poikkesi useista muista nuorten kirjoista;  Sophie oli alistuva, itsesäälissä pyöriskelevä hiirulainen niiden itsepäisten ja kaikessa loistavien sankarittarien sijaan. Tavallinen, huomaamaton. Lopussa Sophiestakin löytyi toki sanavalmiutta ja itsepäisyyttä :) Lisäksi romantiikkaa ei ollut hirvittävästi. Osasin kyllä jo arvata, kuinka lopussa käy, mutta matkan varrella ei rakkautta ollut, ellei lasketa Howlin naisseikkailuja.
Kirja oli hauska ja mukaansatempaava. Sopii myös tällaisille nuorille aikuisille :)
Tähtiä annan viisi:
*****