Sivumäärä 392
Lyhyesti:
Kirjailijan omaelämänkerrallinen kertomus skitsofreniasta. Tarinaa kertoo kirjailija Eli, joka kuulee päässään neljän pojan äänet; itkevän Espenin, pienen jalkapalloilija Emilin, öykkäri Erikin sekä Prinssi Eugenin.Tarinaa kerrotaan välillä Elin lapsuudesta ja nuoruudesta ja välillä nykyisestä selviytymisestä.
Elillä on vahvat tukijoukot ja vahva hän on itsekin, mutta välillä pää tuntuu halkeavan piposta huolimatta, äänet määräilevät ja psykoosi valtaa mielen. Eli viettääkin osan ajastaan sairaalassa, osan kotonaan.
Ystävät, terapia ja kirjoittaminen pitävät Elin kasassa.
"En peseydy. Makaan sängyssä ja odotan ihmettä. Olen nyt aikuinen. Olen iso mutta kuitenkin pieni. En pysty heräämään. En pysty nukahtamaan. Täydellisesti lamaantuneena ei havaitse mitään. Sidon hetken pohjaan pienen solmun. Ja niin elämä jatkuu. Olen yön jalkeilla ja päivän sängyssä. Paitsi lyhyiät hetkiä. Maailma on lukossa ja minä en ole siellä. Hyvässä ja pahassa.
Ovikello soi. Se on Jonatan.
"Oletko ollut koko päivän sängyssä äänien kanssa? hän kysyy. "Olen". Pyydän ääniä piilottamaan minut, ettei kukaan löydä minua. Että en löydä itseäni."
Mielipide:
Todella koskettava ja realistinen kirja. Raskasta luettavaa myös, kirja oli aika-ajoin pakko lakea käsistä ja ajatella, pitää taukoa. Mielen sairaudet ja ongelmat kiehtovat minua, olen kohdannut opiskeluaikanani muutaman skitsofreenikon ja luen mielelläni tämäntapaisia kirjoja.
Minusta oli hienoa lukea, että kirjassa Eli ei ollut yksin. Ja että hänellä oli elämässään sisältöä, että sairaus ei vienyt häntä ihan tyystin mukanaan. Todella aito ja suora kirja. Pysäyttävä lukukokemus.
Neljä tähteä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti