Sivumäärä 351
Lyhyesti:
Kirjan päähenkilö on 17- vuotias Lena, joka elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa valinnat tehdään puolestasi ja rakkaus on sairaus. Ennen 18-vuotissyntymäpäiviä nuoret käyvät arvioinnissa, jossa heitä tarkkaillaan ja jonka perusteella heille valitaan pari, koulutus, ammatti, kaikki. Ja heille tehdään kirurginen operaatio, jolla ääritunteet tasataan - rakastuminen ei ole enää mahdollista.
Lenan äiti sairastui amor deliria nervosaan (rakkauteen) ja sen seurauksena tappoi itsensä. Lena on siis nähnyt, mitä sairaus voi saada aikaan. Hän on varovainen ja onnekseen pian on hänen vuoronsa päästä arviointiin ja leikkaukseen.
Mutta kun hän tapaa Alexin, kaikki hänen kuvitelmansa tulevaisuudesta muuttuvat, kaikki mihin hän on uskonut, murentuu. Hänen tulisi vältellä poikaa, mutta hän ei voi. Hän on saanut tartunnan.
"Jalkojani jomottaa yhä aiemman juoksuni jäljiltä. Jos ennätän Back Coveen ajoissa ja Alex on siellä, olen ihan puhki, hikinen ja karsean näköinen. Jatkan matkaa silti. Nyt kun olen ulkona, karkotan kaikki epäilykset ja kysymykset mielestäni ja keskityn viilettämään niin lujaa kuin kramppaavat jalkani sallivat, kiidän pitkin autioita katuja kohti poukamaa, kurvaan jokaiselle oikotielle, jonka suinkin keksin ja katselen, miten aurinko laskee vakaasti kohti horisontissa leiskuvaa kultaista viivaa, aivan kuin taivas - tässä vaiheessa kirkkaan sähkönsininen- olisi vettä, jonka läpi valo vain vajoaa."
Mielipide:
Tämä kirja auttoi palauttamaan lukuintoani; vaikka tämänkin kirjan lukemiseen kului tavallista pidempi aika, lukeminen oli silti nautinto ja odotin aina, milloin pääsen palaamaan kirjan pariin.
Kirjan ympäristö oli mielenkiintoinen, aihe hyvä. Perusjuoni oikeastaan ihan tavallinen, mutta kun ympäristö ja tapahtumat on saatu kuvattua oikein, jännittävästi ja kiinnostavasti, ei yksinkertainen rakkaustarina ole häiritsevä. Ja ylipäätänsä se, että rakkautta pidetään pahana ja sairaana asiana, oli hyvinkin ajatuksia herättävä juttu.
Kirjan henkilöt eivät mielestäni olleet mitenkään hirvittävän erikoisia (mikä ei toisaalta ollut yllätys; mitä tavallisempia hahmot ovat, sitä helpompia heihin on samaistua), mutta eivät kuitenkaan häiritsevän tavallisia tai tylsiäkään.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti