Sivumäärä 442
Lyhyesti:
Viimeinen osa Stiefvaterin Väristys- trilogiasta. Ensimmäisessä kirjassa (Väristys) Grace seurailee lähimetsässä majailevia susia ja etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on hänelle erityisen läheinen; ihan kuin heidän välillään olisi yhteys. Sam puolestaan elää kaksoiselämää; kesät ihmisenä, talvet sutena. Tästä lähtökohdasta alkaa nuorten rakkaustarina.
Toisessa osassa (Häivähdys) nuorilla vaikuttaa olevan kaikki hyvin, he ovat saaneet toisensa jne. Kunnes Gracen vointi alkaa heikentyä.. Lisäksi tarinaan kertojina astuvat Isabel sekä lauman uusi susi Cole.
Itse Ikuisuudessa sitten susilauma päätetään tappaa, ja Grace juoksee eläimenä lauman mukana. Sam, joka on miltei parantunut, tekisi mitä tahansa pelastaakseen tyttöystävänsä - mutta millä keinolla?
Isabel ja Cole käyvät omia taistelujaan, jotka vaikuttavat myös muihin. Voiko tarina päättyä onnellisesti?
" Ympärilläni oli pilkkopimeää. Ei muodoltaan vaihtelevaa pimeää niin kuin öisessä huoneessani vaan täydellistä, yksiuloitteista pimeää niin kuin paikassa, jossa ei ole lainkaan valoa. Iholleni pisaroi vettä, saderoiskeita, ja sitten jostakin ylhäältä hulahtava isompi aalto. Minua ympäröi sateen ääni metsässä. Olin ihminen."
Mielipide:
Siitä on jo jonkin aikaa, kun olen lukenut kirjan aiemmat osat, mutta kun aloitin Ikuisuuden lukemisen, aiemmat tapahtumat alkoivat pikkuhiljaa palautua mieleeni. Hyvä päätös trilogialle. Pidin kyllä tästä sarjasta kovasti, se ei ollut liian lälläri tai imelä. Pidin siitäkin, että Isabel ja Cole olivat välillä kertojina. Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja persoonallisia.
Olin kuvitellut Gracelle ja Samille hieman erilaisten lopun, mutta tämäkin oli ok. Isabelin ja Colen juttu oli juuri osuva, ihan heille sopiva.
Tykkäsin ja suosittelen!
Tähtiä neljä:
****
P.S Lukufiilis alkaa ehkä pikkuhiljaa palautua! :) Pimenevät syysillat ja kynttilät houkuttelevat iltaisin jäämään sisälle lämpimään kirjojen pariin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti