Sivuja 239
Lyhyesti:
Elias Rosvikin teini-ikäinen Iiris- tytär katoaa mystisesti. Elias näkee hänet vilaukselta auton tuulilasin läpi ajaessaan kotiin entisen rakastajattarensa luota. Elias jatkaa epätoivoisena etsintöjä, kun muut ovat jo luovuttaneet.
Samana syksynä Eliaksen jättämä terapeutti Maaria saa asiakkaakseen hiljaisen pojan, joka on yhtäkkiä alkanut väkivaltaiseksi. Pojasta on vaikea saada otetta, mutta lopulta poika puhuu hieman ohi suunsa ja Maaria ylittää rajoja tutkiessaan tapausta.
"Olisiko se voinut herätä? Viljami huomasi ajattelevansa. Ne olivat vanhoja kysymyksiä, jotka olivat kaikuneet jossain mielen perukoilla, mutta jotka hän oli aina kyennyt pitämään tarpeeksi vaimeina. Nyt ne rimpuilivat esiin, kohti pintaa. Herättivät sekavia mielikuvia. Kurkku ja rintakehä tuntuivat ahtaammilta, aivan kuin ne olisivat pienentyneet. Viljami puhui päättäväisesti, vaikka tunsi, että oli äkkiä nuoremmassa kehossa". (Viljami oli Iiriksen rippikoulupappi)
Mielipide:
Hmm.. Itsevalaisevat ei oikein tehnyt minuun vaikutusta. Lukeminen oli helppoa ja nopeaa, mutta teksti jätti jotenkin kylmäksi. Kohdat joissa olisi kuulunut jännittää tai pelätä, ei saanut toivottua reaktiota aikaan.
Ja jotenkin tuntuu, että toteutus jäi puolitiehen. Kirja jätti paljon avonaisia kysymyksiä esim. mitä Iirikselle lopulta tapahtui? Pappi Paavilaisen tarinaa ei kerrottu kunnolla?
Kalasta ja sen symboliikasta olisi kai voinut kehitellä vaikka mitä, mutta sekin jäi aika vaisuksi.
Iiriksen uhmakkuus ja "paskan" hokeminen olivat välillä ärsyttäviä.
Pisteitä 2/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti