sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt


 Siltala 2020
Sivuja 277
Kirjasto

"Hän seisoi paikallaan ja piteli pistoolia kädessään sormi liipaisimella. Tuntematon ihminen oli polvillaan hänen edessään musta huppu päässään, kädet selän taakse sidottuina. Uhri tuijotti häntä huppuun leikatuista rei'istä silmät kauhusta suurina. Uhri oli valmisteltu häntä varten. Hän oli teloittamassa ihmisen."

Lyhyesti:

Mia Lund, teknologiajuristi- yrittäjä ja 8- vuotiaan tyttären yksinhuoltajaäiti, saa rahakkaan joskin epätavallisen työtarjouksen vanhalta asiakkaaltaan. Mia toivoi tarjouksen liittyvän jotenkin Robertin firmaan, mutta selviääkin, että mies on tappanut ihmisen. Menneisyytensä takia Mia ei halua työskennellä minkäänlaisissa jutuissa, joissa joutuisi tekemisiin poliisien tai oikeussalien kanssa. Nyt hän tekee kuitenkin poikkeuksen. 
Juttu kuulostaa yksinkertaiselta. Mian täytyisi vain auttaa Robertia löytämään todistusaineistoa tapahtuneesta, jotta hän voisi tunnustaa syyllisyytensä vaikuttamatta hullulta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä tappotilanteen järjesti joku ulkopuolinen eikä Robert tiedä missä ja miten kaikki tapahtui. Lisävaikeutta tehtävään tuo Robertin mielenterveysongelmat - mies on ollut aiemmin psykoosissa, eikä vaikuta kovin tasapainoiselta nytkään. Onko kaikki vain sairaan mielen luomaa kuvitelmaa, vai onko järjestetty murha todella tapahtunut. Saadaanko mahdollista syyllistä koskaan kiinni?

"Robert nousi ylös ja kiiruhti puolijuoksua takaisin autotalliin johtavan välioven luo. Viinipullo seisoi kaula alaspäin oven edessä. Mutta se ei ollut samassa paikassa, johon hän oli sen asetellut. Hän oli aivan varma siitä. Robert raotti ovea, sulki oven. Vielä kerran ollakseen varma asiasta. Oven pystyi avaamaan ja sulkemaan ilman, että se osui pulloon. Joku oli siirtänyt pulloa. Sen jälkeen, kun oli ensin kaatanut sen. "

Mielipide:

Kiehtova, erikoinen alkuasetelma. 
Tarina lähti sujuvasti, nopeasti ja jännittävästi käyntiin. Robertin lapsuuden tarina oli mielenkiintoinen (joskin minua jäi häiritsemään, ettei huppupäälle ollut erikoisempaa selitystä) ja surullinen ja siitä olisin lukenut mielelläni lisääkin. 
Olen kuitenkin kirjaan hieman pettynyt. Moni asia tuntui irralliselta ja osa hahmoista turhilta ja pinnallisilta (esim Linda sekä Tomin ja Emelien ongelmat - niillä ei ollut loppuunsa mitään merkitystä tarinan kannalta). Tapahtumat eivät oikein edenneet alun jälkeen ja jännittäviksi tarkoitetut hetket eivät tuntuneet jännittäviltä (taloon murtautumiset yms). Asioiden toistoa oli paljon.
Myös loppuratkaisu oli pettymys, sillä syyllisen löydyttyä tälläkään ei ollut kummoista motiivia, selitystä, taustaa tapahtuneelle. Pakollinen ammuskelukohtaus ja kaikki oli ohi. Odotin enemmän, jonkinlaista yllätysmomenttia, koukkua. Harmillista. 
Idea oli loistava ja tarina kuitenkin sujuvasti kirjoitettu, mikä sai aikaan ok lukukokemuksen. 

3/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...