Sivuja 349(kirjasto)
"Muistan puhelusta tarkasti vain yhden lauseen: Me ei olla niin läheisiä. Sanat ovat kummitelleet mielessäni keväästä asti, ja viime aikoina olen palannut puheluun yhä useammin. Yritän kaivaa muistoistani jokaisen yksityiskohdan. Sanojani seuranneen hiljaisuuden. Syyllisyyden. Häpeän. "
Lyhyesti:
Junita Laine on vastavalmistunut lääkäri, joka saa työpaikan pienen kotikaupunkinsa terveyskeskuksesta. Sen lisäksi hän on lupautunut auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa.
Työ laittaa koville, veli ei ole helpoimmasta päästä.. Mieltä vaivaa myös exä, jonka kanssa eroaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa.
Junitan ja Jeron kodin kynnykselle alkaa ilmestyä outoja uhkauksia - hautakynttilöitä, oveen lyöty kirves, kuollut jänis...- sekä kaupungissa sattua outoja onnettomuuksia, täytyy Junitan alkaa selvittelemään mistä on kyse. Miten Jero liittyy tähän kaikkeen ja voiko häneen luottaa?
Onneksi Junita saa tukea komeilta kollegoilta sekä vanhalta ystävältä.
" Sen pullon. Se vain ilmesty siihen! Mä aattelin käydä pihalla vähän kuvaamassa ja se oli siinä ja -
Jeron kädet tärisevät niin pahasti, että pelkään hänen sohaisevan itseään veitsellä. Tartun kahvaan lempeästi ja pakotan Jeron päästämään irti. Otan myös mailan ja tungen sen takaisin siivouskomeroon samalla, kun otan imurin esiin.
-Joku vainoaa mua, Jero sanoo. Silmät katoavat hupparin varjon taakse."
Mielipide:
Tämä kirja on hyppinyt usein vastaan blogeissa ja instagramin kirjatileillä. En sen kummemmin lukenut, mistä kirja kertoo, mutta kansikuva ja nimi jäi mieleen - joten kun se tuli vastaan kirjastossa, tartuin tähän oikopäätä.
Olin ehkä kuvitellut tämän samantyyppiseksi kuin Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista, tai ainakin aika erilaiseksi kuin miksi se lopulta osoittautui.
Suurin ongelma minulle kirjassa oli se, että en yhtään pitänyt Junitasta. En pitänyt siitä, miten hän kohteli Jeroa ja Tatua, hyvin itsekäs päähenkilö. Olin myös koko ajan varma, että hän on lopulta kirjan sekopää ja syyllinen kaikkeen.
Muuten kirja oli ihan ok. Aika simppeli, helppo ja nopealukuinen. Onnettomuudet ja uhkailut eivät tuntuneet lainkaan realistisilta, että kovin jännittävä tämä ei minusta ollut. Lisäksi Junita itse spekuloi hirveästi tapahtumia ja syyllisiä, mikä vei ilon lukijalta.
Plussaa siitä, että kirjailija osasi kuvata hyvin potilaita, terveyskeskuksen arkea ja työtä. Siltä osin kirja oli hyvä ja realistinen ja siitä pidin.
Entäs kirjan romantiikka? Minulle tuli vaikutelma, että päähenkilöt olisivat rakkauden saralla olleet ennemmin teinejä kuin aikuisia ihmisiä. Tämäkään osio ei siis ihan vakuuttanut minua...
3/5
Täsmälleen samaa mieltä
VastaaPoista