Noita - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Häxan 2017
Gummerus 2018
Suomentanut Outi Menna
Sivuja 687
(Pokkari omasta hyllystä)

"Oli mahdotonta tietää, millaiseksi tytön elämä olisi muodostunut. Kuka hänestä olisi tullut. Mitä hän olisi tehnyt työkseen, ketä hän olisi rakastanut ja surrut, kenet hän olisi menettänyt, mitä hän olisi saavuttanut. Olisiko hän saanut lapsia, ja jos olisi, niin millaisia ja kuinka monta. Sitäkään ei voinut kuvitella, miltä hän olisi näyttänyt aikuisena naisena. Neljän vuoden iässä mikään ei ollut valmista. "

Lyhyesti:

Fjällbackassa tapahtuu taas.
4- vuotias tyttö Linnea katoaa kotoaan ja hänet löydetään kuolleena lammelta, puun koloon tungettuna. Sattumaa vai ei - Samassa paikassa, samasta talosta katosi ja kuoli saman ikäinen tyttö vuosia sitten.
Patrik joukkoineen tekee kaikkensa selvittääkseen murhat, mutta törmäävät jatkuvasti umpikujiin. Ovatko asialla samat tekijät kuin vuosia sitten - kaksi nuorta tyttöä, jotka sattumalta saapuvat Fjällbackaan yhtä aikaa murhan aikoihin? Vai onko kenties pakolaiskeskuksen maahanmuuttajilla osuutta asiaan? Vai onko murhaaja joku ihan muu, joku joka pääsi kuin koira veräjästä ensimmäisen lapsen kohdalla ja toistaa nyt tekonsa?
Murhien lisäksi kirjassa sukelletaan satojen vuosien taakse noitavainoihin, seurataan Erican kirjaprojektia, hänen anoppinsa häävalmisteluja, Annan raskautta ja suhdetta Daniin sekä joukkoa nuoria, joista osa on kiusaajia ja kiusattuja ja osan sisällä kasvaa synkkä pimeys...

" Gösta seisahtui hetkeksi katselemaan taloa. Ulkoisesti mikään ei viitannut siellä koettuihin tragedioihin. Vanha navetta oli ehkä aavistuksen vinompi ja ränsistyneempi kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta päärakennus oli vastikään maalattu  ja hyvin hoidettu, ja puutarha kukoisti kauniimpana kuin koskaan. Talon päädyssä oli vaatteita pyykkinarulla, ja Göstan katse kiinnittyi pieniin lastenvaatteisiin, joita niiden omistaja ei käyttäisi enää koskaan."

Mielipide:

Taattua laatua, perushyvä Fjällbacka- kirja.
Ehkä olen saanut överit Läckbergin kirjoista, niitä on tullut luettua viime aikoina paljon. Kirja oli hyvä, jännittävä ja varsinkin loppua kohden hurja, mutta ei kuitenkaan jaksanut hirveästi innostaa. Sivuja oli ihan kiitettävästi, hahmoja ja sivujuonia paljon. Tässä oli ehkä ahnehdittu vähän liikaa, vaikka kaikki nivoutuikin lopulta yhteen (Noitavainotarina oli hyvä, vaikkakin aika raaka, mutta liittyi tarinaan lopulta hyvin löyhästi, siihen olin pettynyt). Nuorten elämästä ja/tai maahanmuuttajista olisi ollut mielenkiintoista tietää lisää, mutta siihen olisi jo tarvittu oma kirja - siksi ainakaan minä en oikein päässyt heidän elämänsä kauheuksiin mukaan.
Lisäksi yksi asia mikä minua tässä kirjassa vaivasi oli se, että kaikkia testituloksia, raportteja ym odotettiin aina. Tarina ei edennyt, kun kaikessa kesti - minulle tuli olo, että tarinaa vain pitkitettiin ja venytettiin kun oltiin koko ajan jumissa ja tuloksia ei saatu. Toki niissä oikeastikin varmasti kestää, mutta tässä se uuvutti.
Noh, siinä oli risut. Tässä ruusut;
Kirjan hahmot ovat edelleen miellyttäviä, on mukava sukeltaa kirjoihin joissa hahmot ovat jo tuttuja. Göstasta olen oppinut pitämään kirja kirjalta enemmän, pidän siitä että henkilöt kehittyvät. Patrik ja Erica sen sijaan junnaavat paikoillaan, mutta ovat ihan symppiksiä. Pidän myös yllättävistä lopuista ja tässä sitä kyllä oli - lopputulosta olisi ollut mahdoton arvata.
Kirja oli hurja, julma, surullinen, koskettava.
4/5