Sivumäärä 384
Moiran pikkusisko Amy makaa sairaalassa koomassa jo neljättä vuotta. Moira alkaa kertoa Amylle omaa tarinaansa, katkeraa sellaista. Moira kertoo lapsuudestaan, kouluajoistaan, rakastumisestaan ja aviliitostaan. Myös kateudesta ja vihasta sisartaan kohtaan. Syyllisyyden tunteistaan siitä, mitä hänelle tapahtui.
"Niin. Sinä siis synnyit. Ja toisessa maailmassa vahvempi ja synkempi Moira näkee sinut tarkalleen - persikkaihoisen lapsen, joka huutaa niin, että kemian laboratorion lasit tuntuvat helisevän sinun maidonkaipuustasi, tai sylin."
Mielipide:
Alussa ajattelin, että jos koko kirja on kirjoitettu tällä tyylillä, en kyllä jaksa sitä lukea. Runollinen ja kiertelevä kirjoitustyyli ei aina ole mieleeni, pidän yleensä aika selkeästä tekstistä, jolloin pysyn mukana juonessa. Mutta vaikka kirja olikin kirjoitettu erilailla, siinä pysyi mukana ja se oli itseasiassa oikein hyvä. Jollain tapaa minä myös samaistuin Moiraan, hänen erilaisuuteensa.
Suosittelisin kirjaa syvällisistä, hieman surullisista kirjoista pitäville. Tähtiä annan kirjalle neljä;
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti