Sivumäärä 383
Lyhyesti omin sanoin:
Kirjailija Ari Anttilan pitäisi viimeistellä käsikirjoitustaan, mutta kun hän kaupassa maksaa pikkupojan karkkipussin, tämä liimautuu hänen kannoilleen. Voisiko Ari auttaa, olisi yksi prinsessa pelastettavana?
Muualla tilansuunnittelija Paula Vaara aikoo hoitaa mahdottoman tehtävän ja huolehtia yhtäaikaa tyttärestään, joka kyllä saisi oppia työstämään itsekseen pieleen menneitä asioita.
Sosiaalityöntekijä Katri Korhosen mieltä kaihertaa pari keskeneräistä tapausta. Kuinka jatkaa siitä ja kuinka olla sekoittamatta tunteita työhön? Kuinka tässä työssä oikein jaksaa?
Näiden ihmisten tarinat kietoutuvat yhteen kummallisella tavalla.
"Edessä seisoi pieni poika, kahdeksan tai yhdeksän vuotias, Annin ikäinen. Poika kaiveli kukkarosta rahojaan ja levitteli niitä kassaneidin silmien eteen. Ari kuvitteli pojan lapsellisella sinnikkyydellä yrittävän muodostaa tasarahaa. Ari astui pari askelta eteenpäin aivan pojan taakse, huokaisi äänekkäästi, vilkaisi kelloa, rykäisi ja vilkaisi taakseen, mutta kohtalontovereita ei ollut. Hän kurkotti mielenosoituksellisesti katsomaan pojan yli. Silloin hän huomasi, että poika kaiveli taskujaan, kaikkia taskujaan. Vasta silloin Ari tajusi. Rahat eivät riittäneet."
Mielipide:
Aluksi teksti tuntui todella tökkivältä. Minusta kirjan aloittaminen on aina vaikeinta, ja tökkivä teksti vielä vaikeuttaa asiaa. Mutta loppua kohden teksti sujuvoitui ja juoneen pääsi kiinni.
Kirja oli loppujen lopuksi koskettava, omalla tavallaan järkyttäväkin, surullinen. Kirjan takakansi ei juuri kerro, mistä kirjassa on kyse, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Kirja oli kokonaisuudessaan oikein hyvä, tällaisia saisi olla enemmänkin.
Tähtiä annan kolme
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti