Suomentanut Markku Päkkilä
Sivuja 430
"Nella Oortman nostaa uuden aviomiehensä kotitalon ovea koristavan delfiininmuotoisen kolkuttimen ja päästää sen putoamaan. Kolahdus nolottaa häntä. Kukaan ei tule avaamaan, vaikka häntä osataan odottaa. Tuloajasta on sovittu, kirjeitä kirjoitettu - äidin kirjeet niin kovin ohuelle paperille verrattuna Brandtin kalliiseen veliinipaperiin. Ei, Nella miettii, tämä ei ole säällinen tervetulotoivotus edes siihen nähden, miten mitättömäksi kuukauden takainen vihkiäisseremonia jäi..."
Lyhyesti:
Eletään vuotta 1686 Amsterdamissa. Petronella "Nella" Oortman saapuu uuteen kotiinsa, uuden aviomiehensä luo - paitsi että häntä vastassa ei olekaan hänen miehensä, vaan tämän nyrpeä ja synkkä sisko Marin sekä kaksi omalaatuista palvelijaa.
Kun kauppias Johannes Brandt lopulta saapuu, hänellä on mukanaan lahja; nukkekaappi, joka on heidän kotinsa kopio. Aluksi Nella pahastuu, eihän hän ole enää mikään lapsi joka kaipaisi leluja. Hän ottaisi vastaan mieluummin miehen huomion.
Lopulta hän kuitenkin päätyy tilaamaan nukkekaappiinsa esineitä ja saa samalla kaikkea mutta silti ei mitään - miniatyristi lähettää esineitä, joita ei ole tilattu ja ne näyttävät ennustavan tulevaa sekä paljastavan asioita, joita kenenkään ei pitäisi tietää.
"Ne ovat tunkeilua, jota Nella ei pysty pukemaan sanoiksi. Ne kertovat tarinaa, joka vaikuttaa Nellan omalta tarinalta, mutta hänellä ei ole valtaa vaikuttaa siihen. Se nainen punoo minun elämänlankaani, Nella miettii, mutta minä en näe mihin se johtaa."
Mielipide:
Kirja oli kaikinpuolin kiehtova - jo kaunis ja yksityiskohtainen kansikuva huutaa tarttumaan tähän teokseen. Helppo teksti vie keveästi eteenpäin, tarina kulkee sujuvasti paljastaen pikkuhiljaa lisää salaisuuksiaan.
Harmistukseksi kirja ja sen henkilöt jäävät kuitenkin hieman pintapuolisiksi. Salaperäisen miniatyristin henkilöllisyys ja tarina koukuttavat, mutta lopulta olo on vain hämmentynyt. Täh, enkö saanutkaan enempää? Menikö jotain ohi?
Muutama yllättävä käänne/paljastus teki kirjalle hyvää. Johanneksen salaisuus oli jotenkin arvattavissa, mutta sen lopullinen kohtalo oli hurja. Marin puolestaan olisi ansainnut tarinasta isommin roolin - alun ärsyttävyyden jälkeen hänestä kehittyi todella mielenkiintoinen ja moninainen hahmo, josta olisi halunnut tietää vieläkin enemmän. Nella taas jäi jotenkin pliisuksi, vaisuksi.
Kirjassa oli paljon hyvää, mutta siltä olisi odottanut paljon enemmän.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti