Scarabe kustannus 2017
Sivuja 541
Kirjasto
"Oli yö. Liikkeellä oli hirviöitä. Siinä, mihin pellot päättyivät, alkoi metsä. Se oli synkkä metsä. Synkkä tavalla kuten metsillä oli tapana olla. Metsässä oli alkukantaista uhkaa. Siellä kasvavat suuret puut kohosivat korkeuksiin. Niiden latvojen tuuhea neulasto siivilöi vain pienen osan valosta maahan saakka. "
Lyhyesti:
Aurora on nuori tyttö, joka pakenee metsässä juopunutta, väkivaltaista isäänsä. Sattumalta hän törmää Judakseen, vampyyriin, joka kokee outoa suojelunhalua Auroraa kohtaan.
Aurorasta ja Judaksesta tulevat toisilleen tärkeät ystävykset, mutta samalla he vetävät puoleensa vaaroja. Judas on oman maailmansa hylkiö - hän ei muista mistä on tullut, eikä hänellä ole perhettä. Muille vampyyreille perhe ja verisuhteet ovat elintärkeitä ja sitovia. Judaksen verilinjattomuus herättää muissa sekä pelkoa että uteliaisuutta.
Auroran aikuistuttua hän ei saa kaipaamaansa rakkautta Judakselta, joten hän rakastuu Bardiya- nimiseen, johtavaan vampyyriin. Bardiyan viholliset ottavat Auroran kohteekseen vahingoittaakseen johtajaa. Vihdoinkin hänellä on heikko kohta.
Tulee taisteluja, verenvuodatusta, suruja. Lopulta selviää, miksi Aurora on niin erityinen ja kuka Judas todella on.
"Olet vielä kukkaan puhkeamaton nuppu. Tiedätkö, mikä on elenicereus grandiflorus? Se on yökaktuksiin kuuluva kasvi, joka kukkii vain öisin. Kukin kukka on auki ainoastaan yhden yön. Sitä on käytetty lemmenrohtonakin, ja sen tuoksu on huumaava, appelsiininkukkaa ja vaniljaa. Kasvia kutsutaan myös Yön kuningattareksi. "
Mielipide:
Jostain syystä tämä kirja pyöri pitkään mielessäni ja odotin sen lukemista innolla. Kotimainen vampyyrisarja! Mitä kaikkea mahdollisuuksia siinä onkaan, kuinka persoonallinen se voikaan olla. Mitä uutta siihen on saatu mukaan.
Kirjasta minulle tuli mieleen tv- sarja True Blood, joka perustuu Charlaine Harrisin kirjoihin (linkin takana myös muita lukemiani vampyyrikirjoja). Sarjassa ja kirjoissa oli muistaakseni aika paljon eroja, siksi viittaan nimenomaan sarjaan.
Yhtenä päähenkilönä viaton, hieman yksinkertainen tyttönen, joka paljastuu erikoislaatuiseksi ja jota vampyyrit eivät voi vastustaa. Tytöstä tapellaan ja tyttö itkee muille aiheuttamaansa vaaraa. Kaikki haluavat suojella tyttöä, joka kuitenkin on aika turhamainen ja piittaamaton.
Joten siis, ainakaan Aurora ei tehnyt minuun vaikutusta, päinvastoin. Ärsyttävä, pinnallinen hahmo. Myöskään vampyyripäähenkilöihin en oikein päässyt kiinni. Heistä kaikista puuttui jotakin, heihin ei päässyt kunnolla kiinni. Lisäksi henkilöitä oli paljon ja jokaisen elämäntarina käytiin läpi - ehkä hieman turhaankin. Kirjassa oli niin paljon kaikkea, että se jäi pintapuoliseksi.
Romantiikkaa ei juurikaan ollut (sitä ehkä odotin, en tiedä miksi. Auroralla toki oli suhde Bardiyaan, mutta tunteet eivät välittyneet tälle lukijalle). Tuntui, että sellainen kirjan pääasia puuttui kokonaan. Oliko vampyyrien keskinäisten suhteiden ja verilinjojen tarkoitus olla tärkeintä? Vai Auroran ja Judaksen suhde? Vai jokin ihan muu, mikä minulta meni ohi?
Harmi, olisin niin halunnut pitää tästä.
2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti