Valhepeli - Ruth Ware

Englanninkielinen alkuteos 2017 The Lying
Game
Otava 2018
Suomentanut Terhi Kuusisto
Sivuja 414
Kirjasto

"Reach on tänä aamuna leveä ja tyyni, kalpeansinistä taivasta raidoittavat vaaleanpunaiset makrillinvatsapilvet, heikko tuulenvire tuskin hievauttaa matalaa merta. Niinpä koiran haukku kajahtaa tyyneen ilmaan kuin sarja laukauksia ja säikäyttää kirkuvat lokkiparvet kieppuen ilmaan. "

Lyhyesti:

Isa on kolmikymppinen lakimies ja puolivuotiaan tytön äiti. Hän elelee tavallista elämää avopuolisonsa kanssa, kunnes hän eräänä päivänä saa vanhalta ystävältään viestin: "Tarvitsen teitä."
Isa pakkaa laukun ja lähtee tyttärensä kanssa junalla Katen luo Tide Milliin. Jotain on tapahtunut ja se jokin uhkaa paljastaa kaiken, mitä tapahtui 17 vuotta sitten...
17 vuotta sitten Isa kävi yksityiskoulua Saltenissa ja ystävystyi heti Katen, Thean ja Fatiman kanssa. He aloittivat Valhepelin, jonka tarkoituksena oli keksiä monimutkaisia valheita ja saada toisen uskomaan niihin - ja kerätä pisteitä. Nuoret eivät ymmärtäneet valheiden vaarallisuutta ja lopulta he sotkeutuivat niihin pahemman kerran. Kate isä katosi epäilyttävissä olosuhteissa ja tyttöjen tiet erosivat.
Nyt he ovat jälleen koolla tukemassa toisiaan. Kunnes selviää, että yksi heistä valehtelee - on valehdellut jo pitkään. Ja valhepelin tärkein sääntö on: älkää koskaan valehdelko toisillenne.

"Maatessani sängyssä kädet Freyan ympärillä Lucin sanat myllerätävät päässäni. 
Haluatteko kuulla, kenen vastuulla se Reachista löytynyt ruumis on?
Hän viheltää ja te tulette juosten kuin koirat. 
Mutta viimeinen lause tunkee mieleeni juuri kun olen nukahtamaisillani, ja sen kaiku saa minut puristamaan Freyaa lujemmin, niin että hän liikahtaa ja kiemurtelee unissaan. 
Ole hyvä, Isa. Ei kestä kiittää vauvasi vahtimisesta. Otan hänet mielellään uudestaankin."

Mielipide:

Mielenkiintoinen ja jännittävä.
Waren kirjoja jo pari lukeneena, tämä ei ihan tehnyt samanlaista vaikutusta kuin esimerkiksi Lukitut ovet, eikä saanut minua uppoutumaan mahtavaan miljööseen (kuten rouva Westaway on kuollut- kirjassa).
Kirjan kannessa mainostettiin myös yllätyskäänteitä, mutta minusta tämä ei ollut kovin yllättävä - päinvastoin, tuntui aika ennalta-arvattavalta. Ihan kaikkea en toki arvannut, mutta paljon kuitenkin (mm. tiesin heti, kuka valehtelee).
Idea valhepelistä oli kyllä loistava ja se oli punottu tarinaan mahtavasti. Ware on hyvä luomaan erilaisia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja, vaikkakin nyt lukemissani kirjoissa henkilöissä toistuu pieni teema - nuori nainen, joka on jollain tapaa pulassa/hukassa.
Nautin kirjan lukemisesta, vaikka välillä olikin "kerro jo enemmän"- olo. Asiat toisaalta tietää, mutta niitä ei sanota suoraan ja ne paljastetaan ajoittain tuskallisen hitaasti.
Ware on kyllä noussut yhdeksi suosikeistani psykologisten trillereiden kirjoittajana ja persoonallisten hahmojen ja ympäristöjen luojana.
3/5