Äären ympärillä on kylmä muuri - Pia Ronkainen

Impressio 2013
Sivuja 126
Kirjasto

"Heräsin kopsahdukseen. Se kuului ikkunasta. Nousin, vedin mummon virkkaaman pitsiverhon sivuun ja katsoin ulos: pilvetön taivas, korkeat kuuset, koivut, Sirpan punaiset pelargoniat, pihakivet, kivillä linnun siiven kärki. Käännyin selin ikkunaan. "

Lyhyesti:

Teini-ikäisen Emilian äiti on lähtenyt, jättänyt perheensä ja kadonnut jonnekin. Emilia yrittää sopeutua uusioperheen elämään, sillä isä on löytänyt Sirpan ja tämän tyttären Tiitun.
Hän ei halua juhlia synttäreitä, Sirpa on silti leiponut kakun. Hän soittaa musiikkia isolla, vaikka tietää että Tiitu tarvitsee hiljaisuutta läksyjä tehdessään. Huoneensa hän sentään sai pitää.
Kaipaus ei katoa, mutta hyväksyminen tulee pikkuhiljaa. Onneksi on Reino, joka auttaa.

"Ääri saa voimansa väärästä, sellainen ei pysy kuten rakkaus pysyy. Rakkaus, vaikka se satuttaa ja on toisinaan hirveää ja siltä tahtoisi suojautua, koska rakastamiseen kuuluu väistämättömästi menettäminen, on ikuinen. Väärä on tuomittu tuhoon. Se saa hirveää aikaan, kiduttaa, tuhoaa, tappaa, mutta se ei elä ikuisesti. Rakkaus on ääretön. Äärettömällä ei ole seiniä. Äären ympärillä on kylmä muuri. "

Mielipide:

Olen aiemmin lukenut Pia Ronkaisen Keinun ja pidin siitä kovasti. Nyt kirjastossa hyppäsi vastaan tämä pienoisromaani, johon kannatti tarttua. Ronkainen kirjoittaa todella kauniisti, runollisesti, mutta selkeästi. Emilian samaistuminen terroristiin oli mielenkiintoinen näkökulma, mutta sopi tähän ja kuvasti Emilian ajatuksia hyvin. Muutenkin pieneen kirjaan oli saatu hienosti tunnetta mukaan. (Usein tuntuu, että lyhkäiset kirjat loppuvat liian lyhyeen, niihin ei oikein pääse mukaan, tässä niin ei käynyt)
Lukemisen arvoinen :)
4/5