Otava 2008Sivuja 351
Omasta hyllystä
"Kaikki alkoi siitä, kun juutuin hissiin. Ei. Kaikki alkoi siitä kun menin naimisiin. Ei. En tiedä, mistä kaikki alkoi. Minun nimeni on Heli Valkonen. Minua kutsutaan Helluksi. Olen neljäkymmentäkaksivuotias ja syntynyt uudenvuoden aattona. Minulta kesti pitkään tajuta, ettei raketteja ammutakaan minun takiani. Sen jälkeen syntymäpäiväjuhlista meni jotenkin maku. "
Lyhyesti:
Hellu rakastaa aviomiestään Mattia. Mutta Hellu haluaa seksiä, Matti ei.
Hellu tekee kaikkensa - vihjailee, puhuu suoraan, ehdottelee, pukeutuu pitseihin, käy kiinni... Silti hän tulee kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Koskaan ei ole hyvä hetki. Matille tärkeintä ovat tietokonepelit ja hartiahieronta riittää läheisyydeksi. Matilla on jokin hätänä, mutta hän ei suostu hakemaan tai ottamaa apua vastaan.
Lopulta Hellu tarttuu tilaisuuteen, johon ei olisi halunnut päätyä - hän päätyy seksisuhteeseen itseään paljon nuoremman miehen kanssa. Voiko avioliittoa enää pelastaa ja haluaako hän sitä edes enää?
"Tämä kommunikointiyritys meni pieleen taas kerran. En kykene löytämään tasapainoa puhumisen ja vaikenemisen välillä. Ajattelen, että miehelläni on oikeus tietää miksi olen ahdistunut. Minkä jälkeen tartutan ahdistukseni häneen. Tai houkuttelen esiin hänen oman ahdistuksensa. En osaa tätä. Rakkaus ei ilmeisesti ole minun juttuni. "
Mielipide:
Anna- Leena Härkösen kirjoitustyyli kyllä puree hyvin, pidän siitä. Olen lukenut aiemmin Onnen tunnin, Loppuunkäsitellyn sekä Häräntappoaseen (kahta viimeisintä en ole blogannut, mutta pidin niistä kyllä kovasti!).
Tässä kirjassa minun olisi tehnyt mieli patistella Mattia puhumaan ja samalla käskeä Hellua rauhoittumaan - hän nimittäin oli todella hyökkäävä, välillä ärsyttävyyteen asti. Sympatiat siitä Matille, en minäkään kyllä haluaisi puhua ihmiselle joka raivostuu kaikesta.
Osuvia parisuhdehuomioita, loistavia ihmiskuvauksia. En ehkä ole ihan kohderyhmää tälle kirjalle, mutta silti se oli mukava lukukokemus. Kirjassa seksillä ja seksuaalisuudella oli iso osa, mutta pisteitä myös siitä, kuinka siinä oli kuvattu itsensä etsimistä, hukassa olemista ja erilaisia selviytymiskeinoja. Lisämakua toivat persoonalliset sukulaiset ja ystävät, joilla jokaisella oli oma paikkansa tarinassa. Hienoa!
4/5
Anna-Leena Härkösellä on kyllä ajankohtiin sopivia kirjoja. Hän löytää siis hyvin aiheita. Mutta silti tykkään eniten hänen pakinateoksista, joita on tehty lehdissä julkaistuista pakinoista. Hänen naseva ja pikkutarkka havainnointinsa on parhaimmillaan oman elämän ja ympärillä olevan elämän tarkkailussa.
VastaaPoistaAika monesta Härkösen kirjasta on tehty elokuvia, tv-sarjoja ja näytelmiä. Hänellä on siis tatsia yhdistää kirjallisuus esityksiin. Ehkä teatterikoulu taustalla vaikuttaa siihen miten hän kirjoittaa kirjoja.