Paperilla toinen - Emmi- Liia Sjöholm

Kosmos 2020
Sivuja 188
Arvostelukappale, kiitos!

"Istuin pissalla. Olin unohtanut lukita oven, ja poika juoksi sisään. "Et ole mun äitini."
Enkä halunnutkaan olla.
Seurustelin miehen kanssa, joka oli viikonloppuisä. Hän halusi harrastaa seksiä, vaikka poika nukkui pienessä sängyssään aivan vieressämme. En saanut orgasmia. Kuulin vain, miten meidän kolmen hengitykset kerrostuivat epärytmiin."

Lyhyesti:

Emmi- Liia Sjöholmin omaelämänkerrallinen teos on herättänyt paljon mielipiteitä ja tunteita.
Se kertoo lyhyesti ja suoraan nuoruudesta, aikuistumisesta, suhteista, seksistä, miellyttämisen halusta, äitiydestä ja paljon muusta. Pieneen kirjaan on saatu mahtumaan paljon. 

Kerronta hyppii hieman - välillä ollaan nuoruusvuosissa ja muistellaan 14- vuotiaana tehtyä aborttia, välillä eletään aikaa kun tyttö on jo melkein 3- vuotias. Välillä vietetään villejä sinkkuvuosia. 

"Yritän selittää käytöstäni. Sitä, miten tuollaiset tilanteet kaatuvat aina minun hoidettavikseni, koska lapsi on niin kiinni minussa. Miten olen niin kovin väsynyt. Miten uhmaikäisen purkaukset vievät minut sietokykyni äärirajoille, vaikka tiedän, että ne ovat osa kehitystä ja rajojen hakemista, rakkauttakin. Kaikissa kasvatusoppaissa muistutetaan, että vain kaikkein turvallisimpien ja läheisimpien seurassa uskaltaa räjähtää. "

Mielipide:

En tiedä, osaanko kirjoittaa tästä kirjasta enää mitään uutta - niin paljon se on puhututtanut ihmisiä blogeissa ja somessa - mutta tässä omia ajatuksiani:

Pieneen kirjaan oli todella saatu ahdettua paljon. Päällimmäisin tunne, joka minulle tästä jäi, on suru. Minulle 14- vuotias on vielä ihan lapsi ja minua suretti ihan hirveästi se, että nykyään on ihan arkipäivää että sen ikäiset harrastavat seksiä, tulevat raskaaksi ja käyvät abortissa. Miksi paine tällaiseen on niin kova? Miksi lasten täytyy aikuistua ihan liian aikaisin? Minulle jäi kirjasta se kuva, että vaikka äitiä kuvattiin tärkeäksi ja läheiseksi, se ei voinut olla niin. Eihän hän edes puhutellut äitiään äitinä. Läheisyyden kaipuu ja hyväksytyksi tuleminen, lapsuuden ongelmia? Kuinka paljon kirjasta loppuunsa oli totta, mitä lisätty tai muutettu?

Minua itseäni eniten kirjassa kuitenkin kosketti kirjoitukset äitiydestä. Ne olivat hyvässä ja pahassa samaistuttavia, kauniita ja koskettavia. Olisin itse kirjoittanut ennemmin siitä, kuin seksikokeiluista, jotka saivat kirjoittajan vaikuttamaan.. Hmm, no ei siitä enempää. Niihin en osaa samaistua, vaikken itseäni minään kukkahattutätinä pidäkään. 

No, kirja siis herättää paljon tunteita, kuten varmasti oli tarkoituskin. En vain osaa oikein sanoa, pidinkö tästä. Kirja oli nopeasti luettu, kieli suoraa ja kaunista. Mutta minulle tämä ei ehkä jättänyt hyvää mieltä, vaikka kauniisti loppuikin. Hyvin, hyvin ristiriitainen kirja. Ehkä se sitten on hyvä, kun jää mieleen kummittelemaan. 

4/5