Synkän metsän siimeksessä - Ruth Ware

Englanninkielinen alkuteos 2015 In the Dark, Dark Wood

Otava 2017

Suomentanut Oona Nyström

Sivuja 363

Kirjasto

"Minä juoksen. Juoksen läpi kuun valaiseman metsän. Oksat repivät vaatteitani, ja olen kompastua lumen taivuttamiin sananjalkoihin. Karhunvatukkapensaat riipivät käsiäni. Hengitys raastaa kurkkua. Sattuu. Joka paikkaan. Mutta tämän minä osaan. Minä juoksen. Tähän minä pystyn. "

Lyhyesti:

Nora on kirjailija, joka viihtyy omillaan. Hänen päivänsä rytmittyvät kirjoittamisen ja juoksulenkkien ympärille. 

Mutta eräänä päivänä hän saa sähköpostiinsa polttarikutsun. Polttarit ovat hänen nuoruuden ystävälleen, jota hän ei ole nähnyt kymmenen vuoteen. Hän on vähällä poistaa koko viestin, mutta lopulta, jostain syystä, hän päättää osallistua. Miksi hänet on kutsuttu? Hän ei ole saanut edes kutsua häihin, eikä edes tiedä, kenen kanssa Clare on menossa naimisiin. 

Polttarit järjestetään modernissa lasitalossa synkän metsän keskellä, kaukana kaikesta. Juhliin osallistuu Noran lisäksi vain 5 muuta, joista hän ei tunne puoliakaan. 

Juhlat menevät kuitenkin pahasti pieleen ja Nora herää sairaalasta muistinsa menettäneenä. Hänen huoneensa ovella seisoo poliisi. Joku on kuollut, murhattu. 

Noran muisti palautuu pätkittäin. Voiko murhaaja olla hän itse?

"Aivot eivät aina muista kaikkea oikein. Ne sepittävät tarinoita. Ne paikkaavat aukot ja naamioivat tarinat muistoiksi. Minun täytyy yrittää saada tosiasiat selville. En kuitenkaan tiedä, muistanko sen, mitä tapahtui vai sen, mitä haluaisin tapahtuneen. Olen kirjailija. Valehtelen ammatikseni. Joskus on vaikea lopettaa, eikö vain? "

Mielipide:

Neljäs lukemani kirja Ruth Warelta. Tämä on ensimmäinen hänen suomennetuista teoksistaan. 

Pidin tästäkin kovasti, kuten muistakin kirjailijan kirjoista. 

Tämä oli mukavan nopealukuinen ja jännittävä, mutta ei niin pelottava kuin mitä kansilehden arvosteluissa mainitaan. 

Pidin henkilöistä jälleen paljon, tosin Noran käytös tuntui ajoittain ylireagoinnilta (varsinkin, kun ei vielä tiennyt, mistä oli kyse. Ja senkin jälkeen, hieman ylireagointia). Skitso Flo, täydellinen Clare,  leuhka Tom ja kylmä Nina. Kaikki olivat epäilyttäviä. 

Pidin kovasti Waren luomasta ympäristöstä, mutta ehkä siihen olisin kaivannut vielä jotain lisää. Lisää synkkyyttä, lisää jännitystä. 

Mutta kuitenkin, kaikinpuolin viihdyttävä ja koukuttava lukukokemus. Pakko ahmia loppuun, pakko saada tietää loppuratkaisu. Hyvän dekkarin merkki. 

4/5