Taivaslaulu - Pauliina Rauhala

 Gummerus 2013
Sivuja 284
Storytel äänikirja
Kesto 8h 51min
Lukija Vuokko Hovatta

"Lapseni pyydystää lattialta auringonlaikkuja. Koskettaa kädellä, nuolaisee, nauraa. Pilvi varastaa laikut. Lapsi pelästyy, itkusta nousee myrsky. Sadepisarat vyöryvät poskille, kitapurje pullistuu tuulessa. Mietin, mistä kasvatus alkaa. Kerronko ensin löytämisen ilosta, katoamisen surusta vai pelon voittamisesta."

Lyhyesti:

Vilja ja Aleksi ovat nuori pari, jotka kuuluvat vanhoillislestadiolaisiin. Rakkautta riittää, samoin suunnitelmia tulevan varalle. Olisi mukava opiskella ja käydä töissä lasten välissä, maalailla ateljeessa. Molemmat haluavat lapsia ja näkevät jo edessään pirtinpöydän ja suuren kattilallisen puuroa. 
Mutta kun lasten välille ei jääkään taukoa, keho ei ehdikään toipua edellisestä raskaudesta ja kotona on jo 4 pientä lasta, alkaa sekä usko että jaksaminen horjua. Kun nainen nähdään vain äitinä, lapsien kantajana ja antajana, eikä apua ja tukea tahdo löytyä - tämä on naisen osa, kyllä muutkin jaksavat. Onneksi sentään on Aleksi, joka tukee ja auttaa ja auttaa löytämään apua kun ei enää itsekään siihen kykene. 
Tämä on Viljan ja Aleksin tarina. 

"Uskovaisen naisen toilettilaukusta löytyy aina rasaustestipuikkoja. Niitä ei haeta apteekista yksitellen, vaan ostetaan säästöpakkauksina viisi kahdellakympillä. Koska minulla on harmittavan epäsäännöllinen kuukautiskierto, teen raskaustestin melkein joka kuussa paitsi silloin kun emme rakastele tai tiedän jo olevani raskaana. Elämäni ennustamiseen ei tarvita viittä euroa minuutti plus paikallisverkkomaksu, ei korttipakkaa, horoskooppia eikä planeettojen asentojen tarkkailua. Testipuikon ikkuna on kristallipallo, josta katson kohtaloni. "

Mielipide:

Uskomattoman kauniisti kirjoitettu kurkistus lestadiolaisten arkeen. 
Kirja etenee vaihtelevasti kuvaten välillä nykyhetkeä, välillä Aleksin lapsuutta ja nuoruutta sekä anonyymin blogin tekstejä. Mukana on myös pariskunnan lasten näkökulmasta, leikkien kautta kuvattua elämää. Ilot, surut, pelot. Todella hienoja huomioita. 
Kirjailija on onnistunut loistavasti kirjan hahmojen kanssa - Viljan tunteet tunkeutuivat syvälle sydämeen, väsymys ja epätoivo välittyivät aidosti ja koskettavasti. Ja vaikka kirjassa oli paljon surua ja uskon synkkiä, vaiettuja puolia, tämän rakkaustarina oli kaunis. Aleksin huolehtivaisuus, avuliaisuus ja välittäminen olivat koskettavia, varsinkin kun hänen lapsuuttaan kuvattiin suht ankarissa oloissa. 
Tällaista elämä voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. 
Tämä oli kyllä sellainen tunteiden vuoristorata, että... Miksen ole lukenut tätä jo aiemmin? Kaikki ovat tätä kyllä kehuneet ja nyt ymmärrän miksi. Olen iloinen, että vihdonkin tartuin tähän. 
Upea, kaunis kirja. 

4/5

Minulla alkaa muuten huomenna joululoma, jospa ehtisin lukemaan enemmän :)